Oletko pessimisti, realisti vai optimisti?
Minusta on mukava olla iloinen jo etukäteen enkä mielestäni pety siltikään liian pahasti, jos vain tiedän riskit. Inhoan pirujen maalailua seinille, miksi muka ei saisi olla täpinöissään, jos jotain asiaa todella toivoo ja odottaa?
Voiko realisti edes olla, ihan vain päätöksellä?
Minusta on mukava olla iloinen jo etukäteen enkä mielestäni pety siltikään liian pahasti, jos vain tiedän riskit. Inhoan pirujen maalailua seinille, miksi muka ei saisi olla täpinöissään, jos jotain asiaa todella toivoo ja odottaa?
Voiko realisti edes olla, ihan vain päätöksellä?
Vastaukset 83
Vanhimmat
...jos asiat menevätkin hyvin.
Eihän se sitten voita ikinä!
Okei, mä en sitten rupeakaan pessimistiksi :)
tyytyväinen, kun se taas hävis.
perusasennoitumiset muotoutuvat jo lapsuudessa. Minäkin haluaisin olla onnellinen optimisti, mutta eipä se tuosta vaan onnistu (koska en ole valmiiksi tarpeeksi optimistinen että se onnistuisi, he he).
Mäkin olin vielä joskus varhaisteininä naiivi optimisti. Sitten tulin järkiini. Nuoren omakuva ja maailmankuva elää sen verran voimakkaasti aina 20-vuotiaaksi asti, että väittäisin väitettäsi vastaan.
vieläkin.
Turha murehtiminen etukäteen ei auta mitään. Eikä oikeastaan jälkikäteenkään. Jotkut ihmiset vain ovat luonteeltaan pessimistejä, eivätkä he kai asialle mitään voi. Itse he usein selittävät, ettei tule pettymyksiä, kun ei mitään positiivista odotakaan. Mutta omien havaintojeni mukaan heidän elämänsä näyttää siltikin usein kovin raskaalta ja ilottomalta.
pitää raskaasta elämästä. Kunnon pessimisti on myös masokisti.
Tunnetko montakin pessimistiä? Vai oliko nyt tärkeintä vastata Laralle niinkuin hän halusi?
Jotkut kun tietävät, että mä arvostan rehellistä ja ajateltua vastausta.
Palstan tarkoitushan on satuilla ja komppailla.
Ei vaan, meillä on töissäkin pari kaveria, joiden mielestä kaikki menee aina kuitenkin pieleen. Ja oli niitä aikoinaan koulussa, intissä jne... Kuvaavaa kaikille oli, että he nimittivät itseään "vain realisteiksi".
realisti.
Ihan siitä päätellen, että ympäristöstäni löytyy sekä pessimistisempiä että optimistisempia persoonia.
En kyllä mitään päätöstä asiasta ole tehnyt. Olen aina vaan ollut jalatmaassa -tyyppiä. Täpinäkohtaukset koetan pitää kurissa järkeistämällä asioita ja piruja en viitsi maalailla seinille. Niille annetaan nokkiin vasta sitten kun ne sinne ilmestyy.
Keskimäärin ihmiset ovat keskimääräisiä.
Joskus tulee vastaan erityisen fiksuja, silloin ei ole paljon väliä onko kyseessä mies, nainen, kolmihenkinen perhe tai kolhoosi.
Niinkin ihmeellinen juttu on muutaman kerran tapahtunut että vastaantullut järkevä keskustelija on ollut tavattoman upea nainen. :-)
Siinä olet oikeassa. Koska pessimisti on jo pettynyt. Hän ei voi enää pettyä pettyneenä.
Optimisti pettyy aikaisemmin tai myöhemmin. Koska uskoo asioiden olevan usein paremmin kuin ne todella on.
