Voiskohan joku asiaan kuulumaton valkaista mulle tilannetta, jota en ite kaiken sekasotkun keskellä tajua!
Olin naisen kanssa 5 vuotta yhdessä ja lähtöasetelmat hyvät. Kaikki mielenkiinnon kohteet samoja, muutimme yhteen... Jossakin vaiheessa mulla alko sitte homma kuseen ja tuleen probleemia oman itteni kans ja alkoholi alko viedä mukanaan.
Tyttöystäväni halusi aluksi koko ajan olla vain mun kans joka tunti, mutta ei sietänyt mun juomista, koska olin kusipää, en fyysisesti, mutta helvetin pahasti henkisesti. Aloin tuuppimaan häntä kavereittensa seuraan, että sain juoda rauhassa. Tämä ei tietenkään helpottanut asiaa, tulin vielä mustasukkaiseksi ja aloin painostamaan erolla, jonka siihen aikaan jostakin kumman syystä halusin, mutta tyttö ei, vaan suorastaan roikku minussa. No loppujen lopuksi hän ajautui salasuhteeseen. Sain kiinni ja puhuttelin ja se ei halunnu erota... Se katkasi täysin ne välit ja annoin anteeksi, koska oma vikahan se oli ja ryhdistäydyin... Jonku ajan päästä asia alko kaiveleen mua ja taas tuli pullo mukaan. Ja sama noidankehä alko. Taas se ajautu kaksoiselämään... No itse sitte päätin ettei jaksa kiusata itteensä, eikä toista ja sanoin, että loppu, nyt erotaan! Se kuitenki loppu se toinen suhde siltä samalla ja se hyppäs seuraavaan. Ja nyt eletään tätä päivää. Se kaivelee näitä meidän suhteen vanhoja asioita ja itkee, että minä en taistellu siitä. Sen kamat on mun kämpäs, mutta se yöpyy sen uuden jätkäkaverin tykönä, mutta ei halua sitoutua siihen. Käytännön syistä se joutuu käymään täällä ja sama juttu aina: Se kehuu, että miten ihana se uusi on ja että miten muutki on kosinu paljon. Eli kääntää veistä mun haavassa. Muuten se välttelee mun näkemistä, vaikka halus erotessa olla kaveri, koska aina kun ollaan pitempään yhdessä se johtaa seksiin... Onko tuo normaalia eron jälkeistä paskanjauhanta-noidankehää, vaan mitä se on? Meillä on paljon yhteisiä juttuja, joita pitäis kavereina jatkaa, mutta ei se oikein onnistu
kun toinen välttelee koko ajan... Vastatkaa ny joku joka tietää enempi elämästä! en tiedä, että mihin pitäis ryhtyä. Haluan sille kaikkea hyvää, mutta tuo sen elämisen tyyli ei oikein vakuuta. Koska se on muka rakastunu nyt siihen tämän hetkiseen, mutta koskettelee mua kun ollaan tekemisissä. Onko tuo normaalia vaan pitääkö mun vielä kerran yrittää saaja se takasi, koska tottahan minä haluaisin kuitenkin vielä yrittää.
Olin naisen kanssa 5 vuotta yhdessä ja lähtöasetelmat hyvät. Kaikki mielenkiinnon kohteet samoja, muutimme yhteen... Jossakin vaiheessa mulla alko sitte homma kuseen ja tuleen probleemia oman itteni kans ja alkoholi alko viedä mukanaan.
Tyttöystäväni halusi aluksi koko ajan olla vain mun kans joka tunti, mutta ei sietänyt mun juomista, koska olin kusipää, en fyysisesti, mutta helvetin pahasti henkisesti. Aloin tuuppimaan häntä kavereittensa seuraan, että sain juoda rauhassa. Tämä ei tietenkään helpottanut asiaa, tulin vielä mustasukkaiseksi ja aloin painostamaan erolla, jonka siihen aikaan jostakin kumman syystä halusin, mutta tyttö ei, vaan suorastaan roikku minussa. No loppujen lopuksi hän ajautui salasuhteeseen. Sain kiinni ja puhuttelin ja se ei halunnu erota... Se katkasi täysin ne välit ja annoin anteeksi, koska oma vikahan se oli ja ryhdistäydyin... Jonku ajan päästä asia alko kaiveleen mua ja taas tuli pullo mukaan. Ja sama noidankehä alko. Taas se ajautu kaksoiselämään... No itse sitte päätin ettei jaksa kiusata itteensä, eikä toista ja sanoin, että loppu, nyt erotaan! Se kuitenki loppu se toinen suhde siltä samalla ja se hyppäs seuraavaan. Ja nyt eletään tätä päivää. Se kaivelee näitä meidän suhteen vanhoja asioita ja itkee, että minä en taistellu siitä. Sen kamat on mun kämpäs, mutta se yöpyy sen uuden jätkäkaverin tykönä, mutta ei halua sitoutua siihen. Käytännön syistä se joutuu käymään täällä ja sama juttu aina: Se kehuu, että miten ihana se uusi on ja että miten muutki on kosinu paljon. Eli kääntää veistä mun haavassa. Muuten se välttelee mun näkemistä, vaikka halus erotessa olla kaveri, koska aina kun ollaan pitempään yhdessä se johtaa seksiin... Onko tuo normaalia eron jälkeistä paskanjauhanta-noidankehää, vaan mitä se on? Meillä on paljon yhteisiä juttuja, joita pitäis kavereina jatkaa, mutta ei se oikein onnistu
kun toinen välttelee koko ajan... Vastatkaa ny joku joka tietää enempi elämästä! en tiedä, että mihin pitäis ryhtyä. Haluan sille kaikkea hyvää, mutta tuo sen elämisen tyyli ei oikein vakuuta. Koska se on muka rakastunu nyt siihen tämän hetkiseen, mutta koskettelee mua kun ollaan tekemisissä. Onko tuo normaalia vaan pitääkö mun vielä kerran yrittää saaja se takasi, koska tottahan minä haluaisin kuitenkin vielä yrittää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
E kannata yrittää takaisin. Pettäisi kumminkin, hyppii sellaisella vauhdilla sängystä sänkyyn ettei mitään rajaa.
