Siis jo alkaa tressaamaan, eli sellainen niinkuin löytyy heti tai sitten ei kun kohtaa tärkeen ihmisen?
Miks se niinko ei voi tulla tutustumisen myötä kipunointi? Kuka pettää itseään tälläisellä uskomuksella?
Eli naisen logiikalla aateltuna: mies ei viitti rikkaa ristiin laittaa ihmissuhteitensa eteen, mutta sitten kun se huomaa naisen jolla on kipinä löytää kumppani, niin yhtäkkiä huomaa, että vau se löytyi. Vois kai sitä mies itsekin tehdä haluamisiensa eteen jotain vai voiko? Jos oikeasti on halua kumppani itselleen löytää?
Miks se niinko ei voi tulla tutustumisen myötä kipunointi? Kuka pettää itseään tälläisellä uskomuksella?
Eli naisen logiikalla aateltuna: mies ei viitti rikkaa ristiin laittaa ihmissuhteitensa eteen, mutta sitten kun se huomaa naisen jolla on kipinä löytää kumppani, niin yhtäkkiä huomaa, että vau se löytyi. Vois kai sitä mies itsekin tehdä haluamisiensa eteen jotain vai voiko? Jos oikeasti on halua kumppani itselleen löytää?
Vastaukset 63
Vanhimmat
seksuaalinen vetovoima.
suhdetta ajatellen vaiko vain satunnaista hauskan pitoa jommallekummalle?
tekee jokainen itse. Minulla ei ole oikeutta siihen.
aika olennaista ole. Sellainen liima naisen ja miehen välillä.
'If there is a will, there is a way.' Tai jotai.
Mut, täl hetkel minen ainakaan viitti ko. asian suhteen tehdä oikein yhtään mitään. Ajatus kumppanuudesta tuntuu lähinnä rasitteelta tässä (elämän)tilanteessa.
jos menisimme treffeille tai kohtaisimme jossain minulla olis halua löytää, mutta sinulla ei oikeasti halua antaa? Sillälaillako se menisi?
Sittenkö nainen antaisi enemmän, ja mies selittäisi, että älä ota tätä nyt näin raskaasti tutustutaan rauhassa? Eikös sellainen sitten ole niin, ettei yhteistä kipinää voi tulla lainkaan jos toinen ei oikeasti halua olla mukana?
Näinkö menee pieleen mennyt kipinöinti?
>>minulla olis halua löytää, mutta sinulla ei oikeasti halua antaa? Sillälaillako se menisi?>Eikös sellainen sitten ole niin, ettei yhteistä kipinää voi tulla lainkaan jos toinen ei oikeasti halua olla mukana?
Tunteissaan? Sitä vaan ihmettelen, että miksi varatut miehet osaavat olla nopeampia kipinöihin vaikka heillä jo on joku? Kertooko se pohjimmiltaan vain sen, että olisi toivoa löytää parempaa kipinää ja että on tyydytty kuten sanoit vähän vähempään ja ei niin tärkeään?
vaan jos kipinöinti onkin seksuaalista, kuinka tärkeää sellainen on loppumetreillä? Jos antaa kipinöiden lennellä sinne sun tänne, niin saattaa pahoittaa jonkun mielen jonka kipinät ei vielä olleet ehkä samanmoisella tasolla?
Täytyy kait sitten alkaa varatuksi, kun silloin käy parempi flaksi näköjään ;)
;)
Joo. Emmä muista miehistä tiedä. Mä puhuin vaan itestäni, ku ehän mä muiden puolesta voi puhuu.
Nii. Enkä mä välttämättä nyt ymmärtänyt, että mitä tarkoitat 'seksuaalisella kipinöinnillä', mutta jos se pelkästään sitä on, ni sitten se roihu tulee kyllä sammumaankin. Vaikka se fyysinen vetovoima on helvetin tärkeetä, ni ei se suhteessa niitä kaikkia tarpeita tule pitkässä juoksussa tyydyttämään.
Enkä mä nyt kyllä kauheesti miettisi toisten mielen pahoittamista, jos kerran ei oo edes sovittu mistään mitään. Turhaa ennakointia ja oman pään vaivaamista. Tai, emmä tiedä mitä tolla 'mielen pahottamisella' tarkotit, mut noin mä sen ymmärsin.
ihan ok miehen kans josta varmaan tutustumalla sais ihan mukiinmenevän kumppanin, silti kipunani lenteli ihan muihin suuntiin, eli tarkoittaako se sitten niin, että hänestä ei sitten ollut mihinkään loppupeleissä vaiko minä en vaan viitsinyt tutustua häneen oikeasti. Hänellä kyllä lenteli kipunat ja yritystä oli.
Pitäisikö mennä toisille treffeille vaiko vain todeta, että minä en kokenut minkäänlaista kemiaa hänen kanssaan? Kai siksi, että miehen pitäisi olla enemmän aktiivinen mielestäni?
Niin ton kemiankin vois noiden kipunoiden kanssa yhteen liittää sarjaan "käsittämättömiä asioita"
Siis miten on mahdollista ilman sanallista tutustumista oikeasti tuntea toisen tarpeet? Jokin tunneperäinenkö päättää itsekseen mitä toinen muka haluaa? Minusta kemia pitkälle on todellista puhumattomuutta ja puhuminen taas on todellisuudessa toisesta ihmisestä selvän ottamista, tarvetta tietää toisen tuntemuksista niinkuin ne on.
