Hei!
Kerron oman tarinani.
Olen 20vuotias nainen ja mieheni on 25 vuotias. olemme seurustelleet vuoden ja vähän päälle. Meillä on ollut elämä melkoista,suhteen alussa riitoja tuli kun oli luottamus pulaa..eksät kummitteli molempien mielessä. joimme usein ja sitten tietenkin humalapäissään me olimme melko riitaisia, minä olen kunnon rääväsuu ja osaan kyllä huutaa ja puhua pahoja asioita ja satuttaa sanoillani todella pahasti. oli sitten eräs päivä jolloin mies joi ison pullon viinaa huomaamattani ja itse olin vain yhden drinkin kerinnyt ottaa kunnes huomasin että pullo tyhjä.. jaahas, vai oli hän niin paljon juonut mietin,hän nukkui sohvalla ja minä seilailin internet sivustolla nimeltä ir galleria. mieheni heräsi yhtäkkiä ja hyökkäsi katsomaan mitä minä teen,minua kun ärsyttää jos hän lukee mitä minä kirjoittelen siis vahtaamalla vahtaa mitä teen netissä niin iskin kaikki sivut kiinni ja lähdin koneelta pois. hän sitten meni siihen koneelle ja vaati minua sanomaan tunnukseni ja salasanani sivustolle millä olin niin en tietenkään sanonut koska mitä ne hänelle kuuluu. ei minun mielestä kuulu! ei minulla mitään salaista siellä ollut mutta silti ei ne kuulu hänelle ja minusta tuommonen on ihan tyhmää että salasanat pitäs kertoa että ukko pääsee urkkimaan. noh,siitä se sitten alkoi, minun eksästäni puhumaan että olisin muka hänen kanssaan siellä keskustellut blaa blaa blaa.en todellakaan. sitten hän tivasi ja tivasi ja en kertonut mitään kun ei ollu mitään kerrottavaa. olen ollut luotettava! en ymmärrä miksi hän aina alkaa raivoamaan eksästäni, nooh siitä sitten alkoi,hän otti minua paidastani kiinni ja alkoi heitellä ympäri kämppää, juoksin tai ainakin yritin juosta karkuun muttei siitä mitään tullut,itkin ja tärisin ja huusin apua! mies oli ihan hullunkiilto silmissä tappamassa minua,huusi että tapan sinut, otin siinä heittelyjen lomassa puhelimen ja sanoin että soitan poliisit jos et rauhotu että puhutaan. niin ei hän nakkasi puhelimeni seinään luettuaan viestini. sitten jatkui minun hakkaaminen, heitti minut lattialle ja löi turpaan,kuristi ja repi taas paidasta ylös,viskeli ympäriinsä,sitten olin jossain vaiheessa sängyllämme ja hän kaatoi sängyn päälleni,minä ja koira litistyttiin sinne ja sitten hän meni vauhkoamaan keittiöön. mitä lie.. minä juoksin äkkiä niissä vaatteissani mitä vain päälläni oli ulos rappusille,itkin ja tärisin vain.en osannut ajatella mitään pelätä vain. sitten siihen tuli naapurin kaks mummoo ja he kyselivät mitä on tapahtunut ja menin sen toisen mummonluo siihen yläkertaan sitten ja siellä puhuin heidän kanssaan,sain soittaa poliisit. täytyi ne soittaa että pääsen kotiani turvallisesti, poliisit tulivat ja mies ei ensin meinannut ovea avata,avasi kuitenkin. vaadin poliisien viemään miehen pois koska en olisi hänen kanssaan uskaltanut olla samassa huushollissa vaikka hän olikin rauhoittunut.
mietin tämän tapauksen jälkeen mitä tekisin ja en osannut lähteä. hän on hakannut entisiä tyttöystäviäänkin mutta ei näin pahasti.
minä tykkään miehestäni ja hän minusta mutta sen me tiedämme että viina ei sovi kuvioon! se tekee meidät molemmat hulluiksi.
