Siis tämän ikäisenä, just täyttelin 33 vee. On kai minussa roppakaupalla vikoja, mutta kun joskus herkkänä hetkenä kaipais jotakuta lähelleen. Olen alkanut olemaan jo aika epätoivoinen.
Voiko enää ketään löytää?
Sinnuli
192143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Et ole yksin, itsekin olen aika helvetin epätoivonen.
Koetetaan me jaksaa uskoa vaan.
Itekki jo 32 ja alkanu miettiin, että niinköhän se akka pitäs sittenki hommata. Kannattaneeko.
Lapsena mä aina kuvittelin, että "aikuisena" mulla olis liuta mukuloita ja mies :) Eipä ole, olen kai aina liikkunut väärissä piireissä. Nytkin työskentelen paikassa, missä on vain akkoja :DD
hyvä elää sano lapamato.
keskittykää siihen mitä haluatte ja älkää siihen mitä ette halua.
Keskittykää asioihin jotka tekevät teidät toiveikkaiksi, älkää asioihin jotka saavat teidät epätoivoiseksi.
Kun pääsette tähän toivon tilaan, asioita alkaa tapahtumaan. Olette iloisia ja sitten löydätte yhtäkkiä jonkun.
Olkaa sosiaalisia.
Ei ole ikinä liian myöhäistä.
Tuo on kyllä totta. Kannattaisi ennemmin yrittää piristää mieltä positiivisilla
asioilla kuin syöstä itseään syvemmälle surkeuteen vellomalla
itsesäälissä.
Tiedän että se on tosi vaikeaa. Kun on masentunut, niin on vaikea
ajatella positiivisesti.
Jos taas oikeasti masentaa niin ettei mistään tule mitään, niin
menkää ihmeessä lääkärin juttusille. Masennus ei parane kuin
taikaiskusta, kun löydätte seurustelukumppanin. Itse olen yhden lupaavan
suhteen pilannut, kun olin masentunut, mutta en myöntänyt sitä itselleni.
Epäilin ja syytin seurustelukumppaniani ilman syytä, olin järjettömän
mustasukkainen jne. Ei kai toinen sellaista kauaa kestänyt.
Silti olisi paljon parempi, jos ei ajattelisi jatkuvasti että
kun minulla ei ole sitä eikä ole tätä, niin onpas taas kaikki huonosti.
Ennemmin vaikka että minulla on tuo ja tämä ja siinäkin eilen onnistuin.
Yksi juttu on kanssa liian suuret odotukset. Olisi parempi lähteä
johonkin treffeillekin vain nauttimaan siitä illasta, eikä sillä
mielellä, että tässä on nyt se lapsieni äiti/isä. Pettymys on
aina sitä suurempi, mitä enemmän odottaa. Jos taas ei odota muuta
kuin hauskaa iltaa ja mukavaa seuraa, voi yllättyä jopa
positiiviseksi. Jokaisesta tapaamisesta ei vaan synny mitään vuosisadan romassia,
joten on aika turhaa kiusata itseään sellaisilla odotuksilla.
Yrittäkää vaihteeksi vaikka siihen, mihin te haluatte ihmisenä
pyrkiä. Mitä sinä haluat itse olla, riippumatta kumppanista? Haaveilkaa
ja asettakaa omalle itsellenne tavoitteita, jotka eivät ole
muista riippuvaisia. Kun sitten pääsette tavoitteisiinne,
antakaa itsellenne lupa nauttia saavutuksistanne.
Kyllä se on ihan satavarma, että positiivinen ihminen vetää enemmän
ihmisiä puoleensa kuin myrtsi itsesäälissä rypevä ihminen.
Kiitos! Nuo sanat aion sisäistää nyt ja tässä. Omaa asennettaan kannattaa muuttaa ja todellakin USKOA ja TOIVOA, niin voi saavuttaa jotakin ihanaa! Hyvää joulua sinulle ja kaikille!
Ei kyllä enää paremmin voi sanoilla kuvailla. Noilla ohjeilla ei ole kyllä mitään vaikeuksia edetä elämässä eteenpäin.
Hyvin kirjoitettu.
Olet vielä nuori, elämä voi kuules tuoda sinulle vaikka mitä vielä tullessansa. Kulje vain optimistisena eteenpäin. Aika on se mikä tuo tullessaan mitä ihanimpia asioita, usko se!!!
Hyvää joulun odotusta ja kyllä SE vielä kolahtaa.
T:Itse sinkku nainen 44v:)
Kyllä se vielä kohalle tulee. Minäkin olen 45 ja uskon että se oikea vielä löytyy:) Hyvää joulua ja uutta vuotta sinulle!
Tuskinpa. Mulla tulee vastaavasti 35 mittariin (mies). Nykyisin ei näytä riittävän että on oma itsensä, vaan odostusarvot tuntuvat olevan jossain muualla.
