Hei
ollaan oltu kolme vuotta yhdessä joista 1.5v naimisissa. Rakastan miestäni hän on minulle tosi tärkeä ihminen mutta viime ajat on ollut tosi vaikeita ja olen miettinyt eroa. Olen saannut hänet kiinni pettämisestä jo muutaman kerran ja aina kuulen lupauksia ja huomaan että ne on aina katteetomia. Mirheni voi olla nykyään pitkiä aikoja pois kotoa ja kun hän tulee kotiin kysyn missä oot viettänyt yösi saan aina jonkun epämääräisen vastauksen... Oon tosi loppu ja väsyny tilanteeseen. Oon koittanu keskustella asioista mutta siitä ei tuu yhtään mitään. Jos otan eron puheeksi niin kuulen heti että sulla on varmaan toinen ja jne..... Musta vaan jotenkin tuntuu että pitäis päästää irti. Vai pitäiskö viellä kovemmin taistella ja mistä tietää milloin kannattaa luovuttaa kokonaan.Kertokaa kokemuksianne!
ollaan oltu kolme vuotta yhdessä joista 1.5v naimisissa. Rakastan miestäni hän on minulle tosi tärkeä ihminen mutta viime ajat on ollut tosi vaikeita ja olen miettinyt eroa. Olen saannut hänet kiinni pettämisestä jo muutaman kerran ja aina kuulen lupauksia ja huomaan että ne on aina katteetomia. Mirheni voi olla nykyään pitkiä aikoja pois kotoa ja kun hän tulee kotiin kysyn missä oot viettänyt yösi saan aina jonkun epämääräisen vastauksen... Oon tosi loppu ja väsyny tilanteeseen. Oon koittanu keskustella asioista mutta siitä ei tuu yhtään mitään. Jos otan eron puheeksi niin kuulen heti että sulla on varmaan toinen ja jne..... Musta vaan jotenkin tuntuu että pitäis päästää irti. Vai pitäiskö viellä kovemmin taistella ja mistä tietää milloin kannattaa luovuttaa kokonaan.Kertokaa kokemuksianne!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pettämistä, koska itsekin olen uskollinen. Avioero on raskas vaihe elämässä, mutta itse en myöskään jaksaisi elää jatkuvassa epävarmuudessa. Minulla oli aikoinaan mies, joka petti, ja jäi kiinni. Siihen loppuin meidän suhde, päivääkään en jäänyt katsomaan. Voimia sulle.
Ehkä olisi parempi erota, miksi väkisin pitää miestä, jota ei näköjään kiinnosta avioelämä. On tainnut mennä luvan kanssa naimisiin. Älä anna hänen manipuloida sinua, että olisi sinun vikasi. Heivaa se ukko.
Jälleen kerran saa huomata, että monet tämän palstan ihmiset ovat mukautuvaisia tyhmyyteen asti. Et näet taatusti ole ainoa lajissasi. Minusta vain tuntuu, että Tavis-Tiina olisi heittänyt Perus-Peransa jo ensimmäisestä selittämättömästä yöseikkailusta ulkoruokintaan.
Tällä palstalla sen sijaan aina vain jaksetaan uskoa ja toivoa parempaa. Mistä se mahtaa johtua? Onko ulkomaalaisesta vaikeampi erota? Hävettääkö enemmän tunnustaa tosiasiat kanssaihmisille? Pelottaako, etta kaikki pääsevät sanomaan: "Mitäs minä sanoin?"
