Liukuhihnahommia sen kuin koneellistetaan kun se kerran on niin halpaa, hanttihommissa suositaan halpatyövoimaa (ja vieläkin mieluummin pimeää sellaista) ja kohtahan sitäkin riittää kun EU laajenee.
Suurin piirtein kaikkiin muihin hommiin pitää kohta olla tohtorin tutkintoa.
Numeroiden kanssa nussivassa ja ihmisiä "resursseina" käsittelevässä yhteiskunnassa, jossa talouskasvun hidastuminen (=teimme miljoonavoitot) on huono juttu ja pitää karsia väkeä, ei varmaan kohta olla hirveän kaukana jostain Avaruusseikkailu 2001:n tilanteesta jossa HAL listi astronautteja laskeskellessaan että niin avaruusaluksen tehtävä onnistuu kaikkein varmimmin.
Opiskella saa mutta kituuttaen köyhyysrajan alapuolella, töitä ei voi/kannata opiskelun ohella tehdä. Joko saa tehdä viikonloput ja kesät ja valmistua viiden vuoden päästä loppuunpalaneeksi, tai tehdä päivisin töitä elintason nostamiseksi jolloin opinnot viivästyvät ja mahdollisesti menettää tuet jolloin valmistuminen viivästyy entisestään kun pitää tehdä vielä enemmän töitä saadakseen leivän pöytään.
Tai sitten vain pupeltaa makaronilaatikkoa ja toivoa että sitten viiden, kuuden vuoden päästä helpottaa kun ja jos valmistuttuaan pääsee töihin jolloin puolestaan tässä nopeasti ikääntyvässä yhteiskunnassa alkaa painaa päälle asuntolaina ja penskojen kasvatus sikäli kuin haluaa perheen.
Yrittämistä ei ilmeisesti kannata ajatellakaan jos ei suurin piirtein ole keksinyt painovoiman kumoavia säteitä, koska yrittäjiä verotetaan aivan perkeleesti, työnantaja- ja muut maksut ovat taivaissa, paperisota on aivan perkeleellinen (eivätkä direktiivit asiaa ainakaan helpota), paskantärkeät kontrollifriikit pulunnussijabyrokraatit tulkitsevat pykäliä mielensä mukaan mahdollisesti jopa tuomiten yrittäjälle lisää maksettavaa (ja kuulemani mukaan vieläpä käsittämättömiä, koko yrityksen tappavia summia), lomaketta lomakkeen perään eikä yhteenkään virheeseen papereiden kanssa ei ole varaa, oikeusturva ei hääppöinen ja tässä pelissä elämiäkin on vain yksi eli jos bisnes ei otakaan tulta toivotulla tavalla, velat seuraavat hautaan asti ja epäonnistuneen (ja omaisuutensa valtiolle velkojen vastineeksi menettäneen) yrittäjän ei koko loppuelämänsä aikana kannata tehdä paljon muuta kuin nostaa jotain minimitoimeentulotukea ja toivoa lottovoittoa että saisi edes osan veloista karistettua niskoiltaan.
Ei sitten tehdä mitään, perkele, kun sitä näköjään valtion taholta oikein toivotaan tekemällä asiat mahdollisimman hankaliksi.
Paree varmaan alkaa harkita muuttoa maasta, ei hirveästi kiinnostaisi olla täällä sitten katselemassa, kun koko byrokraattipaskayhteiskunta leviää käsiin.
Suurin piirtein kaikkiin muihin hommiin pitää kohta olla tohtorin tutkintoa.
Numeroiden kanssa nussivassa ja ihmisiä "resursseina" käsittelevässä yhteiskunnassa, jossa talouskasvun hidastuminen (=teimme miljoonavoitot) on huono juttu ja pitää karsia väkeä, ei varmaan kohta olla hirveän kaukana jostain Avaruusseikkailu 2001:n tilanteesta jossa HAL listi astronautteja laskeskellessaan että niin avaruusaluksen tehtävä onnistuu kaikkein varmimmin.
Opiskella saa mutta kituuttaen köyhyysrajan alapuolella, töitä ei voi/kannata opiskelun ohella tehdä. Joko saa tehdä viikonloput ja kesät ja valmistua viiden vuoden päästä loppuunpalaneeksi, tai tehdä päivisin töitä elintason nostamiseksi jolloin opinnot viivästyvät ja mahdollisesti menettää tuet jolloin valmistuminen viivästyy entisestään kun pitää tehdä vielä enemmän töitä saadakseen leivän pöytään.
