On hieman vaikea tilanne. Koeaikaa olisi kuukausi jäljellä ja tämä duuni ei ole minulle tarkoitettu. Epäselvyyksiä, ajan puute, yhteistyö, työsuhde-edut...mm. nuo mättäävät. Uutta työtä pitää saada alle ja jos en saa, niin melkeimpä pakko jäädä tänne töihin. Jos irtisanoudun sitten koeajan jälkeen, rapsahtaa sopimuksessa mainitut sakot päälleni. Jojoonoko tässä pitäisi heittäytyä??
hankala tilanne
koodari/projektipäällikkö/a...
7905
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vain sieltä. Ei itseään työlle saa uhrata, elämää on muuallakin ja vähemmälläkin rahalla selviää kun niin päättää.
Ei tätä rahan takia tehdäkkään, vaan kokemuksen joka nyt meinaa jäädä lyhyeksi. Tiedän, että jossain se "mun paikka" on, mutta ei kuitenkaan saa seilata paikasta toiseen sitä etsien. Saa itselleen vaan huonoa mainetta, kuitenkin tieto kulkee IT-maailmassa ;) Täällä on hyviäkin päiviä, jotka auttavat eteenpäin, mutta ne huonot päivät sitten taas masentavat...
seilata, eihän se satama luoksekaan tule ;)
Aseta jokin aikaraja: esim. tämän verran nyt katson tätä touhua ja sitten laitat paperille plussat ja miinukset. Sitten näet.
On pakko luopua jostain et saa jotain muuta, siinä on riskins, mutta myös suuremmat palkinnot.
jeps on sulla patti tilanne..itellä päättyi työsuhde äskettäin.olin rakennus hommissa yhdellä kaverin isän alaisuudessa homma toimi aluksi mutta kun isäntä tuli samalle työmaalle alkoi armoton vittuilu koko ajan sain kuulla törkeyksiä häneltä pikkupojaksi laiskuriksi ja ym ym..haukkui..jotain kun teki ei kelvannut uusix meni yritin kaikkeni olla omaaloitteellinen koko ajan tein hommia kun kaveri ajeli pitkin kyliä lorvimassa ja sain syyt siitä aina ja kun jotain oli hävinnyt mun vikahan se oli.se kävi kunnon päälle rupes tulee agressioita masennuin niinkin pahasti että rupesin syömään masennus lääkkeitä että jaxaisin sen urakan loppuun ajattelin selviäväni jatkossakin näillä konsteilla ei se vaan toiminu.perkele et olin tyhmä..nämä kaiken tietävät ja osaavat henkilöt ei arvostanut mua ollenkaan ja kun ajattelee minkälaisen uhrauksen/uhrauksia tein jatkuvasti siltikään ei..ainiin palkka asioista sen verran että tapana oli palkka päivänä jättää puolet vähintään omaan taskuun joutui monta kertaa kysymään saataviaan..noh rupesin olee pois sieltä sotkemasta asiota kun en saanut rahoja ei se vaan toimi..sieltä lähti monta timpuria pois samoista oireista ihmetteli mun sitkeyttä tai tyhmyytä.. jtt ja uudenmaan laatu huolto palvelu.en tiedä oliko ne maxanu edes veroja aikaisemmat yritykset ovat kaatunut veropetoksista laitonta puuhaa selvis jälkeen päin sekin asia.huh huh mitä jengiä....
Eipä ollut joulupyhistäkään paljoa apua. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näitä asioita pohtiessa meni sitten yöunetkin, ja avovaimo parka saa kuulla kaikenlaista. Syytön hän on tähän, yrittää tehdä kaikkensa jotta asia paranisi. Ei pidä koskaan tuoda töitä kotiin (henkisesti), mutta se näkyy jo päältäpäin. Ennen olin ystävä/läheisporukan iloisin henkilö, nyt hiljaisin...
Mulla samanlainen tilanne, vaihdoin duunia viime keväänä ja lähes heti huomasin ettei nappaa. Pieni firma, kemiat ei avainhenkilöiden kanssa toimi, oma toimenkuva ei vastaa kiinostusta/osaamista ymsyms. Tosin alunperinkin vaihdoin sillä mielellä työpaikkaa että 50/50 mahikset on että homma lähtee rullaamaan ja nyt on muutaman kuukauden tosiaan ollut se ajatus päässä, että jotain muuta on löydettävä. Ei ole ollenkaan kivaa että v---ttaa vapaa-aikanakin duuniasiat, muu elämä on kuitenkin paljon tärkeämpää. Olen nyt sillä mielellä, että hoidan hommiani ja koko ajan seuraan mitä paikkoja muualla on tarjolla. Lisäksi järjestän elämäntilannetta siten että esim. alanvaihto ja pieni tulotason pudotuskin on mahdollista. Katsetta eteenpäin, ei pidä jäädä kitumaan ja juurtumaan aloilleen!!
Minäkin olen pyrkinyt siihen, että hoidan työt sitä mukaa kun kerkeän. Ylitöille en noin vaan ryhdy ja kuten aiemmin mainitsin, en tuo töitä kotiin..mitä nyt henkisesti.
Tuntuu ristiriitaiselle se väite, että työmaailmassa ei katsota hyvällä silmällä henkilöä, joka on vaihtanut työpaikkaa kuin kalsareitaan. Mutta toisaalta joku täällä mainitsikin, että etsimällä se oikea löytyy. Näinhän se käy puolisoa etsiessäkin ;)