meille on tulossa lapsi. on siis asiat loistavasti nyt! mutta aina minä pelkään sitä milloin hänellä taas poksahtaa ja saan kyytiä. kai se ihan normaalia on pelätä. menen ihan paniikkiin ja alan itkeä ja täristä jos hän pientäkään merkkiä antaa hermostumisesta,ihan pienestä siis. hän on ihan hölmistynyt että mikä mulle tuli. olenko terve,mutta kai se nyt tuommosen turpasaunan jälkeen on normaalia pelätäkin!
kaikki olisi loistavasti jos ei tarvis pelätä ja pelkään ja mietin tätä tapahtumaa melko usein... olenkin sanonut että jos lyöt vielä kerran niin minä jätän,en katso enää! ja se on varma,minä en jää miehen rinnalle joka lyö,ihan sama mitä koittas sit urputtaa en enää kuuntele ja sen olen sanonut moneen kertaan,parempi olisi tajuta. jos siis väkivaltaa minuun yhtään enää tulee tältä niin en katso läpi sormien. silloin tulee loppu ja kaikki saavat tietää.
Kerron oman tarinani.
Olen 20vuotias nainen ja mieheni on 25 vuotias. olemme seurustelleet vuoden ja vähän päälle. Meillä on ollut elämä melkoista,suhteen alussa riitoja tuli kun oli luottamus pulaa..eksät kummitteli molempien mielessä. joimme usein ja sitten tietenkin humalapäissään me olimme melko riitaisia, minä olen kunnon rääväsuu ja osaan kyllä huutaa ja puhua pahoja asioita ja satuttaa sanoillani todella pahasti. oli sitten eräs päivä jolloin mies joi ison pullon viinaa huomaamattani ja itse olin vain yhden drinkin kerinnyt ottaa kunnes huomasin että pullo tyhjä.. jaahas, vai oli hän niin paljon juonut mietin,hän nukkui sohvalla ja minä seilailin internet sivustolla nimeltä ir galleria. mieheni heräsi yhtäkkiä ja hyökkäsi katsomaan mitä minä teen,minua kun ärsyttää jos hän lukee mitä minä kirjoittelen siis vahtaamalla vahtaa mitä teen netissä niin iskin kaikki sivut kiinni ja lähdin koneelta pois. hän sitten meni siihen koneelle ja vaati minua sanomaan tunnukseni ja salasanani sivustolle millä olin niin en tietenkään sanonut koska mitä ne hänelle kuuluu. ei minun mielestä kuulu! ei minulla mitään salaista siellä ollut mutta silti ei ne kuulu hänelle ja minusta tuommonen on ihan tyhmää että salasanat pitäs kertoa että ukko pääsee urkkimaan. noh,siitä se sitten alkoi, minun eksästäni puhumaan että olisin muka hänen kanssaan siellä keskustellut blaa blaa blaa.en todellakaan. sitten hän tivasi ja tivasi ja en kertonut mitään kun ei ollu mitään kerrottavaa. olen ollut luotettava! en ymmärrä miksi hän aina alkaa raivoamaan eksästäni, nooh siitä sitten alkoi,hän otti minua paidastani kiinni ja alkoi heitellä ympäri kämppää, juoksin tai ainakin yritin juosta karkuun muttei siitä mitään tullut,itkin ja tärisin ja huusin apua! mies oli ihan hullunkiilto silmissä tappamassa minua,huusi että tapan sinut, otin siinä heittelyjen lomassa puhelimen ja sanoin että soitan poliisit jos et rauhotu että puhutaan. niin ei hän nakkasi puhelimeni seinään luettuaan viestini. sitten jatkui minun hakkaaminen, heitti minut lattialle ja löi turpaan,kuristi ja repi taas paidasta ylös,viskeli ympäriinsä,sitten olin jossain vaiheessa sängyllämme ja hän kaatoi sängyn päälleni,minä ja koira litistyttiin sinne ja sitten hän meni vauhkoamaan keittiöön. mitä lie.. minä juoksin äkkiä niissä vaatteissani mitä vain päälläni oli ulos rappusille,itkin ja tärisin vain.en osannut ajatella mitään pelätä vain. sitten siihen tuli naapurin kaks mummoo ja he kyselivät mitä on tapahtunut ja menin sen toisen mummonluo siihen yläkertaan sitten ja siellä puhuin heidän kanssaan,sain soittaa poliisit. täytyi ne soittaa että pääsen kotiani turvallisesti, poliisit tulivat ja mies ei ensin meinannut ovea avata,avasi kuitenkin. vaadin poliisien viemään miehen pois koska en olisi hänen kanssaan uskaltanut olla samassa huushollissa vaikka hän olikin rauhoittunut.