Realisti ottaa kaiken sellaisena kuin asiat on ja yksinkertaisesti hyväksyy tapahtuneen. Kummemin iloitsematta siitä tai turhia surkuttelematta. Hyväksyy, jättää taaksensa omalle paikalle ja jatkaa matkaa.
En uskonut ikinä toteavani tällä palstalla "komppaan" mutta nyt se on todettava. ;)
hyvinkin realisti. Sitä tämmöisessä elämäntilanteessa pakko olla, kun tarvitsee huomioda muidenkin hyvinvointi kuin vain oma.
Joissakin asioissa optimisti ja liiankin optimisti.
Pessimisti olen silloin, kun olen yli kuntoillut itseni sängyn pohjalle.
:))
Sinä olet hyvä esimerkki liiallisesta itsetehostuksesta. Kaikki jo tietää että olet täydellinen äiti ja nainen jolla on täydelliset lapset. Aina vaan jaksat sitä tuoda esiin ja tuo kuntosalista vaahtoaminenkin jo riittää. Vaihda jo levyä.
niistä mitkä elämässään ovat tärkeimpiä asioita ja mulla on noi asiat.
En mahda mitään jos näet asiat noin. Se ei ole tarkoitukseni kuitenkaan. :))
Sä olisit voinut jättää tuon kirjoituksen kirjoittamatta.
Annoin vaan vähän ajattelemisen aihetta :)
nimittää mut välillä linkistä löytyvän biisin mukaan, kun sillä menee vati munkaa.
(se on itse lapseton) ja muutama muukin ihminen ja siltikin he rakastavat mua. :DD
http://www.youtube.com/watch?v=oteho5rcxfo
Tosin en mä vapailla lapsistani jauha. :DD
Et viitsis lässyttää.
selitys löytyy tuolta toisesta. :DD
olla lapsellinen.
En.
niin pessimistiset ihmiset ei oikein kestä, kun toisilla menee hyvin ja tahtovat olla semmoisia "kateellisia", sitä vaa et toi nimimerkkis ei oikein kuvaa sua. ;D
Taidat olla pienimunaisten vihaista ja turhautunutta klaania. Ymmärrän...
Tässä on jo lapsellisuus otettu esille ja kateus olikin jo odotettavissa.
Huokaus.
tietävän, kun tuollaista väität, ei tässä kenellekään kateellisia olla, vaikka menisi miten hyvin. Sen sijaan en ala toivomaan itse kuuta taivaalta, vaan pidän jalat maassa.
En anna viimeistä sanaa.
silloin kun mä esimerkiksi makaan sängyn pohjalla pessimistinä, niin kyl mä oon kateellinen mun käärmeillekin, kun ne ees matelee.
Ennen miesystäväni kuvioihin tuloon, niin vähänkö olin kade mimmeille, jotka sai päivittäin nuolemista ja munaa. Pessimistinä kelasin: "mä en koskaan ikinä..."
Eipä tarvii enää olla kade, eikä pessimisti tuossa seksi asiassakaan, eikä tartte omaan apuun pelkästään tyytyä.
:))
kerroinkin tuossa jo näkökantani. :))
Ihan sopiva se on.
Miten voisit mukamas ymmärtää, ellei sinulla ole puutteita sen asian suhteen? Ei se koko merkitse niin kovin paljon, kunhan opit sitä käyttämään.
maailman viisain ihminen, kun tiedät paremmin, mitä ihmiset itse ajattelevat.
harvinaisen selvännäkijä, kun huomasit saman mitä itse olen huomannut jo kauan sitten. ;DD
selvänä ollu. Sen takia mä näin varmaan luulenkin.
koklaa selvänä oloa, voi saada uusia säväreitä noin tajuntaa laajentavasti, mut mieti sitä vaihtista kaikessa rauhassa. Mulla kotiutui mies, joten joudun poistumaan. Öitä suloisia. :))
Mä oon realistinen yltiöoptimisti. Mun mielestä mikään ei ole niin tylsää kuin aina varautua pahimpaan ja miettiä ensimmäisenä sitä huonointa vaihtoehtoa. Joskus pettyy, mutta mä mieluummin otan ilon irti niistä ihanista hetkistä ja petyn joskus kuin suhtaudun negatiivisesti kaikkeen ja siltikin petyn. Siinähän jäis kokematta niin monta ihanaa ilon ja onnen hetkeä.
