Kummallinen kirjoitus uusimmassa Analogissa. Homoseksuaali oli mennyt rippi-isän luo tunnustamaan homoseksuaalisen suhteen. Rippi-isä ei ollut voinut päästää ehtoolliselle, koska tunnustaja ei sanonut katuvansa.
Nyt tämä ihminen kirjoittaa Analogissa kielteiseen sävyyn rippi-isän päätöksestä. Onko hän ollenkaan miettinyt tätä papin kannalta? Kuinka pappi VOISI päästää eukaristiaan sellaisen 'katujan', joka ei kadu??? Aivan mahdotontahan sellainen olisi. Olisiko papin pitänyt toimia omatuntoaan vastaan? Ja jos niin MIKSI?
Tekstiä tässä artikkelissa on vaikka muille jakaa. Mutta ongelma tiivistyy tähän:
1. homoseksuaalinen akti on Kirkon käsityksen mukaan synti.
2. katumuksen sakramentissa syntejä tunnustavan tulisi ilmaista katumus, kuinka muuten voisi tulla anteeksi antoakaan?
3. Tunnustaja ei ole ilmaissut katumustaan. Sitten ihmetellään kun ei pääse ehtoolliselle!
Minusta jos ei kadu, niin miksi sitten menee edes syntejä tunnustamaan? Ja jos taas tunnustaa synniksi homoseksuaalisen teon, niin miksi sitä ei voi katua? Jos asian kanssa olisi ihan sinut, niin sittenhän ei varmaan sitä edes synniksi itse ymmärtäisi..? Kirkon opetuksen mukaan se ON synti, piste. Tästä ei päästä yli eikä ympäri.
Tuntuu hullulta jos homoseksuaalisia tekoja aktiivisesti harrastavat liittyvät ort. kirkkoon ja sitten alkavat arvostella Kirkon periaatteita. Olisivat liittymättä jos kerran heidän omat tekonsa ovat tärkeämpiä kuin Kirkko? Luterilaisessa kirkossa saa olla ja tehdä ihan mitä haluaa, miksi sitten ei voisi pysyä siinä? Tuntuu oudolta tulla "henkisesti pilkottavaksi".. ja kärsiä siitä.. mutta kaikki vain oman liittymispäätöksen vuoksi! Ei olisi ehtoolliskieltoa luterilaisessa kirkossa tullut..!
Täysin keinotekoinen ongelma tämä ehtoolliselle pääsemättömyys ja siitä mekastaminen.
Minusta muutenkin kirjoittajan asenne oli aika erikoinen. Lukekaapa. Minusta on väärin tehdä katumuksen sakramentista areena, jossa taittaa peistä esim. homoseksuaaliasioiden puolesta. Se ei ole tämän sakramentin tarkoitus.
Olen todella, todella pettynyt. Tällaist Analogista saa lukea vielä juuri ennen Kristuksen syntymäjuhlaa.
Nyt tämä ihminen kirjoittaa Analogissa kielteiseen sävyyn rippi-isän päätöksestä. Onko hän ollenkaan miettinyt tätä papin kannalta? Kuinka pappi VOISI päästää eukaristiaan sellaisen 'katujan', joka ei kadu??? Aivan mahdotontahan sellainen olisi. Olisiko papin pitänyt toimia omatuntoaan vastaan? Ja jos niin MIKSI?
Tekstiä tässä artikkelissa on vaikka muille jakaa. Mutta ongelma tiivistyy tähän:
1. homoseksuaalinen akti on Kirkon käsityksen mukaan synti.
2. katumuksen sakramentissa syntejä tunnustavan tulisi ilmaista katumus, kuinka muuten voisi tulla anteeksi antoakaan?
3. Tunnustaja ei ole ilmaissut katumustaan. Sitten ihmetellään kun ei pääse ehtoolliselle!
Minusta jos ei kadu, niin miksi sitten menee edes syntejä tunnustamaan? Ja jos taas tunnustaa synniksi homoseksuaalisen teon, niin miksi sitä ei voi katua? Jos asian kanssa olisi ihan sinut, niin sittenhän ei varmaan sitä edes synniksi itse ymmärtäisi..? Kirkon opetuksen mukaan se ON synti, piste. Tästä ei päästä yli eikä ympäri.
