Mitä teen kun vanhasuola janottaan niin monta vuotta?? Minulla on käynnyt niin että teininä löysin sen ihka oikean ihmisen. Olemme nyt tunteneet 20 vuotta ja aina kun tapaamme niin sydän lyö ja ahdistaa. Kummallakin meillä on oma elämämme ja olen onnellinen tämän miehen puolesta. Olemme olleet yhdessä moneen otteeseen mutta ei koskaan olla laitettu niin sanotusti pistettä suhteelle. Hän on minulle erittäin tärkeä ihminen ja minä hänelle. Näimme taas viiden vuoden paussin jälkeen niin nyt minulla on kauhea ikävä häntä ja hänellä minua. Välimatkaa meillä on 200km joten pidämme yhteyttä puhelimen välityksellä. Näiden vuosien jälkeen olemme huomanneet että meidän välissä näkemättömät vuodet ovat vain vuosia joka kerta kun näemme niin tuntuu että näimme vasta eilen vaikka vuosia olisi monta välissä. Kertokaa nyt hyvät ihmisen mitä teen, miten tämä voi mennä näin?? Onko tämä nyt sitä suurta rakkautta vaikka en edes itse tiedä mitä sana rakkaus oikeasti merkitsee. Hyvää joulua kaikille ja sinulle minun omalle joka olet siellä kilometrien päässä;)
nyt tarvitaan apua
onneton;)
51395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis tuohan nyt on ihan selvä tapaus.:)
Ihmiset on itse sokeita omille asioilleen, mut ulkopuolisena näkee paremmin...
Pidä kiinni siitä tunteesta ja ole onnellinen, että saat kokea sitä. Jos tuo ei ole rakkautta, niin mikä sitten!?
Jos multa pyydettäis esittämään klassinen esimerkki tosirakkaudesta, niin kuvailisin suurinpiirtein ton sun tarinasi.
Aika yleinen teema jossain leffoissa, mut ihan varmaan yleistä ihan tavallisessa elämässäkin.
Teetkö varmasti niin kuin me neuvomme? En ymmärrä tuota "Olemme olleet yhdessä moneen otteeseen mutta ei koskaan olla laitettu niin sanotusti pistettä suhteelle." Miten olette olleet yhdessä, kun oma elämä kummallakin, ja kummalle ette ole laittaneet pistettä, lopulle vai alulle, siis ette kumallekaan ilmeisesti. Tarviin apua, että ymmärrän oikein.
Oma elämä on jokaisella, vaikka olisi yhdessäkin, avioliitossakin.
Rakkaus, jos sen määrittelet ensin ja selvität mitä se on ja sitten kysyt itseltäsi, onko vaiko eikö.
Minä muuttaisin miehen kanssa samaan talouteen, edellyttäen, että mies suostuu. Tai kysyisin suoraan, mitä tehdä, mitä hän haluaa.
Niin olemme aina aloittaneet suhteen ensimmäisen kerran kun olin 15 ja hän 18. Ne tyrehty välimatkaan ja nuoruuteen. Sen jälkeen olemme olleet moneen kertaan yhdessä mutta milleen lopulle ei ole tullut pistettä. Hän on ihminen jolla on minuun vetovoima ja minulla häneen. Nyt kun näimme niin kumpikin tunsi samoin. Ei onnistu yhteiselämä hän on naimisissa ja kahden lapsen isä. Elää elämänsä parasta aikaa, koska hän on vammautunut lapset ovat lahja hänelle. En missään nimessä halua rikkoa sitä. Minullakin on mies ja lapset joten omakin elämä on ihan jees. Kaikista pahinta vain on että en tiedä miten tää kaikki loppuu. Joten nautin vain niistä hetkistä kun saan olla hänen kanssa ja jutella elämästä.
Ei kai sinun tilanteessasi ole yhtä oikeaa vastausta.
Olen itsekin hieman samanlaisessa tilanteessa, joskin minun tapaukseni on jotenkin "lievempi", ei rakkaudesta olla puhuttu ja muutenkin yhteys on kevyt ja pieni.
Minusta tuntuu, että voisit tehdä niinkuin minä tein hiljattain. Kysyin itseltäni tämän tärkeän kysymyksen: Mitä minä haluan? Vastaukseni järkytti itseänikin, sanoin haluavani sen varatun miehen syliin, koska joskus kauan sitten se tuntui niin hyvältä. Tunsin itseni aika järjettömäksi ja myöskin aika petolliseksi. Olen itsekin varattu, enkä halua tehdä väärin. Mutta totuus on, että haluan jotain sellaista, mikä ei kuulu minulle. Joten yritän nyt lopettaa vähitellen yhteydenpidon, se on ainoa suoraselkäinen asia minkä voin tehdä.
Sinun tapauksessasi ollaan jo pitemmällä, mutta voit varmaan silti kysyä itseltäsi, mitä todella tahdot. Ja sitten seuraavaksi kysyt, minkä hinnan olet TODELLA valmis maksamaan, saadaksesi haluamasi.
Rakkaudessa ei ole mitään pahaa, ainoastaan teot, joita teemme rakkauden nimissä ovat joko hyviä tai pahoja. Rakkauden tunne sinänsä on vain kaunis ja oikea, jos ei se johda tekoihin.