mietin tämän tapauksen jälkeen mitä tekisin ja en osannut lähteä. hän on hakannut entisiä tyttöystäviäänkin mutta ei näin pahasti.
minä tykkään miehestäni ja hän minusta mutta sen me tiedämme että viina ei sovi kuvioon! se tekee meidät molemmat hulluiksi.
meille on tulossa lapsi. on siis asiat loistavasti nyt! mutta aina minä pelkään sitä milloin hänellä taas poksahtaa ja saan kyytiä. kai se ihan normaalia on pelätä. menen ihan paniikkiin ja alan itkeä ja täristä jos hän pientäkään merkkiä antaa hermostumisesta,ihan pienestä siis. hän on ihan hölmistynyt että mikä mulle tuli. olenko terve,mutta kai se nyt tuommosen turpasaunan jälkeen on normaalia pelätäkin!
kaikki olisi loistavasti jos ei tarvis pelätä ja pelkään ja mietin tätä tapahtumaa melko usein... olenkin sanonut että jos lyöt vielä kerran niin minä jätän,en katso enää! ja se on varma,minä en jää miehen rinnalle joka lyö,ihan sama mitä koittas sit urputtaa en enää kuuntele ja sen olen sanonut moneen kertaan,parempi olisi tajuta. jos siis väkivaltaa minuun yhtään enää tulee tältä niin en katso läpi sormien. silloin tulee loppu ja kaikki saavat tietää.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mutta mitä loistavaa tuossa tilanteessa on? Sekö, että teet lapsen tuollaisen miehen kanssa, josta tiedät, ettei hän kykene normaaliin parisuhteeseen, vaan joudut elämään jatkuvassa pelossa? Sinä ja lapsesi ansaitsette turvallisen kodin, jota miehesi ei kykene teille tarjoamaan.
joo,mutta sanoinkin että meillä on asiat hyvin nyt. ei ole ollut viimeaikoina,moneen kuukauteen riitoja. siis tietenkin ollut on riitoja mutta ei turpasaunaa sen yhen kerran jälkeen.
en jaksa enää suhteestani enenpää nyt kirjoitella.
On tavallista perheväkivallassa, että välillä on ihanaa ja normaalia, HETKEN aikaa. Sitten taas pamahtaa, kuukauden, vuoden tai vuosien päästä. Väkivalta muuttuu raaemmaksi kerta kerralta. Tätä kutsutaan väkivallan kierteeksi, joka on ihan tavanomaista väkivaltaisissa perheissä.
Haluatko todella, että myös lapsesi joutuu elämään pelossa? En näe tuossa teidän tilanteessa mitään hyvää. Lapsilla on oikeus kasvaa turvallisessa kodissa! Myös lemmikkijänne käy sääliksi.
Lähde, kun vielä voit, vaikka turvakodin kautta www.turvakoti.net
Kuuluuko sinun mielestäsi rakkauteen pelko ja väkivalta? Lähde kun vielä voit. Miehesi voi vammauttaa sinut pysyvästi pahoinpitelyllä. sinulta voi mennä kuulo, näkö, voit rampautua loppuiäksesi... onko se todella tuon kaiken arvoista?! Että pelkäät ja täriset muutenkin siellä kotona, sitäkö se "hyvin meneminen" on?! Herää!! Maailmassa on paljon miehiä, jotka rakastavat naisiaan oikeasti, eivätkä koskaan tahtoisi näille mitään pahaa.