Vaan silti on kauhea liuta varattuja ihmisiä etsimässä sitä kipinää suhteensa ulkopuolisista ihmisistä? Ainakin ne miehet joita haluan kohdata järjestäin tuntuvat sellaisilta, että enemmästäkin on tarve, kuin pelkästä huvittelusta? Voinko tuntea niin paljon väärin. Enkä siis edes halua tutustua niihin miehiin jotka vain tuntevat itsekästä tarvetta kokeiluihin muuten vaan, vai onko sellaisia? Minulla on aina tunne tarpeesta enemmästä suuremmista tarpeista tyydyttää kuin pelkkä seksuaalisuus sellasta jotain kokonaisvaltaisempaa avoimuutta, yhteisyyttä. Sitten taas ne miehet joiden kipunat eivät lennä, haluaisivat löytää vain palvelijan tyydyttämään heidän jotain käsittämätöntä (siis minulle käsittämätöntä) tunneköyhyyttä mikä ei kiehdo... mulla ei ole heitä kohtaan kemiaa?
niinhän me vaan voidaan vain itsemme puolesta ja muilla kuuluu ollakkin omanlaiset näkemyksensä asioista, sun kanssa on aina siitä kiva jutella, kun sulle ei tuu pakonomaista tarvetta torjua toisen ajatusmaailmaa. Ja oikeessa tietty olet ei sais niin kauheasti näitä miettiä, mutta kun sattuu olemaan niin, että omat kipunani on pahasti jumittunut yhteen mieheen joka näki liikaa vaivaa valehdellakseen olevansa vapaa ihminen vaikka ei olekkaan, nyt olen puoli vuotta kiukutellut ja mietin, että pitäisikö kuitenkin ottaa yhteyksii ja kehtaanko edes enää mutta kun mieltä painaa... silti on vain tämä yksi elämä elettävänä
taitaa vaan johtua siitä eilisestä väliinkiilaajasta, jolla kipinät lenteli.
Se oli kova karju ja miestenmies, jonka viettitoiminnot ja yritteliäisyys oli kovemmalla tasolla kuin treffikumppanillasi. Sellaiseen mieheenhän sinäkin loppujen lopuksi päädyt, oli se sitten varattu tai ei.
Viettitoiminnot, kipinät ja kemia vs. luotettavuus ja suhteen kantavuus on ikuinen kysymys. Itse olen jälkimmäisellä linjalla.
Ehkä se tulee siitä, ettei mulla ole 'varaa jakaa tuomioita' toisten ajattelutavoista.
Mutta, kaikki kysymykset mitä esitit, ni tiedät niihin ite paremmin vastauksen kuin kukaan muu. Ja suoraan sanottuna, onks se miehen ja kumppanuuden tarve niin kova, että sitä pitää noin paljon pohtia? Eikä tarvii vastata. Mulle tuli vaan toi mieleen. Voithan tietty iteltäs kysyy.
Kai se sitten menee kuitenkin niin vaan kun ne yritystavat vaan aina menevät niinkuin yli minun hilseeni tai arvojeni. Haluaisin tutustua rauhallisesti, miehet haluavat jyrätä kauhealla vaudilla tiensä mun sydämmeen mitään kyselemättä, sitten kun onnistuvat, niin alkaa peruuttaminen, että älä ota tätä niin vakavasti katsotaan ajan kanssa, mutta silti kuitenkin itse ovat ihan yhtä kiihkeesti mukana. Pitäis vain itse osata heittäytyä, eikä niin paljoo pohtia syntyjä syviä. Mää päätänkin ryhtyä rohkeammaksi luottamaan, että vaikken ihan kaikkea ymmärrä, nii ihan hyvin menee, mua vain ärsyttää valheilla alistaminen, mutta kyllä näen toisenlaisen totuudenkin sieltä takaa, hitsi vaikka mahtaako siitä enää mitään tulla taisin haukkua häntä lutkaksikin, piru vie mitä sanontoja tältä palstalta ole oppinut, tosin kyllä silloin kun haukuin häntä virtsalakiksi, niin hän kyllä selvitti, että kenen suusta sellaisen nimittelyn olen oppinut, ei kuulemma tullut omasta suustani, kait se on pakko myöntää, että miehillä taitaa sittenkin olla aika isot aivot, mut enmä kyllä hänelle sitä ääneen sanoisi ;)
multa jäi nuorempana se todellinen ensirakkaus kokematta ja haluan nyt sellaisen, enkä tyydy mihinkään vähempään ja oon aika ehdoton haluamisissani lopulta ihan sama mihin toinen yrittää väkisin mua viedä ;)
Niinhän se on mun täytyy nyt vain keksiä tai oon jo pari viikkoa pähkäillyt, että haluan tavata, mutta en uskalla soittaa (se ei ole hänen puhelimensa vaan kaverin mut on valitettavasti luotu sellaisilla aivoilla, että näen valheidenkin taakse joskus olis hyvä etten näkis) pare kai lähettää tekstari ja pyytää treffeille, mut viimeks kun sen tein, niin en saanut sanaakaan suustani vaan sopertelin ihan pehmoisia ja ihan muuta kuin asiaa, hitto kun ihmissuhteet on joskus niin vaikeita, mä kyllä selviäisin paljon paremmin sen vähemmän kipunoivan kera ;((
myös vahvasti metsään, jos niikseen tulee.
vaan kyllä elämätöntäkin elämää on syytä katua, sitä että jätti yrittämättä tai selvittämättä asioita joita ei ehkä kunnolla tajunnut. Ja jos luonteeltaan on pessimisti, niin se elämättömyyden tuska on raskasta kantaa.
