Koetko

pikkasen muistelen menneitä kun suunnittelen tulevaisuutta ja niistä sit muodostan toimintamallit nykyhetkeen.

aina nykyhetkessä.

Kun istun laiturilla yksin kesäyönä ja kuuntelen hiljaisuutta. Tai haukon henkeeni tunturin huipulla raikkaampaa ilmaa kuin muualla ikinä. Tai suopursun tuoksua metsässä. Kun vesi virtaa tai kun näkee mahdollisimman kauas tai on mahdollisimman korkealla. Tai kun on matkalla, ihan sama minne ja miten mutta sitä parempi mitä pitempi on tie. Tai kuuntelen hyvää kappaletta joka tekee minut iloiseksi ja alkaa laulattaa ja tanssittaa.

Silloin tällöin, harvoin, elämä on suorastaan huumaavaa, ihmettelen tuntuuko muista ikinä samalta. Kun en sitä oikein koskaan kenestäkään ainakaan huomaa...Pikemminkin tulee mieleen että kiskotaan äkkiä takaisin maankamaralle ettei vaan pääse lentoon. Onhan tämä nyt edesvastuuttoman kamalaa haaveilua, mitään hyötyäkään ole ja nukkumassakin pitäisi olla.

riippuen se vähän vaihtelee. Jostain tietystä syystä tää iltapäivä/ilta on mennyt siellä menneisyydessä.

Mutta muuten koitan elää nykyhetkessä parhaani mukaan, ihan päivä kerrallaan. Menneisyydestä muistelen niitä hyviä asioita silloin kun ahdistaa, koska niistä saan voimaa ja ilman niitä en pystyisi varmaan tässä nykyhetkessäkään olemaan onnellinen.

Toivon tietysti tulevaisuuteenkin onnea, jotain samanvertaista tai vielä parempaa josta saan sitten lisää muisteltavaa:)

nykyhetki? Miltä se tuntuu?

Elän enemmän ajatellen tulevaisuutta ja jonkin verran nyky hetkee. Menneet on menneitä, niissä ei kannata rämpii(tosin yritän ottaa virheistä oppia). ;)

Ajatukset ovat tulevassa, menneet yritän unohtaa, nykyhetkeä en ehdi ajatella...