vaellukselle, niin pakkaatko rinkkaasi ensiaputarvikkeet ja varatikut minigrip-pussiin, vai luotatko munkkiin ja korvaat em. tarvikkeet päiväkirjalla?
nyt, meidän aurinko on aina sitä mitä jokainen haluaa kuuulla :-) Tai ainakin sitä mitä hän itse kuvittelee jokaisen haluavan kuulla.
pakkaan mukaan asianmukaisen varustuksen, mutta pakatessani oon intoa ja odotusta täynnä ja hymy korvissa :)
...optimismi nyt mikään vastakohta ole varautumiselle???
Monesti jopa päinvastoin.
Luulis, että yltiöoptimistilta tuollaiset tarvikkeet ainakin unohtuis helpommin.
Mitähän siellä optimistin päässä liikkuu, kun se hymyillen pakkaa noita mukaan? "Odototan reissua innolla, varsinkin tätä ylimääräisten tavaroiden kanniskelua? :))))"
Siinähän jäis kokematta niin monta ihanaa ilon ja onnen hetkeä.
En pysty ymmärtämään tällaista selitystä. Mikä nyt jää sitten kokematta, jos suhtautuu asioihin realistisesti? Itse ainakin iloitsen hyvistä/hyvin menneistä asioista siinä kuin yltiöoptimistikin. Eihän se poista sitä, että kun joku menee hyvin, etteikö siitä pystyisi iloitsemaan.
Sen sijaan jos joku menee huonosti ja olen kuvitellut sen menevän hyvin -> tupla*itutus.
mähän sanoin olevani realistinen yltiöoptimisti :) Tarkoittaa siis sitä, että mä osaan myös varautua pahoihin tilanteisiin mutta en elä odottaen niitä.
Tavaroiden kanniskeluhan on osa vaellusta. Mä odottaisin tietty niitä hetkiä nuotion äärellä, hiljaisuuden kuuntelemista, luonnon kauneuden näkemistä... Tavaroiden kantaminen olis vaan välttämätön pakko jotta saisin kokea kaiken tuon ja takuulla vaivan arvoista :)
"sattuu ja tapahtuu, mutta kivaa on kuitenkin"
mähän sanoin olevani realistinen yltiöoptimisti :) Tarkoittaa siis sitä, että mä osaan myös varautua pahoihin tilanteisiin mutta en elä odottaen niitä.
Tavaroiden kanniskeluhan on osa vaellusta. Mä odottaisin tietty niitä hetkiä nuotion äärellä, hiljaisuuden kuuntelemista, luonnon kauneuden näkemistä... Tavaroiden kantaminen olis vaan välttämätön pakko jotta saisin kokea kaiken tuon ja takuulla vaivan arvoista :)
Tarkoitin että jos suhtautuu asioihin jo etukäteen pessimistisesti. Sori huono ilmaisu.
polvessa.
Kiitti nauruista.
Oiskos sun aika mennä nukkumaan kun puhut noin hassuja? :)
lyödä kirveen polveen niin sitten ei kannata lähteä ollenkaan, eiks je?
Pessimisti jää paljosta paitsi, jos ei uskalla lähteä kotoaan. Tai mennä sinne.
arvoista ja varautuminen kannattaa aina.
