Niin, jotenkin tuntuu ettei miehet saa surra,olla poissaolevia, ajatella ja kaivata menetettyä rakkautta(?).
Minä menetin elämäni ihanimman naisen toukokuussa ja vielä tänä päivänäkin kaipaan häntä ja mietin kaikkea yhteisiä hetkiä yms. Seurusteltiin n.2,5 vuotta.
Hän siis "jätti" minut, sanoi siitä jo alkuvuodesta, että hänen pitää miettiä asioita.
Minä tietysti odotin pari kuukautta, jonka jälkeen pyysikin anteeksi tilannetta ja jatkettiin "normaalisti" vähän aikaa.
Mutta sitten hän ei enää halunnutkaan seurustella.
Ollaan aikuisia, itse 30 nainen muutamaa vuotta vanhempi. Eromme jälkeen kerroin parille ystävälleni asiasta ja ensimmäinen kommentti oli että meressä riittää kaloja, tai ei muuta kuin uutta täkyä koukkuun!!
Onko näin tosiaan ettei mies saa olla rikki??
Ei kai kaikkien tarvitse olla "pelimiehiä" jotka kulkee reiältä toiselle.
Kaikki sanoi että naisiahan tulee ja menee. Ja elämänkokemustahan se vaan on. Minä en vain voi ajatellakaan näin, antaisin mitä vaan jos saisin kokea ne elämänkokemukset exäni kanssa.
Enkä tällä hetkellä voi edes ajatella muita naisia, olen kai jotenkin vajavainen...
Eikä mulla ole tarvetta käydä kymmeniä naisia läpi, kun tunnen sydämessäni että hän oli SE ihminen. Ei hän ensimmäinenkään tietysti ollut, mutta toivoin että viimeinen.
No, kai minä olen sitten jotenkin epänormaali mies , "nössö" tms.
Mutta pointtini ja neuvoni kaikille miespuolisille joiden kavereilla on loppunut suhde: Älkää aliarvioiko kaverinne tunteita, mieheenkin sattuu ja paljon.
Ja mies SAA surra ja itkeä, mies SAA ottaa itselleen sen ajan kun hän tarvitsee, ei ole mitään sääntöä että on heti lähdettävä iskemään uutta naista.
Toivon ettei tämä yhteiskunta ole menossa siihen että kaikki on kertakäyttöistä ja että ihmistä pidetään outona jos ei olekaan kokoajan haku päällä. Varsinkin jos on mies.
Yritän itse selvitä päivän kerrallaan, katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hyvää joulunodotusta kaikille.
Minä menetin elämäni ihanimman naisen toukokuussa ja vielä tänä päivänäkin kaipaan häntä ja mietin kaikkea yhteisiä hetkiä yms. Seurusteltiin n.2,5 vuotta.
Hän siis "jätti" minut, sanoi siitä jo alkuvuodesta, että hänen pitää miettiä asioita.
Minä tietysti odotin pari kuukautta, jonka jälkeen pyysikin anteeksi tilannetta ja jatkettiin "normaalisti" vähän aikaa.
Mutta sitten hän ei enää halunnutkaan seurustella.
Ollaan aikuisia, itse 30 nainen muutamaa vuotta vanhempi. Eromme jälkeen kerroin parille ystävälleni asiasta ja ensimmäinen kommentti oli että meressä riittää kaloja, tai ei muuta kuin uutta täkyä koukkuun!!
Onko näin tosiaan ettei mies saa olla rikki??
Ei kai kaikkien tarvitse olla "pelimiehiä" jotka kulkee reiältä toiselle.
Kaikki sanoi että naisiahan tulee ja menee. Ja elämänkokemustahan se vaan on. Minä en vain voi ajatellakaan näin, antaisin mitä vaan jos saisin kokea ne elämänkokemukset exäni kanssa.
Enkä tällä hetkellä voi edes ajatella muita naisia, olen kai jotenkin vajavainen...
