olen 21-vuotias nainen, ammattikoulutuksen käynyt, en ole ollut tyytyväinen töihini kemianteollisuuden puolella. Töihin en mennyt tänäänkään, haen sairaslomaa työuupumuksen takia. mieheni mielestä (joka itse viihtyy todella hyvin isossa firmassa), sanoo että olen vain laiska ja hemmoteltu... varmasti puoliksi piloillaan mutta silti. Eihän toista voi pakottaa jos välillä (kuten tänäkin aamuna) meinaa itku tulla kun ajatteleekin että pitäisi mennä sinne.
Aluksihan viihdyin ihan hyvin kun aloitin suhteellisen isossa kemian alan firmassa tuotantotyöntekijänä. Mutta alkoi inhottamaan työkavereiden puute, se ettei tässä hommassa ole ollenkaan naispuolisia työkavereita, motivaatio on kadoksissa, työ melko helppoa, mutta sitäkin tylsempää. On vaikea kuvailla mitä tunnen, mutta tuntuu helvetilliseltä ja mahdottomalta jatkaa näin!!
Nyt olen tienhaarassa, opiskelu on käynyt mielessä, alasta vaan en ole varma.
Ehkä menen joksikin aikaa vaikka kassalle tai yrtän hankkia vielä mieluisampia laboratoriotöitä, täytyy saada ajatukset kokoon.
Useissa paikoissa olen ollut jo töissä, minulla on työkokemusta usealtakin eri alalta. Se onkin hvä puoli, minulla on enemmän työkokemusta kuin monella ikäiselläni vielä koulua käyvällä.
Olisiko neuvoja/samanlaisia kokemuksia?
Ennen olin jatkuvasti kipeänä, helposti flunssassa. Kunnes tajusin että tämä on jonkinasteista masennusta/työuupumusta.
(Monesti käy myös mielessä mitä muut ikäiseni oikein tekevät, ei niitä työelämässä ole näkynyt, kaupan kassoilla olen nähnyt muita nuoria??)
Aluksihan viihdyin ihan hyvin kun aloitin suhteellisen isossa kemian alan firmassa tuotantotyöntekijänä. Mutta alkoi inhottamaan työkavereiden puute, se ettei tässä hommassa ole ollenkaan naispuolisia työkavereita, motivaatio on kadoksissa, työ melko helppoa, mutta sitäkin tylsempää. On vaikea kuvailla mitä tunnen, mutta tuntuu helvetilliseltä ja mahdottomalta jatkaa näin!!
Nyt olen tienhaarassa, opiskelu on käynyt mielessä, alasta vaan en ole varma.
Ehkä menen joksikin aikaa vaikka kassalle tai yrtän hankkia vielä mieluisampia laboratoriotöitä, täytyy saada ajatukset kokoon.
Useissa paikoissa olen ollut jo töissä, minulla on työkokemusta usealtakin eri alalta. Se onkin hvä puoli, minulla on enemmän työkokemusta kuin monella ikäiselläni vielä koulua käyvällä.
Olisiko neuvoja/samanlaisia kokemuksia?
Ennen olin jatkuvasti kipeänä, helposti flunssassa. Kunnes tajusin että tämä on jonkinasteista masennusta/työuupumusta.
(Monesti käy myös mielessä mitä muut ikäiseni oikein tekevät, ei niitä työelämässä ole näkynyt, kaupan kassoilla olen nähnyt muita nuoria??)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulosti ihan itseni kirjoittamalta. Jos ei työ tunnu ollenkaan omalta ja joka aamu on kauhea mennä töihin, on kaksi asiaa mitä voi tehdä. Ihan ensiksi kannattaa yrittää eritellä itselleen, mitkä asiat siinä duunissa oikeastaan niin kamalia ovat ja voisiko niille itse mahdollisesti tehdä jotakin. Usein tämä jo auttaa asenteeseen.
Jos tämän jälkeen ärsyttää vielä enemmän, mieti mitä haluaisit tehdä. Mikään duuni ei ole aina kivaa, muuta ei sen yhtä kärsimystäkään tulisi olla. Kokemusta kun jo on, niin tiedät ainakin, mitä et ainakaan halua tehdä! :)
Jos mielenkiinnon kohteita löytyy, niin eikun hakemaan kouluun tai uutta työpaikkaa etsimään. Kyllä se vielä sieltä tulee eteen!
Tunnistan kuvauksen ja totean seuraavasti, että olet nuori ihminen.Voit valita vielä elämässäsi, mutta monella meistä vanhemmista ei ole juuri valinnanvaraa eri syistä, vaikka omalla kohdallakin ikää vasta 30v ja ylikoulutettu omaan tehtävään.
Mitä tulee työkavereihin..Ihmettelen tuota kommenttia, että ei ole ketään naispuolista työkaveria?Miksei se voisi olla mieshenkilö työkaverina?
Olen näet itse miehenä työskennellyt laboratorioalan töissä ja niissä miehet ovat harvinaisempia, joten sitä väkisinkin oppii työkaverina pitämään naistakin ja seuraavassa selitystä.
Pienenä kommenttina vielä työelämään.Joissakin tapauksissa olen huomannut eräiden ihmisten sulkeutuvan kuoreensa ja olevan puhumattomia työssään?Ei kukaan aikuinen ole aikuiselle yrittämässä esittää miten työkavereita löytää, jos asiaan vaikuttaa lisäksi sukupuoli sidonnaisuus.
Neuvona annan..Avarra mieltä laajemmin ja katso tulevaisuuteen mitä haluat..pitkällä aikavälillä.Näin tein itse, vaikka se sisälsikin vain tasapainon hyvien ja huonojen asioiden suhteen.
Jokainen arvostaa asioita eri lailla.Itse arvostan sitä, että voi ylipäätään tehdä työtä ja on terveys suunnilleen tallella.Iän myötä nämä asiat selkiytyvät monelle..kenties.