No täytyy katsoa miten tässä käyp, saanko aikaiseksi pyytää vai kiukkuanko vielä seuraavat kaksi viikkoa itsekseni ja luovutan kuin luuseri.
"Jos nainen on tunneälykäs, niin mä luulen sen vaistoavan sen, ettei multa sitä oikeeta halua löydy."
Tunne-älykäs? Aika yhdentekevä termi, jota sovitetaan jokaiseen väliin ja minkä käyttö riippuu käyttäjän kulloisestakin mielentilasta. Eikö manipuloivakin ole "tunneälykäs"? Hän vain käyttää tätä kykyään toisia vastaan.
rauhoittua ja ottaa lomaa kaikelta kelaamiselta.
yhdentekevä termi, ei tarkoita sitä, että se mulle olis yhdentekevä termi. Eikö ni?
Mut, sanotaan sitten niin, että itsensä kanssa tasapainossa oleva nainen vaistoaa sen, ettei mulla ole sille sellasta annettavaa, jota se haluaa.
Nähtävästi termi ei ole sinulle yhdentekevä, koska saita väännettyä siitä lisää merkitysissällötöntä tuubaa.
"yhdentekevä termi, ei tarkoita sitä, että se mulle olis yhdentekevä termi. Eikö ni?"
Reagointi on poikkeuksellisen epälooginen ja fantastinen. Koitin ajaa takaa sitä, että termillä ei juurikaan tarkoiteta yhtään mitään ja sen keskeinen olemus onkin markkinoinnillinen ihq-termi, josta puhutaan, mutta sillä ei tarkoiteta mitään erityisesti.
Sillä ehkä kaunistellaan ja väritetään omia sanoja, mutta kuten jo totesin, merkityssisältö on tilanneriippuvainen, minkä vuoksi sen käyttö argumentoinnissa nollaa tekstin arvon.
Myös lainaamani argumentti perseestä ja osoittaa, että netiketti on vielä hiukan ehkä hakusessa, mutta mitä muutakaan voi odottaa keskisuomalaiselta. ;)
"Mut, sanotaan sitten niin, että itsensä kanssa tasapainossa oleva nainen vaistoaa sen, ettei mulla ole sille sellasta annettavaa, jota se haluaa."
Ehkei se osoita tasapainoisuutta niin, kuin jonkinlaista itserajoittamista. Henkilö, joka haluaa ymmärtää, käy läpi erilaisia näkökulmia ja pyrkii etsimään toisesta sitä todellista luonnetta ja käsittämään, mitä tälle(miehelle) voi antaa.
Tuskin kukaan tasapainoinen nainen ajattelee, mitä toinen voi hänelle(naiselle) antaa.
Odotitko, että mä muka ymmärtäisin jotain? No huh. Se on turha toive.
Antamisen ja saamisen vuorovaikutus on niitä ikuisuuskysymyksiä, joista me voidaan jauhaa tässä vaikka tuomiopäivään saakka, pääsemättä siinä kuitenkaan kokonaisvaltaiseen kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Mun pointti on kuitenkin se, että sellanen nainen joka osaa suhtautua minuun 'neutraalisti' ja ilman odotuksia vaistoaa sen, ettei mulla ole haluja antaa 'mitään'. No, ehkä orkun voin antaa, muttei muuta.
Ja keskisuamalaasetha ny tiärethä.
"Odotitko, että mä muka ymmärtäisin jotain?"
En suinkaan oleta mitään, sehän tässä oikeastaan onkin keskeistä(kertomatta kuitenkaan miksi). ;)
Reagoin silti sopivaksi katsomallani tavalla.
"Antamisen ja saamisen vuorovaikutus on niitä ikuisuuskysymyksiä, joista me voidaan jauhaa tässä vaikka tuomiopäivään saakka, pääsemättä siinä kuitenkaan kokonaisvaltaiseen kaikkia tyydyttävään lopputulokseen."
Ehkä, jos kokonaisvaltaiseen tulokseen ei haluta päästä. Mutta miksi ei haluttaisi? Eikö jokainen halua sitä, mitä ymmärtää? ;)
"Mun pointti on kuitenkin se, että sellanen nainen joka osaa suhtautua minuun 'neutraalisti' ja ilman odotuksia vaistoaa sen, ettei mulla ole haluja antaa 'mitään'."
Ethän loukkaannut, mutta mieleeni tulee väistämättä, että et ehkä saa naista. Sitten koitat todistella itsellesi, ettet myöskään naista kaipaa.
Eiköhän kuitenkin ole niin, että kenelläkään ei ole mitään erityistä annettavaa muuta, kuin itsensä.
Etkö sitten arvosta itseäsi? Ei sinun mitään muuta tarvitse antaa.
Mistä oot sellasen kuvan saanut, että mä haluaisin saada naisen?
Nyt ei ole kysymys tarpeesta, eli sitä en kiellä, etteikö jonkinlaista naisen kaipuuta olisi, muttaku mä en halua antaa itseäni. Ehkä jotain pieniä osia voi saada irti. Kokonaisuutta en haluu antaa.
