Miksi ihmiset hankkivat lapsia?
Miksi lapsia?
nimetön
412098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Miksi ihmiset yleensä hankkii mitään?
Miksi sitten?
Miksi itse hankit sen, mitä viimeksi hankit? Siitä se lähtee... vastauksen löytyminen.
käykö siis uuden laajakuvatelkkarin hankinnan syy(vanha oli aikansa elänyt) myös lasten hankinnan syyksi?
Ehkä jollekin käy
johon kukaan ei tiedä vastausta, ja silti suurin osa hankkii...
Aika pätevää.
En voi vastata kuin omasta puolestani, kertoa siis, miksi minä aion hankkia lapsia.
Osa syy on varmaan jossakin biologiassa. 30-vuotiaaksi en tuntenut tarvetta saada omia lapsia, mutta sattuman oikusta jouduttuamme kissan huolehtijoiksi, heräsivät 'hoitoviettini'. Silloin huomasin, että kyllä minusta olisi suuremmakin hoitovastuun ottamiseen.
Tosesin, että opiskelut on hoidettu, työkokemusta on ja rahaa on kertynyt säästöiksi asti. Olen pettynyt työelämässä. Nykymaailmassa ei hyvälläkään koulutuksella saa hyvää työpaikkaa, vaikka töitä kyllä, eikä työntekijää pahemmin arvosteta (pätkätyöt!). Olisi ihan kiva olla jossakin muualla kuin työelämässä ja vaikka äitiysloman ja mahdollisen hoitovapaan jälkeen palaankin töihin, saan vähintään vähän vaihtelua.
Kavereita ei enää aikoihin ollut näkynyt kuin pitkällisen sopimisen jälkeen, sukulaiset asuvat eri paikkakunnalla eikä työkavereista ole vapaa-ajan seuraksi, joten aika kuluu töiden jälkeen (liian) pitkälle telkkaria katsoen tai netissä surffaillen.
Oikeastaan siis elämä on vähän tylsää ja kaipaisin tekemistä. Voisin tietenkin hankkia uusia harrastuksia, tms. Mutta lapsi tuo elämääni enemmän mm. sosiaalisuutta ja haasteita kuin uskon minkään harrastuksen tuovan. Ei lapsen kanssa elämä ole varmaan pelkkää onnea, mutta en minä pelkkää helpoutta ja onnea olekaan etsimässä.
Olen valmis sitoutumaan vaadittavat n. 20-vuotta lastenhoitoon, ottamaan vastaan siihen liittyvät riskit ja harmit. Uskon, että lapsen kasvamista ja kehittymistä on mielenkiintoista seurata ja että omaa lasta on ihana rakastaa.
En keksi oikeastaan mitään yhtä hyvin elämäntarkoitusta tuovaa asiaa, johon voin käyttää aikani ja rahani, paitsi mieheni rinnalla elämisen, mutta se minulla on jo.
että lapsesi elää vain 20 vuotta?
Lapsenhoito on elinikäinen tehtävä. Niin kauan kuin elät, olet hänestä huolissasi. Ja mitä vanhemmaksi hän tulee ja enemmän päättää itse omista asioistaan, sen vaikeammaksi ja haastavammaksi työsi käy. Ja aina vain enemmän olet huolissasi.
Silloin kun hän on pieni ja pyörii jaloissasi, se on helpointa aikaa. Tiedät missä hän on ja mitä tekee, lisäksi menee sana aika hyvin perille. Mutta odotas kun lähdetään kylille, ja sinusta tulee tyhmä ja mäkättävä vanhus, joka ei ymmärrä nuorisoa...
Puhumattakaan, kun hän muuttaa pois kotoa. Odotus asuu rinnan alla ja huoli. Onko kaikki hyvin...
Lapsen hankkimiseen ei löydy kuin itsekkäitä syitä. Sinulla on elämä tylsää ja kaipaat itsellesi, sinulle, omaan elämääsi vaihtelua ja muuta sen sellaista.
Ennen pidettiin itsekkäänä sitä, ettei hankkinut lapsia. Mutta näin ajat muuttuvat?
On suorastaan sairasta rinnastaa luonnollisen biologisen lajin hengissäsäilyttämiseen pohjautuvan vietin tuottama halu valittuun, tietoiseen, toiset huomiottajättävään itsekyyteen.