Eikä mulla ole tarvetta käydä kymmeniä naisia läpi, kun tunnen sydämessäni että hän oli SE ihminen. Ei hän ensimmäinenkään tietysti ollut, mutta toivoin että viimeinen.
No, kai minä olen sitten jotenkin epänormaali mies , "nössö" tms.
Mutta pointtini ja neuvoni kaikille miespuolisille joiden kavereilla on loppunut suhde: Älkää aliarvioiko kaverinne tunteita, mieheenkin sattuu ja paljon.
Ja mies SAA surra ja itkeä, mies SAA ottaa itselleen sen ajan kun hän tarvitsee, ei ole mitään sääntöä että on heti lähdettävä iskemään uutta naista.
Toivon ettei tämä yhteiskunta ole menossa siihen että kaikki on kertakäyttöistä ja että ihmistä pidetään outona jos ei olekaan kokoajan haku päällä. Varsinkin jos on mies.
Yritän itse selvitä päivän kerrallaan, katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hyvää joulunodotusta kaikille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos kauniista kirjeestä..oli hienoa lukea tuo teksti.
Vaikka tuntui pahalta se, että voit pahoin vieläkin ja suret, koen empatiaa sinua kohtaan.
Omaat tosi hienot ajatukset ja annan arvoa sinulle. Löytyy sentään jostain noin fiksu mies, joka arvostaa hyvää suhdetta eikä halua olla pelimies. Voi jos itsekin sellaisen joskus löytäisin.
Omaan samanlaisen avomaailman ja kun sellaisen löydän, olen maailman onnellisin nainen. Vaikka sinuun sattuu, se varmasti menee ohi. Se nainen joka sinut jätti, menetti todella paljon kun menetti sinut. Hän tajuaa sen vasta liian myöhään. Toivon sinulle hyvää tulevaisuutta, olet arvokas ihminen.
tarinani ... erosta vain jo yli puolitoista vuotta. Hyvää joulunodotusta sinullekkin ... tsemppiä ... ei tähän kuole ... kovin helposti!
...Paljon.
Mukava tietää ettei ole yksin...tai epänormaali :) .
Onneksi minä uskon siihen, että jos kokee vaikeita asioita, niin vastapainoksi tulee hyviä asioita. Mutta ehkä ne tulee vasta sitten kun pystyy täysillä nauttimaan niistä.
Unohtui tuosta avausviestistäni sellainen asia, että tämä exäni viestittelee välillä (n.kerran kuussa) ja kyselee mitä mulle kuuluu. Pitäis varmaan sanoa, että ei oltais yhteydessä vähään aikaan,aina huomaan elätteleväni turhia toiveita.
Sitten kun on kuukausi hiljaista, niin olo on entistä kurjempi.
No, mutta onneksi on suomi24:llä hyviä ihmisiä,jotka saa mut hymyilemään ja uskomaan parempaan.Kiitos.
Viestisi antoi kuvan, että olet ihana, tunteva ihminen. On normaalia rakastua ja surra, kun menettää rakkaansa. Tietysti sinulla on oikeus kaivata menneitä hyviä aikoja, surra menetettyä aikaa - rakasta ja kaivata häntä takaisin. Olen todella pahoillani puolestasi, että rakastamasi nainen ei tajunnut mitä sinussa menettää. Tai kenties oli parempi, että erositte, jos sinä et ollukaan hänelle se oikea - ei rakastanut sinua tarpeeksi tai ollenkaan. Tottakai se sattui, kun ero tuli ja sattuu vielä pitkään, koska sinä olit tosissaan hänen kanssaan. Sure rauhassa ja pura mieltäsi tänne tai jollekin ystävällesi/läheisellesi. Anna siis edelleen itsellesi lupa surra, mutta muista, että sinä olet arvokas ihminen ja maailma on mahdollisuuksia täynnä. Tällä en tarkoita sitä, että sinun pitää etsiä uutta, mutta sitä, että älä sulje silmiäsi, äläkä sydäntäsi, jotta näet mitä elämä voi sinulle antaa. Vielä ei ole aikasi uuteen suhteeseen, mutta voit löytää uusia ystäviä, harrastuksia jne. Älä siis sure yksin, vaan pura sitä jotenkin, vaikka tänne palstalle. Kaikkea hyvää päiviisi ja ihanaa Joulua.
