Naiset, kertokaa ihmeessä, mitä eroa on todella hyvällä miespuolisella ystävällä ja poika-/miesystävällä? Ja missä ihmeen vaiheessa tämän rajan vedätte, että kuka on "vain" ystävä ja kuka voisi olla enemmän? Onko niin, että tosiystävä on luonteeltaan loistava (tai jopa liian avoin) mutta fyysisesti ei sytytä ja sen takia jää "vain" ystäväksi?
Todella hyvän miespuolisen ystävän
ja poika-/miesystävän ero?
91428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Todella hyvä miespuolinen ystävä on kohtelias, hyvätapainen, mielellään komea, huumorintajuinen, sosiaalinen, keskustelutaitoinen sekä ehdottomasti luotettava.
Ystävälle on myös suotavaa olla fyysisesti vetävä.
Poikaystävässä pitää olla sitä tiettyä särmää, sellaista mikä vie jalat alta.
pelkän ystävänkin olla hyvännäköinen? Siis ettehän te seurustele, ymmärrän jos elämänkumppaniltaan vaatii jonkinlaista hyvännäköisyyttä mutta miksi pelkän ystävänkin pitäis olla? Eikö riitä että on siisti eikä tarvii hävetä kun yhdessä liikkuu?
Mitä sä saat irti siitä fyysisestä vetovoimasta kun pidät sen miehen kumminkin vaan ystävänä??
Ei tajuu ei, tota naisen logiikkaa...taidat olla aikamoisen pinnallinen vai mitä? Myönnä pois!
Mulle, mies kun oon, on melkein se ja sama onko nainen joka pelkkä ystävä, hyvännäköinen ja vetävä vai ei, kunhan on siisti eikä puliakka. Sen sijaan tyttöystäväkandilta tietenkin toivoo jonkinlaista ulkonäköä, ei tarvitse olla kaunotar, riittää että OMAT silmät ei kärsi kun päin katsahtaa.
isolla P:llä!!! Hajotkaa särmiinne kun istutte persiillänne maassa satutettuna jalat lennettyä alta!!!! Mikä helvetin tehtävä tällä unelmamiehellä "ystävällä" sitten teidänlaisten muijien mielestä on??? Jos siis mieheksi ei kelpaa, kuin näennäismiehet???
Ymmärsin tuon viestin siten että naisille haluttavat ystävät ovat arvotavaraa siinä mielessä että näin heidän arvonsa muiden naisten silmissä kohenee. On ilmeisesti tärkeää naisen itsetunnolle että kykenee pitämään haluttavia miehiä vain ystävänä.
Toisaalta lienee myös mahdollista olettaa että nainen ei kaipaa poikaystävältä sellaisia ominaisuuksia kuten empatiaa, hyviä tapoja tai muutenkaan sivistynyttä käytöstä. Ainakin naisten keskusteluista muilla osioilla on havaittavissa että nuo hyvän ystävän ominaisuudet puuttuvat poikaystäviltä.
Itse olen huomannut että minulla alkaa sukat pyörimään jalassa, kun mies on epäkohtelias, huonotapainen, komea, huumorintajuinen, sosiaalinen naisten parissa, keskustelutaidoton, sekä ehdottomasti epäluotettava. Sellainen miehinen mies ;)
Ystävämies tai kaveripoika on taas sitten päinvastainen kaikella muulla tavalla, kuin tuossa ulkonäköpuolessa...
oikeastaan
Tosi hyvään miespuoliseen ystävään voi helposti rakastuakin ja kyllä mä arvostan ihan samoja asioita ystävissä kuin elämänkumppanissanikin.
Ekaks tarvii sytyttää henkisesti niin sit vasta onnistuu sytyttämään fyysisestikin. Näin mulla...
Mä en omista yhtään todella hyvää ystävää miestä ja jostain syystä en halua edes. Koen et mulle riittää miehet kavereina ja perheessäkin on miehiä, joten todella läheiset miehet on sit poikaystävätapauksia. Ystäviä miehissä on kyllä ja hyviäkin, mutta että todella hyvää.. Se menisi kyllä melkein jo poikaystäväkategoriaan sitten. Ja toistaiseks olen pitänyt miehet siinä kaverien tasolla, koska en ole kiinnostunut. Sit jos olen kiinnostunut, niin toisaalta taas ei halua sitä pelkkään kaveruuteen jäävän.
Muutaman kerran pari miestä on avautunut mulle tosi tärkeissä jutuissaan ja pitänyt mua hirveän läheisenä ystävänä, mutta en tiedä, miksi mulle tulee aina joku sellainen torjuntareaktio, että ei ME olla niin läheisiä, että tuollaiset asiat kuuluisi meidän kaveri/ystäväsuhteeseen, enkä mä ole hänelle sellainen ihminen, että musta olis ok jakaa kaikkia asioita miespuolisten kavereiden kanssa, joskus se on tosi kiusallista. Ja ne on sellaisia juttuja mielestäni, joita voi jakaa ehkä tyttökaverin kanssa, mut ei ihan kaverille voi kaikkia syvimpiä paljastaa aina. Tai sit tää on mielipideasia.
Ja ainakin tähän mennessä mulle on tullut tunne, että haluan silloin ottaa etäisyyttä, koska en ole kiinnostunut miehistä sydänystävänä siinä mielessä, eikä tietääkseni kumpikaan miehistäkään, koska on myös halunneet puida naisasioitaan mun kanssa. Poikaystävä tavallaan on sellainen tosi sydänystävä.
Poikaystävä vaan on niin erityinen, ei sitä voisi verrata edes muihin. Ei se ole mikään rajanvetoasia, et jos siitä olis jotain pois tai muihin lisää tilalle, niin asiat muuttuis. Kun se ei ole mikään järkiasia.
Mut jokatapauksessa aika vasta tajusin, yhdestäkin miespuolisesta kaverista, että vaikka olen hänen kanssaan pari vuotta tuntenut, en tiedä hänestä yhtään mitään, koska hän ei ole millään tavalla avoin, paitsi näennäisesti. Kaverien kanssa vaan ei samalla tavalla ehkä ole sellaista sanotaanko vaikka telepatiaa tai vaistoa toisesta kuin mitä poikakaverin. Poikakaverin taas tuntee paremmin vaikkei välttämättä mitään yksittäisiä faktoja pystyisi nimeämään läheskään yhtä tarkasti.
...
Tää on varmasti niin yksilöllinen ja tapauskohtainen juttu, että rajan vetäminen samaan kohtaan kaikissa tapauksissa on mahdotonta.
Sitten taas jossain vaiheessa ja jossain tapauksessa rajan veto on kuin veteen piirretty viiva.