Minusta elämäni enemmänkin on tähän asti ollut itsekästä ja samalla tavalla jatkaminen on taatusti itsekkäämpää kuin lapsen hakkiminen ja hoitaminen. On tietenkin totta, että voisin ehkä tehdä jotakin maailmaa parantavampaa.
Lopuksi: pitäisikö minun mielestäsi olla 'kaipaamatta elämääni vaihtelua ja muuta sellaista'? Sekö olisi sitten epäitsekästä?
Jos mennään vähän kauemmaksi ajasta, niin silloin lapsia tarvittiin työvoimaksi (maatalous) ja sosiaaliturvaksi. Myöhemmin aina 1980-luvulle asti perusteltiin lasten hankkimista sillä, että Suomi tarvitsee veronmaksajia. Suurtyöttömyyden tultua pysyväisluontoiseksi ei tätäkään argumenttia voitu enää käyttää.
Lapsia voi toki hoitaa hankkimatta itse niitä. "Pientä on se äidinrakkaus, joka kohdistuu vain omiin lapsiin" totesi Sylvi Kekkonenkin aikoinaan. Tämän yhteiskunnan ja maapallon tulevaisuus näyttää äärettömän huolestuttavalta ja mielestäni on kyseenalaista määrätietoisesti hankkia lisäkärsijöitä vain omia viettejä tyydyttääkseen tai vaihtelun vuoksi, kuten sinä asian esitit.
On myös vaarana, että tämä tällä tavoin hankittu vaihtelu osoittautuukin ajan mittaan tylsäksi ja jää esteeksi uuden vaihtelun toteuttamiselle.
Luet viestiäni kuin piru raamattua, jos väität, että alkuperäisessä viestissäni esittäydyn kevytmieliseksi lasten hakkijaksi vain saadakseni vaihtelua.
Viettejä ei voi olla tyydyttämättä, jos tarjoutuu tilaisuus niiden tyydyttämiseen, ei ne muuten olisi viettejä.
Eikä lapsen hankkiminen ole maailman lopun alku.
se on!
Valitse itselles väärä kumppani ja eroa! Ja kun viettien mukaan kumppani valitaan, on mahdollisuus eroon suuri...
Lue loput kauhutarinasta yh-palstalta.
Ja mitä helkutin viettejä?? Elättekö te akat kuin eläimet?
Nehän viettiensä perässä menee tajuumatta mitään muuta.
Minä puhun ihan oikeista vieteistä enkä mistään kumppanin valinnasta.
Viettitoiminnot säätelevät yksilön fysiologista tilaa. Eli vietti on mm. se, että nälkäisenä tekee mieli ruokaa.
Taitaapi olla, että miehillä eräs vietti on suurempi kuin mikään muu tässä maailmassa.
Tarkoitukseni ei ollut olla ilkeä. Halusin vain lähinnä näyttää toteen, että kaikki syyt lasten hankkimiseksi ovat loppujen lopuksi itsekkäitä.
Sanon minäkin sitten vielä, ensinnä lasta haluavien syyllistäminen itsekkäsiksi, on ilkeää ja toiseksi se on sanan 'itsekäs' raiskaamista:
Sinun määritelmän mukaan syömistäkin pitää pitää itsekäänä, tuottaahan se nautintoa, vähentää epämukavaa olotilaa (nälkää) ja pidentää elämää, eikä hyödytä kuin syöjää itseään ja on vielä pois joltakulta muulta.
Et ole mielestäni näyttänyt mitenkään toteen, että kaikki lasten hankkimisen syyt ovat itsekkäät. Jos vaikka minä nyt sitten hankinkin lapsen pelkästään itsekkäistä syistä, niin se ei tarkoita, että voit ylestää asian samantien.
Perustelusi oli, että veronmaksajia ei tarvita suurtyöttömyyden tultua pysyväisluontoiseksi. Oletko kuullut uhkailtavan eläkepommilla, jonka pitäisi laueta muutamien vuosien kuluttua ja jota varten veronmaksajia tarvittaisiin? Oletko lisäksi varma, etteivät mitkään polittiset toimenpiteet muka auttaisi työttömyyteen, jos vain tahtoa löytyisi? Jos olet, niin haluaisinpa kuulla perustelusi.
