Näin minä asian näen. Olemme seitsemän vuotta naimisissa olleet, ja siitä viimeiset kolme vuotta tapelleet asioista, jotka vaimoni mielestä kaatavat maailmoja. Todellisuudessa ne ovat henkisen horjumisen ilmentymiä. Hänellä on lääkitys ja myös minä olen käynyt läpi vakavan masennuksen.
Ongelma on nyt siinä, että olen tehnyt selväksi eroaikeeni, mutta hän joutuu täydelliseen paniikkiin, kun puhun asiasta. Vaikka sanomista tulee vähän joka asiasta, hän ei voi ajatella jäävänsä yksin, koska ei pärjää yksin.
Kun tilanne oikein kärjistyy, ampumisella ja pillerien otolla uhkaaminen ei naurata, vaikka sanotaan ettei sellaiset mitään tee, jotka uhkailevat. En ole siitä ollenkaan varma!
Olemme käyneet kaikenmaailman terapioissa, eikä niistä ole mitään hyötyä.
En haluaisi satuttaa toista niin paljon, että on sairaalakunnossa, jos lähden. Ja minähän lopuksi vastaan siitäkin hoidosta, koska hänen raha-asiat on täysin rempallaan, kuin myös minun omistama kaksio.
Kertokaa joku,miten tästä helvetistä pääsisi pois, en halua elää loppuelämääni toisen ehdoilla.
Ongelma on nyt siinä, että olen tehnyt selväksi eroaikeeni, mutta hän joutuu täydelliseen paniikkiin, kun puhun asiasta. Vaikka sanomista tulee vähän joka asiasta, hän ei voi ajatella jäävänsä yksin, koska ei pärjää yksin.
Kun tilanne oikein kärjistyy, ampumisella ja pillerien otolla uhkaaminen ei naurata, vaikka sanotaan ettei sellaiset mitään tee, jotka uhkailevat. En ole siitä ollenkaan varma!
Olemme käyneet kaikenmaailman terapioissa, eikä niistä ole mitään hyötyä.
En haluaisi satuttaa toista niin paljon, että on sairaalakunnossa, jos lähden. Ja minähän lopuksi vastaan siitäkin hoidosta, koska hänen raha-asiat on täysin rempallaan, kuin myös minun omistama kaksio.
Kertokaa joku,miten tästä helvetistä pääsisi pois, en halua elää loppuelämääni toisen ehdoilla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, ei sen eron tarvitsekkaan olla helppoa.
Ikävä tilanne sanoisin, mutta jos hän uhkaa ampumisella, niin ensinnäkin onko hällä ase?
Jos hän uhkaa ottaa kaikki lääkkeensä, niin kuinka vahvoja hänen lääkkeet ovat. Mielialalääkkeitä saa ottaa enemmän kuin apteekista ulos saa jos henkensä haluaa ottaa.
SINÄ ET OLE VASTUUSSA TOISEN TUNTEISTA! Jos sinä haluat jatkaa elämääsi niin jatka. Tämä on sinun elämääsi. Elät sen vain kerran. Elä niin, ettei tarvitse vanhana kiikkustuolissa katua.
Jos toinen on niin sairas, että henkensä tahtoo ottaa eron takia, niin silloin se sairaanhoitopiirin asia, ei sinun. Vaikka eroatte niin voit silti alkuun olla tukena ja auttaa etsimään esim asunnon. Ero on lamaannuttava asia ja epätoivoisena sitä vaikka uhkailee ettei siihen päädytä. Ei se elämä jossittelemalla parane. Ei ainakaan SUN oma elämä.
Tsemppiä. Ero on raastava kokemus.
yksinkertaista, en tässä kirjoittelisi. Mulla on pistooli, jonka olen nyt tehnyt käyttökelvottomaksi,(hänelle).
Kyllä lääkkeilläkin pystyy saamaan aikaan mitä vain, en oikein uskaltaisi kokeilluttaa, mikä se turvallisen määrän raja on.
Mikä on se "sairaanhoitopiiri", joka poistaa minulta vastuun?
Annan sinulle yhden neuvon; läheisistään välittäminen on ihana ja kallisarvoinen asia. Mutta..Sinä et ole vaimosi pelastaja roikkumalla suhteessa vasten tahtoasi ,uhkailujen takia. Kerro läheisillesi missä mennään, puhu vaimosi kanssa. Tee asiat selviksi, tarjoa tukea ystävänä. Tee myös vaimollesi selväksi, että uhkailut eivät enää johda mihinkään. Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omista tekemisistään. Toki, kun ihminen on sairas, sitä yrittää enemmän. Mutta mitä tapahtuukin, se ei ole sinun syysi, koska yritit kaikkesi.Tsemiä
Olen tehnyt niin kun sanot, mutta vaikka on aikuinen,hän ei pysty todellakaan vastaamaan teoistaan. Pieni sanaharkka voi muuttaa hänet niin hysteeriseksi, että menettää tajuntansa. Jätä siinä sitten toinen oman onnensa nojaan ?
No voisiko olla tappelematta kokonaan ja sanoa naiselle että ottaa kevyemmin asioita ja huumorillakin. Hän varmaan joskus /usein tarvitsee vakuuttelua "maailmaa kaatavissa asioissa", jos heikko itsetunto... että asiat sujuu ihan hyvin. Ajan myötä voi vahvistua.
Mutta miksi et asu eri osoitteessa jos sinua masentaa. Voi kai sieltäkin käsin tukea jos tarvitsee ja aika näyttää.
Lisäksi positiivinen asenne voisi olla parempi, jos saisi naisellekin vähän siihen masentuneisuuteensa yms. Ja että hän uskoo itseensäkin.
Ja voisko niitä naisen raha-asioita saada kuntoon. Osaisiko hän kumminkin hoitaa niitä.
tavaraa joka luettelosta, mitä kotiin kannetaan, kirjoja joita ei lueta, rahapajan kalliita mitaleja, hobbyhallista kaikkea kivaa, ottaa pikalainoja 30% korolla, ja minä maksan kaiken pakollisen, ei ole mitään toivoa sillä rintamalla.
Hei. Kirjoituksesi on mielenkiintoista luettavaa..Minä olen aivan täsmälleen samassa tilanteessa, jopa vuosimäärätkin täsmäämät. Painin aivan samojen asioiden kanssa, en jaksa enää pitää pystyssä tätä kuviota, mutta toisaalta välitän yhä vaimostani, enkä halua romahduttaa hänen maailmaansa. Ja pahinta kaikessa, meillä on puolitoistavuotias tytär, jolle en missään nimessä haluaisi mitään pahaa. Alan pikkuhiljaa kallistua eron suuntaan, en yksinkertaisesti enää jaksa uskoa, että hänen tilanteensa korjautuu. Päätös on vain niin tuskallinen.
vaikeuttaa entisestään kuviota. Vaimokin olisi sitä halunnut, mutta aavistin jo aikaisin että hän ei jaksa hoitaa lasta, ja sehän katkeroittaa entisestään sen mieltä. On muuten vaikea kirjoittaa, kun se käy koko ajan kyttäämässä mitä teen netissä. Perkele kun ottaa päähän!!!!!!!!!!!!