Tuntuu hullulta jos homoseksuaalisia tekoja aktiivisesti harrastavat liittyvät ort. kirkkoon ja sitten alkavat arvostella Kirkon periaatteita. Olisivat liittymättä jos kerran heidän omat tekonsa ovat tärkeämpiä kuin Kirkko? Luterilaisessa kirkossa saa olla ja tehdä ihan mitä haluaa, miksi sitten ei voisi pysyä siinä? Tuntuu oudolta tulla "henkisesti pilkottavaksi".. ja kärsiä siitä.. mutta kaikki vain oman liittymispäätöksen vuoksi! Ei olisi ehtoolliskieltoa luterilaisessa kirkossa tullut..!
Täysin keinotekoinen ongelma tämä ehtoolliselle pääsemättömyys ja siitä mekastaminen.
Minusta muutenkin kirjoittajan asenne oli aika erikoinen. Lukekaapa. Minusta on väärin tehdä katumuksen sakramentista areena, jossa taittaa peistä esim. homoseksuaaliasioiden puolesta. Se ei ole tämän sakramentin tarkoitus.
Olen todella, todella pettynyt. Tällaist Analogista saa lukea vielä juuri ennen Kristuksen syntymäjuhlaa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Todella kauheaa, otetaanpa tähän vielä toinen esimerkki. Tiedän henkilön, joka oli lihonut syötyään rasvatonta paastoruokaa. Ripillä hän ei suostunut katumaan ahneuttaan ja itsekeskeisyyttään, sillä hänen mielestään hän oli vain ahminut paastoruokaa, vaikka olikin käristänyt sen rasvassa. Toisaalta hänen aineenvaihduntansa oli niin erikoinen, että hän lihoi sitä enemmän mitä vähemmän söi.
Rippi-isän mielestä oli kuitenkin vallan tavatonta, että katuja ei katunut oman mahansa himojen mukaan elämistä. Vaikka lihavat ovatkin usein niin lupsakoita, niin tämä meni syyttämään rippi-isäänsä jo saavutetun oikeuden menettämisestä.
On todella niin kummallista, että lihavat haluavat puolustella syntejään ja pitää niistä kiinni kaikin tavoin.
Aloita vaikka uusi keskustelu lihavain ongelmista. En tajua mitä ne tähän nyt käsillä olevaan juttuun kuuluvat.
Tietty jotkut lihavat eivät kadu mässäilyään, mutta useimmat varmaan katuvat ja juuri katumushan on kaiken ydin! Jokainen lankeaa, mutta joka katuu saa synnit anteeksi ja myös pääsee siihen ehtoolliseen. Ärsyttää kun analogissa on tuollainen artikkeli, jossa ihan itsestään selvää asiaa aletaan puimalla puida, kun se ei siitä muutu. Kirjoittaisi konstantinopolin patriarkalle, tai Moskovaan - tosin uskon tietäväni millaisen vastauksen hlö saisi! - koska Suomi ei voi yksin alkaa muuttaa kirkon opetusta!
ja aivan kiusallaan, koska ei ole seriffiä pitämässä kuria palstalla. Kun täällä oli keskustelu, jossa käsiteltiin lihavuutta, tämä sama henkilö sabotoi tuotakin keskustelua.
sabotoi keskustelua, kun meidän olis pitänyt selittää että ei kukaan voi mitään omalle lihavuudelleen, niin tää vain meni väittämään, että lihavan pitää vain luopua lihavuudestaan
ortodoksin ei tule julkisesti kertoa, mitä on synnintunnustuksella keskustellut rippi-isänsä kanssa.
Minusta tuosta kirjoituksesta ei käy ilmi, että henkilö olisi aikuisena kirkkoon liittynyt. Kyllä ortodoksisissa tai puoliortodoksisissakin perheissä voi kasvaa homoseksuaaleja. Kirkkoon liittyvää homoseksuaalia ei voida tietenkään ottaa Kirkon jäseneksi, jos hän ei kadu taipumustaan ja mahdollisia tekojaan. Kirkkoon liityttäessä tehdään ns täydellinen synnintunnustus, jossa luulisi tuollaisen asian tulevan esiin.