Seurustelin neljä vuotta ulkomaalaisen kanssa. Ja täytyy myöntää, että elämäni oli pelkkää helvettiä pari viimeistä vuotta. Hänen puoleltaan pettämistä tapahtui paljon ja myös jäi kiinni niistä. Aina menossa kavereittensa kanssa ja tuli kotiin iltamyöhällä, jos tuli. Jaksoi kuulema rakastaa minua, mutta en tiedä mitä se rakastaminen heidän kulttuurissa tarkoittaa. Käytti törkeästi minua hyväkseen, niin rahallisesti, kuin henkisestikin. Eikä erottanut oikeaa väärästä, koska hän oli aina oikeassa. Se, että onko ulkomaalaisesta vaikea erota, niin oma kokemukseni pohjalta voin kertoa, että tosi vaikeeta. Yritin eroa varmaankin kymmeniä kertoja, mutta mieheni onnistui manipuloimalla aina tulla takaisin. Aina oli joku hyvä veruke.Olen pitänyt itseäni aina hyvinkin itsenäisenä ihmisenä, mutta hänen onnistui karistaa minusta se vähäinenkin itsetunto, mikä oli jäljellä. Ajattelin usein, että jos olisin ollut vähänkin heikompi ihminen, niin en olisi jaksanut elää enää. Loppuaikoina tunsin olevani pelkkä robotti, jonka hän oli ohjelmoinut omiin haluihinsa ja tarpeisiinsa,kunnes taas jaksoin herätä todellisuuteen ja miettiä tätä elämääni ja sitä mitä siitä olin menettänyt. Ja enempää ei sitten tarvinnutkaan, kuin tulla se hetki ja riita ja mittani oli täynnä ja heitin mieheni pihalle..Mutta hän jaksaa vieläkin vainota minua.Ei jätä rauhaan.Yölliset soitot ja textarit kertovat kaiken...mutta nyt pysyn vahvana.En vastaa soittoihin, en textareihin.Kolme viikkoa on mennyt, joten olen varmaankin voiton puolella.Ja mikä parasta, niin tunteeni ovat jäätyneet (ja toivottavasti kuolleet) :)
ennen kuin näin vastauksesi, jäin miettimään, että kuinka moni antaa mokusuhteessa pettämisen anteeksi. Siis verrattuna siihen tilanteeseen, että naapurin Ville tekisi samat kusiset temput. Annetaanko pettäminen anteeksi kulttuurierojen mukana, siinä samalla kun opetellaan ja sopeudutaan toisen muihin tapoihin. En voi käsittää, mä olen juurikin tuossa pettämisasiassa ehdoton, en ole sitä koskaan sietänyt enkä voisi edes kulttuurieron varjolla sulattaa.
Missähän se menee se liian ymmärtämyksen raja?
Minua ei ole tässä suhteessa petetty eikä tavallaan petetty suomalaissuhteessakaan. mutta itse olen pettänyt miestäni niin, että hän sen myös tietää.
Silti olemme vielä yhdessä (kolmas vuosi tuli täyteen vastottain) Mies horisee, että tahtoo yrittää jotain mutta en minä tästä muutu eikä ne ongelmat mitkä johtivat pettämiseen ole muuttuneet. Toisaalta kumpikaan ei halua jättäjän mainetta... Miehelle se olisi silti helpompi koko ero kuin minulle ja minä tavallaan toivoisin, että hän jättäisi minut ettei minun tarvitsisi.. ja on tässä muutakin pientä minkä takia eroa pitää valmistella vielä ja harkita.
Suomi suomi pari olisi jo eronnut tässä tilanteessa.. mies olisi heittänyt vaimonsa tavarat ulos. (niin tosiaan mies maksaa tästä vuokraa en minä ja hänen nimensä on talokirjassa... toisaalta hän etsii nyt itselleen uutta asuntoa mutta ei tee sitä mielestäni tarpeeksi hanakasti). Olemme vieläkin hyvissä väleissä mutta kaikki miehen rakkauden osoitukset tuntuvat tyhjältä, voisi melkein sanoa, että ollaan kulissi liitossa kunnes erotaan.
Omalta kohdaltani ajatellen pettämistä, Itse olen anteeksi antavaa tyyppiä, toinen nainen ei olisi minulle ongelma...