Itse en ole keksinyt yhtään perustetta, mikä kumoaisi lasten hankkimiseen liittyvän itsekkään elementin etkä sinäkään ole sitä pystynyt esittämään. Meillä jo olemassa olevilla ei ole syömisen suhteen varteenotettavia vaihtoehtoja. Lasten hankkimisen suhteen tilanne on siis toinen.
Olet ymmärtänyt täysin väärin olettaessasi, että perustelin lasten hankkimista oikeutettuna työvoimareservin saamiseksi. Jos luet kirjoitukseni ajatuksella huomaat tarkoittaneeni, että se oli aikoinaan ainoa argumentti, millä voitiin perustella lasten hankkimista epäitsekkääksi toiminnaksi. Suurtyöttömyyden tultua siltäkin argumentilta putosi pohja pois eikä tänä päivänä ole keksitty uutta tilalle. Eläkepommia ei todellakaan ratkaista syntyvyyttä lisämäällä. Lisääntyvä ihmismäärä ei tarkoita samassa suhteessa nousevaa veronmaksajien määrää.
Kysymys poliittisten toimenpiteiden vaikutuksesta työttömyyteen on hyvin laaja, mutta yritän selvittää sitäkin asiaa lyhyesti.
Kuten varmaan tiedät olemme siirtyneet globaaliin markkinatalouteen, jossa kansallisella päätöksenteolla on vain näpertelyn asema. Markkinat monopolisoituvat yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tähän saakka tuo köyhyys ja kurjistuminen on pysynyt länsimaissa kehitysmaiden riiston avulla poissa näkyvistä. Nyt kun maailmanmarkkinat vapautuvat yhä suuremmassa määrin, mikään valtio ei enää kykene estämään kansalaistensa kurjistumista. Pääoman logiikka ei tunne valtioita, ei hyvinvointia, ei ihmisen elämän arvoa. Pääomalla on yksi ainoa päämäärä: loputon kasvu. Kansallisvaltiot oireilevat jo nyt voimakkaasti ja niiden romahtamiselta tuskin vältytään tulevaisuudessa.
Luonnon riistoon ja sen tuomiin uhkakuviin liittyen minun tuskin tässä yhteydessä tarvitsee lisätä mitään muuta kuin, että väestön kasvu ei tätä synkkää tulevaisuuden näkymää ainakaan mitenkään paranna.
Tutkimusten mukaan naisen aivot pienenevät raskauden aikana pari prosenttia. Ehkäpä siitä johtuen en oikein ymmärrä, että miten suomalaisten synnyttämättömyys voisi millään lailla helpottaa maapallon ja sen asukkaiden synkeää tulevaisuutta. Saarnasi voisi olla paremmin paikallaan kolmannen maailmaan maissa, joihin liikasyntyvyyden ongelma käytännössä rajoittuu. Länsimaissa luontoa riistetään häikäilemättömästi, siitä olen samaa mieltä. Mutta äitien ja isien syyllistäminen siitä on täysin älytön ajatus. Miksi et osoita sanojasi sinne, minne ne todella kuuluvat; teollisuudelle?
Ja kun tunnut olevan niin perin pohjin selvillä asioista, niin kerrotko vielä, että kuka kustantaa vanhustenhuollon yms. kulut siinä vaiheessa kun mekin kaksi keinutuolissa kiikumme, jos ei kukaan enää hanki lapsia? Vai tehdäänkö vaikka niin, että jokainen päättää ihan itse päivänsä eläkkeelle jäädessään, niin ei sitten kuluteta yhteiskunnan voimia turhaan?
Nyt sinulle on kyllä kokonaan jäänyt ymmärtämättä, että pointtina oli kysymys, miten lasten hankkimista voitaisiin perustella epäitsekkäin argumentein. Siihen pohdintaan et sinäkään kyennyt tuomaan mitään vastausta.
Kolmannen maailman maissa lasten synnyttämisen voi katsoa suorastaan edesvastuuttomaksi, koska siellä ei usein ole edes lyhyellä tähtäimellä mahdollisuutta antaa lapselle ihmisarvoista elämää. Mutta tästähän ei todellakaan ollut kysymys, vaan yritin löytää vastausta, millä perusteella lasten hankkiminen ei olisi itsekästä.
