Tilanne tämä: Ollaan avomieheni kanssa seurusteltu kohta kaksi vuotta, tästä ajasta asuttu yhdessä suhteen alusta alkaen. Kumpikin rakastamme toisiamme, mutta kun välillä tuntuu että jotain puuttuu..
Riitelemme joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pahoina aikoina (joka kestää korkeintaan päivän) tuntuu että olisi parempi erota mutta ei.. Elämä tuntuu joskus jämähtäneen paikoilleen. Voinko olla tämän "elämäni miehen" kanssa vielä onnellinen pitkäänkin? Onko muita joilla ollut samanlainen tilanne? En haluaisi erota, mutta kuitenkin haluaisin... Onko tämmöinen tilanne normaali?? (ei varmaan..)
Tällä hetkellä asiat ovat hyvin mutta pelkään että millon tulee taas uusi riita. Väkivaltaakin riidoissamme joskus törmätään.Mieheni on myös pettänyt aikoinaan minuaja tulevaisuus pelottaa niin kamalasti, en uskalla edes hengittää ,mitä tehdä kun rakastan niin kamalasti, mutta en vain ole koskaan onnellinen ,enkä kai tule olemaan jos suhdettamme varjostaa kokoajan luottamuksenkin puute.
Olisin iloinen jos voisitte kommentoida tätä ja laittaa omia kokemuksia ja mielipiteitä.
Riitelemme joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pahoina aikoina (joka kestää korkeintaan päivän) tuntuu että olisi parempi erota mutta ei.. Elämä tuntuu joskus jämähtäneen paikoilleen. Voinko olla tämän "elämäni miehen" kanssa vielä onnellinen pitkäänkin? Onko muita joilla ollut samanlainen tilanne? En haluaisi erota, mutta kuitenkin haluaisin... Onko tämmöinen tilanne normaali?? (ei varmaan..)
Tällä hetkellä asiat ovat hyvin mutta pelkään että millon tulee taas uusi riita. Väkivaltaakin riidoissamme joskus törmätään.Mieheni on myös pettänyt aikoinaan minuaja tulevaisuus pelottaa niin kamalasti, en uskalla edes hengittää ,mitä tehdä kun rakastan niin kamalasti, mutta en vain ole koskaan onnellinen ,enkä kai tule olemaan jos suhdettamme varjostaa kokoajan luottamuksenkin puute.
Olisin iloinen jos voisitte kommentoida tätä ja laittaa omia kokemuksia ja mielipiteitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei surusilmä!
Lukemasi juttu kuulosti auttamatta mun suhteelta(eilen erottiin, jätin hänet...) onnellisuus hävisi johonkin. en tajua minne... seurusteltiin melkein kaksi vuotta, oltiin kuin paita ja peppu..
Viimeisen puolen vuoden aikana mulla on käunyt usein mielessä ero, mutta vain jämähdin paikoilleni ja annoin lisää mahdollisuuksia hänelle.. mikä kävi loppujen lopuksi voimille pahasti.
Välillä olin rakastunut ja välillä mietin eroa.. ja miten seen teen ja milloin.. vähän sairasta. mutta välitän tstä imisestä vieläkin!!
viimeisen pisteen i:n pälle tuli kun huomasin kiinnostuneen bileissä muista pojista ja olin heidän kanssa mielummin kuin hänen jonka kanssa seurustelin. se ei olisi ollut reilua olla ihmisen kanssa, vaikka muut kiinnostaa enämmän ja olla kertomatta ätä hänelle.
Olo on vaan nyt niin tyhjä ja haikea, välillä ok, mutta taas välillä surun ja kaipuun vallassa.
Luen mielelläni lisää miten jakselet.