Miehelleni toinen mies ei olisi ollut niin iso asia, jos se olisi ollut suomalainen (tämä on taas näitä outoja käsityksiä)
tiedän kyllä mokupareja joissa mies on varsinainen auervaara ja vaimonsa tietää sen. Parikin kertaa äijä lentää pihalle ja könyää sitten takaisin ja nainen päästää sen aina tulemaan... kun taas suomalaisen kaverinsa heitti pihalle alta aikayksikön kun sai tietää tämän petollisuudesta.
Yksi syy sietää toisen petollisuus voi olla yhteinen lapsi. Moitä enemmän parilla on yhteisiä kongreettisia asioita (yhteinen yritys, asunto, lapsi, jne.) sitä vaikeampi varmaan erota...
Villekään ei lentäisi leppäkeihäänä avioliitosta pihalle puuhailtuaan naapurin hilman kanssa, jos hänellä on yhtään vakaata yhteistä omaisuutta tai lapsia liisan kanssa.
Varsinaisesti en osaa sanoa antaako tuttavani anteeksi miestensä syrjähypyt (tai antaako mieheni minulle anteeksi minun syrjähyppyni) eri kulttuuriin kuuluvana asiana vai onko syy pysyä yhdessä jossain yhteisessä kongreettisessa omaisuudessa. Tyhjän päällä eläville vapaille sieluille eroaminen on helppoa.
Meillä eroamista pitkittävät monet syyt.
Epävarmuus, taloudelliset seikat, kiintymys rutiinit (ja toisaalta rutiinit ovat yksi syy erota), ympäristön reaktio, eroamisen tahtominen ei ole molemmin puolista, koko prosessin aloittaminen pelottaa. Toistaiseksi kaikki on hyvin ei riidellä mistään, eikä tapella mutta eipä kyllä ole paljon muutakaan sitten paitsi sänkytoimet ja raha-asiat jaettavana.
Kylmäkiskoiselta naiselta. Itse en voisi edes sänkypuuhia harrastaa puolisoni kanssa, jos tunteet olisivat kuolleet, tai olisin pettänyt puolisoani. Minulla näet olisi varmasti huono omatunto tapahtuneesta. Mutta meitä on moneen junaan, ja toivottavasti saat joskus maistaa omaa lääkettä, kun ei se edes tunnu olevan sinulle mikään ongelma tai surullinen asia. Suoraan sanottuna, minusta miehesi ansaitsee uskollisemman vaimon itselleen, ja varmasti silloin metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.
"...enkä voisi edes kulttuurieron varjolla sulattaa.
Missähän se menee se liian ymmärtämyksen raja?"
Eiköhän se raja mene siinä, että suostuu sietämään jotakin, mikä tuntuu pahalta. Eikä tuo kulttuuriero ole sietämisen ja sulattamisen syynä sen legitiimimpi kuin mikään muukaan. Se onkin jännä juttu tämä kulttuuriin vetoaminen: kun oman kulttuurin edustaja tekee jotakin paskaa, hän on paska. Kun jonkin toisen kulttuurin kasvatti tekee jotakin paskaa, syy ulkoistetaankin helposti kulttuuriin. Ja ristiriitoja, johtuivatpa ne mistä tahansa, ollaan ilmeisesti valmiimpia sietämään moku-suhteissa kuin "yku-suhteissa". Jos Mikko ja Liisa ovat kovin erilaisia merkitsevin osin, he ehkä auliimmin tunnustavat, etteivät sovi toisilleen ja että olisi älytöntä aloittaa/jatkaa suhdetta. Kun kyseeseen tulevat ns. kulttuurierot, ei erilaisuuden ja yhteensopimattomuuden ongelmia olla aina niin valmiita tunnustamaan, vaan lyödään päätä sitkeästi seinään. Ja kulttuurierot, mitä kaikkea sellaisiksi hyväksytään? Kelpaako kulttuurieroksi se, että yksi on vilkas Lappeenrantalainen ja toinen hidas Hämeenlinnalainen? Tai se, että yksi tulee akateemisesta perheestä ja toinen on duunaritaustainen? Tai että yksi on minkintarhaajakulttuurin edustaja ja toinen minkinvapauttajakulttuurin. Ainahan vastuun ja syyn voi jonnekin ulkoistaa, jos niin haluaa.
niin hän lähtee joka tapauksessa. Mieti kumpi on helpompaa, lopettaa nyt vai tulla jätetyksi sitten.