Äläkä unohda, että sinun rakkautesi on sinussa itsessäsi, ei toisissa ihmisissä. Loistaa voi yksinäänkin. Ja aivan varmasti voi löytää, 33 nyt ei ole ikä eikä mikään.
Kuten joku tuossa vihjaisi, opettele ottamaan esim. sokkotreffit/muut treffit rennosti. Itse olen deittipalstojen kautta tavannut monia miehiä. Aika usein olen ollut erittäin hyvällä mielellä treffien jälkeen. On ainakin saanut jutella aikuisen mukavan ihmisen kanssa. Vaikka kemiat eivät olekaan kohdanneet, olen viettänyt tosi mukavia hetkiä ja keskustellut mielenkiintoisista kokemuksista yms. Lasten kanssa eläen ja yksinäisenä (aikuista keskusteluseuraa kaivaten) jokainen aikuiskontakti on mieleinen!
Joku treffailija voi olla se, jonka kanssa tulet toimeen ja alkaa kehkeytyä suhde, jopa rakkaus. Sen toivossa ja siihen pyrkien itsekin elelen. Aion itsekin lisätä TOIVEIKKUUTTA JA USKOA hyvän tapahtumiseen. Vinkin sain eräältä sinulle vastanneelta. :)
40 Female
Näissä nettijutuissa olen aina löytänyt sellaiset kaverit, jotka takertuvat minuun. Tahtoisin niin edetä kaveripohjalta, mutta nykymalli ei sellaista nähtävästi suosi. Yhden miehen kanssa oltiin kavereita pitkään ja olisin ollut vihdoin ja viimein "valmista kauraa", mutta nyt hän työntelee lastenvaunuja jonkun toisen kanssa. Olen kai aika hidas näissä asioissa :p
En minä ihan synkkä ihminen ole, vaikka tälläkin hetkellä elämä potkii päähän aikas lailla. Yritän kuitenkin löytää jotakin hyvää tästä elämästä, kaikille ei nähtävästi ole tarjolla puolisoa ja osaltani tyydyn nykytilanteeseenikin. Onhan minulla hyviä ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa on kiva olla ja tehdä juttuja.
Minun olisi pitänyt toimia jo 10 vuotta sitten, kun naisia oli melkein joka sormelle ja baarissakin tuli käytyä enemmän (opiskeluaikana oli aikaa?)
Nyt ei ole aikaa, eikä jaksakkaan lähtee jonnekkin baariin hillumaan.
Mutta jospa se tässä kesän tullen napsahtais kohdalle, tässä on lokakuun alusta saanut jo -7Kg tiputettua painoa. Ehkäpä "New ME" toimii paremmin :)
Jonkun löytää jos vaan jaksaa etsiä sekä katsella. Epätoivoon ei kuitenkaan kannata vajota vaan pikemminkin jatkaa hymyssä suin eteenpäin odotellen hetkeä kun se toinen kohdalle astuu.
Odotusaika vaan voi olla pitkä ja matkalle sattuu paljon kaikenlaista joka turhauttaa ja masentaa mut ikinä ei parane luovuttaa. Luovuttaessa voi helposti tehdä tyhmiä päätöksiä ja ratkaisuja mitä joutuu sit myöhemmin katumaan.
Tsemppiä vaan, olet kuitenkin mimmi parhaassa iässä ja tarjokkaita on runsaasti, täytyy vaan jaksaa odottaa oikeaa hetkeä ja ajatella positiivisesti et joskus tuo hetki tulee.
Tämähän oli ehkä positiivisin keskustelu koko suomi24 historiassa. Edellisen suhteen mokasin myös samanlailla kuin eräs aikaisempi "Tuohon kun kykenisi" kirjoittaja. Tuntuu aika pahalta, että oma masennus jätti myös toiseen pahat naarmut. Nykyään hänellä on uusi mies ja parempi elämä. Siitä olen onnellinen hänen puolestaan.
Tässä maailmassa vaaditaan niin paljon nykyään. Hirveän paljon pitää esittää iloista ja elämänmyönteistä ihmistä, vaikka niin moni asia tässä maailmassa on pielessä. Helposti pystyy ihmisten seurassa esittämään iloista, mutta kotia päästyä on aivan sirpaleina. Elämä on potkinut päähän niin monelta suunnalta. Viimeisimpänä vakava sairaus, joka tahtoo syödä viimeiset ilot elämältä.
Olen kuitenkin tsempannut itseäni ja saanut uuden tuttavuuden treffeille ;) Olin jo menossa treffeille aivan väärällä asenteella. Näitä viestejä lukiessa tajusin, että tulisi vain nauttia treffeistä. Ei miettiä mitään muuta vaan keskittyä siihen yhteen hetkeen. Näin tulen tekemään ja saahan siitä yhden hyvän muiston monen kurjan keskelle.
Oikein hyvää Joulua.
Tiedän tunteen, ei ole helppoa löytää kumppania, valitettavasti. Epätoivoisimpina hetkinä on tullut mieleen joko mennä luostariin tai "jojoon". Tsemppiä kaikille & Hyvää joulua