Ihan sama onko se ongelma pullo vai joku muu, suhteessa kuin suhteessa on aina kriisejä. Kriisin aikana sun exäsi ratkaisu on antaa pillua vieraalle. Tämä tulee toistumaan uudelleen ja uudelleen.
Haukut sen suoraselkäisesti huoraksi kun seuraavan kerran tulee käymään. Näin se ymmärtää pysyä poissa ja pääset siitä henkisesti eroon.
Thänk juu, kommentista.
Olen itekki siihen tulokseen tullu, siitä seki varmaan johtu, että se halus aivan sairaasti olla koko ajan yhdes, ennen kun karkotin sen omille teillensä. Pitäs irtaantua, mutta kun on yhteisiä töitä, joita pitäis vielä jatkaa, kun se ite nimenomaan niin halusi ja itekki haluan, mutta kun ei tuu vittuakaan. Aina se menee vanhan paskan kaiveluun ja riitelyyn. Ja koska miehenä ajattelen alapäällä ja tyttö esittelee sulojaan niin panemiseenki tahtoo lipsahtaa. Pitäs ottaa aikalisä, mutta kun se ei perkele onnistu. Mun osalta haukkumiset on haukuttu, pidän siitä muuten ihmisenä, mut sillä tuntuu olevan jotaki hampaankolossa. Ja tämähän on väärin sitä toista kaveria kohtaan. Ei haluais laittaa projekteja jäihin joitten eteen on monta vuotta tehny töitä, mut jospa se vähitellen tuon tytön fiilikset laantus...
Minä en nyt tajua, että miksi kiusaatte toisianne olemalla yhteydessä
toisiinne. Te ette selvästi sovi yhteen ja teette toisenne vain onnettomaksi.
Sinä olet kohdellut naista kuin mikäkin itsekäs mulkku, eikä hänkään
ole sinua kohtaan mikään enkeli.
Miksi ihmeessä ette vain jatka elämäänne eri suuntiin ja lopeta yhteydenpitoa
lopullisesti? Molemmat olisivat luultavasti onnellisempia. Yhdessäolonne
näyttää olevan pelkkää tappelua ja toistenne loukkaamista. Mitä
ihmeen hyötyä sellaisesta on?
Reilusti vaan välit poikki ilman mitään kaverimeininkiä, niin pääsette
lopullisesti toisistanne yli.
Muijasi arvostelukyky ei ole ihan parhaasta päästä ja ongelmia on sinullakin. Niin kauan kuin hengaatte yhdessä, aiheutatte vaan tuhoa toisillenne.
Olen itse melko samanlaisessa tilanteessa.Meillekkin on käynyt niin, että aina kun olemme samassa huoneessa asiat jotenkin kummasti johtavat peti hommiin. Kuitenkin ajattelin asiaa ja jotakin oli pakko tehdä, kun molemmat voi pahoin. Yksinkertaisesti kasasin kaikki hänen tavaransa muovipusseihin ja soitin, että olis vähän asiaa... Sovittiin ettei vähään aikaan nähdä, mikä ei kyllä ihan helppoa olosuhteista johtuen ollut.
Huomasin että välimatka parantaa kummasti välejä. Nykyään jos nähdään niin aika on rajoitettu, ettei mitään vaan pääse tapahtumaan. Eikä oikeastaan tee edes mieli, kun on ehtinyt ajatella sitä miten yhdessäolo vaan pahentaa asioita.
Aika ja välimatka on syistä riippumatta ehkä parhaat ratkasut... eikä kummankin tiedossa olevat rajatkaan ole pahitteeks, jos niistä vaan pystyy sopimaan... Päätöksiä voi olla vähän liiankin vaikea tehdä, mutta jos siihen pystyy niin asiat ainakin ajan kanssa helpottuu. Jos kolmea vuotta on vaikea jättää taakse ja unohtaa niin voi olla teillä vielä vaikeampaa, mutta kannattaa jaksaa yrittää... Kaveruus ei välttämättä ole mahdollista, sillä jos se yhtään tuntuu vaikealta pitkänkin ajan jälkeen niin se vaihtoehto kannattaa ehkä ihan suosiolla unohtaa.