Perheväkivalta johtaa pahimmillaan kuolemaan.
Samaa ihmettelin myös täällä, mitä loistavaa on elää jatkuvan paniikin alla ja lapsi tulossa vielä tuota soppaa hämmentämään.
Eiköhän olisi aika ottaa ohjakset omiin käsiin ja vastuu lapsen tulevaisuudesta.
Kyllä sinä pärjäät ilman miestä, mutta lapsi ei ilman äitiään..
itsellesi ,jos lyö kerran niin toisenkin ajattele kun saatte lapsen tilanne voi mennä pahemmaksi, haluatko lapsesi näkevän tuommoista hakkaamista, kysyn vain, ja heitto ettet nyt jaksa suhteesta keskustella sulje vain silmät asialta se on joskus edessä,toivon ,että ymmärrät mitä tarkoitan en ole nuori enääparisuhteessa ei tarvitse pelätä eikä ole pakko, pärjäät lapsesi kanssa kahdestaankin.
enköhän itse tiedä mitä teen ja omien tunteiden mukaan elän. kyllä niitä riitoja on jokaisessa perheessä ja niistä pääsee yli. ainakin minä näin uskon. nykyään on vaan se eroaminen muotia,minulle se ei ole niin että heti kun pieni vastoinkäyminen,niin erotaan! siinä ei mitään järkeä. ainahan pienestä asiasta saa suuren kun vähän matkii kauniita ja rohkeita.
Yritän säästää hieman vaivojasi. Tässä se Suomalainen tarina, joka on joka kerta sama.
Väkivalta toistuu ja pahenee. Lapsesi oppii sen mallin kotonaan. Kun pahoinpitelyn sallitaan jatkua pahoinpitelijä uskoo hyvin pian sen johtuvan täysin uhrista: "Olet huono nainen ja äiti. Ajat minut lyömään nalkutuksellasi/hiljaisuudellasi/pelollasi." on tyypillistäkin tyypillisempi lyöjän logiikka.
Lyöminen ja väkivalta tulee lopulta mukaan "normaaliin" elämään myös ilman alkoholia ja samalla huutaminen ja syyllistäminen pahenevat täysin tolkuttomiin mittoihin. Siinä vaiheessa sinä itsekin jo uskot kaiken johtuvan itsestäsi ja teet kaikkesi parantaaksesi itsesi ja korjataksesi suhteesi. Häpeät ruhjeitasi ja eristyt ystävistäsi. Elät lakkaamattomassa pelossa, jota olet tottunut pitämään normaalina olotilana.
Lopulta sitten tulee se väistämätön taitekohta. Miehesi menee liian pitkälle ja loukkaannut vakavasti tai kuolet. Mikäli jäät henkiin tässä on se kohta, jossa todennäköisimmin lopulta pääset ulos vankilaksi muuttuneesta suhteestasi.
saa tulla alle 30 v. ja juomarit pitää kuohia/salvaa, vai mikä se nimitys on , jolla estetään lisääntyminen sekä mies että nainen.
Miksi sitten tänne forumille kirjoittelet jos tiedät mitä tehdä? Aloituksesi oli suorastaan mainio esimerkki siitä milloin PITÄISI erota. Jotenkin kulunut stoori tuo, että tehdään väkivaltaiselle ukolle lapsi vielä...
Ja mitäs pahaa eroamisessa on jos homma ei toimi?
Jos asenteesi on tuo nyt, aloituksesi oli provo. Pitkän tarinan jaksoit kirjoittaa.
Jos taas kyseessä ei olisi provo, olisin todella huolissani.
Luin kirjoitukseni ja voin vain todeta että ihan ilmeisesti seurustelet minun ex mieheni kanssa!Tuo ei tuosta paremmaksi muutu,pahenee vain.
Itsekkin tein "nuorena ja viattomana" hänen kanssaan lapsen,mutta niin on tehnyt kolme muutakin...Että näin täällä...