Ja kun kerran tämän asian tiedostan, niin onko se mielestäsi itsensä aliarvioimista? Minun mielestäni ei ole, vaan se on mielestäni realismia.
Mutjoo. En loukkaantunut.
Pelkäätkö jotain, ettet anna itseäsi kokonaan? Et siis halua antaa... Ajattelin, että ehkä pelkäät jotain osaa itsessäsi, niin ettet halua sitä antaa, ettet joutuisi sitä itse näkemään.
"Ja kun kerran tämän asian tiedostan, niin onko se mielestäsi itsensä aliarvioimista? Minun mielestäni ei ole, vaan se on mielestäni realismia."
Mielestäni se on aliarviointia, jos et halua nähdä sitä kokonaista itseäsi, sillä aliarvioit sitä kokonaisuutta, mikä on arvosta riippumaton, koko käsitteen yläpuolella oleva asia.
Kyllä se on realismia, että sen tiedostaa, mutta vielä suurempaa realismia on löytää se, mikä on kaikkien näiden tuntemusten taustalla.
Oletko käynyt läpi toistuvaa painajaisunta jostain uhkaavasta?
No pystytkö ajatella niin, että nään sen kokonaisuuden ihan 'liiankin selkeesti' ja siinei ole tilaa millekään, edes puolivakavalle suhteelle?
Ts. Täs ei oo mitään syvällistä takana ja puolen vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Suhteen perustuksen rakentaminen vaan vie oman aikansa ja mullei siihen nyt riitä mielenkiinto. No, vähä karkeesti sanottu, mutta kuitenkin. Eli, en haluu pistää ketään odottelemaan, että josko multa aikaa ja halua jossain kohtaa liikenisi. Siis, mä teen tässä nytkin duunia. Tai, pikemmin valvon sitä ku kone tekee.
En nää painajasia. Nään ihan hyviä unia. Siis. Sillonku nään unia. Kiitti kuitenkin huolenpidosta.
"No pystytkö ajatella niin, että nään sen kokonaisuuden ihan 'liiankin selkeesti' ja siinei ole tilaa millekään, edes puolivakavalle suhteelle?"
Joo, pystyn. Tarkoitat siis tuolla kokonaisuudella sellaista, mistä voisin sanoa, että tuota... ehkä se kokonaisuus, minkä näet, estääkin juuri tuota avoimuutta. Kuten itsekin toteat, se kokonaisuus estää juuri sen seurustelun, mutta tuo kokonaisuus on juuri se, mistä puuttuu jotain, eli se on korvaava kokonaisuus, kun kaikkea ei haluta mukaan.
"Ts. Täs ei oo mitään syvällistä takana ja puolen vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Suhteen perustuksen rakentaminen vaan vie oman aikansa ja mullei siihen nyt riitä mielenkiinto."
Mutta eikö tuo ole hankalaa, kun kaikki riippuu kulloisestakin mielentilasta? Saattaahan käydä myös niin, että ensi viikolla sinua huvittaa seurustella ja hankit naisen, kun sitten taas viikkoa myöhemmin ei enää huvitakaan...
Siinä nainenkin merkitsee sinulle eri asioita eri päivinä ja joutuu jatkuvasti sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
"Siis, mä teen tässä nytkin duunia. Tai, pikemmin valvon sitä ku kone tekee."
Niinhän se vähän tässä suomi24ssa on, että saa odotella, kun kone tekee duunia, kun serveri on sen verran finaalissa. :D
Jos mä nyt olisin jo perustetussa suhteessa, ni nainen ymmärtäisi ihan varmasti selittelemättä. Mut, nyt mä en jaksa niitä, tai edes näitä selittelyitä.
Tää on mun elämää. Eikä tää mulle oo vaikeeta, enkä mä oleta, että tääl sitä kukaan edes ymmärtäisi. Ja sanon vaan sen verran, että se nainen sopeutuu mun elämään ja minä sen elämään, jos se on niin tarkotettu, mut en minä sitä asiaa murehdi. Jos näitä asioita pitää pohtimalla alkaa pohti, ni sit se on varma paikka, et rasitteeks se käy. Sit se on 'kiitos ja näkemiin'.
Selvästi huomiosta, kun sen saamiseen on tilaisuus. Ei sen puoleen, etteikö elämäsi olisi kiinnostava. :)
Mutta, sinä saat nautintosi tarjoamalla ajattelumallejasi yleisenä totuutena ja sellanen ei mene läpi. Minä olen totuuteni löytänyt, tyrkytä ajatteluasi sellaiselle joka sitä vielä totuutta etsii.
"Mutta, sinä saat nautintosi tarjoamalla ajattelumallejasi yleisenä totuutena ja sellanen ei mene läpi. Minä olen totuuteni löytänyt, tyrkytä ajatteluasi sellaiselle joka sitä vielä totuutta etsii."
Niin, no totuushan on sanojen takana. Sitä ei pysty sanoja muuttamalla muuttamaan.
Käsittääkseni en ole mitään sen kummemmin tyrkyttänyt, vai mitä tällä tyrkyttämisellä mahdat tarkoittaa? Onko yksinpuhelu menossa vai mitä?
Ei sen ihmeellisempää juttua kuin sinullakaan. Lähtökohtaisesti vain ärsyttää tyypit, joilla on selkeä ratkaisu tai miksi sitä voi kutsuakaan, mut ratkaisu asioihin joissa ei ole edes ongelmaa.
