Ikuisesti lapseton

koska itse haluan lapsia. Mutta onhan myös niitä miehiä, jotka ei halua lapsia. Tai sitten sinun kannattaa katsella eronneita miehiä, joilla on lapset jo tehtynä.

Minäkin olen pikkuhiljaa tulossa siihen päätökseen että en halua lapsia koskaan vaikka mitään biologista estettä asialle ei olisikaan. Ja olen siis 28v mies.

Siitä, onko parisuhteessa oleva vai vannoutunut sinkku. Yksin elävän ei kannata hommata lasta. Vaan jos on parisuhteessa ja mies haluaisi lapsen niin erohan siitä tulee väkisin.

Itse olen lapseton terveydellisistä syistä mutta onnekseni vaimokaan ei halunnut lapsia. Ei lapsettomuudesta kannata tehdä liian isoa kysymystä. Se on vain valinta. Jokaisen oma.

Ottaen huomioon että olen jo nyt kahden lapsen isä (aktiivi-sellainen) ei minulle naisen lapsettomuus olisi minkäänlainen este, itseasiassa itselläni edes välttämättä mitään hinkua haluta lisää huollettavia vaikka nuo kovin ihania muksuja onkin.

Sitten olisi ongelma jos lapsettomuutesi tarkoittaa lapsivihaa, mutta jos olisit sinut sen kanssa että välillä tämä oma jälkikasvuni on paikalla niin pitäisin tilannetta oikein toivottavana. Tietenkin sinuun kohdistuu sellaisia ehdottomia kriteerejä että olet noin yleisesti riittävän hyvä roolimalli etc... sellaista "vanhemmanvastuuta" en kuitenkaan kumppaniltani odottaisi.

Vaikken lapsia missään tapauksessa vihaa, olisin helpottunut jos tyttöystäväni (tmv) ei haluaisi jälkikasvua. Ihan vain siksi, etten usko lasten kasvattamisen olevan minun juttuni. Muiden lapsia paimentaessani olo on ollut kaikkea muuta kuin luonteva. Minulle siis riittäisi saada jakaa elämäni yhden naisen kanssa -- sen isompaa perhettä en kaipaa.

Täsmennettäköön nyt vielä, että jälkikasvun ilmaantuminen "yllätyksenä" ei olisi mikään katastrofi ja jos lapsia olisi, haluaisin ilman muuta olla heille hyvä isä. Varmaankin olisin myös suostuteltavissa isäksi jos kumppani olisi muuten riittävän täydellinen. Mutta lopulta, jos itse saisin päättää, niin mieluimmin ei omia.