väkivaltaa vai rakkautta?

Hae oma asunto, elämä on edessäsi, älä hukkaa elämääsi.

Voin kertoa sinulle omasta kokemuksestani, että ajan kanssa tuo poikaystäväsi käytös vain pahenee. Tällä hetkellä saattaa tuntua siltä, että rakkaus voittaa, niin minäkin tunsin ollessani 18-vuotias... Mentiin naimisiin, saatiin lapsi... Olin sokea tosiasioille... Henkinen ja fyysinenkin väkivalta vain paheni... Hän myös pyyteli anteeksi... Oli osan aikaa ihana, mutta kaikki sama toistui aina kaavamaisesti. Vasta 11 vuoden jälkeen sain kerättyä voimia hänen jättämiseensä... Ja kuinka uskomatonta se voikaan olla: heti tehtyäni päätökseni, alkoi minun eheytymiseni naisena ja äitinä. Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. Sitä kylläkin, että sen tekemiseen meni niin monta vuotta. Paljon meni hukkaan aikaa... Toivon, että sinä näet olevasi arvokkaampi, ja että ymmärrät ansaitsevasi tasapuolista kunnioitusta ja että sinulla on oikeus koskemattomuuteen. Ei ole olemassa "hiljaisen voiman läpsimisiä", jos sinuun sattuu, se on väkivaltaa ja siten luvatonta. Usko itseesi ja pidä itseäsi tärkeänä. Miehiä on maailma täynnä, juuri Sinun arvoisiakin. Kaikkea hyvää sinulle.

että suhde ei ole terve: ahdistunut.
Voiko rakkaus tuoda sellaista ahdistusta jota kuvailit? Mitä kaverisi ajattelisi jos SINÄ toimisit samoin kuin hän? Olisiko tullut ero jo ajat sitten?? Rakkaus on toisen välittämistä ja hänen parastaan ajatellen. Ahdistusta ei pitäisi muu tuottaa kuin toisen odotus...
Todennäköisesti kaverisi on tottunut purkamaan tai purkautumaan tavaroiden heittelyllä ja sanallisella väkivallalla silloin kun hän on itse jostain ahdistunut eikä uskalla tai osaa sanoa tai ilmaista asioita, toisinaan ei tiedosta niitä.Joillakin on vastaavassa tilanteessa tapana pitää mykkäkoulua, joka sekin on vääränlaista asioiden hoitoa.Asiat kasautuu ja saavat uusia ilmenemismuotoja...
Kaverisi joutuisi katsomaan totuutta silmiin ja keskustelemaan asioista, silloin hän vetäytyy sen taakse että valitat. Voi olla että valitatkin toisinaan tyhjästä, jolloin sen taakse on hänen helppo piiloutua.
Kasvamista , kasvamista, sitä se vain on...
Jotkut eivät opi ikinä eivätkä haluakaan oppia, se on heidän turmiokseen, koskaan he eivät voi kokea oikeaa ihmissuhdetta jossa luottamus ja rakkaus on vallitsevana piirteenä.
Olisin voinut laittaa nim. merkki kokemusta on

http://www.narsistienuhrientuki.info/

Voimia eroon!

jätä se surkimus omiin oloihinsa. Tuskin siitä ihmistä saat, pilalla tuo jo on. Vain jos tyyppi omasta halustaan menee itse terapiaan, asiaan voi tulla parannusta.