Minusta kirjoituksen kirjoittaja saisi pyytää anteeksi rippi-isältään.
Artikkelin kirjoittaja saisi tosiaankin esittää anteeksipyynnön. Hän on julkisella foorumilla tuonut esiin tällaisia asioita, jotka pitäisivät olla rippi-isän ja rippilapsen välisiä. Lisäksi muutenkin tuo asennoituminen papistoon ja kirkkoon oli vähän kummallista.
pitäisi vaihtaa, emme hyväksy tällaisia kirjoituksia.
Älkää kummastelko tällä palstalla seurakuntalehdissä olevia kirjoituksia."Analogi" Olette kait jo huomanneet mihin Suomen ortodoksinen kirkko on menossa. Se on saanut erittäin paljon vaikutteita Luterilaisesta kirkosta. "Ambrokin" on tuonut hulluja ajatuksia tullessaan. Olisi pysynyt vain siellä aidan toisella puolella.
Meillä on jo kohta enemmistönä "sivari-papitkin". Kirkkomme johto on aivan käsittämättömän oloinen.
Ortodoksiseen kirkkoon liitty paljon ihmisiä, jotka luulevat voivansa muuttaa kirkkomme haluamaansa suuntaan. Seurakunnan luottamuselimissä on paljon "äsken" seurakuntaan muuttaneita. Meillä vihitään jo pappeuden eri asteisiin ihmisiä, jotka ovat saaneet oppinsa ja elämän tyylin Luterilaiselta puolelta. Ovat kuulma jo käyneet pari kolme kertaa kirkossa ja oppineet palkjon ortodoksisuudesta ennen kuin vihitään. Se nykyään riittää. Vai riittääkö? Riittää vain kunhan ovat vihkijän tuttuja ja tulevat hänen kanssaan juttuun. Tulevat pitämään suurta ääntä itsestään ja tavoistaan.
Luoja paratkoon, mihin olemme menossa.
sivarijutussa. Juttu on niin, että papin pitääkin olla "sivari", koska kanonit kieltävät papistolta sotapalveluksen -ja kaikkiin sotilaallisiin asioihin sekaantumisen. Vanhalla Venäjällä koko pappissääty oli vapaa asevelvollisuudesta.
Sitäkin ihmettelen, miten muka mielestäsi papiksi voi päästä vastakääntynyt, joka on "käynyt pari kolme kertaa kirkossa". Teologiset opinnot kestävät 5-7 vuotta ja niihin kuuluu erittäin paljon kirkossa käyntiä, sillä liturgiset harjoitukset kestävät vuosikausia ja ne edellyttävät miltei jokapäiväistä kirkossa käyntiä. Lisäksi teologian opiskelijat käyvät tietysti kirkossa viikonloppuisinkin ja lomillaan.
Jotkut kirkkoon liittyneet pampulapäät eivät vain tajua sitä, ettei suomen ortodoksinen kirkko ole kuin luterilainen. Ei kanoneja ja kirkon traditiota ja opetusta voi alkaa muuttaa siksi kun yksi tai kaksi homoa on sitä mieltä, ettei ne opetukset ole heistä kivoja. Tämä tällainen on sitä luterilaista touhua, siellähän nyt oppi muuttuu joka toinen vuosi.
Muutenkin tyhmää tulla koko kirkkoon venkaamaan asioita omaan malliinsa. Varsinaista suuruudenhulluutta sellainen.
Analogi,jota olen pitänyt tähän asti suomalaisen ortodoksisen lehdistön lippulaivana alitti uusimmassa numerossaan riman niin komeasti ettei kukaan ole vielä vastaavaan yltänyt.
Jos kyseinen "seksuaalieettinen" kirjoitus nyt ylipäätään oli pakko julkaista niin julkaisuajankohdan olisi voinut valita hiukan harkitummin.
Synti, on se tehty sitten hetero- tai homoseksiä harjoittaen, loukaten, tai jollain muulla niistä miljardeista tavoista joita käytössämme on on aina synti. Kirjoittaja ylpeilee ja kerskaa tehdyllä synnillä ja siitä saadulla epitimialla. Jo on aikoihin eletty!