Olet ehkä palauttanut uskoni miessukupuoleen. Itse teen parhaillaan eroa ja tuntuu ettei ne yhdessä vietetyt 3v merkinneet hänelle mitään. Ehkä ero on joka tapauksessa paras ratkaisu, mutta tuntuu niin pahalta tajuta ettei millään koetulla ja eletyllä ollutkaan merkitystä sille toiselle.
Sano, ettet ole ainoa mies, joka ajattelee noin. Että vaikka peittävät tuskan täysin, niin on silti paha olla. Nurinkurista sanoa noin, että toivoisi että muillakin on paha olla kun mullakin. Kaikkein vähiten sillä jota edelleen rakastaa... Silti näin.
Toivottavasti vuosi 2008 tuo jotain parempaa meille maailman murjomille!
Mun mielessä miehet saa surra. Minä itse olen mies ja jätetty osapuoli. Olen kärsinyt jo 2 viikkoa ja nyt alan pikkuhijaa toipua. Exää kaipaa edelleen ja toivon että palaa takas. En voi toivoa liikaa, että tulisi takas. On elettävä nyt omaa elämää....tsemppiä sulle ja oikein hyvää joulua. Sinä kyllä toivut ja löydät uutta rakkautta. Hyvää ja onnea uudelle vuodelle ja ole oma ittees.
...oli tuttua myös mulle.Vaik minä olin se joka päätin asioitten lopettamisesta niin tulin kk päästä järkiini ku tajusin et mitä menetin.Yritin puhua toista ympäri ja saada ymmärtämään et olen tosissani.Asiat ei enää muutu.Suren,itken,mietin.Teen kaikkee tuota välillä enemmän toisinaan vähemmän.Käyn asioita läpi mitä 9kk aikana tapahtu.Tunnen kaipausta välillä vihaa toisen tekemisistä ja sanomisista itteäni kohtaan.Silti en kaipais ketään tilalle.Jatkaisin vaik heti jos saisin tilaisuuden.Sitä ei vaan tule.Pakko yrittää elää eteenpäin.Tällä kerralla annan itelleni aikaa tarpeeksi surra ja miettiä asioita.Sillä kaikki unohtuu aikanaan ja ehkä sit kun on jauhanu kaik asiat itelleen täysin selväks voi tapahtua jotain hyvääki.Se tuskin on kuitenkaan iha heti.Mun neuvo sulle on et sure rauhassa ja käy asiat läpi sillä se kannattaa pitemmän päälle.Kaikesta voit ottaa oppia jatkoon! Hyvää Joulua ja parempaa tulevaa vuotta myös sulle! Kirjotit tosi hyvin aiheesta jota kaik ei tule huomanneeks.
Mies saa itkeä, ikävöidä ja kokea surua. Mies saa kaivata elämänsä rakkauden perään.Itse olen harrastanut tätä viimeisen vuoden. Mutta mitäs jos mies pettää ja loukkaa niin sehän on maailmanloppu,,Entäs jos se onkin toistepäin,,,"No mitäs siinä sitten"-Ihmiset ajattelee. Itse vasta n. puoli vuotta eron jälkeen tajusin kuinka tärkeän naisen elämässäni menetin.Se oli yksi ja ainoa elämässäni.Nykypäivänäkään yhen illan jutut tai yksikään nainen johon yritän tutustua ei tunnu yhtään miltään. Itse opin vasta tämän vuoden puolella tuntemaan itseni jaa kuinka herkkä ihminen olen.Ei ole päivääkään etten miettisi tätä naista.Tekisin mitä vain että saisin hänet takaisin. Vihaan ääliömäisiä sanontoja "Meri on täynnä kalaa" ja "Ei naiset maailmasta lopu". Jos mies antaa sydämensä ja nainen ottaa sen ja työntää tehosekottimeen. Miten siinä vaiheessa pitäis vaan lähtee baariin ja "laittaa uutta matoo koukkuun".Voi jumalauta ihmiset,,,Jotenkin tuntuu, että naiset on se sukupuoli joka pelaa miesten tunteilla ja ajattelee että:"Mitäs sitte".