Se, että kerroin sinulle perusteita omille mielipiteilleni, ei ole huomionhakuisuutta, vaan sillä oli vain tarkoitus osoittaa, että kaikilla on omat oman elämänsä punaiset langat joita seurataan, mut se ei tainnut mennä jakeluun, tai sitten ilmaisin itseni huonosti.
Have a nice life.
ymmärrä tota kipinän kohkausta. Mä tapasin naisen jonka kanssa nussittiin kuin eläimet ja päivän päätteeksi totesin et onpa harvinaisen mukava ja saman henkinen tapaus, tosta mä voisin tykätä enemmissäkin määrin. Ja sit tykkäsinkin ja tykkään vieläkin.
Kipinän kohkaajat on niitä jotka näkee jossain jonku vastakkaisen sukupuolen edustajan ja unohtuvat fantasiaan mikä ei välttämättä oo todellisuudessa sen kummallisempi kuin munkaan juttu. Ulkonäköön on helppo ihastua mutta ihmiseen on vaikea rakastua.
monta kertaa tulla sulle sanomaankin, että susta on tullut tässä vuosien saatossa aivan sika ihana ihminen noin mieheks ja se on paljon multa sanottu, munsta on tosi ihanaa kun ajattelet naisestas noin kauniita, onnea suhteellenne ;)
Ruutsunen
Yrmiön sydän on sulanut naisen käsittelyssä!
tapahtua ilman kaulinta, pelkkä tussu tuskin raavasta miestä noin pehmentää.
jos yrmiökään ei kykene vastustamaan naisten metkuja?
ihan lutuinen mies, mikäköhän siinä on ko ne alkais aina siinä kohtaa kiinnostamaan muitaki meinaan ihmiset jotka tulee lutuisiksi ;)
Ny voidaan vaan ootella hääkellojen humua ja pikkuyrmioita ;)
Olisiko ollut kipinää?
nussimiskipinää varmaan 90% ihmisistä kokee kostean baari-illan päätteeksi, jos lähistöllä on saman ikäluokan vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka ei ole susiruma.
Pelkät täydet pussit riittää.
saamaan miehiä kiinnostumaan itsestäsi. Kokeilepa muuttaa strategiaasi.
miehiä satelee seurakseni ja jotkut jopa yrittävät viedä huomioni seuralaisestani. Eilen viimeks olin treffeillä miehen kans ja toinen tuli rehellisesti vetämään välistä, et jos tämä ei sulle kelpaa, niin hän kyllä ottais heti pois ja et kuulemma ymmärtää hyvän naisen päälle, kauan jaksoi jahkailla siinä...
minä se kronkeli taidan olla, jos mieheltä puuttuu kipinä siirryn sen seuraavan seuraan...
The Kipinää.
Suurin osa kai luulee The Kipinäksi fyysistä vetovoimaa, mitä se myös suurimmalle osalle kai onkin. Ei siinä mitään pahaa ole. Sen saa, minkä haluaakin saada. Se ei vaan taida pitemmän päälle riittää.
Mikä se sitten voisi olla?
Itse näkisin The Kipinänä sellaisen mielen- tai tunnetilan, jossa on pitkästä aikaa siinä, ettei tiedä. Joku on kiinnostava muttei tiedä miksi joku on kiinnostava. Se on kiehtovaa ja silloin herää kenties halu ottaa selvää siitä, mitä ei tiedä. The Kipinää ei tule sellaisen kanssa, joka on heti alusta alkaen läpinäkyvä. Vaikka kuin miellyttävä, hyvännäköinen, seksikäs(?) olisi mutta silti täysin ennakoitavissa. Ei ole The Kipinää, eikä tule The Kipinää. Näin lyhyesti ilmaistuna ja itse joskus kokeneena sen The Kipinän.
pelata kipinäpeliä olemalla tarkoituksellisesti salaperäinen?
Itse kyllä en tietoisesti tee mitään vaan olen vain oma itseni, mutta hyvin olisi tietyistä miehissä nähtävissä tarkoituksellinen peli toisilta se taas onnistuu luonnostaan ihmeempiä yrittämättä ja ovat luonnostaan kiinnostavia persoonia. Luonnollinen kipinä taitaa kuitenkin olla se kiehtovampi kun manipuloitu yritys?
Tai se, että joku tarkoituksellisesti esittäytyy salaperäisenä? vai meniskö sellainen läpi tarkoituksellisissa tapauksissa, vihjaan nyt seksuaalisina leikkeinä, kun moni kipinän siihen rinnastaa?
miten sulla asia on mutta yritys on usein aika läpinäkyvää. Sen kuulee äänensävystä, äänen soinnista, näkee elkeistä jne. Puhunkin nyt naisista. Minua ei miehet kovin paljon kiinnosta. Jos kiinnostaisi olisi seksuaalinen suuntautumiseni toinen kun se nyt on. Tuskin siinä sukupuoli se erottava tekijä on.