Olen omalta osaltani tehnyt Analogin toimitukselle selväksi sen mitä ajattelen ko. kirjoituksesta ja lehden tasosta.
Oletkos sitten hyvin sietänyt ne monasti äärettömän häijyt ja valheelliset puheet homoseksuaaleista, joita tälläkin palstalla on voitu ainakin parin vuoden ajan lukea?
Eikö mikään sinussa ole liikahtanut myötätuntoon päin?
Jos joku yksilö kerran pari kertoo rehdisti kokemuksestaan kirkossamme, siitä, miten on tullut kohdelluksi, syntyy heti aika älämölö. Haukkua, kirota, halveksia - muka kuitenkin ihmisen hyväksyen - voidaan tehdä kanoneihin vedoten, pahalla paatoksella.
Täällähän ihmiset valittavat ja marisevat pikku asioista: ei ole pappi sellainen, eikä kuoro, eikä oikeastaan kukaan muu kuin kirjoittaja itse, joka tietysti on kristityistä parhain. Tällaista siedetään loputtomiin! Seksuaalisesti erilaisen kirjoitus saa kiukun liikkeelle. Miksi?
mikä tuon ihmisen synti oli, vaan siitä, että hän halveksii katumuksen sakramenttia ja rikkoo rippisalaisuutta.
Synnintunnustuksella tunnustamme syntimme ei papille, vaan itselleen Herralle. Pappi joka toimii tilanteessa todistajana ja synninpäästön antajana, voi antaa Pyhän Hengen vaikutuksesta neuvoja ja hänellä on valta joko sitoa tai päästää. Jos henkilö tulee ripille uhittelemaan eikä kadu syntiään, niin mitä muuta pappi voi tehdä kuin antaa epitimian.
Ortodoksikristitty ei saa puhua siitä, mitä synnintunnustuksella on keskusteltu, samoin kuin pappikaan ei saa kertoa siitä kenellekään mitään.
Kirjoituksessa rienataan
kolmea sakramenttia:
* pappeutta - ilmenee kirjoittajan asenteesta rippi-isäänsä ja siihen,
että esittää luottamuksellisesta asiasta tällaista - anteeksi vaan -
paskaa, johon
pappiparka ei oman vaitiolovelvollisuutensa vuoksi pysty vastaamaan
* katumusta - kirjoittaja on synnintunnustuksella "tunnustanut"
jotain, joka ei siis muka olekaan synti tai kaduttava asia. Katumus ei
ole keskustelutilaisuus, jossa esitetään omia mielipiteitä asioista,
vaan tunnustetaan asioita, jotka erottavat itsen Jumalasta / kirkon
yhteydestä / lähimmäisistä ja tehdään tämä katumuksen ja
parannuksenteon hengessä
* p Ehtoollista - ilmenee mm. siinä, että hän on itse "pitkittänyt" p.
Salaisuuksien osallisuuteen palaamista ja tällä kiusannut rippi-isäänsä.
Jutun kirjoittanut henkilö YLPEILEE ja KERSKAA synnin teoillaan ja rippi-isän määräämällä epitimialla.
Onko synnin teossa mitään kerskaamista?
Onko epitimian saamisessa mitään kerskaamista?
Onko oman rippi-isän pilkkaamisessa ja häpeään saattamisessa mitään kerskaamista?
Kyse ei ole nyt siitä mitä ko. ihminen on tehny vaan siitä miten hän suhtautuu niihin lääkkeisiin jotka on hänelle parannukseksi annettu ja rippi-isäänsä joka on hänelle ne määrännyt.
Kuvottavaa toimintaa !
Olen tasan täsmälleen samaa mieltä ja saman vaikutelman sain tuosta kirjoituksesta. Kirjoittaja siinä suhtautuu minun mielestäni ilman kunnioitusta näihin kolmeen sakramenttiin. Ei katumuksen sakramentti saa olla mikään taistelutanner jossa ratkotaan Kirkon oppia koskevia kysymyksiä, sellainen ei tosiaankaan kerro mistään oikeasta asenteesta. Entä jos itse menisin ripille ja sanoisin että olen tehnyt aviorikoksen.. mutta en sitä kadu? Olisiko muka väärin jos pappi silloin sanoisi, että en pääse ehtoolliselle??
