Olen miettinyt, onko tämän kaverin kohtelu normaalia. Minusta ei ole, ei todellakaan ole, mutta sitten taas epäilen, olenko vain typerä ja vainoharhainen.
Kaveri on minusta todella itsekeskeinen. Joskus tuntuu, että hän vain vertaa minua itseensä; minä olen hänen mukaansa aina meistä se huonompi. Olen siis huonompi, vaikka onnistuisin, sillä mikään ei ole hänelle liian epäloogista.
Hän on myös suunnattoman kateellinen. Välillä hän sanoo sen myös suoraan. Jos minulla on juttua jonkun miespuolisen kanssa, tämä kaveri tykkää aina kertoa, kuinka minä en ole yhtään sen kauniimpi kuin muutkaan ja mieskin on aika ruma ja niin epätoivoinen, että ottaisi kenet tahansa :) Joo-o. Hän itse ei esim. seurustele, mutta on kertonut, että puhuu muille kavereilleen ns. mielikuvituspoikaystävästä. Hän siis on kuitenkin jo parikymppinen.
Hän on ylipainoinen, mutta ei itse huomaa sitä. Sen sijaan minä, alipainoinen, olen kuulemma aika pyöreä. Hän on myös kuulemma paremmassa kunnossa kuin minä (olen liikkunut koko ikäni, toisin kuin hän). Hän sanoo myös usein päin naamaa olevansa kauniimpi kuin minä, eikä todellakaan tarkoita sitä vitsinä.
Kaveri ei lainkaan kunnioita yksityisyyteni rajoja, vaan minun olisi ehdottomasti kerrottava hänelle kaikki esim. seksielämästäni. Jos en kerro, olen sulkeutunut idiootti. Kuitenkaan en halua kertoa hänelle mitään, koska hän käyttää aina myöhemmin yksityisasioitani minua vastaan. Saan yhä kuulla monia vuosi vanhoista ongelmistani ja siitä, kuinka itse olen syyllinen niihin. Myöskään muiden ystäväni yksityisyyttä ei kunnioiteta, vaan hänen kuuluu saada tietää ystävieni kaikkein salaisimmat asiat.
Muita ystäviä minulla ei toki saa olla, vaan hänen on oltava paras ystäväni. :) Minun olisi vietettävä hänen kanssaan todella paljon aikaa, etten ehtisi/jaksaisi tavata muita.
Saan myös aina kuulla, kuinka muut ystäväni eivät itseasiassa ole ystäviä ollenkaan, vaan pyrkivät vaan hyötymään minusta yms. Totuus on kuitenkin se, että tämän kaverin lähellä on todella paha olla. Muiden kanssa voin kuitenkin hengittää vapaasti eikä tarvitse olla jatkuvasti puolustelemassa itseäni.
Onko tämä teistä normaalia käytöstä? Minusta hän on aivan uskomattoman itsekäs, mutta pelottaa, olenko liian herkkänahkainen... Ei minusta toisia saa kohdella noin, kuten hän tekee. Haluaisinkin katkaista välini häneen, mutta minua vaivaa, olenko liian herkkä?
Kaveri on minusta todella itsekeskeinen. Joskus tuntuu, että hän vain vertaa minua itseensä; minä olen hänen mukaansa aina meistä se huonompi. Olen siis huonompi, vaikka onnistuisin, sillä mikään ei ole hänelle liian epäloogista.
Hän on myös suunnattoman kateellinen. Välillä hän sanoo sen myös suoraan. Jos minulla on juttua jonkun miespuolisen kanssa, tämä kaveri tykkää aina kertoa, kuinka minä en ole yhtään sen kauniimpi kuin muutkaan ja mieskin on aika ruma ja niin epätoivoinen, että ottaisi kenet tahansa :) Joo-o. Hän itse ei esim. seurustele, mutta on kertonut, että puhuu muille kavereilleen ns. mielikuvituspoikaystävästä. Hän siis on kuitenkin jo parikymppinen.