Lähde pois ja kauaksi.Niin minäkin tein.
päästä tosta äijästä eroon. Paremmaksi meno ei ainakaan mene lapsen saannin jälkeen. Ajattele edes lapsen tulevaisuutta ja ota ero.
sanoa sinulle, itse olen agressiivinen mies, ollut jo pienenä. Varsinaista nyrkillä lyömistä ei ole ollut suhteessani. Mutta kaikkea muuta paskaa kylläkin. Itse aion ja haluan muuttua ja lopettaa, ja huomenna aloitan avun hakemisen, vaikka se vaaatisi satoja tunteja psykiatrin luona käymistä, lääkkeiden syömistä niin sen aion muuttaa itsessäni. Kun luin juttuasi, niin rupesin itkemään takiasi. Rukoile ja pyydä että miehesi hakeutuu hoitoon. Itse en halua enää elää näin, jos miehesi oikeasti rakastaa ja välittää sinusta, niin hän hakeutuu hoitoon. Ja viina ei sovi todellakaan miehellesi, toivottavasti tajuaa sen itsekkin...
sadisti, joka hakee riemunsa täältä.
No tuo on luonteen piirre jota itse pidät normaalina. Sadisti tarvitsee toisen tuskaa ja hätää jonka saa itse aiheutettua.
Kuka tahansa normaalia elämää elänyt ymmärtää tuo liitto ei ikinä onnistu.
aina, mutta miksi salailet ja peittelet mieheltäsi asioita jos ei ole mitään salattavaa..
Sun käytöksestä kyllä saisi sen kuvan, että salaat jotain, varsikin huonon itsetunnon omaavan ihmisen kanssa.
niin salailen jotakin? en ymmärtänyt?
asiat meillä on nyt hyvin,ei ole hakkaamista. ei ollenkaan, mutta silloin vain aina säikähdän jos jokin merkki tulee hermostumisesta ja eiköhän se ole ihan normaalia.
en oikein jaksa nyt enää selitellä,mutta tahdoin vain kirjoittaa sen mitä minulle on tapahtunut. olen edelleen saman miehen kanssa enkä ole häntä leimannut naistenhakkaajaksi vaikka aina niin suutuspäissäni sanonkin. ollaan onnellisesti yhdessä ja pysytään. minä uskon tähän meidän juttuun ja meillä menee nyt paremmin kuin koskaan!
Hei,
Luin nyt vasta tätä ketjua. Olisi kiva kuulla, miten sulla nyt menee?
Hän on pahoinpidellyt sinut eli ja käsitääkseni et olle ainoa joten hän on naistenhakkaaja, leimaamista ei ole puhua asioista niiden oikeilla nimillillä, kun puhuu totta ei leimaa, kertoo vain kuinka asiat on.
Säälin lastasi, olet kun halveksuttava äitini.
PS ei ole normaalia edes silloin tällöin pelätä miestä jonka olettaa rakastavan.
Juuri tuota minunkin äiti vuodesta toiseen jauhaa ja yhä jaksaa roikkua suhteessa. Mitä uhkailet, toteuta muutos, mies ei koskaan muutu, ei sinun tai kenenkään kanssa, hakkaa koska on ainan tottunut asiat niin hoitamaan.
Onneksi olkoon tulevalle äidille, haluat siis kasvattaa lapsen siellä perhehelvetissä. Onhan se kiva pienestä pitäen kasvaa siinä pelossa, tiedän koska minunkin äiti pakotti meidät elämään siinä helvetissä.
Yksikään kossupullo ei ole minua hakannut, joka kerta se on ollut se äidin unelma hakaava isä perkele. Tiesihän tuo, kun on humallassa ja hakkaa saa kaiken seuraavana päivän anteeksi, kun se oli sen viinan syy.