Vielä täytyy muutama kuukausi sinnitellä ennen ensi kesän reissuja :)
mut kyl mä uskon, et pessimisti iloitsee asioista omalla tavallaan. Ei riemua kiljuen vaan sisällään hyvän olon tunnetta tuntien. Vaikka mistäs minä sitä voisin tietää, kun olen realisti :)
meinaa viikon olla metsässä loukkaantumatta, niin eihän sinne niitä ea-tarvikkeita kannata raahata :)
Mulle on aivan sama miten muut suhtautuu asioihin, kerroin vain oman näkemykseni asiasta enkä tietenkään tarkoita ettäkö mun tapa olis se ainoa oikea tai että ainoastaan mun tavalla asioista pystyis iloitsemaan aidosti. Jokaisella on se oma tapansa elää ja olla ja mä saan eniten irti elämästä suhtautumalla siihen realistisen yltiöoptimistisesti :)
näitä asioita nyt tekemiseen. Se ei liity tekemiseen mitenkään. Ihan sama kun sanois, et optimisti se vaan työntää päänsä ruohonleikkuriin..
Etkö sä oikeasti ymmärtänyt?
Vaellukset on kyllä huippuja :) Mä oon jopa suorittanu tutkinnon siitä, tosin enpä tiedä kuinka paljon siitä on muistissa enää.
Äkkiä nämä kuukaudet menee ja hyväähän kannattaa aina odottaa...
se vähän tuntuu olevan, vai voitko väittää vastaan. Milloin sulta on tullu viimeks kommentti joka ois / jonka vois ainakin tulkita jotenkin vastaväitteeksi mihinkään asiaan, mä ainakaan en sellaista oo lukenu koskaan. Joo joo miehiä ja naisia on maailma pullollaan jo valmiiksi, ei niitä ainakaan lisää enäää kaivata. Yritä nyt kaivaa sieltä jostain edes pikkasen munaa tohon hommaan kiitos.
vastarannankiiskiäkin riittää joka sormelle.
Vain koska mulla ei oo tarvetta joka väliin tunkea jotain ylemmyydentuntoista vastaväitettä ihan periaatteen takia niin se ei tarkoita ettäkö mä miettisin kommenttini ainoastaan miellyttämään jotakuta toista tai ettenkö uskaltais kirjoittaa omaa mielipidettäni. Itseasiassa mä en mieti lainkaan sitä mitä toinen haluaa kuulla vaan kirjoitan sen mitä tulee mieleen.
Kyllä niitä vastaväitteitä tältäkin palstalta löytyy, en nyt kuitenkaan jaksa alkaa penkomaan niitä vain todistaakseni sulle jotain koska sulla saa olla mielipitees. Ei se oikeastaan mua kiinnosta :)
Kuvat sen kun paranee! Olet sä aika härskin näköinen häiskä :D No, varmaankin panisin silti, kun jutut on niin hyvät.
monesti pessimistiksi, mutta omasta mielestäni en sitä ole. Suhtaudun asioihin realipohjalta, enkä ala
hymyssä suin odottelemaan ihmeitä. Elämäni ei mielestäni ole sen raskaampaa tämän takia, kuin kenenkään muunkaan, huonoja yllätyksiäkin tulee harvoin. Ja kipuhan on vain kasvua..
se ny oo vähä asiasta riippuvainen?
Emmä ainakaan joka asiasta jaksa innostua. Joskus sitte taas oon ihan yli-innokas, sitte joskus otan iahn 'kylmän viileen' realistisesti.
optimisti.
Taitaa tuo asennoituminen asioihin juontuu omista vanhemmista ja kasvatuksesta
jos jotain sattuu, niin siinäkin on jotain hyvää.
Itseäni kohtaan olen pessimisti, toisia kohtaan optimisti ja asioita kohtaan realisti.
Optimisti uskoo että tämä maailma on paras kaikista. Pessimisti tietää että se on.
mielialan mukaan. Useimmin oon varmaan optimisti, mut on niitäkin päiviä, jolloin ei kannata tehdä mitään, kun se ei kuitenkaan onnistu ;)
Varmaan pitäis olla,tai ainakin välillä toivoisin olevani, enemmän realisti. Luulis, että kokemukset muokkaa asennetta hiukan realisistisempaan suuntaan, mut ainakaan vielä en oo sellasta huomannut.