Voisin puolustella tekoani sanomalla että olen luontoni puolesta moniavioinen, ettei ihmistä ole monogamiaan edes tarkoitettu. Ja ettn voi katua jos toimin vain luontoni ja taipumuksen mukaan. Ei siinä ole pahaa, sellaiseksi on Jumala meidät luonut, tai ainakin minut.
Laitan palautetta minäkin Analogiin tuosta kirjoituksesta ja a j a n k o h d a s t a , joka oli mitä sopimattomin, erään Kirkon suuren juhlan kynnyksellä. Eikö tätä tosiaan olisi voinut säästää ensi vuoden puolelle? Vuodattaa nämä valtaisat viisauden helmet silloin vasta. Nyt jäi monelle paha maku suuhun ja mitä tällä on saavutettu?
Joko Yhteys-henki alkaa saavuttaa analogin, en olisi uskonut. :( :( :( Olen nauttinut lehdestäni ja käsittääkseni sen päätoimittaja on jo johonkin pappeuden asteeseen otettu. Kuinka siis voi käydä näin, tällainen virhe arvio?
Surullista tason laskua.
Tahdon nyt rohkaista kaikkia tuota kirjoitusta paheksuvia laittamaan Analogiin siitä palautetta. Minusta seksuaalietiikastakin pitää voida pystyä keskustelemaan ilman Kirkon arvojen ja opetuksen ja sakramenttien väheksymistä. Tällainen henkilökohtainen ja salaiseksi tarkoitettujen asioiden puiminen lehtifoorumissa on minun mielestäni mautonta.
Papadopoulokseltakin erityisesti toivoisin suoraa yhteyden ottoa lehteen koska kirjoittaja tuntuu olevan sanankäyttelijänä taitava. Ja myös sinä pettynyt lappeenrannasta, sinne vain kirjoittamaan. Kirjoitan itsekin ja oikein omalla nimellä omasta sähköpostiosoitteesta. Nyt nimittäin saa minun mielestä jo riittää! :(
Kirjoittaisitte sitten tännekin omalla nimellänne! Analogissa kirjoittanuthan kirjoitti omalla nimellään, jopa kuvallaan. Hän ei maininnut papin nimeä, ei edes seurakuntaa.
Täällä sitä vastoin kirjoitetaan usein nimellä mainiten henkilöistä ja seurakunnista itse kätkeytyen vaihtelevien nimimerkkien taakse, osittain perättömiä, tietolähteinä usein oma mielikuvitus ja juorut.
Voisitte olla johdonmukaisia - vai pelottaako sittenkin?
Kuten jo tuolla ylempänä kirjoitin olen ottanut yhteyttä lehden toimitukseen.
Saamani hyvin korrekti ja ystävällishenkinen vastaus oli kuitenkin asiasisällöltään sen luontoinen että jatkotoimille on aihetta.
Täytyy lähestyä kirkollishallitusta ja piispainkokousta asian tiimoilta heti juhlan jälkeen.
Katsoin läpi kaiken tähän viestiketjuun kirjoittamani enkä löytänyt teksteistäni yhtään nimeä.
Analogin toimitukseen olen hoitanut kommunikoinnin omalla nimelläni ja niin tulen tekemään myös kirkollishallituksen ja piispainkokouksen suuntaan.
Kyseisen kirjoituksen lehteen laatinut henkilö on vakain tuumin ja harkiten tullut esiin nimellään ja valokuvallaan mikä on ainoa hyvä asia koko jutussa.
omalla nimelläsi! Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Ihanaa että vielä löytyy ihmisiä jotka ovat valmiita puolustamaan Kirkkomme oikeaa opetusta, ja jopa tietävät miten asiassa edetään, eli minne tahoille ottaa yhteyttä analogin jälkeen.
Kyllä minäkin analogiin kirjoitan se on selvä. Luonnos e-mailista on jo olemassa, huomenna lähtee.
