Mitä mä voin tehdä? Mun mies on kaikin puolin ihana, mutta meikäläinen elää niin hirveessä puuttessa, että näen lähes joka yö seksuaalisesti latautuneita unia muista miehistä. Usein kyseessä on sellaisia miehiä, jotka tunnen, ja sitten kun ne taas tapaa valve-elämässä, olen ihan kiusaantunut kun mietin mitä niiden kanssa olen puuhaillut ja miten märkä olen ollut.
Omankin miehen kanssa seksi on oikein kivaa, mutta sitä on vaan niin julmetun vähän. Hänelle kerran viikossa riittää aivan mainiosti. Olen onnistunut nyt hyväksymään tän tilanteen, mutta yhtä asiaa en kyllä sulata. Nimittäin aina, siis joka jumalan kerta, kun minä yritän tehdä aloitetta, mieheni vetäytyy eikä lähde mukaan. Hän ei kiihotu, vaan ahdistuu.
Varmaan minussakin voi olla vikaa, mutta aiemmissa suhteissani tällaista ongelmaa ei kyllä ollut. Lisäksi mä en todellakaan yritä mitään usein, kun olen päättänyt antaa miehelle työrauhan tässä asiassa, ja kun lisäksi vielä se kirpaisee aina niin pahasti kun tulee torjutuksi.
Vaikka olen todella oikeasti, syvästi rakastunut mieheeni, joskus tulee sellainen järkyttävä katkeruuden tunne ja mietin että tätäkö tämä nyt tulee olemaan. Mitä mä voin tehdä? Pelottaa, että jos saamme lapsia, kuten puheena on ollut, seksi jää sitten ihan unholaan kun suhde muuttuu, minä rupsahdan ja muutenkin kyllästytään toisiimme. Onko teillä hyviä neuvoja tai vertaistukea tarjolla? Lisään vielä että teinejä tässä ei olla, vaan kolmekymppisiä ja asiasta on kyllä keskusteltu meillä useinkin.
Omankin miehen kanssa seksi on oikein kivaa, mutta sitä on vaan niin julmetun vähän. Hänelle kerran viikossa riittää aivan mainiosti. Olen onnistunut nyt hyväksymään tän tilanteen, mutta yhtä asiaa en kyllä sulata. Nimittäin aina, siis joka jumalan kerta, kun minä yritän tehdä aloitetta, mieheni vetäytyy eikä lähde mukaan. Hän ei kiihotu, vaan ahdistuu.
Varmaan minussakin voi olla vikaa, mutta aiemmissa suhteissani tällaista ongelmaa ei kyllä ollut. Lisäksi mä en todellakaan yritä mitään usein, kun olen päättänyt antaa miehelle työrauhan tässä asiassa, ja kun lisäksi vielä se kirpaisee aina niin pahasti kun tulee torjutuksi.
Vaikka olen todella oikeasti, syvästi rakastunut mieheeni, joskus tulee sellainen järkyttävä katkeruuden tunne ja mietin että tätäkö tämä nyt tulee olemaan. Mitä mä voin tehdä? Pelottaa, että jos saamme lapsia, kuten puheena on ollut, seksi jää sitten ihan unholaan kun suhde muuttuu, minä rupsahdan ja muutenkin kyllästytään toisiimme. Onko teillä hyviä neuvoja tai vertaistukea tarjolla? Lisään vielä että teinejä tässä ei olla, vaan kolmekymppisiä ja asiasta on kyllä keskusteltu meillä useinkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
miehen unelma. Miehesi on ahdistunut jostain, pistä terapiaan tai purat hepun menneisyyttä psykiatrina. Voi olla ettei heppusi tykkää susta oikeesti ja roikkuu suhteessa koskei muutakaan ole tarjolla.
Kiitos että vastasit, olen niin surkeena juuri nyt tän asian kanssa.
Olen ollut heppuni psykiatrina ja hän on olut terapiassa (siis ei minulla, vaan ihan ammatti-ihmisellä, heh) nyt vuoden päivät. Asiassa ollaan kyllä edetty, mutta ei niin paljon kuin olin toivonut. Hän on kyllä aika ahdistunut tyyppi, mutta muuten mitä hurmaavin ja miellyttävin.
Missään tapauksessa kyse ei ole siitä, etteikö hän rakastaisi minua, sen verran hyvin hänet kyllä tunnen. Tuo seksi tosiaan on ainoa, joka tökkii, ja en yksinkertaisesti tiedä mitä voisin tehdä. Tuskinpa mitään. Homoksikaan hän ei tunnustaudu, että kai sekin vaihtoehto on pyyhittävä pois listalta. Surkeaa on kyllä, jos ei omaa miestä saa kiihotettua. Muille kyllä kelpaisin, siitä ei ole epäilystä. Toivon vaan että jonain päivänä ne muut eivät ala kelvata mulle.
ja terva ei auta, niin tauti on kuolemaksi, eli juota miehesi humalaan ja katso sitten onko estot poissa. Yhdessä saunaan naisen kanssa on minusta myöskin makeeta.
Netti oli lisäksi sitä mieltä, että meksikolainen ruoka on kiihottavaa.
Viagrasta ja muista lääkkeistä olen kuullut.
Ajattele, nyt pääset vähällä. Ei tarvii kuin dildoa ja muita leluja käytellä. Mieheltä irtoo sitä muuta hellyyttä kummiskin ihan tarpeeksi.
Voi, kun saisin tavata sinut... Olen itse myös erittäin seksuaalinen mies ja saan seksiä AIVAN liian vähän vaimoltani. Suoraa sanottuna haluan joka päivä.