En kyllä suostu uskomaan sitäkään, että kenelläkään olisi Suomen eläkeläisten hyvinvointi lasten hankinnan epäitsekkäänä motiivina ("tulepas kulta vähän tänne makuuhuoneen puolelle, kun eläkeläistenkin asema näyttää tulevaisuudessa kovin huolestuttavalta").
Eksyin tänne sattumalta ja myönnän erehtyneeni, kun oletin saavani aikaan analyyttistä pohdintaa lasten hankkimisen motiiveista. Keskustelu on kuitenkin äärettömän turhauttavaa, jos ei edes johtoajatukseni näytä aukeavan. (Se oli kieltämättä yllätys.) Poistun ja jätän teidät rauhaan. Toivotan teille aurinkoista kesää ja onnellista tulevaisuutta.
Loppuun en kuitenkaan malta olla siteeramatta yläpuolella olevan ketjun aloitusta: "hei kaikki kivat! nyt on kesä ja oon aika ilosella päällä. joskus oon ollu surullinenkin ja aatellu kaikkia ihan tyhmiä mutten nyt kun on kesä ja hymyilen ja kaikilla on hauskaa! niin mä tulin kysymään että millon on hyvä aika tehdä lapsia? oon tosi ilonen nyt ja nyt vois olla hauska kun ois jotain hauskoja lapsia ja vois nauraa ja kaikkea ja sitten oltais onnellisia?
En ole väittänyt enkä yrittänyt väittää, ettei lapsen hankkimiseen liity itsekästä elementtiä.
'No jaa sori'-otsikon alle kirjoitit:
"Tarkoitukseni ei ollut olla ilkeä. Halusin vain lähinnä näyttää toteen, että kaikki syyt lasten hankkimiseksi ovat loppujen lopuksi itsekkäitä."
Mihin vastasin, että et ole mielestäni mitenkään osoittanut väitettäsi toteen.
Eikö sinusta muka ole selvää, että lapsen hankkimiseen liittyy monia epäitsekkäitä elementtejä ja lasten haluamiseen vaikuttavat myös biologiset tekijät, joita voi olla järjellä suorastaan mahdotonta hiljentää?
Aivan toista on itsekkyys, joka esimerkiksi pohjautuu selvästi pelkästään häiläilemättömään oman edun tavoitteluun toisista välittämättä ja on mieletöntä puhua samalla äänen painolla lasten hankkimisesta.
Tajusin kyllä, että et pidä uusien veronmaksajien hankkimista perusteltuna syynä lasten hankkimiseksi. Esitin sinulle vain vastaesimerkin, miksi veronmaksajia pitäisi hankkia.
Maailman ongelmiin liittyvässä yhdyn edellä olevaan iineksen viestiin. On hienoa, että jaksat kantaa huolta koko maailmasta, mutta suosittelen, että käytät energiasi 'oikeammassa' ympäristössä. Suomalaisten isien ja äitien syyllistäminen ei aja asiaasi.
Lainaanpa tähän ensimmäisen kommenttisi kokonaan 'näin arvelinkin'-otsikon alta:
"Lapsen hankkimiseen ei löydy kuin itsekkäitä syitä. Sinulla on elämä tylsää ja kaipaat itsellesi, sinulle, omaan elämääsi vaihtelua ja muuta sen sellaista"
Minusta täytyy kyllä olla aika fakiiri, jos tuosta yllä olevasta pitäisi päätellä, että haluat virittää "analyyttista pohdintaa lasten hankkimisen motiiveista".
NIIN JUST NÄIN SE MENEE!
sano yh 3-lasta.
- parisuhde kaipaa piristystä
- elämänmuutos tarpeen
- elämällä ei muuten ole tarkoitusta
- alkoholisti ajattelee sillä pääsevänsä eroon viinasta
- käy vahinko eikä haluta tehdä aborttia
- biologinen kello tikittää
- haluaa oman lapsen jota rakastaa
- mies vaatii
- äiti vaatii
- sisarukset vaativat sekkuja lapsilleen
- ihminen on eläin jonka päätehtävä on lisääntyä - siis luonto vaatii
- toivotaan lapsesta turvaa ja apua oman vanhuuden ajaksi
- tarvitaan perijä
Tässä muutamia syitä. Mitä itse ajattelet, miksi hankkisit lapsia tai miksi et?
mitään eettistä tai muutakaan syytä oman lapsen hankkimiseksi. Olen lapsirakas ja kykenen rakastamaan myös niitä lapsia, jotka jäävät ilman hellyyttä ja huolenpitoa , vaikkeivat omiani olisikaan. Ja näitä laiminlyötyjä lapsia, joita on hankittu "leikitään kotia" -periaattella kyllä riittää jokaisen lähiympäristössäkin.
