Eiku meitsi oli tänään sen lähikaupan kassan luona, koska mulle oli annettu tehtävä. Mun piti purkaa niiden vanha lack-hylly, koska ne oli ostanut yhest kaupasta sademetsistä tehdyn todella upeen multimonikäyttöhyllykön. Emmä tajuu mitä ne puhuu, et orjatyöpalkalla ei tulis hyvää jälkeä?
Eniveis, kaikki ei mennyt tänään ihan putkeen. Mä en oo edes ihan varma mitä tapahtu. Kassan vaimo oli aluks tehnyt törkeen hyvä gulassi-keittoa, mä söin sitä about kolme lautasellista. Koko perhe oli tietysti paikalla. Tapansa mukaan Pikku-Mikey oli taas huomionkipeellä päällä ja mä itse asiassa huomautinkin sille siitä. Vähäks se kassan vaimo kattoo mua pitkään silkasta ällistyksestä. Mä pystyin lukee sen ajatukset rivien välistä: miten toi jamppa osaakin sanoo aina oikeet sanat?
Tähän asti kaikki meni siis mallikkaasti.
Pullein vatsoin me siirryttiin sit projektin kimppuun. Se kassa anto mulle kuusiokolo-avaimen ja mähän rupesin välittömästi vääntää. Ja vitsi mä väänsin ihan täböö. Mut voitteks te kuvitella, mitään ei tapahtunut? Koko perhe tuijotti mun suoritusta ja mul rupes hikikarpalot valuu eturauhasesta siihen malliin, et mä päätin vaihtaa toiseen kohtaan. Siin ku mä ähisin, ni Pikku-Mikey yritti jakaa tuttuun tyyliinsä omia näsäviisaita neuvojaan. Mut ennen ku se pääs kahta sanaa pidemmälle, mä sanoin sille: ”Pää kii ällöpussi!” Eli aika hyvin.
Mut sit mun oli pakko luovuttaa. ”Täs on varmaan joku vika täs struktuurissa”, mä sanoin sille kassalle, ”tää pitää varmaan hajottaa”. Se kassa ei sanonut mitään. Hiljaisuuden rikko, kukapa muu kuin itse Neropatti: ”Miks iskä Iso-E kääntää tota kuusiojuttuu väärään suuntaan?”
Mä tunsin ku veri pakeni mun kasvoilta. Niinpä tietysti. Mä äkkii keksin jotain: ”Mulle tuli vähän huono olo, se johtu varmaan siitä keitosta. Mun pitää varmaan lähtee.” Nyt jälkeenpäin ku mä mietin, niin ihan ku mä olisin ollut maistavinani siinä gulassissa jonkun oudon sivumaun. Mistä sitä tietää? Olihan Nokiallakin just se vesijuttu? Jostain syystä se kassan vaimo veti tästä törkeet herneet nenään: ”Miks sä sit söit sitä kolme lautasellista niin, että Pikku-Mikey ja Pikku-Katey ei saanut yhtään lisää?” Mä en vaivautunut vastaa sille, vaan vedin kengät jalkaan ja poistuin vähin äänin. Emmä haluu lietsoo väkivaltaa. Ei mulla ole tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin.
Ei oo vaikee arvata mistä Pikku-Mikey on perinyt ton huomiokipeytensä.
Eniveis, kaikki ei mennyt tänään ihan putkeen. Mä en oo edes ihan varma mitä tapahtu. Kassan vaimo oli aluks tehnyt törkeen hyvä gulassi-keittoa, mä söin sitä about kolme lautasellista. Koko perhe oli tietysti paikalla. Tapansa mukaan Pikku-Mikey oli taas huomionkipeellä päällä ja mä itse asiassa huomautinkin sille siitä. Vähäks se kassan vaimo kattoo mua pitkään silkasta ällistyksestä. Mä pystyin lukee sen ajatukset rivien välistä: miten toi jamppa osaakin sanoo aina oikeet sanat?
Tähän asti kaikki meni siis mallikkaasti.
Pullein vatsoin me siirryttiin sit projektin kimppuun. Se kassa anto mulle kuusiokolo-avaimen ja mähän rupesin välittömästi vääntää. Ja vitsi mä väänsin ihan täböö. Mut voitteks te kuvitella, mitään ei tapahtunut? Koko perhe tuijotti mun suoritusta ja mul rupes hikikarpalot valuu eturauhasesta siihen malliin, et mä päätin vaihtaa toiseen kohtaan. Siin ku mä ähisin, ni Pikku-Mikey yritti jakaa tuttuun tyyliinsä omia näsäviisaita neuvojaan. Mut ennen ku se pääs kahta sanaa pidemmälle, mä sanoin sille: ”Pää kii ällöpussi!” Eli aika hyvin.
Mut sit mun oli pakko luovuttaa. ”Täs on varmaan joku vika täs struktuurissa”, mä sanoin sille kassalle, ”tää pitää varmaan hajottaa”. Se kassa ei sanonut mitään. Hiljaisuuden rikko, kukapa muu kuin itse Neropatti: ”Miks iskä Iso-E kääntää tota kuusiojuttuu väärään suuntaan?”
Mä tunsin ku veri pakeni mun kasvoilta. Niinpä tietysti. Mä äkkii keksin jotain: ”Mulle tuli vähän huono olo, se johtu varmaan siitä keitosta. Mun pitää varmaan lähtee.” Nyt jälkeenpäin ku mä mietin, niin ihan ku mä olisin ollut maistavinani siinä gulassissa jonkun oudon sivumaun. Mistä sitä tietää? Olihan Nokiallakin just se vesijuttu? Jostain syystä se kassan vaimo veti tästä törkeet herneet nenään: ”Miks sä sit söit sitä kolme lautasellista niin, että Pikku-Mikey ja Pikku-Katey ei saanut yhtään lisää?” Mä en vaivautunut vastaa sille, vaan vedin kengät jalkaan ja poistuin vähin äänin. Emmä haluu lietsoo väkivaltaa. Ei mulla ole tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin.
Ei oo vaikee arvata mistä Pikku-Mikey on perinyt ton huomiokipeytensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun et kysynyt mitään...
pakko myöntää. On se nyt jumalauta, kun ei sais edes keittoa syödä, vaikka raskaisiin hommiin olit menossa!
sukupuolet, sukupuoliset suuntautumiset ja sukulaisuussuhteet ihan sekaisin, mutta ääooni onkin pari pointsia alhaisempi kuin Enskalla.