Poksataahan tuo, pienikin syy niin sinä tai lapset maksatte siitä, lätty lytiseen, luita murtuu ja vähintään se pelko on aina läsnä ja häpeä ( ketään ei kehtaa tuoda kotia, ei kertoa perheestä mitään, toivoa isän kuolemaa tai edes pientä toivetta päästä pois helvetin esikartanosta = kotoa )
Mikä helvetti saa naisen olevan niin epärealistinen että edes uskoo tilanteen muuttuvan paremmaksi. Hanki naulapyssy ja ammu sillä käteen päivittäin ja anna lapselle oikeus asua ilman väkivaltaa, näin molemmat ovat tyytyväisiä, sinä saat tuntea kipua ja lapsi kasvaa turvallisessa paikassa ( siis kaukana isästä ) Tai anna lapselle oikeus olla jossakin muualla ( lastenkoti on paratiisi verrattuna väkivaltaiseen kotiin )
ANNA KOIRA POIS, PAREMPAAN KOTIIN. Viis minä siitä jos joku itse vapaaehtoisesti hakkaajan haluaa, mutta eläin kärsii ja on vaarassa!
Rankka fakta on, että jos lyö kerran lyö toisenkin. Tai ainakin todennäköisyys on 99,9 %. Seuraava kerta voi olla se kun hän oikeasti tappaa sinut.
Vai on asiat loistavasti? - Onko parisuhteessa pelkääminen loistavaa? Tai edes tervettä? Olisi viisainta mennä ammattiauttajan luo tai vain lähteä ennen vauvan syntymää. Mitä jos hän tekee lapselle jotain pahaa?
ON VAIN AJAN KYSYMYS, HALUATKO ODOTTAA SIIHEN ASTI?
Ja tuo "jätän sinut jos vielä lyöt"- lässytys on ihan turhaa. Olet antanut kerran anteeksi, annat vielä tulevaisuudessakin. Hän on kerran lyönyt. Ja lyö sinua tulevaisuudessakin. Tämä sama kuvio toistuu valitettavan monessa parisuhteessa.
Toivomme sinulle voimia jaksaa jättämään hänet. Se varmasti on vaikeaa ja pelottavaa, mutta usko pois, se olisi yksi elämäsi parhita päätöksiä.
Jos mies lyö kerran, se lyö toistekkin. Tiedän tämän itse miehenä. Lyöminen on niin syvällä, se on osa sen miehen luontoa. Jälkiviisaana voin sanoa että sun olisi pitänyt lähteä heti suhteesta kun kuulit että se paska on pahoinpidellyt edellisiäkin tyttöystäviään. Mutta ei ole vielä myöhäsitä häipyä! Siis VIELÄ.
Sen miehen raivo patoutuu hänen sisälleen, hän varoo hermostumasta koska sinun lähtemisuhkaukset pelottaa, mutta voit olla varma siitä että jonain päivänä se tapahtuu, hän räjähtää totaalisesti. Jos on vielä umpihumalassa niin en ihmettelisi vaikka tarttuisi puukkoon... Kysymys on kuitenkin sinun ja syntymättömän lapsesi turvallisuudesta, jopa hengestä niin ole hyvä ja lähde parisuhteestasi! Tuolla on miljoonia HYVIÄ miehiä odottamassa sinua.
lupaavalta.
Häntä ärsyttänee käytöksesi eikä osaa muuta keinoa kuin pahoinpidellä. Siinä hänen tunteen näytöksensä.
Jos olette naimisissa, miksei hän saisi lukea sinun kirjoituksia netistä?
Mä luen jo nyt poikakaverini kirjoituksia facebookista. Siinä ei ole mitään epänormaalia ja tietenkin hän sallii lukea, ei ole koskaan kieltänyt. Ei hänellä ole salattavaa.
Mutta teidän suhteenne ei ole tasapainossa. Jos olisi, muuttaisitte käytöstänne. Hän hakisi apua jne. Jos on ollut tollainen hakkaaja, miksi kuvittelisit hänen siitä muuttuvan?
Mihin tiikeri raidoistaan noin vain pääsee?
tuommoista se meilläkin oli kunnes sain tarpeekseni ja jätin miehen... ja tiedoksi että jos mies lyö yhden kerran hän lyö toistekin eikä siihen ole mitään selittelyjä.. ja jos teillä on ollut alusta noin kamalaa niin sanonpa viellä että pahemmaksi menee !!! minä annoin mennä liian pitkälle.. kannattaa ihan lapsesikin vuoksi yrittää päästä erooon miehestä sillä siinä on pikkuisenkin henki vaarassa---....
