miten korjailla pari suhdettaan kun mies puhuu jo erosta?? ei olla oltu ku vähän yli vuos naimisissa.
parisuhde
uusperheen äiti
5844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän tässä nyt vähän pitäis selventää et miks mies erosta puhuu? Tuskin uusioperhe ainoa syy ja peruste on?
ja vaikka mies hyväksyy lapseni(jollain tapaa),ja minä hyväksyn ja tulen toimeen hänen lastensa kanssa...On mieheni silti vaikeampi hyväksyä minun lapsiani tasavertaisiksi perheenjäseniksi.
Vaikeata on ollut etenkin nyt, kun perheessä useampi murrosikäinen..ja uhma painaa päälle.
Mies kokee että lapset eivät arvosta ja kunnioita häntä..ja se johtuu vain hänen omasta käytöksestään.
Eihän hänkään kunnioita lapsiani.
Lisäksi mies reagoi kaikkeen "poikkeavaan",kuten sairaslomaani..huoli taloudesta,ja siitä että "vain hän yrittää ja muut eivät"jne..saa miehen etääntymään minusta yhä kauemmas.Totuushan on se että kumpikin tekee yhtä paljon.
Ehkä meillä ei olisi probleemia ilman lapsiani..mutta he ovat ja tulevat olemaan ykkösiä
elämässäni..vaikeeta siis on ollut, ja tulee varmast vielä olemaan.
Olen miehelleni puhunut että kun oikein vaikea hetki itselle tulee, ja alkaa eroa miettimään..pitäisi muistella sitä kuinka rakastunut toiseen oli alussa..ja mikä silloin oli tärkeintä?
Tärkeintähän oli se että saisimme yhdessä elää loppuelämämme, me olimme toisillemme valintoja.
Ihmissuhde ei vaihtamalla parane, omaa itseä kun ei pakoon pääse;)
Toivottavasti teillä asiat selkiää..ja tulevaisuus on valoisampi.
ku molemmat alakaa ittiänsä olemaa ni jos toisen kans ei tuu yhtää toimee ni kyllä se vaihtamalla paranoo.. Mutta ota ja näytä tua sun kirjoottamas viästi sille miähelles (oo rohkia vaa) ja katto mitä se tuumaa :)
parasta suhteessamme onkin..kaikista asioista pystytään puhumaan.
Ehkä se ero on vain sukupuolten välinen..kun itse haluaisin puhua asiat selviksi..pidemmän kaavan mukaan.Ja miehelle riittäisi se, että asiat pintapuolisesti selvitellään..ja se on sitten siinä;)
Ymmärränhän minä senkin, että vaikea on yht´äkkiä tulla perhekuvioon, jossa on 5 lasta "valmiina".Ja moni ois jo tässä vaiheessa luovuttanutkin...sillä lapset ovat niin samanikäisiä..7-15vuotiaita...ja uhmaa riittää.
Väsynhän minä itsekkin ajoittain omiin lapsiini, joten ihmekkös se jos toisellekkin niin käy..
Kaipa sitä "syyllistä"pitää taas peilistä etsiä, ja miettiä miten voisin enemmän tukea miestäni..ja
saada lapsetkin viimein ymmärtämään että mieheni on yhtä tärkeä ihminen kun minäkin.
"Ihmissuhde ei vaihtamalla parane, omaa itseä kun ei pakoon pääse;)"
Väittäisin omasta kokemuksesta että kyllä paranee, mutta lopusta olen kyllä samaa mieltä. Epäsopivan kumppanin kanssa eläminen voi tuoda itsestäkin esille melkoisen epätoivottavia piirteitä.
En minäkään usko että uusperhe on välttämättä se ongelmanne. Uusperheen kanssa vaan saattaa entistä paremmin esiintulla omat sosiaaliset toimintavat ja niiden puuteet ilmi. Luulen että moni aliarvioi uusperheen haasteita etukäteen tai yliarvioi omia sosiaalisia valmiuksiaan uusperheen pyörittämisessä. Rakkauden vaaliminen uusperhekuvioissa on haastavaa hommaa, niin kuin se on ns. normaalikuvioissakin. Omat, toisen ja yhteiset lapset luovat melkoisen luonnepaletin. Haastavinta on minusta pyörittää sitä entisen elämän historiaa, mikä jokaiseen entiseen kuvioon liittyy. Mummot, papat, kummit, vanhemmat, joita tarvitsee huomioida joka suuntaan ja joita et edes tunne kovin pitkältä aikaa. Se on pakko tehdä, jos aikoo taata lapsille mahdollisimman tasapainoisen elämän.
Minusta aika tavanomainen ongelma näissä uusperheissä tuntuu olevan että jompi kumpi tai molemmat eivät kypsästi hyväksy koko toisen entistä elämää luontevaksi osaksi perhekuviota, vaan näkee asian vain omalta kannaltaan. Siinä loukataan helposti toista ja väheksytään ihmisuhteita, joilla on lapsille ja toiselle aikuiselle merkitystä. Historian pyyhkiminen on kuin yrittäisi pyyhkiä pois toisen mieltä tai psyykettä. Me kannamme historiaa tavalla toisella itsessämme.
Puhukaa ja kuunnelkaa mitä toinen sanoo. Odotukset saattavat vain mennä ristiin. Molemmat ehkä kurkottelevat toise luokse, mutta kurkottelette tietämättänne toistenne ohitse.
Tulvaisuudentoivoa sinulle!