oleskelulupahakemuksen yhtedessä mahdollisessa tehtävässä haastattelussa?Entä mihin mies menee haastatteluun sellaisessa tilanteessa kun hän on vielä kotimaassaan?Kysytäänkö samat kysymykset?Kiitos asiasta jotain tietäville vastaajille.
Rauhallista joulun odotusta kaikille mokupareille (=
Rauhallista joulun odotusta kaikille mokupareille (=
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihan normaaleja ja asiallisia kysymyksiä, miksi täällä pitäisi kertoa kysymykset valmiiksi, jos oikeasti olette yhdessä, niin varmasti ihan iisi vastata niihin kysymyksiin.
ajttelin kuinka yksityiskohtaisesti kyselevät esim sukulaisista tms...Itse olen tavannut mieheni sukulaiset ja olen luonnollisesti kiinnostunut heistä myös sitä varten enemmän..niin tiedänkin aika paljon..sukulaisista ja perheestä.Mutta mieheni ei ole vielä ikinä tavannut yhtään omaa sukulaista ja tuskimpa hänelle on nimetkään jääneet "päähän"..mutta mielestäni tuollainen "ulkoaopettelu" olisi jotenkin luonnotonta.
Toki se on sitten tehtävä jos sillä on jonkinlaista painoarvoa mahdollisessa haastattelussa..
Että sellaista vaan...
Toki voin laittaa s.postiosoitteeni jos joku haluaa kertoa ennemmin privana ...enkä nyt tarkoita suoraan kyssäreitä...vain vinkkiä..(;
tuntemusta sukulaisista, mutta enpä tiedä
kuinka paljon painoarvoa sille annetaan...
ehkä tietämättömyys antaa negatiivisia pisteitä
jos puolisolla on "muutenkin epäilyttävä tausta".
toisaalta, eihän suomalaisetkaan välttämättä
tiedä kaikkea nippelitietoa toisen suvusta,
että sikäli...
kun puolisoilta kysellään
oleskelulupahakemuksessakin...
eli missä tapasitte, millaista yhteydenpitoa,
yhdessäasumisaika, yhteinen kieli, taloudellinen
tilanne, jne...
kysymykset esitetään miehelle,joka on edelleen kotimaassaan?Paikallisessa suomen suurlähetystöksessäkö?Ja englanniksi vai mahtaako olla muita kielivaihtoehtoja?Millaisia kokemuksia on?
että sukulaiset on tärkeitä nimenomaan tiettyjen kansalaisuuksien kohdalla, kun oleskeluluva saamisen jälkeen aletaan tuoda sukua Suomeen. Meiltä ei kysytty sukulaisista mitään, vaikka saatoin kyllä joitakin mainita kun kerroin häistä jne. Puolisokaan ei tiennyt eikä tuntenut silloin suvustani kuin vanhemmat ja sisarukset ja ihan hyvin meni läpi.
Vain mieheni vanhemmat voivat vierailla Suomessa, (ja nyt vain elossa oleva äiti),sisarukset eivät saa viisumia, eivätkä voi tulla vierailulle Suomeen.
ihan perus juttuja että missä olette tavanneet,miten pitäneet yhteyttä ja missä ja miten tapailleet, jotain sukulaisista ja ketä heistä tunnet. miksi olette yhdessä, missä aiotte asua (miksi juuri suomessa), mitä tapahtuu jos tulee negatiivinen päätös...
Kysyivät ne jotain tyyliin lempiruokaa ja että mistä tulee riitaa...
Ja meillä oli tilanne että mies oli jo suomessa ja yhdessä asuttiin, niin siltä tiimoilta pyysivät kuvailemaan minkälainen asunto meillä on yms.... idioottimaisin kysymys oli et kummalla puolella sänkyä kumpikin nukkuu, hyvä etteivät alushousujen väriä kyselleet!!!
sanoivat et kaikille kansalaisuudesta riippumatta olisi samat kysymykset, epäilen kyllä kovasti... peruskyssärit ehkä, mutta muuten tapauskohtaisesti.
Millähän perusteella nämä haastattelut oikein suoritetaan ja ketä sinne valitaan? Vaimoa ei koskaan varsinaisesti haastateltu, minusta puhumattakaan.
Olen ennenkin kuullut juttuja näistä haastatteluista, jopa toisten suomalais-japanilaisten parejen kohdalla. Osa kysymyksistä tuntui olevan sellaisia, etten osaisi vastata niihin tänä päivänäkään, lähes kuuden avioliittovuoden jälkeen. Tosin se, kummalla puolella sänkyä kumpikin nukkuu, ei mielestäni ole kovin tungettelevaa.
Mahtaakohan tämä nyt sitten olla kansallisuus- vai oleskelulupakysymys? Valistunut arvaukseni on, että jos on selkeä hakemus, dokumentit yhteisestä historiasta, asunto, koulutusta ja rahaa, niin ei tarvitse kummoisia runoilla.
meillä oli kyse oleskeluluvasta... hän oli opiskelija ja b-statuksella opiskelujen tiimoilta.
haettiin sitten yhdessä sitä a-statusta.
hakemus ja paperit olivat kaikki kyllä kunnossa. hän oli jo suomessa opiskelemassa ja suomessa tavattiin, niin mistäpä repäiset dokumentit "yhteisestä historiasta" kun vasta sitten kun yhteinen asunto saatiin ja/tai naimisiin mentiin... ei tullut ohikulkijoilta pyydeltyä allekirjoituksia että "hei, todistappas että minä ja hän olimme täällä silloin ja silloin". vai olisiko pikapuoliin pitänyt naimisiin mennä??
No siinähän sitä onkin jo todistetta yllin kyllin, että mies on jo asunut Suomessa. Esimerkiksi meidän tapauksessamme oli todisteena todistukset, että olimme opiskelukavereita samassa opinahjossa, yhteinen vuokrasopimus, talonkirjaote jne... Varmaan lentoliput ja sähköpostitkin kävisivät todisteeksi, jos kyseessä olisi alunperin jonkin sortin lomaromanssi.
Vaikeaahan se on alkaa todisteita keräämään yhteisestä asumisesta,kun mies ei pääse tänne ilman avioiliittoa ja itse en voi kuin vieraila miehen luona...Täytyy vaan toivoa että riittää ne kun aikanaan lupia aletaan hakemaan.
Vaikeaksi on tehty seurustelu..tavallaan..vaikka ymmärrän kyllä viranomaisten syyt.
Kuinkahan kauan mahtaa oleskelulupapaperit olla mietinnässä ennenkuin päätös tulee??
Kauniimpi puoliskoni sai oleskeluluvan parissa kuukaudessa avioitumisestamme. Muiden moku-pari-tuttujemme mielestä olimme todella onnekkaita. Ja minäkin tunnen parin, joka odotti reilun vuoden ja olen kuullut tarinoita pareista, jotka eivät ole saaneet lupaa edes hallinto-oikeuden kautta. Että yhteisen historian dokumentointia ei voi koskaan ylikorostaa, vaikka se oudolta ja intimiteettisuojaa loukkaavalta kuulostaisikin.