Jokainenhan on varmasti jollekin mielenkiintoinen. Jokainen ei vaan ole mielenkiintoinen jokaiselle. En ole lyhyen elämäni aikana tavanut livenä kuin muutaman Minua kiinnostavan naisen. En ole kai itse ollut riittävän kiinnostava niille. En ainakaan niin paljon, että ne olisi halunut ottaa minusta selvää...
on aktiivisuutta, tekoja, kertoo yrittävästä luonteesta ihmisessä. Ja se ketä haluaa kumota toisen yrityksen huonoksi tai jotain silleen, niin saattaa vahingossa aliarvioida toisen ihmisen yrityksen. Sitten kun tälle yrittävälle lopulta käy flaksi vaikka läpinäkyvältä touhu näyttäiskin monienkin silmissä, niin sitten entinen vähemmän aktiivinen osapuoli saattaa huomata itse olevansa yksin ja yrittäjä on vihdoin palkittu sillä mitä hän haaveilikin. Ei aktiivisuus ole huono juttu siis vaan se katsantokanta miten itse suhtautuu toisten yrittämisiin kertoo ehkä omasta suhtautumisesta ja täydellisyyden etsimisestä?
Munsta ei sen viehkompaa ole kuin tökerö yritys, kun toinen huomaa hiukan "möhlineensä" kasvot punastuvat hiukan...kyllä ne on kans aitoja tunteita joita vaan piti etsiä vähän enemmän yrittämällä kun joku muu. Mulla ainakin on sellainen aika yleismaailmallinen motto: en epäonnistunut vaikka en onnistunut yrityksessäni, vaan onnistuin koska edes yritin.Jos en olisi edes yrittänyt olisin epäonnistunut, eikö? Moni menestyvä ihminen tekee tosi monia epäonnistumisia ennen läpimurtoaan esim yrittäjät.
Nii jaa ja vaikka mää olen tässä sun rinnalla "vanha akka" nii silti suosittelen luottamaan itseensä niin, että ei jätä yrittämättä vaikka kuinka turkasen pöllöltä se tuntuisikin ja ainakun pikkaisen onnistuu, niin voitto tuntuu itseltä parhaalta mahdolliselta onnistumiselta. Ens kerralla kun jonkun naisen yritys tuntuu susta väkinäiseltä, nii sanokkin sille, et kivalta tuntuu kun oot silleen kiinnostunut ja juttelet vaan ihan hiukkasen rohkaisuksi ja sitten jatkat matkaasi eteenpäin ja tutkailet tuntemuksiasi, nimittäin saattaa olla, että oma kanta muuttuu tätä kyseistä ihmistä kohtaan ajan kanssa paljon myönteisemmäksi ja kinnostus niinko herää ihan vahingossa...
ja hitsi joo ihanaa tässä samalla saan avattua omia silmiäni totta mooses mää yritän sen tekstiviestin lähettää just tämän mottoni vuoksi. Itsehän oon sotinut omia arvojani vastaan nyt. Hyi minnuu nuo suuret tunteet saa niinko aivotoiminnan liikaa lamaantumaan vaan olisitpa nähnyt vastakappaleen joka tuijjotti mun rikki mennyttä takin vetoketjua varmana, että varmaan osaa korjata sen yhtä sumeen herkkä katse kasvoillaan... on se ny rähmä ko ihminen on niin pölhö, että antaa tärkeiden tilaisuuksien aina vaan yhä uudelleen livahtaa elämästään mitään tajuamatta, älä tee samaa virhettä kuin minä ;)
"The Kipinää ei tule sellaisen kanssa, joka on heti alusta alkaen läpinäkyvä. Vaikka kuin miellyttävä, hyvännäköinen, seksikäs(?) olisi mutta silti täysin ennakoitavissa."
Tuo on se avoin kirja-syndrooma. :D Mä ainakin tunnun kärsiväni tosta. Toki mun mielestä kipinöi ja paljon, mut ehkä mussa ei sit vaan ollut tarpeeks haastetta sille toiselle.
Tarvii nyt kiireen vilkkaa pistää kirjan kannet kiinni ja sulkeutua, niin ehkä joku saa mustakin sit sen The kipinän :)
yrittää silloin kun on oikeasti kiinnostunut.
Mutta oletko huomannut, että jotkut miehet ovat "oikeasti kiinnostuneita" jokaisesta mielestään hyvännäköisestä nuoresta naisesta, olivat sitten itse varattuja tai ei? Ja tekevät niitä yrityksiä. Ja kaatoja kertyy näille miehille huomattavat määrät. Samoin kuin päättyneitä suhteita ja pettämistä.
että jos joku yrittää olla mielenkiintoinen, se jää ainoastaan yritykseksi. Sellainen on mielenkiintoinen sellaiselle, joka yrittää itsekin olla mielenkiintoinen.
Minulle mielenkiintoinen on sellainen, joka ei yritä olla mielenkiintoisempi kuin on, vaan sellainen, joka on juuri niin mielenkiintoinen kuin on. Sellainen vaati jo jonkun verran rohkeutta. Sellainen rohkeus on usein mielenkiintoista. Tietenkin ulkoisella olemuksellakin on oma osuutensa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei sillä ole väliä. On sillä väliä. Pelkästään ulkonäkö ei ole ratkaiseva mutta on sillä väliä silti.
En minä ole potemassa mitään ikävää tai jotain sen tapaista pähkäilyä, mitä itse koet juuri nyt. Hengailen ajan kuluksi silloin tällöin täällä ja kirjoitan jotain jupinoita tänne.