- parisuhde kaipaa piristystä
Piristystä? Lapset voivat myös olla parisuhteen tuho. Joka tapauksessa huikea riskinotto.
- elämänmuutos tarpeen
Ja se muutos on niin järisyttävä ettei kukaan sitä etukäteen tajuakaan. Äidille kyse vaan ei välttämättä ole piristävästä muutoksesta vaan pitkänkin aikaa rajusta stressistä ja masennuksestakin joissain tapauksissa.
- elämällä ei muuten ole tarkoitusta
Näin voi ajatella, vaikkeivat lapset täysin tätä tyhjiötä täytäkään. Aika merkittävästi kuitenkin.
- alkoholisti ajattelee sillä pääsevänsä eroon viinasta
No tää syy on kyllä ihan perseestä.
- käy vahinko eikä haluta tehdä aborttia
Valitettava syy.
- biologinen kello tikittää
Tyypillinen syy, jos ylipäätään haluaa lapsia
- haluaa oman lapsen jota rakastaa
Niin
- mies vaatii
Joskus, useammin nainen vaatii. Niin meillä.
- äiti vaatii
Ei saisi kelvata syyksi
- sisarukset vaativat sekkuja lapsilleen
Ei saisi kelvata syyksi
- ihminen on eläin jonka päätehtävä on lisääntyä - siis luonto vaatii
Hmh...
- toivotaan lapsesta turvaa ja apua oman vanhuuden ajaksi
En ole koskaan ajatellut noin pitkälle. Mielenkiintoinen ajatus. Pitäisköhän käydä taas katsomassa kasikymppistä äitiään...
- tarvitaan perijä
Vähintäänkin toissijainen syy. Vaikea ymmärtää mieltä, jolle tämä olisi ensisijaista.
Osalla ihmisistä näyttää olevan hirveä tarve perustella lasten hankkimista jollakin "järkevällä" syyllä. Minulla sellaista ei ole. Ei elämäni ole ollut lainkaan kurjaa ilman lasta. Silti tunne siitä, että jotain kuitenkin puuttuu on vain voimistunut vuosien kuluessa. Jokin sisälläni sanoo, että minun kuuluu saada lapsia (ja nimenomaan monikossa). Eikä sitä sisäistä ääntä riitä vaientamaan perustelut esim. siitä, että lapsi haittaa urakehitystäni, nielee hirveät summat rahaa ja estää minua toteuttamasta itseäni. Kaikista noista asioista luovun ilomielin, kunhan vain saan nähdä omien lasteni kasvavan ja kehittyvän. Jos joku ei tätä tarvetta ymmärrä, silloin on todellakin parempi jättää lasten hankkiminen väliin. Eihän siihen ketään pakoteta.
Kuulostaa ihan minun tuntemuksiltani! Sellaista se vaan on, "pakottava" tunne siitä, että haluan lapsia.
Ja tuohon itsekkyysasiaan sen verran, että periaatteessa syy saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta mielestäni lasten saaminen on kaukana itsekkyydestä, siinähän ihminen "uhraa" lopun elämänsä toisen ihmisen eteen vielä niin, ettei tästä edes koskaan pääse eroon (siis verrattuna vaikka puolisoon). Tai onhan varmasti näitäkin jotka pystyvät lapsensa unohtamaan tuosta vaan, mutta minusta se tuntuisi mahdottomalta.
itse en sen kummemmin miettinyt miksi, oltiin pari kertaa niin kiihkossa,että ehkäisy jäi,ja siitä syntyi pikkuinen :) enkä ole katunut! Näin siis meillä
Sinä et ole HANKKINUT lasta. Sinä olet saanut lapsen. Onnitteluni !
yksi syy on se, että haluaa nähdä, minkälainen teeskentelemätön, aito, jännittämätön ja herkkä ihminen on aluksi. Ja yrittää pysyttää tämä ihmistaimi sellaisena ja muuttua itsekin enemmän sellaiseksi.
harvinaisen teennäinen syy.
