Tuntuu siltä, ettei täällä nähdä kuin kaksi vaihtoehtoa kumppanin löytämiselle: netti tai baari. Ja suurin osa tuntuu harrastavan nettiä.
Ihmisiä tavataan oikeassa elämässä eikä netissä! Harrastuksissa, töissä ja opinnoissa! Olen itse ollut kuluneella viikolla kolmessa tilaisuudessa, joissa olen tutustunut uusiin ihmisiin joko menemällä esittäytymään tai ystäväni on esitellyt meidät toisillemme. Eikä näissä ole ollut edes pikkujouluja mukana, niihin en jaksanut tänään lähteä, katsotaan nyt menenkö huomisiin juhliin.
Facebookini on täynnä kontakteja, joita on tullut yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnasta. Todella mukavia miehiä (ja naisia) tapaa esimerkiksi SPR:n ensiapuryhmissä, WWF:n öljyntorjuntaryhmissä ja vapaapalokunnassa, tosin viimeisimmän olen joutunut jättämään pois harrastuksistani ajanpuutteen takia. Yhtä mukavia mutta hieman eri tyyppisiä olen tavannut politiikassa, ammattiini liittyvässä yhdistyksessä ja kaupunginosayhdistyksessä. Malmin lentokentän ystävissä tapaa kaikenlaista väkeä, muitakin kuin ilmailuharrastajia.
Jos kävisin kaikissa tilaisuuksissa, joita on tarjolla, niin viikossa ei olisi muita vapaailtoja kuin lauantait (eikä pikkujouluaikana niitäkään), mutta työ ja työn ohessa opiskelu vaativat oman aikansa nekin. Mutta kun jättää kokonaan television tuijottamisen ja netissä roikkumisen niin viikossa on aikaa vaikka millaisille harrastuksille, ja monet yhdistyksistä kokoontuvat kuitenkin vain kerran kuukaudessa joten ei ole mikään mahdottomuus kuulua useampiin eri seuroihin. Mitä suurempi ystävä-/tuttavapiiri, sitä todennäköisempää on tavata myös sinkkumiehiä/-naisia.
Itse en tällä hetkellä halua kumppania, koska edellinen suhteeni katkesi vasta kuukausi sitten, mutta yksi asia on varmaa: sitten kun jaksan taas ryhtyä ihmissuhteeseen niin netti on vihoviimeinen paikka josta sellaista alan hakea.
Pois sieltä koneen ääreltä ja ihmisten pariin. Ja televisio on maailman turhin ajantappaja, sen vahtaamiseen käytettyjen tuntien aikana saisi vuodessa moni kirjoitettua vaikka väitöskirjan...
Ihmisiä tavataan oikeassa elämässä eikä netissä! Harrastuksissa, töissä ja opinnoissa! Olen itse ollut kuluneella viikolla kolmessa tilaisuudessa, joissa olen tutustunut uusiin ihmisiin joko menemällä esittäytymään tai ystäväni on esitellyt meidät toisillemme. Eikä näissä ole ollut edes pikkujouluja mukana, niihin en jaksanut tänään lähteä, katsotaan nyt menenkö huomisiin juhliin.
Facebookini on täynnä kontakteja, joita on tullut yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnasta. Todella mukavia miehiä (ja naisia) tapaa esimerkiksi SPR:n ensiapuryhmissä, WWF:n öljyntorjuntaryhmissä ja vapaapalokunnassa, tosin viimeisimmän olen joutunut jättämään pois harrastuksistani ajanpuutteen takia. Yhtä mukavia mutta hieman eri tyyppisiä olen tavannut politiikassa, ammattiini liittyvässä yhdistyksessä ja kaupunginosayhdistyksessä. Malmin lentokentän ystävissä tapaa kaikenlaista väkeä, muitakin kuin ilmailuharrastajia.
Jos kävisin kaikissa tilaisuuksissa, joita on tarjolla, niin viikossa ei olisi muita vapaailtoja kuin lauantait (eikä pikkujouluaikana niitäkään), mutta työ ja työn ohessa opiskelu vaativat oman aikansa nekin. Mutta kun jättää kokonaan television tuijottamisen ja netissä roikkumisen niin viikossa on aikaa vaikka millaisille harrastuksille, ja monet yhdistyksistä kokoontuvat kuitenkin vain kerran kuukaudessa joten ei ole mikään mahdottomuus kuulua useampiin eri seuroihin. Mitä suurempi ystävä-/tuttavapiiri, sitä todennäköisempää on tavata myös sinkkumiehiä/-naisia.