Jokaisessa parisuhteessa, joka ei toimi, vikaa on molemmissa. On myös totta, että jollekin riittää vähempi, mutta on myös meidänlaisiamme, jotka tarvitsevat enempi. Itse tulen aivan hulluksi, kun ajattelen kiihottunutta naista... Tuntuu, kuin räjähtäisin... ja aivan turhaan - Se tympii!
Lueskelin tarinaasi ja mietin, että "tasan ei käy onnen lahjat", ei käy nimittäin täälläkään. Mekin rakastamme toisiamme, mutta olemme samalla ns. työnarkomaaneja ja tämä aiheuttaa meillä ongelmia seksielämään. Kolme vuotta sitten minulla oli raju työputki, joka sisälsi myös paljon henkistä painetta, tästäpä seurasi vähän sinun miehesi kaltaisia ongelmia.
Pahimpana "seisotus", joka oli aktin aluksi vain 75%, tästä seurasi paineita; onnistuuko seksi tällä kertaa? Mitä jos ei onnistu? Seksistä tuli ahdistava suoritus, jota alkoi jopa vältellä vaikka mieli teki, aloitus oli niin hankalaa.
Olisiko sinun miehelläsi työpaineita? Tai olisiko seksistä tullut "pakkopullaa"?
Koeta kestää, helppoa ei ole, tiedän tunteesi koska, nyt meillä kävi sitten toisinpäin. Vaimolla on nyt paljon töitä ja opinnot päälle. Tästäpä seurasi uupumus ja tunne-elämä on tällä hetkellä täysin nolla. Hän ei pysty "antamaan itsestään" mitään, vaikka omien sanojensa mukaan haluaisi. Ei seksiä, ei halauksia, ei kunnon suudelmia, vain "anna aikaa minä rakastan sinua". Hän on myös niin uupunut, että lasten, kotitöiden ja opintojen jälkeen hänen on päästävä viimeistään klo 21.00 nukkumaan, muuten hän ei jaksa aamulla töihin. Tätä on nyt jatkunut n. 2 kk.
Tämä aiheuttaa sen, että mies ei tällä hetkellä mahdu tähän kuvioon. Minua hirvittää miten tässä käy, selviääkö hän yksin (ulkopuolista apua ei halua)? Miten käy suhteen? Onko kenelläkään tällaisesta kokemuksia?
Totta, ei ne käy tasan nekään lahjat.
Meidän tilanne vähân erilaine sikäli, että miehellä on ollut hankaluukisa seksin kanssa alusta saakka. Nyt menee itse asiassa paremmin kuin koskaan, mutta luulen että hänellä on vielä jotain seksiin liittyviä traumoja, jotka ahdistaa välillä. Kun toista rakastaa, tällaiset jutut on vaan pakko hyväksyä osaksi suhdetta.
Koeta kestää sinäkin vaimosi uupumuksen keskellä? Helppoa se ei varmasti ole. Onko asiaan ajan kanssa tulossa muutosta, vai onko tilanteen määrä jatkua pitkäänkin? Voisitteko ottaa edes siivoojan kotiin, niin sekin jo voisi osaltaan auttaa vähän. Se voisi olla vaikka sinulta aika hieno joululahja vaimollesi (paitsi jos hän kuuluu näihin supersuorittajiin, jotka eivät hyväksy sitä että kotia siivoaa joku vieras). Älä neuvottele asiasta hänen kanssaan, vaan hanki apua ja sano että asiat ovat nyt näin, sinun mielestäsi hänellä on liikaa hommaa ja nyt sinä osaltasi otat ohjat käsiisi. Naiseudelle tekee hyvää joskus saada olla pieni ja heikko ja miehen käskyssä. Ehkä tällä kaikella voisi olla vaikutusta myös teidän seksielämäänne, kuka tietää.
Luulen että minunkin mieheni seksiviettiä verottaa osaltaan myös työ, ja kai se sitten on ihan ymmärrettävää, vaikka itselleni paras keino purkaa stressiä on juuri seksi. Vaan kaikkihan me ollaan erilaisia, pakko se vaan on kestää ja hyväksyä.
Kiitos vinkistä, mutta minun vaimo kuuluu nimenomaan niihin "supersuorittajiin", en nimenomaan SAA tehdä mitään kotitöitä ja siivooja ei käy! Olen muutaman kerran salaa yrittänyt auttaa, mutta jäin kiinni ja sain aika ryöpyn, koska tämä on vaimolle arvostus kysymys eli jos autan, niin en arvosta häntä / hänen tahtoaan. Ei ole kuule helppoa sohvalla röhnöttää, kun vaimo luuttuaa viimeisillä voimillaan...
Sinun miehesi ongelma taitaakin olla vähän vaikeampi juttu, en oikein ymmärrä hänen toiminta malliaan... Minulla seksi on myös stressin laukaisin, mutta vaimolle se on eri asia, vähän samoin kuin teillä, mutta asia meillä eri päin.
Minusta on tosi hienoa, kun vaimo tekee aloitteen ja todella haluaa miestään, se nostaa miehistä itsetuntoa TODELLA paljon, jatka vain samaa malliin, vai ahdistaisiko juuri se miestäsi? Jos häntä stressaa joku ja samalla pelottaa, ettei seksi onnistu...
Kuten sanoit kaikkihan olemme erilaisia, mutta kun rakastaa, niin sen kestää, vaikka koville välillä ottaakin!
Minusta sinä olet ainakin seksin suhteen ihannevaimo, toivottavasti löydätte paremman yhteisen sävelen!