En usko, että omalla päätöksellä voi muuttaa suhtautumistaan asioihin.
En tiedä ymmärsinkö tuota viimeistä lausetta oikein, mutta nimenomaan itse siihen omaan suhtautumiseensa voi vaikuttaa, eihän sitä kukaan meidän puolestakaan tee. Vai tarkoititko jotain sellaista että perimmäistä luonnettaan ei voi muuttaa?
että en voi esim. päättää olevani tästä lähtien realisti, vaikka se tarkoittais tasaisempaa ja helpompaa(?) elämää. Enemmän kai se on luonteeseen/kasvatukseen/malliin sidottua, miten suhtautuu asioihin. On ihmisiä, johin pettymykset jättää jälkensä ja saa suhtautumaan elämään kyynisemmin eikä se tietty aina oo helppoo unohtaa ja uskaltaa edelleen uskoa hyviin asioihin.
Voiko se olla omasta valinnasta sitten kiinni, että antaako anteeksi eikä anna katkeruudelle tilaa itsessään. Ehkä pitää osata tietyllä tavalla luopua omasta "kunniastaan". Jos aina epäilee ja pelkää kaikkea, niin ei tarvii pettyä, mut samalla voi ohittaa sellasetkin tilaisuudet, joilla olis ollu joku ratkaiseva merkitys elämään.
Mun mielestä omalla päätöksellään voi vaikuttaa suuresti siihen miten asiat näkee. Mä oon läheltä seurannu erään läheisen ihmisen katkeroitumista elämäänsä ja sillä ei ole mitkään mukavat seuraukset, joten oon päättänyt että mä en samalla tavalla elämääni suhtaudu. Ainakin teen kaikkeni jotta mä saan pidettyä kalvavan katkeruuden pois itsestäni.
Jokainen tietty kokee nämä asiat eri tavalla ja tottakai luonteella, ympäristöllä ja elämänkokemuksilla on oma osuutensa siihen, miten yksilö suhtautuu asioihin. Mä koen sen niin, että jos suhtautuisin asioihin kylmän realistisesti tai jopa pessimistisesti, multa jäis elämästä niin paljon tunteita pois. Se ei tarkoita, että mä jättäisin elämän realiteetit huomioitta tai etteikö multa niitä pessimisti-hetkiä löytyisi mutta se on tavallaan se näkökulma, jonka kautta katson maailmaa yleisesti.
Kuten sanoin tuolla ylempänä, tämä on vain mun tapa katsella maailmaa ja mulle se oikea. Jollekin muulle se on toisenlainen ja hyvä niin :)
On optimistista ajatella että ei pety koskaan.
pessimistit ovat suurimpia optimisteja (?)
> Inhoan pirujen maalailua seinille, miksi muka
> ei saisi olla täpinöissään, jos jotain asiaa
> todella toivoo ja odottaa?
No kun eläessään anoppi voi vielä muuttaa testamenttia.
päätöksellä mitään tekemistä.
Olen kuullut tutkimuksista, joiden mukaan jo sylivauvoilla on erilaiset persoonallisuustekijät.
Taitaa jotkut tärkeät aivosähköiset ja -kemiallisetreaktiot muodostua jo ennen minuutta.
Onhan sillä sylivauvallakin persoonallisuus, mutta täysin kehittymätön. esim. arasta lapsesta saattaa tulla kovinkin reipas ja rohkea aikuinen.
Ihmisen persoonallisuus elää ja kehittyy voimakkaasti ensimmäisten 20 vuoden aikana. Ikävuosien 20-30 välissä persoonallisuus pääasiassa vahvistuu ja vakiintuu, vaikka kehitys tietysti jatkuu koko elämän ajan.
oli vähän tuota vastaan.
