Ollaan asuttu avomiehen kanssa muutama vuosi ulkomailla ja ensi keväänä on edessä paluu Suomeen. Kummallakin alkaa Suomessa työnhaku, joka voi tietysti huonolla tuurilla venyä pitkäksikin.
Miehen (39-vuotias) vanhemmat ovat tarjoutuneet majoittamaan meidät alussa joksikin aikaa (määrittelemätön aika, riippuu siitä, miten pian työt etc. asiat järjestyvät). Heillä on maalla iso talo, jossa olisi kyllä tilaa kaikille. Paikka ei kuitenkaan ole työnhaun kannalta liian kaukana kaupungeista. Appivanhempien kanssa tulen loistavasti toimeen, ja taloudellisesti olisi järkevää asua alkuun heillä.
Onko kellään kokemuksia, miten puolisoon vaikuttaa jos muuttaa aikuisiällä takaisin lapsuuden kotiin vai vaikuttaako mitenkään? Miehen mielestä asia olisi ihan ok. Väliaikaisesta ratkaisusta tässä olisi kyse. Omat vanhempani kuolivat kun olin teini-iässä, joten minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä aikuisten ihmisten ja heidän vanhempiensa välillä voi olla.
Miehen (39-vuotias) vanhemmat ovat tarjoutuneet majoittamaan meidät alussa joksikin aikaa (määrittelemätön aika, riippuu siitä, miten pian työt etc. asiat järjestyvät). Heillä on maalla iso talo, jossa olisi kyllä tilaa kaikille. Paikka ei kuitenkaan ole työnhaun kannalta liian kaukana kaupungeista. Appivanhempien kanssa tulen loistavasti toimeen, ja taloudellisesti olisi järkevää asua alkuun heillä.
Onko kellään kokemuksia, miten puolisoon vaikuttaa jos muuttaa aikuisiällä takaisin lapsuuden kotiin vai vaikuttaako mitenkään? Miehen mielestä asia olisi ihan ok. Väliaikaisesta ratkaisusta tässä olisi kyse. Omat vanhempani kuolivat kun olin teini-iässä, joten minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä aikuisten ihmisten ja heidän vanhempiensa välillä voi olla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miehillä on taipumus taantua avuttomiksi pikkupojiksi äitinsä vaikutuspiirissä.
Toisaalta, jokaisen suhde omiin vanhempiinsa on yksilöllinen, joten turha arvailla...
Osuit juuri siihen ainoaan kohtaan, jonka vuoksi anoppilaan muuttoa epäilen.
Mieheni muuttuu vanhempiensa (äitinsä? who knows) seurassa passiivisemmaksi ja jotenkin veltoksi.
Tässä onkin dilemma: mietinkö rahaa ja kertyvää säästöä kun asuttaisiin (aluksi työttöminä ja karenssissa=tukien ulkopuolella) anoppilassa vai alanko huolehtia mieheni oletetusta passivoitumisesta, joka on hänen päänsä sisällä ja joka ei loppupeleissä todellakaan ole minun käsissäni. Tuntuisi typerältä alkaa yrittää "säädellä" aikuisen ihmisen toimintaa.
Vaikka olenkin tuon ilmiön tiedostanut itsessäni, en osaa sitä "säädellä", miten sitten parempi puoliskoni pystyisi siihen...
Aika pelottava ajatus. Suosittelen oman kämpän hankkimista. Ainakaan "säästämisen" takia ei minua ainakana saisi anoppilaan asumaaan. Miten siellä sekstailu yms. onnistuu? Harva talo nyt sellainen kartano on, ettei öinen "jumppa" ja suihkureissut kuulu kaikille...
Itse asuin mieheni ja lapsemme kanssa anoppilassa n. 4kk, teimme taloomme remonttia ja entisen kämpän möimme alta jo pois. Meillä ainakin toimi hyvin yhteísasuminen, anoppi katsoi iltaisin lastamme ja me saatiin rempattua rauhassa, seksiä oli n.4 kertaa viikossa, hyvin onnistui, suihkun/saunan oven saa lukkoon aina, kun tarvis on.. Ei ollut mitään ongelmia, kaikki sujui tosi hyvin.. Ja ei mieskään muuttunut takaisin "äitin pojaksi". Luulen, et on hyvin pitkälti miehestä kiinni.