he cheated

Hei. Sain juuri kuulla, että mieheni on harrastanut villiä seksiä koko viikonlopun vieraan naisen kanssa. Olen aivan shokissa, sillä luulin, että kaikki on meillä loistavasti. Miten ihminen voi olla näin erehtyväinen. Minulla on niin likainen ja häveliäs olo. Kun hän sai kuulla, että tiedän niin hän jätti minut kylmästi. Kaiken sen yhteisen kokemamme jälkeen, tämä sattuu hirveästi. Olen ihan tunnoton. Haluaisinkin kokemuksia siitä, miten tällaisesta voi päästä yli. Ja etenkin siitä, miten lakata syyllistämästä itseään. Onko tässä maailmassa ihmisiä, jotka kykenevät yksiavoisuuteen? Riittääkö enää mikään? Sanokaa, miten selviän. Tuntuu, että en kestä. Olen kaiken lisäksi ollut monta kuukautta masentunut, ehkä juuri se lamaannutti minua näkemästä tosiasioita.
7814
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Miehiäkin ja niitä sanotaan kunnon miehiksi, ne osaa arvostaa naista mutta ne ei kelpaa koska ovat niitä "nössöjä", ja kun te ette anna edes mahdollisuutta niin ei siinä auta kuin nostaa kädet pystyyn.
Mutta itseppä teit valintasi aikanaa, voi voi otan osaa.

Äänestä
  • sillä elämänarvonne näyttävät erilaisilta. Itsellesi ei varmaan olisi tullut mielen viereenkään harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa.

    Etsi kiltti kunnollinen mies itsellesi. Kuten edellä todettiin, kyllä niitäkin on.

    Asiasta toiseen. Monet naiset keskittyvät liikaa kaman haalintaan ja askaroivat materiaalisten asioiden parissa. Sitä loputonta läpätystä jostain uudesta sohvasta ja siihen sopivista sohvatyynyistä, sävysäyvyn serveteistä yms. loputonta pikkuporvaritouhua ei kaikki miehet kestä.

    Monet naiset ovat suhteessa dominoivia ja heiltä puuttuu herkkyys huomata toisen tunnetiloja ja missä mennään.

    Tällaiset naiset ovat sitten ällikällä, kun piti mennä "loistavasti" ja mies lähtee toisen naisen matkaan.

    Ehkäpä sinulta puuttui herkkyyttä kuunnella ja katsoa missä mennään? Tai sitten masennus sen heikensi.

    Mutta mistä johtuikaan masennus?
    Ehkäpä osaksi siitä tiedosta, että alitajuisesti tajusit, ettei kaikki ollutkaan suhteessanne niin "loistavasti" kuin itsellesi uskottelit.

    Aina kannattaa kuunnella toista, mitä toinen todella haluaa. Ja olla itselleen äärimmäisen rehellinen.

    Äänestä

Ehkäpä sä vaan kuvittelit että teillä on kaikki hyvin. Ehkei mies jaksanut masentunutta ja flegmaattista ihmistä ja kaipasi piristystä elämäänsä. No, eiköhän se sunkin elämä taas jatku.

Toki löytyy yksiavioisuuteen kykeneviä ihmisiä.

Äänestä

Sitä vaan ihmettelen, että miten masentunut voi kuvitella asioiden olevan loistavasti?

Äänestä
  • Ja jos on tunnoton, niin miten kuitenkin "sattuu" hirveästi!

    Äänestä

harrasti villiä seksiä puoli vuotta työkaverinsa kanssa minun autossani minun töissä ollessa. Lapset menettivät isän ja minä miehen kun isä lähti nauttimaan vapaudesta omaan asuntoonsa. Lapset ovat hämillään, koska isä oli heille ennen niin läheinen ja nyt kuuden viikon aikana puhuneet vain puhelimessa.

Äänestä

Voi kulta pieni, voin vannoa että tuosta selviää. Muistan ku itselleni kävi samalla lailla, istuin kuin shokissa koko päivän baarissa viiniä lipittäen ja soitellen tutuille. Parin kolmen päivän ryyppyputki auttoi pahimman yli, sitten sen jälkeen ystävien tuki. Toivottavasti sinulla on ihmisiä ympärillä? Voit olla tyytyväinen siitä, että miehesi kanssa lähti, oma äijäni ei edes myöntänyt, väitti kiven kovaan että puhun paskaa, onneksi sitten tajusi viimein kerätä kamppeensa ja häipyä. Vaikeaa se oli mutta nyt elämä voittaa sen asian suhteen eikä koko juttu edes enää satuta, tosin on vaikea luottaa keneenkään mieheen. Kirjoita jos luet tämän, edes pari riviä miten sinulla nyt menee?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


PetettY kirjoitti:

Hei. Sain juuri kuulla, että mieheni on harrastanut villiä seksiä koko viikonlopun vieraan naisen kanssa. Olen aivan shokissa, sillä luulin, että kaikki on meillä loistavasti. Miten ihminen voi olla näin erehtyväinen. Minulla on niin likainen ja häveliäs olo. Kun hän sai kuulla, että tiedän niin hän jätti minut kylmästi. Kaiken sen yhteisen kokemamme jälkeen, tämä sattuu hirveästi. Olen ihan tunnoton. Haluaisinkin kokemuksia siitä, miten tällaisesta voi päästä yli. Ja etenkin siitä, miten lakata syyllistämästä itseään. Onko tässä maailmassa ihmisiä, jotka kykenevät yksiavoisuuteen? Riittääkö enää mikään? Sanokaa, miten selviän. Tuntuu, että en kestä. Olen kaiken lisäksi ollut monta kuukautta masentunut, ehkä juuri se lamaannutti minua näkemästä tosiasioita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu