"...ni siinä onkin sitte jo sitä haastetta, etten ala pitämään naista itsestäänselvyytenä."
Tuossa on kyllä jo yks piirre mikä tekee miehestä epäkelpoisen. Toista kun ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä, ei mies eikä nainen. Mutta ainakin sä tiedostat virhees, sehän on ensimmäinen askel tapojensa parantamiseen ;)
Tätä olenkin aina miettinyt, miksi aina kaikki meuhkaa -toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä. En ole ikinä pystynyt ymmärtämään tällaista, kyllä minut saa pitää suhteessa itsestäänselvyytenä, sehän luo vain pelkkää vakautta suhteeseen, että tässä ollaan, eikä tarvitse vilkuilla koko ajan, että onko sillä toisella virityksiä päällä.
Niin ja vastaus saisi olla kunnolla perusteltu, koska muuten se on sitä samaa liirumlaarumia, mitä on tähänkin saakka aina kuullut.
Tuossa on kyllä jo yks piirre mikä tekee miehestä epäkelpoisen. Toista kun ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä, ei mies eikä nainen. Mutta ainakin sä tiedostat virhees, sehän on ensimmäinen askel tapojensa parantamiseen ;)
Tätä olenkin aina miettinyt, miksi aina kaikki meuhkaa -toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä. En ole ikinä pystynyt ymmärtämään tällaista, kyllä minut saa pitää suhteessa itsestäänselvyytenä, sehän luo vain pelkkää vakautta suhteeseen, että tässä ollaan, eikä tarvitse vilkuilla koko ajan, että onko sillä toisella virityksiä päällä.
Niin ja vastaus saisi olla kunnolla perusteltu, koska muuten se on sitä samaa liirumlaarumia, mitä on tähänkin saakka aina kuullut.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Millä tavalla? Luottaen toiseen?
"42"
Mut mikä se oli se kysymys?
epäselvästi, mutta kyllä se kysymys sieltä löytyy
Täsä:
Tätä olenkin aina miettinyt, miksi aina kaikki meuhkaa -toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä???
(Niin ja vastaus saisi olla kunnolla perusteltu, koska muuten se on sitä samaa liirumlaarumia, mitä on tähänkin saakka aina kuullut)
sen tärkeys on ymmärretty vasta viime aikoina kun parisuhde ei oo ollu esim taloudellisen toimeentulon edellytys vaan ihmiset ovat yksinäänkin kyenneet elättämään itsensä.
Se on oikeasti tärkeää että kunnioittaa toista eikä ota häntä itsestäänselvyytenä. "Ainahan sinä olet ollut samaa mieltä kuin minä" Tai sit sellainen stereotypia että Mies töistä tullessaan astuu valmiiseen ruokapöytään. Tähän totuttuaan mies ei muista enää kiittää ruoasta tai kehua ruokaa ja sen laittajaa. Sit ku se yks kerta ei olekaan pöydässä vaikka puoliso on kotona ja näkyy itkevän. Ei ensimmäinen ksysymys olekaan "mikä sinulla on hätänä? Vaan Miks ei oo ruokaa laitettu.
Tuo on musta jonkin itsestäänselvyytenä ottamista. Itekki siihen joskus sortuneena yritän parhaani oppia siitä pois.
Yleensä puolisoilta oletetaan paljon enemmän ku ystäviltä. Seki on jotain itsestäänselvyytenä ottamista. "tee sitä tee tätä" ilman kiitosta...
Mä oon kyllä muistanu aina kiittää ruuasta. Mulle on nimittäin itsestäänselvää, että ruuasta kiitetään sen ruuan laittajaa. Tai, ravintolassa ollessa mahdollisesti ruuan tarjoajaa, tai tarjoilijaa. Tilanteesta riippuen.
Ja kyllä olen muistanut kiittää myös muista asioista, mitä mun hyväksi toinen on tehnyt, mut jossain kohtaa on aina tullut raja vastaan, että se pelkkä kiitos ei ole enää riittänyt, vaan sitä on alettu vaatimaan vastapalveluksia. Ja siinä kohtaa on alettu puhumaan itsestäänselvänä pitämisestä, vaikka alunperinkään en olisi toista pyytänyt puolestani mitään tekemään.
on tullu törmättyä sellaseen ilmiöön. Joskus osuneet oikeaan (pystyy tunnustamaan näin jälkikäteen :D ) ku ei oo tullu ajateltua asiaa. Ehkä just ku ei oo tarvinnu pyytää, mut ku on yksin oppinu olemaan niin se ei oo haitannu. Sit ku oppi taas parisuhteeseen ja tottu siihen tiettyyn kuvioon ja taas opettelee yksin asumaan niin sitä alkaa vähitellen arvostaa. Harmi ku se pitää aina oppia asiat jälkikäteen.
Ku, mä en arvosta sitä tarpeetonta huomionottoa. Siis jo tässä ja siinä toiseessa keskustelussa mainituin perustein.
Oli kuviot mitkä hyvänsä, ni ihmiselle pitää osata antaa tilaa myös siihen huomioonottamattomuuteen. Joo, kiltit ihmiset antaa paljon, mut kilteillä on myös sellanen 'paha vika', että ne kuvittelevat sen antamisen olevan aina kova juttu ja tuottavan nk. vasta-antamista, mutku ei se aina mene niin.
Sen orastavan suhteen voi myös tukehduttaa siihen antamiseen, minäkin olen siihen joskus sortunut. Enkä tajunnut asiaa ennenkuin 'syvällisen itsetutkiskelun' jälkeen.
Mut se on sellasta.
"jospa se huomais ja tajuais" Mulle jotku asiat ainaki pitää takoo pajavasaralla että ees jotenki ne hoksais :D
Nii... jos parisuhde ois helppo ja yks oikonen juttu niiku esim polttomoottori niin kaikki miehet ois varattuja...
että sä käsittelet nyt jotain sellasia tunteita, jotta sun on vaikee tätä hyväksyä, mutta parisuhde on todellakin niin yksinkertainen asia kuin polttomoottori.
Kuten moottorikin, ni suhdekin tarvii myös sitä lepoa ja jos siihen tulee vika, eikä sitä ei heti löydä, ni jättää sen seisomaan ja ottaa sitten sen myöhemmin työn alle, ku ajatus luistaa paremmin.
Mutjoo. Mä en oo mikään syvällinen toisten tunnetilojen tulkitsija tai en halua olla, että voin olla väärässäkin. Kuhan sanoin.
sit kahlaan sitä juttua sieltä toisesta suunnasta.
Mitä herkemmin sitä polttomoottoria kuuntelee sen nopeemmin sieltä löytää ne piilevätki viat :D Kyl mie polttomoottorin oon saanu fiksattua mut rikkinäistä parisuhdetta en oo saanu vielä tähän päivään mennessä korjattua uudenveroiseks.
En mie tässä sen kummemmin mitään suuria tunteita käsittele joten hyväksyminen ei oo ongelma. Molemmat taaplaa tyylillään.
Koska sen korjaamiseen sä tarttet kaverin. Se on sen verran iso remontti, ettei siitä yksin voi selvitä mitenkään.
eikä tarttekkaan selvitä yksin. "korjaukseen" tarvitaan molempien osapuolten halu korjata suhde ja halu jatkaa yhdessä. ;)
Ei muakaan. Mutjoo, eihän sitä tarviikaan selvitä yksin, muttei siitä myöskään voi selvitä yksin. Jos toisel ei oo halua siihen korjaamiseen, ni ei sitä kyllä saa heräteltyäkään. Ainakaan mua ei oo kukaan saanu heräteltyä, enkä mä oo saanu ketään heräteltyä. Muista ihmisistä en tiiä.
Paitti, että nyt meen kyllä sänkyyn ja pakotan itteni nukkumaan, muuten mä nukun koko joulun ja sehän ei käy päinsä. Hyvää yötä.
kyllä täs vähän jo väsyttä, mut kohta sitten nukkuu.
Joo, ei siitä suhteen korjauksesta tuu mitään jos toinen ei halua korjata sitä. Mutta silloinhan sitä paria ei ole tarkoitettu yhteen. Mä meen kans nukkuu. Hyvää Yötä! ;)
Ei ole vain kahta lajia kumppaneita; niitä jotka tukahduttaa huomioonotoillaan ja niitä jotka ei siihen kykene ollenkaan. Eikös siitä olis ihan hyvä löytää sellanen kultainen keskitie?
Mielestäni kyllä puhuin tarpeettomasta huomioonotosta, eli sillo on jo menty sen keskitien yli. Ja se kultainen keskitie on aina taas sitten suhdekohtainen.
Mulle passais sellanen suhde jossa sitä olis vähä vähemmän.
se on se toinen ääripää, se tarpeeton huomioonotto (mitä se nyt kenellekkin tarkottaa).
Mutta se,että ei ota toista huomioon jatkuvasti ei kuitenkaan tarkota toisen itsestäänselvyytenä pitämistä mikä mun mielestä taas on melko lailla toinen ääripää.
Niin ja huomenia huomenia :)
Miten sä selviät noin vähillä yöunilla?
mut mul on vähän duunipainetta, nukun sitte seuraavan kerran kunnolla, ku toi yks asia tosta on selvä. Eli, toivon mukaan aatonaattona. Luojan kiitos en oo suhteessa tällä hetkellä.
Mun mielstyä ei taas ole olemassa yksselitteistä ääripäätä, koska jokaiselle ihmiselle ne ääripäät on eri paikassa ja ne selviää vain keskustelulla ain ko. ihmisen kanssa.
eihän siihen enää montaa yötä ole :)
"Mun mielstyä ei taas ole olemassa yksselitteistä ääripäätä.."
Joo, taidat olla tuossa ihan oikeessa. Ehkä nuo ääripäät on sitten ihan mun henkilökohtaisia tuntemuksia siitä kuinka haluan,että mut otetaan huomioon tai jätetään ottamatta.
Noh,eipä tästä nyt oikein meinaa enää löytyä mitään mihinkä vois vastaan vängätä. Höh.
Olishan täs ny saanu vaikka minkälaisen vämmäyksen aikaseksi, jos sä et tietäis musta jotain ja mä en tietäis susta jotain.
Mä olen vaan niin monta kertaa joutunut sitä kultaista keskitietä hakemaan. Sulla on taas ensimmäinen vakava ja toivonmukaan ainoa suhde, jossa kultainen keskitie on ehkä jo jollain lailla olemassa, ni eihän sun tarvii(eikä saa) ajatella asiaa kuin yksselitteisesti omasta (ja miehesi) puolesta.
Sun ei tarvii edes yrittää ymmärtää muita näkökulmia. Ja se ei ole huono, vaan hyvä asia. Koska, mitä enemmän on suhteita takana, sitä vaikeempi on uuteen suhteeseen ilman ennakko-odotuksia tai -luuloja heittäytyä. Ja kuitenkin jokainen suhde on ihan omanlaisensa, että pitäis osata alottaa se neutraalisti.
Jotenkin noin.
häh?
Mäkin haluaisin olla jollekin itsestäänselvyys. Ei mua tarvii huomioda, tai antaa jatkuvia rakkaudenosoituksia yms. Mä alkaa ahdistaa sellanen.
(olen sanaton)
Mua alkaa ahdistaa semmonen, jos toinen 'vaatii' sitä huomionottoa, tai musta edes tuntuu siltä, että pitäis huomioda sitä toista jotenkin. Ja se tunne tulee siitä, jos se toinen huomioi minua tarpeettomasti.
Koska se tarpeeton huomiominen luo kuvaa, ettei se toinen luota siihen, että kelpaisi minulle sellaisenaan, vaan hänen pitäisi tehdä sen kelpaamisen eteen jotain.
bebsin kanssa keskustelua aiheesta ja naisillehan tuo itsestäänselvyys asia on jotain kamalaa. Minulle se olisi vain hyvä juttu, joten pyysin ainoastaan nyt jotakuta selventämään, että mikä siinä nyt on niin hirveän kauheta, jos toista pitää itsestäänselvyytenä.
JA ette voi väittää, ettettekö olisi kuullut tuota lausetta tässä elämässä aika montaa kertaa..
Mut mä oon saanu sellasen käsityksen, että se olis 'kaikille' miehillekin jotakin tuntematonta. Ja mä oon vaan joku poikkeus tästä 'säännöstä'.
Ku, mun mielestä joskus(tai usemmiten) kaikkein suurinta huomioonottoa on huomiotta jättäminen.
Olen mä elämäni aikana kuullu aika monta kertaa olevani naista huomioonottamaton kusipää, joka pitää naistaan itsestäänselvyytenä. Eikä sitä auta selitellä, niin se vaan on.
Mut, jos vaikka kerran vuoteen muistais spontaanisti ottaa naista huomioon, ni sillä pääsee aika pitkälle. Jos se yks kerta vuoteen unohtuu, ni sitte kuolee suhde.
Me ihmiset ollaan tässäkin asiassa niin erilaisia eli toiset tarvitsevat/kaipaavat/haluavat hellyyden ja rakkauden osoituksia enemmän kuin toiset.
Jos mä itse olen luonteeltani paljon itsestäni antava, niin kyllä mä haluan, että mun rakas kumppani on myös sitä, muutoin meitä ei ole tarkoitettu yhteen. Se on mun mielestä suhteessa iso asia. En nyt kuitenkaan tarkoita, että pitäisi koko ajan olla toisessa kiinni. Pieni kosketuskin merkitsee paljon. ;)
Ettei sun suhteet kestä.
Sit se taas voi haitata, ku kukaan ei oo kiinnostunut.
Oletko - siis oletteko te eronneet?
Ehän mä oo ollu edes suhteessa 'pitkään' aikaan.
mä olen ollut niin kauan pois täältä ja tulin kurkkaan, et mitä kuuluu :) Ihan outoja juttuja jutustellaan. Mä aattelin, että sä olet naimisissa jo/edelleen tms.
Jännää että niinkin moni jaksaa vielä täällä pyöriä. Itse en kyl paluuta tekis, kun mut onneksi on autuaasti unohdettu.. mut pitäkää palsta pystyssä :)
Kukahan mahto tulla muistuttamaan olemassaolostaan.
(ei paljoo vaivaa, mutta vähä)
virnuilija, jolla ei koskaan mene hermot :D
Hyvää joulunodotusta sulle. :)
sinne teille päin.. ja menkööt nyt samantien kaikille muillekin! :)
itsestäänselvyys. Mitä se pitää sisällään? Pitääkö se sisällään hellyyttä, rakkautta?
-Minun mielestäni ei, mutta jo tässäkohtaa saatetaankin olla eri tiellä, kun toinen puhuu hellyydestä ja toinen ei. Ei mulla oo mitään näitä vastaan, mutta mielestäni itsestäänselvyys on enemmänkin "olotila" että tietää, että toinen on siinä -oli mikä oli. Silloin ainakin itse tunnen, että voin olla omine vikoineni juuri sellainen, kuin olen ..
(Aika huvittavaa muuten, kun oma alotus meni ohi ku s24 alko "yllättäen" kaatuilee..)
Mun mielestä toisen itsestäänselvyytenä pitäminen tarkottaa sitä, että kuvittelee voivansa tehdä mitä tahansa ja käyttäytyä miten huvittaa toisesta välittämättä koska on varma, ettei se toinen siitä mihinkään lähde. Toista kun pitää itsestäänselvyytenä niin unohtaa huomioida, olla kohtelias ja toisenkin kantilta ajatteleva kumppani.
Näin mä sen ajattelen enkä niin,että kun toista pitää itsestäänselvyytenä niin voi olla varma, ettei sillä ole mitään vilunkipeliä menossa. Vakaassa suhteessa siitä pitää kyetä olemaan varma ihan jo sen luottamuksen pohjalta, siihen ei toisen itsestäänselvyys/ttömyys liity mitenkään. Liian usein taitaa käydä niin,että kun toista pitää itsestäänselvyytenä niin huomaamatta jää mikä suhteen tila oikeesti on...
Mitään tässä elämässä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä koska mikään ei sitä loppujen lopuksi ole.
>>Mitään tässä elämässä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä koska mikään ei sitä loppujen lopuksi ole.
Mun mielestä toisen itsestäänselvyytenä pitäminen tarkottaa sitä, että kuvittelee voivansa tehdä mitä tahansa ja käyttäytyä miten huvittaa toisesta välittämättä koska on varma, ettei se toinen siitä mihinkään lähde.
-Ehkä osittain näin, mutta kortilla on myös kääntöpuoli, voi myös luottaa siihen, ettei toinen ala hermostumaan, jos nyt ei heti kaikki mene aina nappiin. Itse en ikinä voisi pitää sitä "etuna", jota voisi käyttää hyväkseen.
Toista kun pitää itsestäänselvyytenä niin unohtaa huomioida
-Tämäkään ei pidä paikkaansa, ainoastaan se huomioiminen on aitoa ja tulee sydämestä, eikä velvollisuudesta.
Vakaassa suhteessa siitä pitää kyetä olemaan varma ihan jo sen luottamuksen pohjalta
-Eli siinäkin on siis jonkinlaista itsestäänselvyyttä ?
Liian usein taitaa käydä niin,että kun toista pitää itsestäänselvyytenä niin huomaamatta jää mikä suhteen tila oikeesti on...
-Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta ei kait sitä itselleen mitään voi..
Mihinpä koira karvoistaan pääsisi
Lisätään nyt tähänkin, että nauratti, ku oma alotus meni ohi, ku alko kaatuilee tämä ..
Mitään tässä elämässä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä koska mikään ei sitä loppujen lopuksi ole.
-Paitsi minä.
Mä käsitän ton, että joku pitää toista itsestäänselvyytenä, negatiivisena asiana.
Käsitän sen sen niin, että silloin voidaan tiuskia toiselle, ikinä ei kiitetä, jos on riitoja, niitä ei välttämättä jälkeenpäin sovita, anteeksi ei pyydetä, saatetaan torjua toisen hellyydenosoitukset tylysti, jne....
Yleensäkkin suhtaudutaan toiseen kuten ylhäinen palvelusväkeen. Ei välttämättä edes normaalit kohteliaisuussäänöt päde.
Jos haluaa seurustella jonkun kanssa, niin pitäähän se näyttää, jos sitä ei itsekkään kaipaa, niin hittoako sitä edes roikkuilee?