No jopa oli harvinaisen kyyninen suhtautuminen yritykseen keksiä jokin uusi, jalo syy. Ei minusta lainkaan hassumpi. Ei varsinainen syy lapsen hankkimiseen, mutta yksi hyvä toimitatavoite ja etu, kun sen on hankkinut.
..eläimetkin.
peruskoulun jälkeen varmaan ymmärrät
että se tuntui siltä! lapsia ei tehdä minkään asian vuoksi!!
Luin fiksut ja mielenkiintoiset kommenttisi tuolla edellä ja olen itse kaivannut vastaavasta aiheesta älyllistä, viisasta, avarakatseista keskustelua. Sitä ei kuitenkaan ole virinnyt. Kirjoitin juuri ajatuksiani aiheesta tuonne Lapsettomuus-palstalle kohtaan Kaikkien lapsettomuus ei ole seurausta hedelmättömyydestä tai jotain sinne päin. Oma otsikkoni on Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tulisi keskustella enemmän!
Minä pidän myös lapsista, mutta en ole löytänyt tarpeeksi painavaa syytä niiden hankkimiseen tai siis epäitsekästä syytä. Voi tietysti kysyä onko lapsia haluamaton ihminen sitten sen epäitsekkäämpi teoissaan ja motiiveissaan tehdä ja hankkia erilaisia asioita...Uuden elämän tuominen maapallolle on kuitenkin eri asia kuin auton ostaminen. Auto ei mene rikki itsekkäiden mielihalujen kohteena olemisesta, mutta lapsi voi hyvinkin mennä rikki tai ainakin haavoittua vakavasti. Veikkaan että hyvin harva vanhempi kykenee rakastamaan lastaan täysin ehdoitta ilman omien itsekkäiden halujen ja motiivien tunkeutumista kasvatukseen. Toivomme että lapsemme olisi sellainen ja tällainen, että hänestä tulisi kunnon kansalainen ja alamme huomaamattamme muokata häntä haluamaamme suuntaan heti hänen synnyttyään. Se on vain inhimillistä, mutta on tekopyhää yrittää väittää että rakastaa täysin ehdoitta, sillä sellaiseen rakkauteen ihmisen pitäisi olla lähes valaistunut yksilö ja sittenkin epäilen...
Olenkin kiinnostunut ihmisistä, jotka ovat esim. meditoimalla tai muulla tavoin tulleet pyyteettömän tasapainoisiksi, niin että haluavat ja voivat rakastaa ja auttaa muita ihmisiä tai elollisia olentoja ilman tarvetta sitoa mitään itseensä. Katsokaa Dalai Lamaa tai muita buddhalaisia viisaita munkkeja, joiden ns. "itseriittoinen" lämpö, valo, rakkaus ja viisaus säteilee ympäristöön. He ovat oivaltaneet sen, että elämään synnytään yksin ja kuollaan yksin, kaikki ylimääräiset halut ja riippuvuudet ovat turhia lukuunottamatta perustarpeita, kuten ruoan, juoman, asunnon ja tarpeen kuulua johonkin. Voisi sanoa että tällainen "kaikki olennainen löytyy ja kumpuaa omasta itsestä"- ajattelu on itsekästä, mutta se ei olekaan sitä, vaan päinvastoin. Lähes täydellisesti oman keskustansa ja ns. tasapainon löytänyt ihminen kykenee kohtaamaan, auttamaan ja rakastamaan aidosti kaikkea ja kaikkia, koska hän on oman keskustansa kautta yhteydessä kaikkiin ja kaikkiin.
Tämä saattaa joiltakin mennä nyt yli hilseen, mutta tämäntyyppinen ajattelu kiinnostaa minua puhuttaessa motiiveista hankkia lapsia tai mitä tahansa.
Se oli minussa ja se oli puolisossani, olimme valmiita, yhtenä yönä vain totesimme, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. (Ja tulihan se.) Ei niinkään koska meillä oli tyhjä paikka, vaan koska meillä oli jo niin paljon (ei tosin maallista hyvää). Olisi ihanaa antaa tästä eteenpäin... Tiedän -olisin voinut suunnata tämän tunteen ja energian vapaaehtoistyöhön tai vastaavaan, samoin puolisoni. (Toimin opettajana yläasteella ja lukiossa ja koen oikeasti tekeväni siellä vapaaehtoistyöhön verrattavaa itsestäni ammentavaa työtä toisten hyväksi, tosin palkallisena.) Tämä oli kuitenkin asia ja tunne, joka tapahtui minun ja puolisoni välillä. Tämä olisi meidän harppauksemme seikkailuun (seikkailla voi vastuuntuntoisestikin). Yhteinen sitoutuminen asiaan, joka tuntui lähes pyhältä -tai yhtään häpeilemättä voisin poistaa sanan lähes.
