Eli, tulipa tuo puolitoistatonninen takavetoNissani ladattu motarin rampille kääntyvään mutkaan sadekelillä vähän turhan reippaasti.
Eipä kääntynyt painava auto, eikä jarrutuksestakaan suuremmin hyötyä ollut, latanaan mentiin.
Eli mentiinpä siis niin, että kuskin puolen renkaat päättivät mennä jakajan yli, jossa valitettavasti tämä normaalikorkuinen rotfallikivi on (n.10cm), tosin pyöreämmällä kulmalla.
Onnea lähinnä siksi, että kun jarrutus tiputti nopeuden noin viiteenkymppiin, hidasti tuo kyseinen jakaja senverran nopeutta, että etupyörät menivät hieman ojan puolelle ja pohja otti kiinni asfaltin reunaannurmikkoon. Pakilla tultiin pois, eikä edes sutinut, eipä siis kovinkaan pitkälle. Ilman keskikoroketta varmaankin metsässä oltaisiin oltu.
Niin, lähinnä nyt, mitäköhän mahdollisesti on mennyt.
Vanne meni paskaksi, yhdestä kohtaa siis kolhulle, ehkäpä kieroon, varakummin alle heitin, vaikka vanhassakin ilma pysyi, muttakun 500km lenkki piti heittää tuon jälkeen.
Auraukset on nyt vituillaan rullamittaperiaatteella n. 10mm ainakin ja ohjauksessa tekeepi sen, että suoraan mentäessä pitää ohjata neljäsosakierroksen kolmasosa oikealla koko ajan. Ei se puolla , ei vain ratti suorassa ole.
Eli, vanteen haen samanlaisen, sopivia kyllä olisi muitakin. Rengas varmaan olisi ihan hyvä, koska ei kärsinyt varmaankaan. Aika uudet kumit kuitenkin, pinannatut tosin, minkä huomaa juuri märän kelin pidossa.
Mitähän tuo ohjauskulmien säätö maksaa suunnilleen?
Ja onkohan sieltä paljon muuta voinut hajalle mennä. Jysäys on kohtuu kova kuitenkin. Helpotus sikäli, että iskarikuppi kun on mätä, ei kuitenkaan läpi onneksi tullut..
Noh, aina oppii, elämä kouluttaa. On ehkä tullut turhan huolettomasti ajeltua vesiliirroissa ja antanut puskea rampeillakin "laajaa kaarta" sillä "kyllä se kääntyy, antaa nyt hieman puskea"-metodilla.
Olisihan se nytkin kääntynyt, kun ei se prkl:n jakaja olisi eteen tullut.
Vinkeistä kiittäen.
Eipä kääntynyt painava auto, eikä jarrutuksestakaan suuremmin hyötyä ollut, latanaan mentiin.
Eli mentiinpä siis niin, että kuskin puolen renkaat päättivät mennä jakajan yli, jossa valitettavasti tämä normaalikorkuinen rotfallikivi on (n.10cm), tosin pyöreämmällä kulmalla.
Onnea lähinnä siksi, että kun jarrutus tiputti nopeuden noin viiteenkymppiin, hidasti tuo kyseinen jakaja senverran nopeutta, että etupyörät menivät hieman ojan puolelle ja pohja otti kiinni asfaltin reunaannurmikkoon. Pakilla tultiin pois, eikä edes sutinut, eipä siis kovinkaan pitkälle. Ilman keskikoroketta varmaankin metsässä oltaisiin oltu.
Niin, lähinnä nyt, mitäköhän mahdollisesti on mennyt.
Vanne meni paskaksi, yhdestä kohtaa siis kolhulle, ehkäpä kieroon, varakummin alle heitin, vaikka vanhassakin ilma pysyi, muttakun 500km lenkki piti heittää tuon jälkeen.
Auraukset on nyt vituillaan rullamittaperiaatteella n. 10mm ainakin ja ohjauksessa tekeepi sen, että suoraan mentäessä pitää ohjata neljäsosakierroksen kolmasosa oikealla koko ajan. Ei se puolla , ei vain ratti suorassa ole.
Eli, vanteen haen samanlaisen, sopivia kyllä olisi muitakin. Rengas varmaan olisi ihan hyvä, koska ei kärsinyt varmaankaan. Aika uudet kumit kuitenkin, pinannatut tosin, minkä huomaa juuri märän kelin pidossa.
Mitähän tuo ohjauskulmien säätö maksaa suunnilleen?
Ja onkohan sieltä paljon muuta voinut hajalle mennä. Jysäys on kohtuu kova kuitenkin. Helpotus sikäli, että iskarikuppi kun on mätä, ei kuitenkaan läpi onneksi tullut..
Noh, aina oppii, elämä kouluttaa. On ehkä tullut turhan huolettomasti ajeltua vesiliirroissa ja antanut puskea rampeillakin "laajaa kaarta" sillä "kyllä se kääntyy, antaa nyt hieman puskea"-metodilla.
Olisihan se nytkin kääntynyt, kun ei se prkl:n jakaja olisi eteen tullut.
Vinkeistä kiittäen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kato nyt molemmat puolet ja vertaile mikä on mahdollisesti kierossa, tarkista myös vatupassilla pyörien kaltevuus pystysuunnassa. Veikkaisin raidetankoa tai tukivartta. Mulla makso pikkupajalla aurauksen säätö 15€.