Niinpä. Harva täällä koko omalla nimellään kirjoittelee. Ehkäpä hyväkin niin. Ainakin syntyy keskustelua aiheista, jotka oikeasti ihmisiä huolestuttavat. Muuten tulee vain niitä sokerisia ja sieviä juttuja, väen väkisin luotua valheellista harmoniaa.
Oman käsitykseni mukaan elämme nyt erästä Kirkon kuohuntavaihetta. Tietyt tahot yhteiskunnassamme ovat onnistuneet jo mädättämään toisen kansankirkon, nyt taitaa olla ortodoksisen kirkon vuoro. Jos sen olemme valmiita hyväksymään.
Mies kirjoittaa Analogissa omalla nimellään, lehdessä on vielä hänen kuvansakin. Hän ei mainitse rippi-isäänsä eikä edes seurakuntaansa, näitä ei voi kirjoituksen perusteella edes arvata.
Mutta sinä kirjoitat hänestä "homoseksuaalina", mitä ihmettelen. Oletko valmis kirjoittamaan lähimmäisistäsi myös "heteroseksuaaleina"? Minä ihmettelen, mistä kirkkoomme ovat tulleet nämä yliseksuaaliset ja kaikkein oikeaoppisimmat, ehkä sinä itse voisit kertoa?
Oletko yhtä valmis tuomitsemaan heteroavoliitossa elävän, joka ei synnintunnustuksella ole katumassa tekojaan? Raamatun vastaista haureuttahan sekin on, mutta silti näillä palstoilla jaksetaan muistuttaa vain homojen syntisyydestä. Ainoana selityksenä tähän tulee yhä uudelleen mieleen oman homouden pelko, joka mahtaa olla aika kauhea isoilla ja aikuisilla miehilläkin?
Kukahan mahtaa olla myös anteeksi pyynnön velkaa ja keneltä?
****************************************************************
Oletko yhtä valmis tuomitsemaan heteroavoliitossa elävän, joka ei synnintunnustuksella ole katumassa tekojaan? Raamatun vastaista haureuttahan sekin on, mutta silti näillä palstoilla jaksetaan muistuttaa vain homojen syntisyydestä.
****************************************************************
Kuulin kavereilta, että täälläkin käsitellään tätä asiaa. Edellä näemmä perätään keskustelua omalla nimellä.
Onko joku nähnyt, että papiston tuella julkaistaisiin adresseja (miehen ja naisen välisen) AVOliiton puolesta? Onko joku lukenut pamfletteja, joissa vaadittaisiin Kirkkoon AVOliitossa olevaa papistoa tai AVOliitossa oleville "oikeutta sakramentteihin"? Onko joku nähnyt, että AVOliitossa oleva henkilö revittelisi julkisuudessa luottamuksellisia keskustelujaan rippi-isänsä kanssa ja kehuisi julkisesti sillä, että ei ole katunut synnintunnustuksella asiaa, josta rippi-isä on nuhdellut, koska "tietää" olevansa oikeassa?.
Jos ON, asiaan tulee puuttua aivan yhtä aktiivisesti kuin tähän homoseksuaalikeskusteluun, koska tällainen kaikki sattuu olemaan ristiriidassa pyhän Kirkon opetuksen kanssa. Jos taas EI, asia ei kuulu ulkopuolisille. Se kuuluu ulkopuolisille VAIN siinä tapauksessa, että asianomaiset itse nostavat sen keskustelun esineeksi ja näinmuodoin julkiseksi.
Homofobian nostaminen kritiikin selitykseksi on lapsellista ja aiheetonta.
Koska tilanne alkaa minusta vähitellen mennä rankasti överiksi, jätän oheen yhteystietoni niitä varten, jotka eivät täällä halua esiintyä julkisesti omalla nimellään, mutta haluavat mahdollisesti kommentoida.
Analogilta, seurakuntalehdeltä, haluaisin kysyä näin julkisesti ja avoimesti, onko tällainen keskustelu sitä, mitä seurakuntalehden tulee sponsoroida Kristuksen syntymäjuhlan edellä!