Olimme molemmat tietoisia siitä, että päätöksemme muuttaisi elämäämme, ja muuttaisi meitä, meidän välistä suhdetta ja meitä yksilöinä.
Muutoksen rajuus ja määrä tuli yllätyksenä, vaikka olimmekin etukäteen tietoisia siitä, että emme voisi tietää oikeastaan mitään etukäteen.
Näiden kolmen vuoden aikana kun lapsemme on ollut tässä meidän perheessä on purtu hammasta, raivottu, valvottu, kilpailtu naivisti kummalla aikuisella on raskaampaa, kumpi on väsyneempi, kumpi "uhraa" enemmän... Joutunut tajuamaan oman itsensä riittämättömyys ja rajansa, mutta joutunut myös venymään sellaisiin mittoihin, että minä en olisi millään muilla elämän alueilla joutunut kohtaamaan itseäni sillätavoin kuin nyt olen saanut. Tunnen itseni nyt huomattavasti paremmin kuin ennen eikä se lopu vielä tähän... Lapsi on ollut minulle kirkkaampi peili kuin kukaan tai mikään muu.
Ja joo -on näiden kolmen vuoden aikana myös pusuteltu, halailtu, itketty onnesta ja naurettu kyyneleet silmissä, sekä tietenkin pullisteltu ylpeinä vanhempina omasta maailman ihanimmasta jälkikasvustaan...
Silti tulen usein pohtineeksi (maha pystyssä) miksi ihmeessä ihmiset "hankkivat" vielä sen toisenkin (tai jopa kolmannenkin tai...), kun jo niin hyvin tietävät sen tuoman vastuun ja vaivan ja "uhrautumisen" määrän. Minusta se on melkein suuremman ihmetyksen aihe kuin sen ensimmäisen lapsen "hankkiminen".
Tämän toisen kohdalla uskallan edelleenkin puhua pyhästä tehtävästä, nyt tiedostaen ehkä vielä paremmin kuinka pyhästä tehtävästä oikeastaan onkaan kyse. Emme ainoastaan saata uutta ihmistä oman elämänsä alkuun, mutta asetamme myös itsemme alttiiksi... -mille? elämälle? muutoksille? itsellemme?
Jokatapauksessa on vaikeaa löytää lopullista vastausta sille miksi ihmiset hankkivat lapsia. Vastaus voi löytyä niin psykologiasta, kuin biologiasta ja/tai uskonnosta tai...? -Tai olla löytymättä...
meni ehkä hieman liian esoteeriseksi tämä teksti, mutta kun käsitellään jotain niin käsittämätöntä kuin uutta elämää, tulee helposti käyttäneeksi turhan ympäripyöreitä ja maailmoja syleileviä sanoja, varsinkin kun yksi pieni ihme tuhisee tuossa vieressä ja toinen potkii mahassa ja sitä vaan miettii, että minkähänlainen persoona sieltä nyt tulee ja samalla tuntee pakahtuvansa siihen rakkauden määrään joka löytyy itsestään (näinä hiljaisina yön tunteina, jolloin kukaan ei ole vaatimassa mitään...)...
Kas siinä oli se vastaus, ja kauniisti kirjoitettuna, miksi lapsia tehdään tai hankitaan - tai saadaan. ja miksi vielä toinen, tai kolmaskin...
jokainen ihminen kaipaa elämälleen sisältöä ja hankkivat sitä sitten eri muodoissa. yksi tapa saada elämään paljon iloa, kokemuksia, kommelluksia ja sisältöä on tehdä jälkikasvua.
ei niitä mun mielestä pitäiskään hankkimalla hankkia antaa tulla kun on tullakseen ja kun on tarpeeksi kypsä siihen . ja pitäähän tietty olla kunnon parisuhde ennen lasten "tekoa".