Ihan samaa mieltä edellisten kanssa. Minä pääsin karkuun hullua väkivaltaista miestäni (lähdin jo kerran ja hölmöyksissäni menin takaisin) kun hän "niin lupasi muuttua" ja muuttuikin - kahdeksi viikoksi. Sitten lähdin ja parin kuukauden kuluttua äijä oli ottanut uuden naisen, joka ei valitettavasti ehtinytkään karkuun...
Sitä naista ei enää ole olemassa... niin että näinkin voi käydä.
hei,
itse (ex-)ns.'mieheltani' turpaan saaneena eli kokemuksesta voin kertoa sulle, etta jos 'mies' on lyonyt kerran lyo toistekin. Kaytan lainausmerkkeja 'miehen' kohdalla silla joku joka hakkaa tyttoystavaansa/vaimoaan/ylipaataan ketaan ei todellakaan ole oikea mies. Oma silloinen 'avomieheni' aityi vahitellen ja paiva paivalta vakivaltaisemmaksi, oli mustasukkainen olemattomasta (en todellakaan pettanyt). Ensin noin vuoden ajan vahatteli, haukkui ja verbaalisesti pahoinpiteli, sitten rupesi tonimaan rikkomaan astioita ym huonekaluja - ja silla viimeisella kerralla pahoinpiteli minut totaalisesti. Silla pimahti mustasukkaisuuskohtauksen aikana paassa, rupesi hakkaamaan ja potkimaan, yritin puolustautua mutta 45kg painavana naisena en tottakai pystynyt siihen isoa aikuista 'miesta'' vastaan.
Lopputulos: hakkasi & potki mut niin pahasti etten pystynyt menemaan toihin viikkoon kun oli naama niin turvoksissa, en edes pystynyt kavelemaan kunnolla moneen paivaan kun se paska potki mua jalkoihin niin monta kertaa. Hyokkayksesta oli kulunut 3 vkoa kun kerroin silloiselle esimiehelleni asiasta, ja pystyin edelleen nayttamaan hanelle jalkani jotka olivat aivan mustelmilla, reisista nilkkoihin asti.
Jokatapauksessa, se oli se viimeinen sysays joka sai mut jattamaan sen paskan, asuin kaverin kanssa vahan aikaa ja ns. nuolin haavojani. Noin 1 vuosi sen jalkeen tapasin nykyisen aviomieheni joka ei ole KOSKAAN kohottanut kattaan naista kohtaan, joka kohtelee minua kuin prinsessaa edelleen joka paiva vaikka ollaan oltu naimisissa jo 11 vuotta. Sain myos ylennyksen n. 2 vuotta sen jlk kun jatin sen hakkaavan paskan ; eli itseluottamus ja rohkeus palaili pikkuhiljaa takaisin.
Toivotan rohkeutta AP:lle pysya paatoksessa eika menna takaisin.
Olen varma, että ennen tätä lyömistä olet ajatellut, että minua ei kukaan lyö kuin kerran. Ja kuitenkin uskoit lupauksiin. Itse meinasin tehdä saman kun ensimmäisen ja viimeisen kerran hakattiin ja sitten vannottiin "etten ole edes väkivaltainen, en ymmärrä miten noin tein", ei edes muistanut mitä oli tehnyt, kyseli vaan mistä kaikki minun mustelmat oli peräisin. No läheinen ihminen sai minut vannomaan, että en lähde hengelläni leikkimään kyseisen henkilön kanssa, tiedän että hän on oikeassa, en kyennyt olemaan oma itseni hakkaajan seurassa tapauksen jälkeen, olo oli kuin viulun kielellä, jännitit omia sanojasi ja liikkeitäsi, ei se ole normaalia elämää. Toivottavasti osaat tehdä oikean ratkaisun...
lyö takaisin!
lyö kovempaa takaisin. stand up for your self woman... peace