Mitä paremmin oppii tuntemaan itsensä, sen paremmin oppii tuntemaan myös muita ja sen seurauksena ei ole kiinnostuminen toisesta enä läheskään niin helppoa kuin se on joskus nuorempana ollut. En ole ollut nuorempanakaan kovin helposti kiinnostuva tapaus. Minun kiinnostuksen eteen ei tarvitse yrittää mitään, koska en itsekään yritä mitään. Tämä on niitä asioita, minkä uskon parasta antaa vaan tapahtua. Yrittämättä mitään, vaan antaa ainoastaan tapahtua omalla painolla. Silloin uskoisin sen tapahtuvan juuri niin kuin sen täytyy tapahtua.
on helppo yhtyä. Itselleni kävi tässä ihan lähimenneisyydessä juuri noin. Vastapelurissa on jotain sellaista, joka melkein näkyy, mutta ei kuitenkaan. Uteliaisuus nähdä sen seuraavan nurkan taakse on siis pohjaton. Ja vielä kun ei siinä olisi tarpeeksi, pistettiin aikuisen miehen pelikuviot yhdellä pienellä eleellä täydelliseen umpisolmuun.
joo tietty epäonnistumisia on monilla ja usein ja joillakuilla ihan hirveesti, mutta en tiedä miksi oon tullut sellaiseen johtopäätökseen, että ihminen jolla niitä epäonnistumisia on ollut aivan liikaa saattais silti sisimmissään vaan olla omissa arvoissaan hiukan hakoteillä ja kun löytää oikeat raiteet, niin hänestä saattaa tulla se yllättäjä joka kiinnostaa ihan jokaista vastaantulijaa. Usein olen miettinyt just näitä pahimmoisia naistenmiehiä jotka muuten jostain syystä roikkuvat kimpussani vaikka välttelen heitä parhaani mukaan. Monella heillä on silti muovautunut aika mahtava luonne. Eli ikuisesta yrittäjästä voi kasvaa kaunis kukkanen. Ja ei se ole minulta pois jos en aliarvioi heidän menneitä juttujaan (tai jotain mitä olen joltain kuullut) vaan teen ihan oman tilannekohtaisen arvioinnin kyseisestä ihmisestä luottaen hänen arvoihinsa (vaikka ne sotivatkin omiani vastaan) jokaisella on jokin oma syynsä olla vähän "vioittunut" olematta kuitenkaan käyttökelvoton, eikös?
Ja kait se on niinkin, että jos nainen sellaisen miehen matkaan lähtee näkemättä totuutta hän pettää kai vain itseään, mutta jos alunperin kertoo miehelle, ettei sellaisista arvoista taida välittää kun tällä on saattaa mieskin niinko tuumata hetken ja sanoa yllättäen, että oot oikeassa en minäkään... siis ihmiset on yllätyksiä täynnä, ei se mitä heistä näkee ensinnä ole lähellekään koko totuutta. Sellaisia liian täydellisiä ihmisiä vältän eniten, sillä heihin en luota...
Ja ne päättyneet suhteet sitten vois kai jollain tasoa kuiteskin luokitella epäonnistuneiksi yrityksiksi? Mut onko se ihan huonoa kun ovat edes yrittäneet?
Sitten tuo pettäminen on siitä outo juttu kun väittävät, että mitä enemmän tulee ikää, niin sitä vähemmän se vaikuttaa ihmissuhteisiin? Nuoret ihmiset ovat ihan karseen mustasukkaisia ja osoittavat mieltään, mutta kun mennään vaikka 60-70-vuotiaisiin, niin vaimo voi seistä vierellä hymyilemässä kun hänen miehensä heittää mulle flirttiä ja jopa osallistuakin...
Kaikki ei kai vaan ole pyrkimystä pettämiseen vaikka siltä tuntuiskin? Niin nää on tietty aina sellasia juttuja miltä itsestä tuntuu, mut kait tarkoitukseni oli sulle vihjata, että kun muokkaa omaa näkökantaa asioihin, niin saattaa oppia näkemään asioita hurjastikin toisilla tavoilla, helppoa ei se ole omaa piintynyttä päätään muovata uuteen kantaan ja jos jonkun teko tuntuu pahalta ei sitä kuulukkaan ohittaa reagoimatta, mutta tapa jolla reagoi on merkityksellinen...
en mäkään hyväksyisi pettämistä jos kaksi ihmistä on sitoutunut luottamaan, mutten rankaisisi vain siksi, että itsestä tuntuu tosi pahalta. Ja tiedän sen, että nuorissa ihmisissä asuu vielä suurempi luottamus kun meissä vanhemmissa, ei saa antaa pessimistien piikittelyjen kaataa omaa uskoa itseensä vain todelliset luuserit haluaa pahoittaa toisten mieliä, niitä vain sattuu olemaan enemmän meissä vanhemmissa ihmisissä ;)
vaan sanon ihan varoituksen sanaksi, että kaikki ei tosiaan muutu iän ja yritysten myötä. Vai uskotko, että juuri sinä saat sen ikuisen pelimiehen pehmitettyä ja muutettua?
miestenlokiigaa vastaankaan väittämään, saattaisit silti olla oikeassa ja minä väärässä, mutta mitä sinkkutilastoihin tulee, niin niitä on aivan liikaa ja mitä enemmän ikää tulee sitä vähemmän enää tulee yritellyksi ja sitä enemmän keksii tekosyitä, että se on sellainen ja tämä on tälläinen ja voikun on parempi elää yksin kuin "huonossa seurassa" enkä mä sillä saa elää mitenpäin kukakin haluaa, mutta sisimmissään monikin tietää kaipaavansa ihan oikeasti kumppania rinnalleen.
