http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet
Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 oli Suomen viimeisin laajamittainen nälänhätä. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä se tappoi jopa 15% väestöstä. Vain suuret kuolonvuodet 1695-97 tiedetään vielä tuhoisammaksi. Myös Ruotsissa kärsittiin nälästä samaan aikaan.
Jo vuonna 1862 oli Pohjois-Suomessa huono sato. Kesä 1866 oli erittäin sateinen ja pilasi sadon monin paikoin: peruna ja juurekset mätänivät peltoon, ja syysviljat jäivät kylvämättä. Kun ruokavarastot loppuivat, oli suurien väkijoukkojen lähdettävä kerjuulle pysyäkseen hengissä. Seuraava talvi oli ankara ja kevät tuli myöhässä. Esimerkiksi Helsingin toukokuun keskilämpötila oli 1,8 astetta, kun se oli normaalisti kymmenen asteen vaiheilla. Jäiden lähtö viivästyi monissa paikoin kesäkuulle. Vaikka keskikesä oli melko lämmin, syyskuun alun ankara halla koetteli satoa, joka jäi puoleen normaalista. Syksyllä 1867 ihmisiä alkoi kuolla tuhansittain. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala kärsivät pahiten – jopa 20% väestöstä menehtyi. Kuolema ei useimmissa tapauksissa tullut nälän kautta, vaan kuolleet olivat usein niitä, jotka olivat menneet kaupunkeihin etsimään ruokaa ja sairastuivat siellä tilapäismajoituksessa tauteihin.
Suomen senaatti hoiti nälänhätää heikosti. Sillä ei ollut varoja ruuan tuomiseen ulkomailta, ja tilanteen vakavuuden tajuamiseen kului paljon arvokasta aikaa. Paikallishallinto eli 1865 perustetut kunnat olivat osittain aivan avuttomia. Venäjällä, jossa olisi ollut viljaa ja varoja, tilanteen vakavuutta ei käsitetty.
Senaattorina ja finanssitoimituskunnan 1. päällikkönä toiminut Johan Vilhelm Snellman on joskus osoitettu vastuulliseksi. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että ulkomaisen velan saanti ei enää tahtonut onnistua ja että pelottavan suuri osa maatiloista ja metsistä oli jo menossa pakkomyyntiin. Muuan keskeinen syy oli alkeellisen maanviljelyn joustamattomuus ja tilattoman väestön valtavasti kasvanut määrä – molemmat asioita, joista juuri Snellman oli vuosikymmeniä varoitellut. Hätäaputyöt osoittautuivat ongelmaksi, sillä nälkiintyneiden ihmisten kerääntyessä paikkakunnille etenkin lavantauti riehui niin, että Riihimäki–Pietari-rautatien rakentajista viidenneksen arvioidaan menehtyneen vuoden kuluessa.
Kesän 1868 sää ja sitä myöten myös sato oli parempi, mutta kerjäläisten levittämät kulkutaudit surmasivat yhä ihmisiä. Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin ja sekä infrastruktuuria että teollisuutta kehitettiin, jotta vastaavanlaiset nälänhädät voitaisiin tulevaisuudessa torjua tehokkaammin.
Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 oli Suomen viimeisin laajamittainen nälänhätä. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä se tappoi jopa 15% väestöstä. Vain suuret kuolonvuodet 1695-97 tiedetään vielä tuhoisammaksi. Myös Ruotsissa kärsittiin nälästä samaan aikaan.
Jo vuonna 1862 oli Pohjois-Suomessa huono sato. Kesä 1866 oli erittäin sateinen ja pilasi sadon monin paikoin: peruna ja juurekset mätänivät peltoon, ja syysviljat jäivät kylvämättä. Kun ruokavarastot loppuivat, oli suurien väkijoukkojen lähdettävä kerjuulle pysyäkseen hengissä. Seuraava talvi oli ankara ja kevät tuli myöhässä. Esimerkiksi Helsingin toukokuun keskilämpötila oli 1,8 astetta, kun se oli normaalisti kymmenen asteen vaiheilla. Jäiden lähtö viivästyi monissa paikoin kesäkuulle. Vaikka keskikesä oli melko lämmin, syyskuun alun ankara halla koetteli satoa, joka jäi puoleen normaalista. Syksyllä 1867 ihmisiä alkoi kuolla tuhansittain. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala kärsivät pahiten – jopa 20% väestöstä menehtyi. Kuolema ei useimmissa tapauksissa tullut nälän kautta, vaan kuolleet olivat usein niitä, jotka olivat menneet kaupunkeihin etsimään ruokaa ja sairastuivat siellä tilapäismajoituksessa tauteihin.
Suomen senaatti hoiti nälänhätää heikosti. Sillä ei ollut varoja ruuan tuomiseen ulkomailta, ja tilanteen vakavuuden tajuamiseen kului paljon arvokasta aikaa. Paikallishallinto eli 1865 perustetut kunnat olivat osittain aivan avuttomia. Venäjällä, jossa olisi ollut viljaa ja varoja, tilanteen vakavuutta ei käsitetty.