Tai sitten vain pupeltaa makaronilaatikkoa ja toivoa että sitten viiden, kuuden vuoden päästä helpottaa kun ja jos valmistuttuaan pääsee töihin jolloin puolestaan tässä nopeasti ikääntyvässä yhteiskunnassa alkaa painaa päälle asuntolaina ja penskojen kasvatus sikäli kuin haluaa perheen.
Yrittämistä ei ilmeisesti kannata ajatellakaan jos ei suurin piirtein ole keksinyt painovoiman kumoavia säteitä, koska yrittäjiä verotetaan aivan perkeleesti, työnantaja- ja muut maksut ovat taivaissa, paperisota on aivan perkeleellinen (eivätkä direktiivit asiaa ainakaan helpota), paskantärkeät kontrollifriikit pulunnussijabyrokraatit tulkitsevat pykäliä mielensä mukaan mahdollisesti jopa tuomiten yrittäjälle lisää maksettavaa (ja kuulemani mukaan vieläpä käsittämättömiä, koko yrityksen tappavia summia), lomaketta lomakkeen perään eikä yhteenkään virheeseen papereiden kanssa ei ole varaa, oikeusturva ei hääppöinen ja tässä pelissä elämiäkin on vain yksi eli jos bisnes ei otakaan tulta toivotulla tavalla, velat seuraavat hautaan asti ja epäonnistuneen (ja omaisuutensa valtiolle velkojen vastineeksi menettäneen) yrittäjän ei koko loppuelämänsä aikana kannata tehdä paljon muuta kuin nostaa jotain minimitoimeentulotukea ja toivoa lottovoittoa että saisi edes osan veloista karistettua niskoiltaan.
Ei sitten tehdä mitään, perkele, kun sitä näköjään valtion taholta oikein toivotaan tekemällä asiat mahdollisimman hankaliksi.
Paree varmaan alkaa harkita muuttoa maasta, ei hirveästi kiinnostaisi olla täällä sitten katselemassa, kun koko byrokraattipaskayhteiskunta leviää käsiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En pukkaako itkua vaiko naurua kun ihmettelee noita valituksia yrittäjän kovasta kohtalosta Suomessa.
Muuta ihmeessa Viron puolelle. Siellä sitä autuus odottaa. Tai itse asiassa odottaa helvetinmoinen veroansa, joka laukeaa vasta yrityksen alettua tuottaa...
Suomi on yrittäjän onnela. Meillä on ollut valtavien voittojen vuosikymmen takana ja vielä joku *KEHTAA* inistä jotakin muka-kovasta verotuksesta. Todellisuudessa kaikki tekijät huomioiden Suomessa on EU-maiden keveimpiin kuuluva verotus. Jos taas joku haluaa lähteä jonnekin Ukrainaan... Tervemenoa, muistakaa tosin lisätä suojelurahat ja vartioliikkeiden palvelumaksut niihin kuluihin...
Suomalaiselle yrittäjälle ominaista tuntuu olevan unelma täysin kontrolloimattomasta toiminnasta ja puhtaasta voitosta. Totesihan eräskin yrittäjä kysyttäessä paljonko työvoima saisi maksaa, että "ei mitään tietenkään".
"Vapaa markkinatalous" on mantra, jota hoetaan surutta. Todellisuudessahan edes kapitalismin pesäkolossa, USA:ssa ei ole vapaata markkinataloutta, sen voi todeta jokainen, joka maassa haluaisi toiminnan aloittaa tai jo sitä harjoittaa.
Todellisuutta on myös se, että niille byrokraateille päätään aukoville sattuu kovin usein ylimääräisiä tarkastuksia ja maksuja, sekä laskelmat tarkistetaan kovemman kautta. Suhteet ja naamavärkki asenteen ohella vaikuttaa myös yrittäjään. Ja miksikäs ei? Sehän on Suomessa maan tapa, joka koskee koko kansaa.
Näin miljardivoittojen vuosikymmenen jälkeen voi alkaa taas ihmetellä köyhien työhaluttomuutta ja alkaa manata voittojensa pienenemistä. Niinhän se Ollilakin vaati veroja alas palkkansa kannustavuuden parantamiseksi.