Ilkka Soini
erikoislääkäri
Vantaa
[email protected]
Kyllä minusta Analogin kirjoituksesta kertoessa on ihan o.k. kuvata kirjoittajaa homoseksuaalina, jos selittää jutun sisältöä niille, jotka eivät ehkä sitä vielä ole lukeneet. Siinähän käy hyvin selville mistä jutussa on kyse.
Varmasti jokainen ortodoksi paheksuisi aivan yhtä lailla heteroseksuaalista avionrikkojaa, joka siis __ei kadu__ syntiään (!) synnintunnustuksella. Hulluahan olisi silloin ylipäätään osallistua _katumuksen_ (!) sakramenttiin. Johan sakramentin nimikin kertoo, että siinä kadutaan. Jos ei kadu - no, se onkin jo asia aivan erikseen, olipa synti sitten mikä vain. Katumatonta ei voi tietystikään päästää osallistumaan eukaristiaan, se on sanomattakin selvä.
En ole niin varma siitä onko aina pelkästään ihailtavaa esiintyä avoimesti omalla nimellään ja kuvallaan kaikissa tapauksissa. Rehellistä, ehkäpä. Mutta joku voisi asian kokea synnillä kerskailemiseksikin. Eräänlaista ekshibitionismiahan on sekin, että ihmiset tuovat iltapäivälehtien sivuille ja kansiin sairautensa ja toilailunsa. Siitä Paljastaja itse saa irti jotakin. Sitä voi olla tavallisen ihmisen vaikea ymmärtää, mutta valitettavasti näin on.
Uteliaana ihmisenä haluan tiedustella Teiltä sitä montako yhteydenottoa olette saaneet viimeisen puolen vuorokauden aikana sähköpostitse tai muulla tavoin?
Epäilen että anonyymejä kirjoituksia kritisoivat nimimerkit ovat lampaita susien vaatteissa eivätkä uskalla ottaa yhteyttä omalla nimellään ja keskustella asiasta.
Keskustelu täällä sammui kokonaan; yhtään henkilökohtaistakaan viestiä en ole saanut.
Kovasti perättiin kritiikkiä ja keskustelua omalla nimellä, mutta siihen se sitten stoppasi. Harmi.
Ilkka Soini
Vantaa
[email protected]
Tutustuin kanoneihin. Piispojen seksuaalirikokset ovat salaisiksi laitetetut, eikä niitä ole soveliasta tutkia.
Mitäköhän tapahtuisi jos joku piispa alkaisi jakaa virkoja suostuvuusperiaattella?
Mitä taas pappien selibaatti rikkomattomuuteen tulee, niin tämä kaanoni on aikansa elänyt. Lesket eivät elä selibaatissa, vaan ottavat uuden vaimon.Toivottavasti ns. elävän lesket huolehtivat entisen perheensä hyvinvoinnista. Tämä kaanoni pitäisi mitätöidä.
Muuten olen sitä mieltä että kaanoneihin ei kannata tutustua mikäli aikoo säilyttää mielenrauhansa.
Lehtiin täytyy lähettää aina kaikenlaista palautetta.
Nettikeskustelussa on singottu kiviä jos johonkin suuntaan. Tulee mieleen, että "synnitön heittäköön ensimmäisen kiven". Kirjoituksenkin ajankohtaa-joulun alla- on kritisoitu. Miksi? Nythän on mitä parhain aika vastaanottaa huoliimme ja puutteisiimme ilosanoma- vastaus: "Kristus syntyy-kiittäkää"! Toistemmekin tukea ja ohjausta matkallamme tarvitsemme. Mutta totuus lienee, että elämme vain armon ja anteeksiannon varassa.
"Nythän on mitä parhain aika vastaanottaa huoliimme ja puutteisiimme ilosanoma- vastaus: "Kristus syntyy - kiittäkää"! Toistemmekin tukea ja ohjausta matkallamme tarvitsemme."
Kristittynä ja ortodoksina eläminen on ilmeisesti niin vaikeaa, eivätkä lähimmäiset herätä meissä mitään muuta kuin kaikkein mustimpia ajatuksia, jos olemme itse kaikkein oikeimmin uskovia ja kaikkein oikeimmalla tavalla kirkkaimmin valaistuneita.
