Olen auttamattomasti ihastunut työpaikalla erääseen ihanaan mieheen. Tunne on ilmeisesti molemminpuolinen. Ongelmallista on se, että olen varattu vaikkakin parisuhteesta on kaikonnut kaikki tunne jo aikoja sitten. Ihmeellistä miten ihastuminen antaa voimaa ja iloa jaksaa arjessa. Kun herään aamulla ajattelen työpaikan miestä ensimmäisenä asiana mielessäni, samoin päivän aikana ja iltaisin. Ehkä tämä on oire parisuhteestani, jonka olisi pitänyt päättyä jo aikoja sitten. En koe olevani nykyiselle poikaystävälleni enää tärkeä enkä rakas. Toisen miehen huomio tällaisessa tilanteessa vie jalat alta.
Yritän tukahduttaa tunteitani joka päivä onnistumatta siinä. Parisuhteessani huomaan tulevani yhä välinpitämättömämmäksi. Silti uskon että työpaikkaromanssille ei kannata antaa tuulta siipien alle, sillä en koe sitä sopivaksi työyhteisön kannalta. Kyllä elämä on vaikeaa joskus. Vaikeinta on joka päivä tukahduttaa tunteensa ja paeta sitä tunnetta, jota on jo kauan odottanut.
En ole koskaan ollut rakastunut ennen tätä työpaikan miestä. Nykyinen poikaystäväni on turvallinen ja luotettava, mutta en saa parisuhteestamme mitään irti. Pelkkää turvallisuutta ja arjen tylsyyttä päivästä toiseen, seksikin on hiipunut. Helposti herää katselemaan muihin suuntiin ja hormonit hyrrää. Toivon että voisin joskus unohtaa tuon työpaikan miehen. Aiheuttaisin paheksuntaa jos toimisin toisin. Toisaalta en ole onnellinen näin. Mutta onko tässä maailmassa moni muukaan onnellinen pitkässä parisuhteessa? Antakaa neuvoja, mitä teen?
Yritän tukahduttaa tunteitani joka päivä onnistumatta siinä. Parisuhteessani huomaan tulevani yhä välinpitämättömämmäksi. Silti uskon että työpaikkaromanssille ei kannata antaa tuulta siipien alle, sillä en koe sitä sopivaksi työyhteisön kannalta. Kyllä elämä on vaikeaa joskus. Vaikeinta on joka päivä tukahduttaa tunteensa ja paeta sitä tunnetta, jota on jo kauan odottanut.
En ole koskaan ollut rakastunut ennen tätä työpaikan miestä. Nykyinen poikaystäväni on turvallinen ja luotettava, mutta en saa parisuhteestamme mitään irti. Pelkkää turvallisuutta ja arjen tylsyyttä päivästä toiseen, seksikin on hiipunut. Helposti herää katselemaan muihin suuntiin ja hormonit hyrrää. Toivon että voisin joskus unohtaa tuon työpaikan miehen. Aiheuttaisin paheksuntaa jos toimisin toisin. Toisaalta en ole onnellinen näin. Mutta onko tässä maailmassa moni muukaan onnellinen pitkässä parisuhteessa? Antakaa neuvoja, mitä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla tuo ihastus on jo aikoja sitten muuttunut rakkaudeksi.Olen itse sinkku ja rakkaus tuohon mieheen estää ihastumasta kehenkään muuhun koska sydän kuuluu toiselle. Tätä on jatkunut jo kaksi vuotta. Myös mies on rakastunut muhun mutta naimisissa ja liikaa menetettävää joten on vaan elettävä tilanteessa ja nautittava.
Tiedän että hullua koska mähän tässä kärsin kun elän yksin loppuelämän, en vaan voi solmia suhdetta sellaiseen ihmiseen josta en välitä.
Meidän suhde on vaan ajatustasolla muutamaa "pikkujuttua" lukuunottamatta.
Olen sitä mieltä että ajatuskin on pettämistä, kaikki kuitenkin jo töissä luulee meillä olevan tiiviimpi suhde.Rakkaus näkyy varmasti pitkälle vaikka itse luulisi sen olevan salassa muilta. Monesti kuitenkin toteutettu asia ei ole senarvoista kuin itse luulee. Nyt ei vaan voida mitään tälle. En osaa kuvitella miltä tuntuu olla rakastunut toiseen jos itse elää parisuhteessa.Tsemppiä...
ainakaan sitä oikeaa...
Itellä sama juttu mutta pitkästä suhteesta myös lapsia =/ Joiden takia yhdessä ollaan.. Tunteet on niin ylä ja alamäkiä täynnä..
Itellä on niin v.... paha olo, tekis mieli kadota kauas pois.
Kai sitä etsii muualta jotain mitä ei kotoa saa, muuta viisasta en ole keksinyt.
Kun sais tunteet ja ajatukset pois päästä, miks ne vainoaa eikä häviä..