Tää meni niin perinteisesti, sain muutama päivä sitten tietää että mieheni on pettänyt minua lukemalla hänelle tulleen tektiviestin. En ole aikaisemmin lukenut hänen viestejään, mutta nyt luin, koska oli outoa että hän sai viestin myöhään illalla. Vihaisena vastasin viestiin esittäen miestäni :) Tämä nainen valitti, että mieheni haluaa vaan sitä, eikä ole kiinnostunut hänestä. Kerroin miehelleni ja hänen mukaansa suhde on kestänyt vain viikon, eikä ole mennyt pussailua pidemmälle.
Me olemme olleet kaksi vuotta naimisissa ja meillä on pieni lapsi. Koko suhteemme on ollut yhtä vuoristorataa, välillä olemme olleet niin rakastuneita ja onnelisia, sen jälkeen taas on mennyt todella huonosti. En ole aiemminkaan luottanut mieheeni, hän on jäänyt kiinni pikku valheista. Luottamus on karissut lähes olemattomiin.
Pyysin heti miestäni lähtemään kotoamme ja hän niin tekikin. Hän on nyt asunut sukulaisensa luona, emme ole nähneet sen jälkeen kun sain tietää suhteesta.
Tiedän, että minun pitäisi laittaa nyt ero vireille ja jatkaa elämääni. Kuitenkin kaiken jälkeenkin rakastan häntä vielä, myös tulevaisuus yksinhuoltajana pelottaa.
Eli kaipaisin jonkun ulkopuolisen mielipidettä, voiko luottamusta saada takaisin ja kannattaako vielä yrittää?
Ja jos haluaisin erota, niin miten pitää toimia? Miten se hakemus tehdään?
Kiitos jos joku voisi vastata.
Me olemme olleet kaksi vuotta naimisissa ja meillä on pieni lapsi. Koko suhteemme on ollut yhtä vuoristorataa, välillä olemme olleet niin rakastuneita ja onnelisia, sen jälkeen taas on mennyt todella huonosti. En ole aiemminkaan luottanut mieheeni, hän on jäänyt kiinni pikku valheista. Luottamus on karissut lähes olemattomiin.
Pyysin heti miestäni lähtemään kotoamme ja hän niin tekikin. Hän on nyt asunut sukulaisensa luona, emme ole nähneet sen jälkeen kun sain tietää suhteesta.
Tiedän, että minun pitäisi laittaa nyt ero vireille ja jatkaa elämääni. Kuitenkin kaiken jälkeenkin rakastan häntä vielä, myös tulevaisuus yksinhuoltajana pelottaa.
Eli kaipaisin jonkun ulkopuolisen mielipidettä, voiko luottamusta saada takaisin ja kannattaako vielä yrittää?
Ja jos haluaisin erota, niin miten pitää toimia? Miten se hakemus tehdään?
Kiitos jos joku voisi vastata.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>voiko luottamusta saada takaisin ja kannattaako vielä yrittää?
Ei voi. Ei kannata.
>Miten se hakemus tehdään?
Marssit lähimpään käräjäoikeuteen. Täytät avioeron ykkösvaiheen hakemuksen vaikka siellä virastossa. Jos jätät hakemuksen yksin eli miehesi nimeä ei ole kaavakkeessa, käräjäoikeus saattaa sen hänelle tiedoksi. On kohteliasta ilmoittaa asiasta myös miehelle että tietää odottaa. Voitte tietysti täyttää hakemuksen yhdessä, jolloin ei tarvitse postitella papereita. Kakkosvaiheen hakemuksen voi jättää sitten puolen vuoden päästä, jos olette edelleen sitä mieltä että asia oli nyt tässä.
Kun 1. vaihe alkaa, voitte tehdä osituksen eli jakaa kimpsut ja kampsut. Sitten sovitte lapsen huollosta ja tapaamisoikeuksistasekä mahdollisista elatusmaksuista. Tässä sopimisessa auttavat kuntasi sossut. Jos sopuratkaisu ei onnistu niin käräjäoikeus voi ratkaista asian puolestanne.