Ettekö te naiset tajua, että on olemassa miehiä jotkaa rakastaa rakkautta ja hellyyttä?
??????!!!!!!?????
Minulla aivan sama tilanne. Meidän 10 vuotinen suhde päättyi kuin salama taivaalta, avovaimo haluaa "miettiä" ja "tilaa". Avovaimoni muutti omaan asuntoonsa 3 viikkoa sitten eikä suostu juuri pitämään mitään yhteyttä. Syytä tälle erolle en oikeastaan tiedä, epäilen että hän haluaa "uusia kokemuksia" tms. Tai sitten hänellä on niitä jo.
On todella raastavaa ja julmaa kun ei tiedä miksi toinen lähti, teinkö jotain väärin? Suunnittelimme häitä, lapsia ja näin meidät yhdessä eläkkeellä.
Haluaisin hänet kovasti takaisin mutta toisaalta luottamus on romahtanut. 10 vuoden aikana puhuimme aina kaikki asiat selviksi, vannotimme toisillemme että kissa nostetaan pöydälle heti eikä ensi kuussa että tämmöistä ei tapahtuisi. Sitten hän itse tekee sen. Olisipa hänellä edes toinen mies niin tässä olisi jotain järkeä ja voisin aloittaa eroprosessin ja suunnata katseen tulevaisuuteen. Nyt istun kotona (meidän yhteisessä) yksin hölmistyneenä ihmettellen että mitä tapahtui.
Tämä on ihan sairasta ja julmaa.
lukea tuota sinun tekstiäsi. Olisipa minun mieheni ollut yhtä tunteellinen. Hänpä petti minua työkaverinsa kanssa puoli vuotta ja nyt viime yönä soitti kuinka paljon hän minua rakastaa ja olen hälle se oikea!!Itsetuntoni on saanut kolauksen ja minua on loukattu. En koskaan pystyisi olla ajattelematta rakastellessamme, että miettiikö toi nyt sitä rakastajaansa joka oli täydellinen kuin mallinukke.Hän itkien pyyteli anteeksi sitä mitä teki lapsille ja minulle.
Kaikki on myöhäistä. 12-vuotta syviä tunteita ja yksi nainen työpaikalta vie lapsilta isän ja minulta miehen.
Olen pahoillani ikävästä suhteen loppumisesta! Eipä ymmärtänyt, mitä menetti. Sanat tuntuvat laimeilta, tiedän.
Mutta sinusta, rehellinen suomalainen mies olen todella ylpeä! Et ole missään tapauksessa nössö etkä vajavainen!
Olet suoraselkäinen ja uskallat olla oma itsesi tuntemalla omat tunteesi, kokemalla ne sellaisena kuin ovat hukuttamatta korvikkeisiin. Suorasukaisuutesi tässä töhryisessä maailmassa toivottavasti herättää kanssakulkijoita ajattelemaan ja näkemään, että puhdasta ja hyvää rakkautta kannattaa tavoitella. Toisen luota toisen luo juoksemalla rikkoo vaan itseänsä ja niin paljon hyvää, mitä ei ehkä sitten koskaan enää tavoita. Mutta mitä tehdä hyljättynä? Antaa surun olla, ja sitten aikanaan; anna sen myös mennä. Voimia, elämä kantaa vaikka nyt ahdistaakin!