Voimme ottaa kristillisyyden perinteestä yhden yksityiskohdan vaikka siellä on valittavana kokonainen ihmimillisyys. Voimme nostaa yhden yksityiskohdan kaikkein tärkeimmäksi asiaksi, jolla voimme sortaa ja raastaa lähimmäisiämme sen sijaan, että tuntisimme mitään lähimmäisenrakkautta - edes Herramme syntymäjuhlan aikana.
Mutta kun me olemme niin viisaita, me voimme luokitella kaikki ihmiset yhden asian perusteella hyviin ja huonoihin. Huonoiksi leimaamille annamme yhteisen nimen ja määrittelemme heidät vastuullisiksi myös omasta henkisestä pahoinvoinnistamme. Oman määritelmämme mukaan huonojen ryhmä ei ole kelvollinen, koska me olemme tulkinneet Raamattua.
Seuraavaksi me voimmekin yllyttää heittämään kiviä. Näin tehtiin 30-luvulla aika monessa kristillisessä maassa, joissa kaikissa löytyi paljon halukkaita ja vapaaehtoisia kivittäjiä. Kaikkein viisaimpien ja kaikkein valaistuneimpien ei tarvinnut itse tahrata käsiään.
Ollaanko me nyt menossa samaan suuntaan? On hyvin huolestuttavaa, että kirkkaasti valaistuneiden joulossa on myös korkeasti koulutettuja, joiden luulisi jo ammattinsakin puolesta ymmärtävän muita enemmän.
tätä se on. yhteys löytää kyllä tiensä analogiinkin, ikävä kyllä. :(
onko analokikin jo sellainen lehti joka vajoaa seiskojen ja ohojen tasolle, että siellä saa tehdä paljastuksia yksityinen ihminen? tulla kaapista jne.
asioista on voitava keskustella. Keskustelu ja teko ovat eri asioita. Miksi seksuaalietiikasta ei saa kirjoitella. Minusta Analogin kirjoitus ei ollut mitenkään järisyttävä. Hyvä että edes joku uskaltaa puhua näistäkin asioista.
myös seksuaalisuuden asioista. Mutta kun tässä kyseisessä kirjoituksessa on lähdetty jo ennalta hävittyyn taisteluun: kirkon perinne ja Raamattu on homoseksuaalista elämäntapaa vastaan.
Paitsi tietysti jos tehdään kuten luterilaiset, eli sallitaan ja hyväksytään vaan kaikki mitä vastaan tulee. Ai niin, eiväthän luterilaiset hyväksy niitä pappejaan, jotka virkakysymyksessä haluavat pitää kiinni kirkon perinteestä ja Raamatun kannasta. Mutta se on jo toinen juttu se, vai onko? Ensin naispapit, sitten sateenkaarimessut ja kohta homoliittojen siunaaminenkin on luterilaista todellisuutta. Kas siinäpä esimerkkiä kerrakseen…
Olen kasvanut ortod.uskoon ja saanut siitä lohdutusta ja voimia elämäni alussa. Nyt teinipoikana pelkään, että kohtaloni on kuin Analogissa esiintyneen veljen. Siskolle on syntymässä langennut kromosomitaakka. Pitäisikö hänen katua? Mongoloidina hänellekin ovat auenneet kirkon ovet. Nytkö ne ovat minun sairauteni vuoksi itseltäni kiinni? Olisiko siis paras ratkaisu kirkosta ero? Sairauteni/ kromosomi-tms-virheen vuoksi tunnen olevani homo. Katuisinko syntymääni? Syytänkö vanhempiani, kohtaloani vai mitä, että tunnen niin. Haavat vuotavat verta! Kristuksen syntymäjuhlaa juhlineena ja hänen syntymästään kiittäen tunnen sittenkin, että tällaisenakin voin astua sisään kirkkoni ovesta.
että tunnet itsesi homoseksuaaliksi tarkoita, että sinun pitäisi ruveta homosuhteeseen. Ortodoksihomo elää selibaatissa niin kuin tuhannnet muutkin ihmiset ovat kristittyinä tehneet. Tarvitset rippi-isän tukea tähän asiaan.