Miten käräjäoikeus asioita käsittelee...pitääkö avioeroa hakevan kääntyä asianajajan puoleen esim...kodin jakamisesta...kuka jää erohetkellä omistusasuntoon...omakotitaloon. lapset sovitellaan kait soskun kanssa? En ole vielä jaksanut selvitellä asioita....
1. Varsinainen avioero on hakemusasia. Jätät lomakkeen, se annetaan tiedoksi tulevalle exällesi joko postin kautta tai jos ei suostu ottamaan vastaan niin sitten vouti käy työpaikalla pyytämässä nimen. Ihan paperijuttu, ei oikeussalidraamaa ja ketään ei kiinnosta, kuka petti ketä. Kakkosvaiheen hakemus noudattaa samaa kaavaa.
2. Ihan eri asia on asuminen. Jos ette pääse keskenänne sopuun, kumpi muuttaa pois nyt, niin jompikumpi voi hakea käräjäoikeudelta päätöstä yhteiselämän lopettamisesta. Oikeus sitten päättää, kumpi teistä tarvitsee enemmän nykyistä kämppäänne. Tämä on tietenkin väliaikaisratkaisu. Teidän mahdollisilla tunteillanne ei ole tässä mitään merkitystä.
3. Lopulta omaisuus pitää jakaa eli tehdä ositus. Siitäkin voitte sopia keskenänne ja niin kannattaa tehdä mahdollisimman pian. Pääperiaate on, että kummankin omaisuuden arvo ja velat lasketaan ja varakkaampi siirtää rahaa köyhemmälle, niin että tilit ovat sitten tasan. Jos ei onnistu sovinnolla, niin oikeus voi määrätä teille pesänjakajan suorittamaan jakoa. Se tietenkin maksaa. Jos ette pysty ostamaan toisianne ulos talosta, niin sitten myyntiin ja jaatte rahat/velat.
4. Lapsista sovitte keskenänne. Sossut auttavat sopimuksen teossa ja vahvistavat teidän tekemänne sopimuksen mutta eivät päätä tai määrää mitään. Jos ette pysty keskenänne sopimaan, niin taas käräjäoikeus päättää, millainen asuminen on teidän lapsenne etu ja minkä verran kukakin korvaa. Oikeus ratkaisee asian taas sillä perusteella, mitä se pitää lapsen etuna. Se voi pyytää lausuntoja kunnan sossuilta, jos on epäselvää kumpi olisi lapsen kannalta parempi lähihuoltaja. Yksinhuoltajuutta ei nykyään perustapauksessa saa.
Kaikki nuo ovat siis erillisiä juttuja. Ne voi hoitaa itse, mutta jos omaisuutta on ja tuntuu, että ei ihan vimpan päälle pysty huolehtimaan eduistaan tai on taipumusta epäedullisiin sopimuksiin, niin voi palkata juristin riitelemään ja laskemaan puolestaan.
Tässä nämä tavallisimmat. Sitten jos alatte vaikkapa kaappaamaan lapsianne toisilta ja kunnolla riitelemään huoltajuudesta, niin tarvitsette omat asianajajat ja ison budjetin.
elää miettien milloin tulet taas petetyksi.!olen ollut yhdeksän vuotta suhteessa jossa alkusuhteen aikana ilmeni pieniä valheita...sitten pieniä pusuja...suudelmia....vuosi sitten jäi kiinni itseteossa....olemme puhuneet, käyneet yhdessä ja erikseen puhumassa....Silti epäilen kaikea ja kaikkialla...en luota mihinkään...näin meillä mennään kolmatta avioliittovuotta ja kymmenettä yhdessäolon vuotta...miettimällä kannattaako enää...erotakko vai ei?Mies uskottelee että ei enää koskaan..rakastaa ym.... rakkaus ei aina riitä! tekojakin tarvitaan.!
...epätietoisuudessa tulevaisuutesi? Koskaan et pääse irti ajatuksistasi. Vaikka pääsisitkin, niin miehesi voi pettää edelleen. Tämän osoittaa se, että hän on kirjoituksesi perusteella kun sanot, että miehesi on jäänyt useasti kiinni pikkuvalheista. Se osoittaa sen, että hän ei ehkä koskaan muutu ja jatkaa näitä "pikku valheita", jotka hänelle on pieniä, mutta sinulle suuria.