Hän on ylipainoinen, mutta ei itse huomaa sitä. Sen sijaan minä, alipainoinen, olen kuulemma aika pyöreä. Hän on myös kuulemma paremmassa kunnossa kuin minä (olen liikkunut koko ikäni, toisin kuin hän). Hän sanoo myös usein päin naamaa olevansa kauniimpi kuin minä, eikä todellakaan tarkoita sitä vitsinä.
Kaveri ei lainkaan kunnioita yksityisyyteni rajoja, vaan minun olisi ehdottomasti kerrottava hänelle kaikki esim. seksielämästäni. Jos en kerro, olen sulkeutunut idiootti. Kuitenkaan en halua kertoa hänelle mitään, koska hän käyttää aina myöhemmin yksityisasioitani minua vastaan. Saan yhä kuulla monia vuosi vanhoista ongelmistani ja siitä, kuinka itse olen syyllinen niihin. Myöskään muiden ystäväni yksityisyyttä ei kunnioiteta, vaan hänen kuuluu saada tietää ystävieni kaikkein salaisimmat asiat.
Muita ystäviä minulla ei toki saa olla, vaan hänen on oltava paras ystäväni. :) Minun olisi vietettävä hänen kanssaan todella paljon aikaa, etten ehtisi/jaksaisi tavata muita.
Saan myös aina kuulla, kuinka muut ystäväni eivät itseasiassa ole ystäviä ollenkaan, vaan pyrkivät vaan hyötymään minusta yms. Totuus on kuitenkin se, että tämän kaverin lähellä on todella paha olla. Muiden kanssa voin kuitenkin hengittää vapaasti eikä tarvitse olla jatkuvasti puolustelemassa itseäni.
Onko tämä teistä normaalia käytöstä? Minusta hän on aivan uskomattoman itsekäs, mutta pelottaa, olenko liian herkkänahkainen... Ei minusta toisia saa kohdella noin, kuten hän tekee. Haluaisinkin katkaista välini häneen, mutta minua vaivaa, olenko liian herkkä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
olla luonnehäiriönen.Ei tasavertaisessa ystävyyssuhteessa käyttädytä noin,jätä hänet..ethän halua olla kynnysmatto.
Kuvauksesi perusteella hän vaikuttaa narsistilta. http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2 Käy narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla sieltä löytyy tietoa kys. ongelmasta. Itse olin narsistin kanssa "ystävä" ja paloin loppuun hänen kanssaan. Kun panin välit poikki hänen kanssaan niin nyt on paljon helpompaa. Älä sinäkään jää kynnysmatoksi!
Ihan sama tarina täällä. Panin välit kerran poikki, sitten annoin mielessäni anteeksi... jotta sama alkaisi uudestaan entistä pahempana. Lopulta paloin minäkin loppuun, enkä tule enää antamaan anteeksi ja pitämään yhteyttä koskaan.
Luonnevikaisella on pohjimmiltaan itsellään erittäin huono itsetunto, hänen on pakko käyttäytyä noin. Se ei ole sinun vikasi, mutta hänen valehtelevaa vertailuaan ei myöskään täysijärkinen kestä, jaksa eikä "ystävyytenä" arvosta!
olemattomiin ja kadota, jos ei ole yhteisiä ystäviä.
...kaikille vastauksista! :) Ne helpottivat oloani jonkin verran.
Tuota narsismia oon miettinyt kanssa. En oo mikään ammattilainen, joten en oikein voi sanoa, kuka on narsisti ja kuka ei, mutta tosi monet narsistin piirteet kyllä täsmää tuohon.
Olen vähentänyt yhteydenpidon todellakin olemattomiin. En ota koskaan itse yhteyttä, joten ihmettelinkin, miksi hän on sitten koko ajan soittelemassa ja ehdottelemassa tapaamista. En minä ainakaan olisi aktiivinen, jos toinen olisi näin torjuva. :/ Torjuva käytöskään ei siis oikein karkoita. Harmi.
Kynnysmatto on todellakin sopiva sana sille, millaisena hän minua käyttää. Enkä halua jäädä sellaiseksi, en en en. On vain niin vaikea päästä eroon.
Et voi eikä sinun tarvitsekaan voida tietää sataprosenttisesti, onko hänellä luonnehäiriö tai jopa jokin tietty luonnehäiriö.