Itse en tällä hetkellä halua kumppania, koska edellinen suhteeni katkesi vasta kuukausi sitten, mutta yksi asia on varmaa: sitten kun jaksan taas ryhtyä ihmissuhteeseen niin netti on vihoviimeinen paikka josta sellaista alan hakea.
Pois sieltä koneen ääreltä ja ihmisten pariin. Ja televisio on maailman turhin ajantappaja, sen vahtaamiseen käytettyjen tuntien aikana saisi vuodessa moni kirjoitettua vaikka väitöskirjan...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomalainen kun ei uskalla lähestyä ketään harrastuspiireissä, työpaikalla tms. Sehän on saletti.
Aikaa säästyy, kun esiprosessoi netistä.
Olen tutustunut moniin ihmisiin ja saanut hyviä naisystäviä harrastusten parista. Enkä tarkoita nyt seksi suhdetta, vaan luottamuksellista ystävyyttä.
Livessä sinä näet heti millainen on ulkonäkö ja ihmisen luonne. Netissä voidaan antaa aivan toinen minäkuva mitä todellisuudessa onkaan.
Keski-ikäinen mies
ehkä tavata ketään harratsuspiirissä, vaan haluaa pitää harrastukset ja suhteet erillään jne.
Ja kuka sitten kassajonossa kysyisi, lähdetkö jonnekin... joten unohda koko juttu.
VRP:ssa ollaan liian komeita... komeat vain komeille, yksinoikeudella.
SPR:stä sieltä nyt viimeksi suosittelisin kenellekään ketään tavata... korr******unutta.
Joten anna ihmisten vaan harrastaa nettideittailua.
tarttuu joku mukaan...
Miksi ihmeessä pitäisi kirjoittaa väitöskirja, kun voi deittailla... ja pitää hauskaa... ennen kuin on liian myöhäistä...
heität tosi outoja heittoja. Ei väittelemällä elämänlaatu parane, voi jopa huonontua.
Kyllä sulla menee heikosti, mahtaa harmittaa, olla nyt ilman ihmissuhdetta... tosi kurjaa...
miksi sitten täällä roikut...
leiki vaan jotain roolileikkiä...
Kyllä tuo facebook on todella sekava käyttöliittymältään!?!? Se on kuin karuselli, ihme härdellejä joka puolella, en tajua siitä yhtään mitään.
Minä en halua viilettää ja mennä kaiken maailman kissan ristiäisissä, en en en!!! Haluaisin löytää semmoisen naisen, joka viihtyy kotona minun kanssai. Tottahan toki joskus on kiva käydä iltaa viettämässä ja kavereita tapaamassa yms. Mutta näin yleisesti.
Minun töissäni on vain miehiä, joten siellä ei paljon naisiin törmää. Joten tämän netin kautta kait se on yritettävä. Aika harvoin käyn myös baareissa.
Uskomatonta. Täällä joku kirjoittelee ihan hyviä ehdotuksia, mutta mitä
saa vastineeksi? Valittamista ja haukkumista. Ei ei ja ei. En minä ainakaan.
Ei kelpaa. Huono ehdotus.
Siinä taitaa olla se sinkkuutenne perimmäinen syy: Olette negatiivisia
valittajia, joille ei mikään kelpaa.
Totta puhut viestissäsi. Itselläni oli jonkun aikaa profiili. Sitten huomasin, että mulla menee tähän viikossa aika paljon aikaa. Enkä ole tällaista harrastusta itselleni halunnut. Otin profiilin pois. Siellä voisi monella lukea harratuksissa lukea nettideittailu..
Nyt nautin live-elämästä. Ennen olin sitä mieltä, että en live-elämässä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä tai tutustuminen on hankalaa. Mutta olen kuitenkin sosiaalinen ihminen, kyllä niitä tilaisuuksia on kun oikein miettii asiaa.
Uskon myös siihen, että mies osuu kohdalleni kun on oikea aika ja paikka.
Tsemppiä kaikille sinkuille. Älkää suorittako elämää vaan ELÄKÄÄ! Uskaltakaa olla rohkeita ja spontaaneja.
Lopetas se facebookissa maleksiminen ja mene ihmisten ilmoille, mieluiten vielä ulkomaille. Siellä on ihan eri meininki.