olen perheellinen ja lapsi koulussa.aikaa menee kuljettamiseen miehellä ja minulla vuoronperään.ja olemme molemmat töissä.minun oma äitini on melkoinen ongelma ollut jo liian kauan.eli asiaa.soittelee yhtenään kännykällään.melkein päivittäin joihinka puheluihin en edes vastaa.eli minun pitäisi päivittäon tilittää hänelle kaikki tekemiseni.vaikka olen jo 35vuotias.hän ei puheluillaan tee mitään muuta kuin utelee keiken.sit jos mä en esimerkiksi jaksa vastata esim. 3päivään,niin se soittaa mun anopille.kuvitelkaa.ja yrittää sieltä meistä udella.mista toi on ihan sairasta.sit se soittelee salaa miun anopille ja juoruaa minusta ja miehestäni meidän riitelyistä jos kuulee että joskus riidellään.eikö tollanen ole pikkusen kieroa.en edes kehtaa anoppini luo mennä kohta käymäänkään.eli äidin pitää tietää koko ajan.ihan kuin joku vainukoira kintereillä.mua jos ei saa kiinni niin soi puhelin jo mun anoppilaan.pienen lapsen kanssa on muutenkin uuvuttavaa ,kun itse olen vielä töissäkin.niin se kehtaa rinkuttaa mun työpaikallekin.ja ei se usko koska olen sanut suoraan että aina en kerkee vastaileen.niin eikö toi ole jo piruilua.sit yöksikään lastamme ei pyydä kuin silloin kun mun mies on vaikka yövuorossa tai iltavuorossa.ja äiti ei päästä mua ja miestäni kahdelleen uloskaan,hän on siitä niin kateellinen että lyöttäytyy mukaan.mitä mieltä olette?ja älkää mainitko kirjoitusvirheistä,niitä en jaksa nyt miettiä.hyvää joulua kaikille
äiti häiritsee yhtenään
kälppä
3275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka et jaksakaan miettiä kirjoitusvirheitä eli ottaa huomioon meitä tekstisi lukijoita, kerron sinulle, että suomen kielessä Lauseet aloitetaan Isolla Kirjaimella.
Lisäksi pisteen jälkeen tuli tyhjä - ja vasta sitten alkaa teksti.
Kaiken lisäksi tekstin ei tule olla yhtä ja samaa pötköä, vaan kappalejako on syytä tehdä jo lukijan hyvinvoinnin vuoksi.
Älä suotta odottele vastauksai tekstiisi, kun et ollenkaan huomioi lukijoitasi.
Olen perheellinen, ja lapsi koulussa. Aikaa menee kuljettamiseen miehellä ja minulla vuoronperään. Olemme molemmat töissä.
Minun äitini on ollut meille melkoinen ongelma jo liian kauan; soittelee yhtenään kännykällään, melkein päivittäin, ja joskus en edes jaksa vastata näihin puheluihin. Minun pitäisi päivittäin tilittää hänelle kaikki tekemiseni, vaikka olen jo 35-vuotias.
Hänen puheluillaan ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin utedella kaiken. Ja jos minä en esimerkiksi jaksa vastata 3 päivään, niin hän soittaa anopilleni. Kuvitelkaa! Hän yrittää anopiltani udella meistä. Minusta tuo on ihan sairasta. Hän soittelee salaa anopilleni ja juoruaa minusta ja miehestäni, ja meidän riitelyistä, jos kuulee että joskus riidellään. Eikö tuollanen ole pikkuisen kieroa? En edes kehtaa anoppini luo mennä kohta käymään. Äidin pitää tietää koko ajan, ihan kuin joku vainukoira kintereillä. Jos hän ei saa minua kiinni, niin soi puhelin jo minun anoppilassani.
Pienen lapsen kanssa on muutenkin uuvuttavaa, kun itse olen vielä töissäkin. Niin, ja äitini kehtaa rinkuttaa vielä minun työpaikallenikin. Ja hän ei usko vaikka olen sanonut suoraan, että aina en kerkeä vastailemaan. Eikö tuo ole jo piruilua?
Yöksikään hän ei lastamme pyydä luokseen kuin ainoastaan silloin, kun mieheni on vaikka yö- tai iltavuorossa. Ja äiti ei päästä minua ja miestäni kahdestaan uloskaan; hän on siitä niin kateellinen että lyöttäytyy mukaan. Mitä mieltä olette?
Ja älkää mainitko kirjoitusvirheistä, niitä en jaksa nyt miettiä.
Hyvää joulua kaikille!
Jonkinlainen mielenterveysongelma. Kyllä kai olet keskustelut hänen kanssaan vakavasti, että hän ymmärtää että jos ei paranna tapojaan, edessä on väistämätön välirikko.