Mutta saat kysyä itseltäsi, haluatko olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka käytös sinua kohtaan on kuin suoraan luonnehäiriöiden oppikirjasta, oli hänessä kliinisesti vikaa tai ei. :) Ylipäänsä oma olosi on oikea mittari tehdä oikein itseäsi kohtaan.
Sinä et tietenkään voi sanoa, kuka on narsisti ja kuka ei, mutta tiedät miten sinua kohdellaan ja miten se sinuun vaikuttaa.
Riittää, että huomaat kun joku kohtelee sinua kuin suoraan luonnehäiriön oppikirjasta - tällaisia kokemuksia on ihmisillä paljon, eikä sillä onko ihmisessä kliinisesti vika x tai y ole lopultakaan sinun kannaltasi merkitystä.
Vaikka voihan sitä arvailla omassa mielessään, jos tietty oppikirja menee yksi yhteen ihmisen kanssa ;-)
Narsistia nyt ainakaan ei voi jättää, koska se loukkaa hänen egoaan ja arvoaan. Parasta olisi, jos hän itse menettäisi kiinnostuksensa sinuun. Muutoin voi olla pitkäaikainenkin, tai vaikka ikuinen jälkiriesa, jos ei löydä muitakaan "ystäviä".
tuli nyt sitten kahteen kertaan.
Lue sivuja www.narsistienuhrientuki.info
Siellä paljon tietoa ja keskustelua narsistien kanssa elämään ja olemaan joutuneista.
Saat apua, helpotusta ja vertaistukea omaan tilanteeseen.
kaikkea muuta kun normaalia.neuvoni on että katkaise välit tollaiseen ihme tyyppiin.
Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää. Ystävyys on vastavuoroista, ei mitään toisen egon pönkitystä toisen kustannuksella. Ei mustamaalaamista, mikä on sallittua vain yhteen suuntaan. Ei syntipukin osoittamista ja ihailun vaatimista.
Kaikkein vähiten kynnysmattona kohtelemista. Olen tavannut ihmisen, jonka mielestä jokaisen on toteltava häntä. Jos joku ei tottele häntä, tämä on kuulemma "luonnevikainen". En tiedä, onko henkilö narsistinen vai ei, ehkä hän on vain sosiaalisesti hemmoteltu - ympäröinyt aina itsensä miehillä ja naisilla, jotka tottelevat hänen jokaista oikkuaan. Kai siihenkin voi joku tottua... ?????
Kukaan ei kestä epäoikeudenmukaisuutta ihmissuhteissa. Terve ihminen on rakentunut niin, että se alkaa oireilla eikä jää sairaisiin ihmissuhteisiin.
Ansaitset parempaa, ja sitä maailmassa myös paljon on! Tiedät itsekin, että tuo ihminen erottuu räikeästi muista tapaamistasi... hän on poikkeus, etkä sinä voi häntä muuttaa etkä parantaa. Vaikka voisitkin, hän ei antaisi edes sille arvoa.
Älä alistu, anna itsellesi oikeus terveisiin ihmissuhteisiin.
Hyvää Joulua ;-)
Vaikutat hieman jälkeenjääneeltä tai sairaalloisen masokistiselta. Mitä ihmeen iloa sinulla on hänen seurastaan? Siis ööööööööh.
Ei minulle olekaan iloa hänen seurastaan, ja siksi olenkin päättänyt katkaista yhteydenpidon. Ongelmana on vain se, että hän on vuosien ajan yrittänyt pitää minua tiukasti otteessaan: kontrolloinut tekemisiäni, ollut sallimatta minulle muita ystäviä, vaatinut jatkuvasti viettämään aikaa kanssaan, haukkunut ystäviäni jne. Hän onkin onnistunut aika hyvin yrityksessään tappaa minulta muu elämä, joten jään aika yksin, kun luovun hänen seurastaan.
Se ei kuitenkaan enää haittaa - tästä uuden elämän rakentaminen alkaa. =) Ei minulle hänen seurastaan olekaan iloa, vain ja ainoastaan harmia. Kuten sanoin, noin hallitsevasta ihmisestä on vaikea päästää irti, mutta sen arvoista se on, ehdottomasti.