Senaattorina ja finanssitoimituskunnan 1. päällikkönä toiminut Johan Vilhelm Snellman on joskus osoitettu vastuulliseksi. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että ulkomaisen velan saanti ei enää tahtonut onnistua ja että pelottavan suuri osa maatiloista ja metsistä oli jo menossa pakkomyyntiin. Muuan keskeinen syy oli alkeellisen maanviljelyn joustamattomuus ja tilattoman väestön valtavasti kasvanut määrä – molemmat asioita, joista juuri Snellman oli vuosikymmeniä varoitellut. Hätäaputyöt osoittautuivat ongelmaksi, sillä nälkiintyneiden ihmisten kerääntyessä paikkakunnille etenkin lavantauti riehui niin, että Riihimäki–Pietari-rautatien rakentajista viidenneksen arvioidaan menehtyneen vuoden kuluessa.
Kesän 1868 sää ja sitä myöten myös sato oli parempi, mutta kerjäläisten levittämät kulkutaudit surmasivat yhä ihmisiä. Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin ja sekä infrastruktuuria että teollisuutta kehitettiin, jotta vastaavanlaiset nälänhädät voitaisiin tulevaisuudessa torjua tehokkaammin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tätä voimme miettiä ja nostaa "narisemiskynnystämme".
Minä luen tuon sillä tavoin, ettei eliittiä silloinkaan kiinnostanut köyhä kansa ja sen kohtalo. Onneksi on tämä ilmastonmuutos niin ettei moisia kylmiä kausia koeta enää.
Uutta oli, että toljakkeeksi valikoitui J.V. Snellman. Taas yksi kansanmurhaaja, jonka patsas on Helsingissä.
kun maailmalta alkaa vyörymään ihmisiä puhtaan jouman ja ruoan perässä.Kaikille ruoka ei tule riittämään.
..edelleen, ei siitä mihkään pääse.
Jos on pieni sairaseläke, mutta "suuri" sairaus, eli kalliit lääkkeet (ja helvetilliset 24/7 kivut, krooniset JA parantumattomat) niin kyllä se nälkä kurnii joka kuukausi monta kertaa.
Onhan tässä toinenkin vaihtoehto: ostaa tarpeeksi ruokaa ja jättää lääkkeitä ostamatta.
Se todellinen vaihtoehto on olla nälissään SEKÄ vajaalla lääkityksellä, tää on sitä mun elämää.
Toki on sitten se lopullinen vaihtoehto, mutta en tee sitä ees piruuttani, mun faija teki, enkä mä halua samaa tuskaa omille lapsilleni ja heidän lapsilleen.
He ovatkin ainoita jotka mua vielä tarvitsevat, ei muuhun kuin oleen olemassa, muuta en voikaan tarjota.
Tietysti nälänhätä milloin ja missä vaan on katastrofi ja sääli ja raivo herää aina kun telkusta siitä uutisia näkee.
Surullisinta on kai se, ettei se ole enää edes "uutinen" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Turhaan tässä taas jäärittelin, ei se mitään muuta.
Mikä muuttaisi, kertokaa jos tiedätte.
Maailmalla on monessa paikassa nälän hätä siitä huolimatta kakaroita tehdään. Muslimit ei halua ymmärtää syntyvyyden säännöstelyä. Allah käskee tekemään kakaroita. Eivät osaa olla nussimatta. Odottavat että joku aina antaa ruokaa itse pitää kakarat elättää.
Hiukan oon ihmetellytkin noita nälkävuosia kun suomessa on järviä ja kalaa. Jopa riistaa on metsästetty kautta aikojen ansoilla ja aseilla. Laittomastikin. Lisäksi sienet.
Kulkutaudit tappoivat niitä, jotka olivat nälkiintyneinä heikentyneet. Riistaa ei ollut tarpeeksi eikä kalaakaan riittänyt niin, että ravitsemus olisi pysynyt hyvänä.
Täytyy vielä mainita, että 1860-luvun lopun nälänhädässä isoisäni isoisä jäi pikkupoikana perheestään ainoana henkiin. Seudulla oli kalaa ja riistaakin, mutta pettuleipä oli köyhällä seudulla normaalivuosinakin tavallista ravintoa ja elettiin muutenkin toimeentulon rajoilla.
Täytyykin perehtyä tähän ajanjaksoon Suomen historiassa tarkemmin. Suomen historia kiinnostaa. Harmi kun sitä ei oikein arvosteta ja kaikki vanha tuhotaan perinteistä taloihin.
Nykyisen hallitukset leikkaukset aiheuttavat samanlaisen tuhon ja surman. Hallituksen aiheuttamat suuret nälkävuodet edessäpäin.
Kivaa taas pilkata menneiden aikojen todellista hätää.
Kyllä nykypäivänä jotain tarvisi tehdä ruokansa eteen ettei möllötä kotona pyöritellen peukaloita.Elintavoilla sairastuttaa itsensä ja sitten kitisee kun lääkkeet kalliita.
Kannattaa varautua niinkuin viranomaiset ovat suositelleet. kerätkää kotiin
kohtuullinen varasto elintarvikkeita. Säilykkeet ja näkkileipää vuosiksi.
Kyllä sillä yksipuolisellakin ravinnolla pärjää kun hankkii välillä vihanneksia.
Vaan kun eivät usko. Kas kun ruokaa saa kaupasta ja sähköä pistorasiasta
Myllyn Paras tehtaat jouduttiin purkamaan hautuumaiden tieltä.
Makaronista oli pulaa.
Keskiolut panimot menivät konkurssiin.
Sätkätupakka tehtaat kriisissä.
Lääkefirmat myytiin ulkomaille.
------------------------
rip-kärryyttelijä (koko ajan)
Korona tappoi enemmän suomalaisia kuin nälkävuodet
Toisaalta luonnollista poistumaa kun monella ikää.