Jokainen on vastuussa omista muuttumisistaan tai tarpeesta olla, en mä halua ikuista pelimiestä rinnalleni, mulla on ihan omat pelini jos niitä silleen voi kutsua.
Olen mä kyllä saanut ikuisen alkoholistin raitistettua, ettei se kyllä mahdottomuus sinäänsä olisi, mutta silloinkin läksin siitä, että ei minun tarvihte muuttaa mitään vaan en jaksa katsoa sellaista peliä ja jos toinen haluaa seuraani, niin hän on tekevä muutoksia. Tuntuu tosi kivalta, että olen pystynyt vaikuttamaan jollain tasoa toisen tapaan, mutta kyllä hän on itse tehnyt suurimman työn päätöksessään. Mulla vaan on senverta suuri ego, että se mistä en itse tykkää, en myös halua katsella ja valinta on toisella osapuolella täysin tehdä omat johtopäätöksensä asioitensa ja haluamisiensa suhteen. En käytä mitään pakoitteita enkä vaadi totean vain jos asia koskettaa minua ja häiritsee. Ei mun sanojani tarvi uskoa eikä totella jokainen valitsee itse elämänsä polut...
kenestä haaveilen ei ole sellainen varsinainen pelimies joka monissa kukissa liitelisi, mutta naista hän osaa pyörittää mennen tullen siitä huolimatta, ei hän käy kapakeissa naisia bongaamassa vaan itseasiassa mut juonittiin treffeille juksaamalla, me emme kapakissa tavanneet, hän ei niitä näytä liiemmin harrastavan. Tai siksi hän tuntuu niin taitavalta kaikessa, sillä sitä hän on mun silmissäni tekisi sitten ihan mitä hyvänsä jonkun muun silmissä voisi olla aika harmaakin ihminen. Meillä on se jokin kipinä joka saa näkemään toisen aivan ihmeellisenä. Ainaskin toivon niin olevan hänenkin puoleltaan en voi tietää...
siitä kaipuusta. Ehkä kaipaan, ehkä en. Mistä sen tietää, ennen kun kohtaa sellaisen kenestä tosissaan kiinnostuu?
En ole tässä asiassa oikeassa, enkä väärässä. Kunhan avauduin hiukan, mikä ei ole tapanani täällä, vaikka aina puskasta kirjoittelenkin.
Tulet olemaan oikeassa silloin kun itse koet olevasi oikeassa. Silloin vaan tiedät sen. Ei se ole sen kummempaa. Et kysele enää muiden neuvoja ja mielipiteitä, etkä tyrkytä omia ehdottomana totuutena(ei tarkoita sitä, että olisit tehnyt sitä). Silloin olet oikeassa. Sitä ennen kaikki on vielä avointa, vaikka toisinkin asian voisi luulla.
Pakko takertua siihen "huonoon seuraan". En sanoisi ketään itselleni "huonoksi seuraksi". Se "huono seura" olisin todennäköisesti minä.
Kiitos juttelusta.
on haasteettomuus. Mikään ei ole yhtä haasteellista kun haasteettomuus.
Oli kivaa keskustella kanssasi ja kaikkien muidenkin, nyt on aika painua yöpuille ja lakata pohtimasta näitä ikuisuuskysymyksiä joihin ei kai koskaan voikkaan löytyä vain yhdenlaisia vastauksia vaan jokaisen totuus on omanlaisensa.
Kiitos kiitos, ainakin minä menen tänä iltana paljon levollisemmin mielin nukkumaan...
haasteita silti haluaisi kellekään antaakaan, vaan rakkautta. Mutta sekin ilmeisesti on pidettävä siellä suljettujen kansien sisällä piilossa.
haaste taitaakin olla. Se rakkaus. Mitä avoimempi se on, sen vaikeammin tunnistettavissa. Ikävä kyllä. Suurin osa ei tunnista rakkautta, vaikka kompastuisi siihen tuhansia kertoja päivässä.
Tsemiä sulle. Se on hyvä, että osaat suojella itseäsi. Ei tule ainakaan pahoja kolhuja. Sulla on varmaan ollut niitä riittävästi tai ainakin riittävän pahoja.
Olet hyvä ihminen. Toivottavasti saat vielä kokea sen, minkä haluat kokea. Ja sinulle oikean ihmisen kanssa. Kenelle sinä olet oikea ja joka on oikea sinulle.
"Kenelle sinä olet oikea ja joka on oikea sinulle"
Hämmentävä ja pelottavakin ajatus, ettei ne olisikaan samoja ihmisiä, jotka kokevat toisensa toisilleen oikeiksi. Ei kai se niin voisi mennä..
Mä uskon, että kahden rakastavaisen välillä kuuluu silloin ajatella sitä tiettyä ajanjaksoa tai hetkeä. Varmasti he ovat ainakin siinä hetkessä toisilleen niitä oikeita...
..vaikka aina ei kai yhteistä tulevaisuutta ole kaikille 'toisilleen oikeille' tarkoitettukaan.
Mutta kiitos kauniista ajatuksistasi.:) Uskon vahvasti siihen, et asiat menee aina niinkuin ne on tarkoitettukin menevän.
Tällainen mies on ihan selvästi skorppioni, jousimies tai oinas.
elämän solmuista kudon sen verkon joka saa loisteensa Kipinästä