Miehen kanssa on jo vuoden mennyt huonosti, ei seksiä, eikä mitään muutakaan läheisyyttä. Ollaan monesti juteltu tilanteesta, mutta ei se siitä ole yrityksistä huolimatta mihinkään muuttunut. Tuntuu suoraan sanoen vieraalta koskettaa miestä. Meillä on kuitenkin pieni lapsi ja arki sujuu, mutta tuntuu kuin asuisi ystävän kanssa. Kaipaisin kovasti jotain muuta, ja mieli tekisi lähteä, mutta se tuntuu silti niin vaikealta. Mieheni on hyvä ja kunnollinen mies, jonka kanssa voi puhua aivan kaikesta, mutta.. Mies ei haluaisi erota. Vieläkö yrittää yhdessä vai pitäisikö lähteä? Mistä tietää että avioliitto on siinä pisteessä että olisi parempi erota?
Vaikea päätös
Hankalaa
61691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mieheltäsi, että miksi hän ei halua erota. Kysy sitten, että miksi hän haluaa olla kanssasi. Kysy samat asiat itseltäsikin.
No.. Mies sanoi ettei haluaisi erota mm. kaikkien yhteisesti hankittujen asioiden/tavaroiden takia. Hän ei haluaisi taas aloittaa elämää alusta, uutta kotia, uutta parisuhdetta yms. Haluaisi olla kanssani, muttei sellaisena kuin nyt olen (olen kuulemma muuttunut). Kai hän miettii myös mitä muut ajattelevat. Ja varmasti yksi iso syy kummallakin on se että tunnetaan toisemme erittäin hyvin, kaikesta voidaan puhua, ollaan kiinnytty/totuttu toisiimme, ja lapsen takia. Kai sitä vähän pelkää että mitä jos onkin virhe lähteä. Haluaisin lähteä koska kaipaan vapautta, haluan pärjätä omillani, tavata muitakin ihmisiä, kaipaan läheisyyttä ja fyysistä kontaktia. Kai sen elämän kuuluu edes joskus olla muutakin kuin vain arjen pyörittämistä..
Ei se ero ole läheskään aina paras ratkaisu ja itse sinniteltiin vuosia ja koitin kaikkeni tehdä,mutta mieheni vei alkoholi ja monta muuta asiaa tuli meillä miksi yhdessä elo oli jo mahottomuus.Nyt ero meneillään ja mieheni paraikaa kantaa tavaraa uuteen asuntoon.Ei tää helppoa ole vaikka rakkaus on kait molemmilla jo kuollut kaiken alle,mutta en suosittele kenellekään luovuttamista!
Yrittäkää ensin kaikkenne ja koittakaa yhteistä lomaa ilman lasta,menkää parisuhdeneuvontaan,kokeilkaa ihan kaikkea mikä vaan vois auttaa,mutta älkää ensimmäisenä erotko.
Kysy mieheltäsi miksi teillä ei ole läheisyyttä ja opettele ite menemään lähelle,hierokaa toisianne ilman vaatimusta seksistä...mitä vaan yhteistä,se vois auttaa...jokin lukko teillä on välillä jos ei tee toiseen mieli koskea,mutta silon on molempien ensin katottava peiliin ja kysyttävä ja puhuttava.
Meillä kaikki lopulta hajos puhumattomuuteen ja se on iso lahja että te pystytte puhumaan.Sillon teillä ei oo hätää,vaan puhukaa ja puhukaa aina vaan uudelleen.Niitä luovuttamisen tunteita tulee kaikille avioliitossa ja niinse kuuluu asiaan...
Elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Eikä ole tarkoituskaan mennä aina siitä mistä aita on matalin. Elämä on todella pitkä, ja sinä et edes vuotta kestä. Miksi menit naimisiin kun noin surkea ihminen olet? Mielestäni petät miehesi uskon avioliittoon raaimman kautta.
Älä sitten ikinä enää mene naimisiin, kun et ymmärrä mitä se merkitsee alunperinkään.
tämä aihe on hankala koska minulla on kokemusta samallaisesta tilanteesta mutta miehen puolelta.oma tilanne päätyi eroon ja omaisuuden jakoon.suosittelen asumuseroa mutta ei uutta suhdetta kummallekkaan aivan välittömästi koska toisen hyvät puolet löytyvät yleensä matkan päästä.valitettavasti tälläiset tilanteet ei yleensä pääty hyvin?
olet ollut "tietoinen" tilanteestasi? Jos tunne on nyt yllättänyt sinut, niin suosittelisin perehtymään parisuhdekirjoihin. Suhteenne kehitys vaikuttaa aika normaalilta. Tietysti kaveruus ei riitä kaikille, mutta siihenhän lähes kaikki parisuhteet päätyvät, jos kestävät.
Olen aika samanlaisessa suhteessa. Olemme yrittäneet kehittää suhdetta kaveruuteen viimeiset viisi vuotta. Mutta meillä ei puhevälit toimi. Kaikesta tulee riitaa. Nyt taidamme molemmat olla luovuttaneita.
Sen lisäksi, että itse kehittyy, niin myös suhteen pitäisi kehittyä. Haaste on siinä, että harvoin se toinen puoliso on mukana juuri siinä kehitysvaiheessa samaan aikaan. Silloin tarvittaisiin sitä kaveruutta, joka kantaisi.