Miehelleni tuli 30-villitys, joka on kestänyt nyt yli puoli vuotta. Baariin pitää päästä ja uutta seuraa etsimään. Mitenköhän kauan tämä vaihe yleensä kestää? Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Masentaa eniten, että menetin villityksen takia parhaimman ystävän. Seurani on liian tylsää ja suhteemme liian tuttu ja turvallinen.
Ei auta muu kuin antaa toisen mennä. Itselläni on toisenlaiset arvot.
Masentaa eniten, että menetin villityksen takia parhaimman ystävän. Seurani on liian tylsää ja suhteemme liian tuttu ja turvallinen.
Ei auta muu kuin antaa toisen mennä. Itselläni on toisenlaiset arvot.
Vastaukset 5
Vanhimmat
30-kriisi oo! Se on vain tekosyy. Se on vain kyllästynyt sinuun! Tai jotain muuta..
Se kestää tuonne neljänkympin villitykseen saakka. Sitten on viikon seesteisempi kausi ja alkaa viidenkympin villitys.
noh, ette ilmeisesti ole naimisissa. Tassa iassa sita alkaa niin naiset kuin miehetkin miettia sosiaalisen paineen takia naimisiinmenoa, varsinkin jos on pitkaaikaisessa suhteessa. Sitten sita pitaa tehda paatos etta mennako naimisiin vai ei. Jos ei tunnu silta, etta menee naimisiin monet laittavat pitkan suhteen poikki tai ainakin tauolle etta saa miettimisaikaa. Itse olen "miettinyt" (siis bailannut kuin hullu) tassa vuoden ajan ja tullut siihen tulokseen ettei se mies ollut minulle ollenkaan oikea.
Suhteemme oli siinä vaiheessa, että olisi pitänyt päättää sitoutumisesta / suhteesta lähtemisestä! Hän halusi aikaa miettiä. mitä elämältään haluaa. Nyt hän ilmoitti, että olin hänen elämänsä rakkaus, mutta hän itse mokasi kaiken, kun ei huolehtinut suhteestamme.
Kun olen tarkastellut suhdettamme vähän kauempaa, tiedän nyt itsekin, ettei hän ehkä ollut oikea mies minulle. Naimisiin meno olisi tehnyt meidät molemmat onnettomiksi. Silti suren, että suhteemme kaatui ensimmäiseen kriisiin kuuden vuoden yhdessä olon jälkeen. Haluaisin uskoa parisuhteeseen ja siihen, että vaikeudet ovat voitettavissa yhdessä. Meidän suhteessa oli paljon hyvää.
Nyt on sydämessä suunnaton suru, epäonnistumisen pelko. En halua, enkä uskalla päästää ketään elämääni. Haluaisin vain käpertyä suruuni ikuisesti, mutta pakko lähteä töihin, pakko kohdata ihmisiä, pakko pysyä hengissä...
Meillä kun mies tuli 30 kriisiin, siinä sai kaikki vanha jäädä työpaikkaa lukuun ottamatta. Elikkäs ero tuli! Pitkä avoliitto hajosi...