Itse olin naimisissa kolmekymmentä vuotta. Olin juuri samanlaisen miehen kanssa. Alussa pieniä valheita. Koskaan ei tunnustanut mitään. Lopuksi saadessani hänet kiinni muutaman kerran, ei hän vieläkään tunnustanut mitään ja aina lopuksi kun "puristin" tiedon ja totuuden, niin oli ollut kyse vain viikon tms. asioista ja muut eivät muka merkinneet muuta.
Mieti haluatko olla pari kolmekymmentä vuotta ihmisen kanssa, joka menettelee siten ja kuitenkin joudut eroamaan hänestä kun et pysty hyväksymään hänen käytöstään. Millään et voi ihmistä muuttaa, et vaikka mitä tekisit. Se, että joudut eroamaan vuosien päästä on paljon pahempi juttu kuin nyt kun lapsesi on vielä pieni, eikä paljoa tiedä asiasta. Noin nuori vielä mukautuu uuteen elämäntyyliinne. Vain sillä on merkitystä, että lapsella säilyy hyvä suhde molempiin vanhempiin eronkin jälkeen. Pidä siitä huoli, vaikka eroaisitkin.
Toivon sinulle hyvää ratkaisua.
Kiitos neuvoistanne!
Kyllähän itsekin olen tiennyt että ei kannata elää ihmisen kanssa johon ei luota! Rakkaus ei tosiaan aina riitä.
Mieheni tuli tänään keskustelemaan asioista, lapsemme oli hoidossa, en halunnut hänen joutuvan riidan keskelle. Emme tosin riidelleet, mieheni itki ja aneli polvillaan anteeksiantoa. Olin melko järkyttynyt, en ole koskaan aikasemmin nähnyt hänen itkevän niin paljon. Pakko myöntää, että nautin vähän hänen kurjuudestaan! Aiemmin se olen aina minä, joka on itkenyt ja hän on vaan kivikasvoisena katsonut vierestä! En aneluista huolimatta pysty antamaan anteeksi. Hän edelleen väittää ettei suhde kestänyt edes viikkoakaan, selitykset tuntuivat kyllä uskottavilta ja hänen katumuksensa oli aitoa.
En aio kuitenkaan nyt heti rynnätä hakemaan eroa. Eikö asumusero ole kuitenkin nyt hyvä vaihtoehto? En tiedä, olen vieläkin tavallaan shokissa tästä kaikesta, päässä pyörii vain sana miksi? Miksi hän teki tämän minulle!
ainahan he jaksavat anteeksi pyydellä... aikuisen miehen pitää pitää itsesä kurissa ja nuhteessa...Oli sitten mikä tahansa hyvä houkutin. Toista ihmistä ei saa loukata! Minä olen antanut anteeksi niin monta kertaa ettei enää tunnu enää missään....minusta on tullut kylmä ja nalkuttava akka... Siksipä mietin yhä...erota vai ei! Meillä kuitenkin lapsi ja koti,eläimiä joka asiaan vaikuttaa. Minulla on aikoinaan naimisiin mennessäni ollut mieheni kanssa periaate...myötä ja vastoin käymisisssä....nyt ei vaan enää jaksaisi...silti olen vielä mahdollisuuksia antanut...tämä on loputon kierre! Mieti tarkkaan keskustele itsesi ja jonkun muunkin kanssa mitä haluat elämältäsi!
..kohdalle sattui melkein vastaava tilanne. Exä jäi kiinni pettämisestä, kylläkin oli puhelimessa sen naisen kans. Noh annoin anteeks, vaihdettin paikkakuntaa(aloitettiin tavallaan ihan "puhtaalta pöydältä"). Kutakuinkin reilu vuos siitä ja jäi uudelleen kiinni pettämisestä. Ero yhteistuumin sit laitettiin vireil. Kyllähän se aluks raskasta, lasten huoltaminen yksin (exä muutti yli 400 kilsan päähän kotiseudulleen)mut päivä kerrallaan se siitä eteni. Ei mullakaan eka pettämisen aikoihin tunteet exää kohtaan ollut kadonnut minnekkään mut kun luottamus meni toistamiseen, se mulle riitti. Toivon sulle hyvää jatkoa.