Eli onko puolisollanne rankka lapsuus takana? Puhuuko hän siitä, haluaako puhua? Kyselettekö koskaan?
Joskus on turkkilainen mieheni maininnut joitakin epäkohtia elämässään nuoruudessaan, enkä oikein tiedä miten reagoida. Jotenkin omat ongelmat lapsuudessa (vanhempien alkoholiongelma, nuoruuden vakava masennus..) tuntuu ihan pikkujutuilta.. Joista en siis pysty hänelle taas puhumaan.
Joskus on turkkilainen mieheni maininnut joitakin epäkohtia elämässään nuoruudessaan, enkä oikein tiedä miten reagoida. Jotenkin omat ongelmat lapsuudessa (vanhempien alkoholiongelma, nuoruuden vakava masennus..) tuntuu ihan pikkujutuilta.. Joista en siis pysty hänelle taas puhumaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Turkista ei kannata puolisoa ottaa, eikä mistään muustakaan itämaista,ei ole kuin ongelmia tiedossa.
Aina köyhistä maista tulevat nyysivät rikkaampia.
Muuta valttia ei ole kuin nuoruus ja kauneus tarjota ja sillä varjolla isketään lesket ja peräkammarin joonaat.Rakkautta se ei ole.
yhteiskunnan elätiksi, kuten ei Afrikastakaan. Jos pystyy itse puolisonsa elättämään ja niin myös tekee, asiahan ei muille kuulu.
Minun aviomiehelläni on ollut paljon varakkaampi ja iloisempi lapsuus kuin itselläni. Itse kasvoin ahdistavassa uskonnollisessa ilmapiirissä maaseudun perukoilla, kesätyönä kitkin kasvimaata rikkaruohoista ja poimin mansikoita. Siellä oli kansalaisopiston teatteripiirikin syntiä, saati sitten vaatteilla koreilu... Samalla hän porskutteli koulun jälkeen kotipuutarhan uima-altaassa kavereittensa kanssa ja kävi kesälomalla sukellusleirillä...
Nykyään sen taustojen eron huomaa lähinnä asenteesta, minä olen varovainen niin riskien otossa kuin rahankäytössäkin. Mietin "mitä naapuritkin sanovat", vaikka en heitä täällä anonyymissä miljoonakaupungissa edes tunne! Mies taas toimii iloisen energisesti ja luottaa siihen, että päivä paistaa risukasaan lopun ikää.