Sulkeutuneet ja sisäänpäin kääntyneet ihmiset olivat jo sylivauvoina olleet itkuisa, arkoja ja turvanneet aina äitiinsä.
Avoimet ihmiset olivat jo vauvoina olleet rauhallisia yksin jäädessään ja alkaneet aktiivisesti tutustumaan ympäristöönsä.
Tutkimus oli kyllä juuri tuosta avoimuus/sulkeutuneisuus -luonteenpiirteestä. Onhan se kyllä huomattavasti syvempi luonteenpiirre kuin optimismi/pessimismi.
Inhorealisti ja se on mielestäni paras olotila. Ei tule ollenkaan sellaista järkyttävää nousua tai laskua, että on ihan hiki kun seilaa tunnetilasta toiseen. Välillä murheen syvissä kuopissa ja välillä ilon huipussa. On rasittavaa jo katsellakkin sellaista ihmistä, puhumattakaan että kärsisi siitä itse. Kultainen keskitie on tässäkin paras.
Uskon että ihminen pystyy muokkaan jonkunverran käyttäytymistään (myös tätä) jos vaan haluaa.
tähän kysymykseen on vaikeaa vastata itse. Parhaiten vastauksen osaisi antaa läheiset ihmiset.
-Se vaan, että taitaa jakaantua kolmeen eri osaan heidän mielipiteensä minusta.:)
Realisti ei voi olla vain päätöksellä. Realistisella pitää olla tietoa ja näkemystä. Viime aikoina olen ollut pessimistinen realisti muutaman työ asian suhteen. Pessimistikin voi olla pettynyt juuri siihen, että asiat ovat huonosti tai asioissa ei ole odotettavissa mitään hyvää.
Jos voisin valita, olisin mieluiten epärealistinen optimisti, jolloin voisin asioiden todellisenlaidan selvitessä ottaa toisen epärealistisen optimistisen näkökohdan asiaan, eikä tarvitsisi koskaan stressata vaikka asiat olisivat ja menisivät todellisuudessa miten mönkään tahansa.
Samoja asioita mä olen pohtinu yrittäessäni sulloa itseäni johonkin tiettyyn lokeroon noista kolmesta mutta ei se onnistu.
Joskus oon pessimisti, en etukäteen usko, että jossain tietyssä asiassa menis kaikki niinku pitäis. Useimmiten (onneksi) saan iloisesti yllättyä, tapaan maalailla tosi pahoja piruja seinille sillon kun siihen puuhaan alan (vilkas mielikuvitus).
Mulle myös jos jotain luvataan niin ensimmäisenä varaudun ajatuksella "että joopa joo..ei tuostakaan taas mitään tule", mutta tää on ihan mun oma, hiljalleen kehittyny suojausmekanismi lapsuuden ajoilta.
Osaan ajatella paljon optimistisemmin suurista asioista, isommista kuvioista kuin pienistä, arkisista asioista/muutoksista. Yleensäkkin osaan käsitellä suurempia asioita hillitymmin ja järkevämmin, olisikohan kenties tuossa sitten syy? Sitä en kyllä kykene muuttamaan, kokeiltu on.
Realisti yritän olla parhaani mukaan koska mulla on tässä kasvatettavana/elätettävänä muitakin. Mun isä on yltiöoptimisti ja mä sain sen takia monet kerrat pettyä, äiti taas toisinaan on aika pessimisti ja ajattelee asioiden olevan/menevän huonommin kuin onkaan/meneekään. Kumpikaan ei ole kovin hyvä juttu. Jos löytäis sen kultaisen keskitien niin se olis sekä itsen että lasten takia kaikista paras. Kuinkakohan sitä osais olla pelkäämättä pahinta tai riemuitsematta ennen aikoja?
Noh..Ollaan nyt sitten kaikkea vuorotellen,ei tässä muutenkaan mitenkään yksinkertainen paketti ole kyseessä :D
JEE!!!