Sydämeni särjettiin puoli vuotta sitten, ero otti koville, mikään ei innostanut, mistään ei tullut mitään. Nyt kuitenkin jo kipu laantunut vaikka edelleen ajattelenkin tuota miestä päivittäin, enää se ei kuitenkaan satu. Enää minulla ei ole pakottava ikävä, en haluaisi häntä enää elämääni.
Olen tavannut aivan ihanan miehen, sellasen josta voisin vaan uneksia, sellasen, joka on yksi miljoonasta. Hänen kanssaan kaikki on niin helppoa, voimme puhua mistä vaan, tehdä mitä vaan, ihan kun oltais tunnettu jo vuosia.
MUTTA kun minulla on edelleen tuoreessa muistissa tuo puolen vuoden takainen iso pettymys. Miten minä voin luottaa, miten uskallan luottaa? Ja miten minä uskallan päästää tunteeni peliin?? Olen jo kerennyt ajatella etten uskalla ottaa sitä riskiä, että rakastuisin ja mies sitten särkeekin sydämeni. Ei vaan USKALLA ottaa sitä riskiä!! En kyllä haluais karkoittaa tätä mistä silläkään, että en uskalla antaa itsestäni mitään, en uskalla luottaa enkä uskalla tuntea.
Onko kellään tähän mitään neuvoa?? Ne olis nyt enemmän kun tarpeen!!
Olen tavannut aivan ihanan miehen, sellasen josta voisin vaan uneksia, sellasen, joka on yksi miljoonasta. Hänen kanssaan kaikki on niin helppoa, voimme puhua mistä vaan, tehdä mitä vaan, ihan kun oltais tunnettu jo vuosia.
MUTTA kun minulla on edelleen tuoreessa muistissa tuo puolen vuoden takainen iso pettymys. Miten minä voin luottaa, miten uskallan luottaa? Ja miten minä uskallan päästää tunteeni peliin?? Olen jo kerennyt ajatella etten uskalla ottaa sitä riskiä, että rakastuisin ja mies sitten särkeekin sydämeni. Ei vaan USKALLA ottaa sitä riskiä!! En kyllä haluais karkoittaa tätä mistä silläkään, että en uskalla antaa itsestäni mitään, en uskalla luottaa enkä uskalla tuntea.
Onko kellään tähän mitään neuvoa?? Ne olis nyt enemmän kun tarpeen!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun on oltava vain rehellinen tälle uudelle miehelle. Kerrottava menneet ja pelkosi. Yhdessä voitte ne pelot voittaa.
Ei ole oikotietä onneen.
Minulle kävi aikoinaan juuri noin... olin aivan rikki pitkään ja vieralläni oli tämä toinen mies, joka lupasi vähintään kuun ja taivaan kunhan vain oltaisiin yhdessä. Yritin selittää miehellä muutaman vuoden miksi homma ei toimisi, enkä haluaisi että meillä kävisi juuri kuten minulle ja ex:lle. Vastaus oli aina, että miksi kävisi...
Puolisen vuotta sitten uskalsin luottaa mieheen, joka oli yksi miljoonasta ja jonka olin tuntenut yhdeksän pitkää vuotta. Ja lopputulos on juuri se mitä pelkäsinkin, tässä sitä taas ollaan aivan rikki ja pihalla. Hengittäminen sattuu edelleen ja aamulla herään puristavaan ahdistukseen. Vatsassa vihloo kun vain ajattelenkin miestä. En vain ymmärrä. Olen edelleen olevinaan niin ihana ja kaikkea muutakin, mutta en sittenkään sitä mitä hän halusi... no olisi miettinyt sitä vähän aikaisemmin!
Meillä takana on niin pitkä yhteinen taival, joten oma päätökseni oli jäädä edelleen ystäviksi, vaikka mies sanoikin ymmärtävänsä jos vihaan häntä, jolloin hän jättäisi minut rauhaan. En vain pytsy vihaamaan miestä, jota rakastan, enkä voi sillekään lopulta mitään, että hän ei halunnutkaan minua. Mutta tämä ystävyys on tuhottoman vaikeaa. Kaipaan miestä jatkuvasti, en tiedä miten annan koko farssin anteeksi, enkä tällä hetkellä luota mieheen pätkääkään. Toisaalta jatkuva syyllistäminen ei tee hyvää... joten tällä hetkellä mies on joululomalla ja minä yritän koota palasia kasaan yksin haaveilen miehestä.
Omalla kohdallani tuo luottaminen ei kannattanut näin jälkikäteen ajatellen... mutta oma tapaukseni on varmasti luokkaa yksi miljoonasta. Oikeasti olin myös sen pienen hetken niin onnellinen kun oltiin yhdessä... tämä jälkisotku ei vain valitettavasti ole sen arvoista. Toivottavasti teille käy kuitenkin paremmin :)
Mihin sulla on kiire? Tutustukaa rauhassa toisiinne...rakenna luottamusta. Tehkää yhdessä kaikkea mahdollista -arki ja juhlajuttuja. Sellaisia asioista, joista molemmat pitää. Tutustu häneen kahdenkesken ja porukassa. Muodosta kaikessa rauhassa hänestä kokonaiskuva ja rakenna luottamustasi häntä kohtaan.
Pikkuhiljaa opit luottamaan häneen, jos hän on sen arvoinen. Hyvä ja luotettava tyyppi jaksaa tällaisen prosessin kanssasi. Teillähän on mahdollisesti koko loppuelämä aikaa:)
Jos vastaus 4 vuoden viiveellä auttaa niin, ei oo varmaan ollu kovin kova kiire :D