Sen verran haluan selventää että mieheni ei ole minun kanssa oleskeluvan takia koska hänellä on jo pysyvää. Mieheni on asunut suomessa melkein kymmene vuotta. Että se ei ole syy miksi hän olisi kanssani.
lehden jakajana törmää monenlaisiin totuuksiin porraskäytävissäkin,yölläkin.
Ei kaikkien tarvitsekaan olla oleskeluluvan takia,vaan kyseessä on sitten muu hyöty mitä saa kun on suomalainen nainen kainalossa-tai 5.
Hyötyähän siinä tavoitellaan ja mieluiten kunnon rahallista hyötyä,sen tähden täytyy olla myös monta rahastettavaa rahastajalla.
Mielipiteitä on tosi monia ja moni kyllä ymmärtää ettei jättäminen ole niin helposti tehty kuin sanottu.Siihen tosiaan liittyy niin monia asioita mitkä pitää yhdessä. Ja niinkuin tosi moni tossa kommentoi että mieheni hyötyy minusta jollain lailla mutta.... Ei ainakaan rahallisesti koska hän rahoittaa minun elämiseni,(vaatteet,ruoka,baari-illat) Ja oleskelupa on ollut jo vuosia....
saman läpi, ja menetin monia vuosia uskomalla tyhjään. Kerran pettää, pettää toisenkin kerran - pitää AINA paikkansa. Joko hyväksyt miehesi harrastuksen ja kärsit, tai katsot itseäsi peiliin ja heivaat juipin pihalle. Helppoahan se ei ole, mutta kokemuksesta voin sanoa, että oli päätös mikä tahansa se helpottaa kun sen saa tehdyksi. Toivon hyviä ratkaisuja ja parempaa uutta vuotta 2008.
Parisuhteessa on vain kaksi ihmistä. Miehesi ei ole kiinnostunut parisuhteesta, ainakaan sinun kanssasi. Muista syistä on kanssasi kuin rakkaudesta.
niin metsään meni. Kerroin aikaisemmin tilanteesta jonka olen JO käynyt läpi (vuosia sitten) ja heivannut juipin omasta elämästäni.
Kyllä tuo ainakin minulle olisi ollut selvä peli jo aikoja sitten. Eihän miehesi ole millään tavoin sitoutunut sinuun tai avioliittoonne! Miksi oikein katselet tuollaista ja mikä saa sinut kuvittelemaan, että tilanne odottelemalla paranee? Miehesi ei ole rottaa parempi ja soveltuu ainoastaan ulkoruokintaan, kuten muutkin rotat. ;o) Jos nukkuu yönsä vieraissa sängyissä, niin minun mielestäni kotiin ei ole tulemista sitten päivälläkään.
Itse voisin (ehkä!) pitkässä liitossa (suomalaisessa tai monikulttuurisessa) antaa anteeksi yhden juovuksissa hairahdetun syrjähypyn, koska pitkässä liitossa olisi varmasti paljon pelastettavan arvoista, mutta en jatkuvaa pettämistä enkä kyllä tuossa vaiheessa yhteistä elämää ymmärtäisi edes sitä yhtä syrjähyppyä... Teidänhän pitäisi vielä noin lyhyen yhdessäolon jälkeen viettää "kuherruskuukausiaikaa" sen sijaan, että olisit saanut miehesi kiinni pettämisestä jo useaan kertaan! Tähän ei ole olemassa mitään muuta neuvoa kuin JSSP -> jätä se *aatanan paska...