Tässä tilanteen tausta lyhyesti. 6 ihmistä tapasin toisensa vertaistukiryhmässä tammikuussa 2007. "Pakollisia" ryhmätapaamisia oli elokuun loppuun asti, alussa kerran viikossa ja kesällä kerran kuussa. Tällaisen ryhmän ihmiset alkavat tuntua läheisiltä ja siellä on jaettu kipeitä asioita, hyvin henkilökohtaisia asioita.
Yksi henkilö (A) on puhunut ryhmässä hyvin koskettavasti yksinäisyydestään (joka ei ole ryhmän tuen syy). Nyt kun vertaistapaamiset ovat ohi, niin päätimme kuitenkin tavata vastaisuudessakin säännöllisesti ryhmän kanssa ikään kuin kaverimielessä. Erityisen onnelliselta tästä vaikutti tämä yksinäisyydestään puhunut (A). Hyvin ymmärrettävää mielestäni.
Juttelin puhelimessa erään toisen kanssa (B), joka sanoi että pitäisikö nähdä pyytämättä tätä A:ta mukaan, ettei A takertuisi muihin luullen heitä ystäviksi. Koska hän on yksinäinen niin, että hän voi olla liian innokas tapaamisiin.
Minusta tämä tuntuu äärimmäisen pahalta. Mutta samalla ymmärrän pelon siitä, että hän luulee kaikkea ystävyydeksi tai yrittää kehittää sitä siihen suuntaa, on liian innokas tapaámaan tai jotain. En voi tietää. Hän (A) vaikuttaa jalat maassa olevalta, mutta hänen puheistaan paistaa läpi kuinka paljon häneen koskee kun ei ole ystäviä tai ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.
Miten voisi estää, ettei hän tarrautuisi? Muuta kuin niin julmalla tavalla, että jättää vaan pois näistä tapaamisista, koska siitä on mielestäni inhimillisyys kaukana. Osa ryhmästä on ilmeisesti tätä mieltä, että se on helpointa. Itse en tiedä riittääkö minulla sydäntä vastaanottaa kyselyjä tapaamisista tai ehdotuksia yhteisistä illanvietoista jos tiedän että muut niitä jo tekevät ilman häntä.
Yksi henkilö (A) on puhunut ryhmässä hyvin koskettavasti yksinäisyydestään (joka ei ole ryhmän tuen syy). Nyt kun vertaistapaamiset ovat ohi, niin päätimme kuitenkin tavata vastaisuudessakin säännöllisesti ryhmän kanssa ikään kuin kaverimielessä. Erityisen onnelliselta tästä vaikutti tämä yksinäisyydestään puhunut (A). Hyvin ymmärrettävää mielestäni.
Juttelin puhelimessa erään toisen kanssa (B), joka sanoi että pitäisikö nähdä pyytämättä tätä A:ta mukaan, ettei A takertuisi muihin luullen heitä ystäviksi. Koska hän on yksinäinen niin, että hän voi olla liian innokas tapaamisiin.
Minusta tämä tuntuu äärimmäisen pahalta. Mutta samalla ymmärrän pelon siitä, että hän luulee kaikkea ystävyydeksi tai yrittää kehittää sitä siihen suuntaa, on liian innokas tapaámaan tai jotain. En voi tietää. Hän (A) vaikuttaa jalat maassa olevalta, mutta hänen puheistaan paistaa läpi kuinka paljon häneen koskee kun ei ole ystäviä tai ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.
Miten voisi estää, ettei hän tarrautuisi? Muuta kuin niin julmalla tavalla, että jättää vaan pois näistä tapaamisista, koska siitä on mielestäni inhimillisyys kaukana. Osa ryhmästä on ilmeisesti tätä mieltä, että se on helpointa. Itse en tiedä riittääkö minulla sydäntä vastaanottaa kyselyjä tapaamisista tai ehdotuksia yhteisistä illanvietoista jos tiedän että muut niitä jo tekevät ilman häntä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jo ole jonkinlaisia ystäviä, jos aiotte tavata kaverimielessä jatkossakin?
onko se niin suuri haitta (tai haitta ylipäätään ollenkaan), jos tämä yksi pitää tapaamisianne tärkeämpinä kuin muut?
kerroit, että hän kuitenkin on jalat maassa oleva tyyppi, niin voiko hänestä oikeastaan mitään "vaaraa" olla?
Monestihan se on ihan tavallisissakin ystävyyssuhteissa, että toiselle tapaamiset ovat tärkeämpiä kuin toiselle. Ja sehän vaihtelee yleensä elämäntilanteen mukaan.
juttu....siis; yritin sanoa, että en oikein ymmärrä miksi ne muut eivät haluaisi tätä tyyppiä tapaamisiin mukaan!
teillä muilla on vertaistukiryhmässä? Eiköhän ne ole ihan tukea varten? Tuntuu loukkaavalta jättää joku ulkopuolelle, kun kerran samassa ryhmässä olette. Mutta jos aivokapasiteettinne on todella noin vähäinen suosittelen, että olette keskenänne. Säästätte tätä henkilöä saamasta ei-toivottuja ja paskamaisia henkilöitä tuttavapiiriinsä. Kuulostat teiniltä..? Ainakin äärettömän lapselliselta.
Uskomattoman julmaa! Saa kyllä olla huono omatunto että edes harkitset kyseisen henkilön pois jättämistä! En voi ymmärtää yhtään miksi tuo kyseinen yksinäinen henkilö ei voisi olla mukana tapaamisissanne. Millä tavalla yksinäisyys tekee tästä ihmisestä "kelvottoman" seuraanne? Hän tuskin tunkee kenenkään seuraan väkisin, mutta on onnellinen jos on jokin pieni ilo elämässä. Jos hän vielä vaikutti jalat maassa tyyppiseltä niin ottakaa hänet ihmeessä mukaan. Mieti miten suunnaton positiivinen vaikutus sillä on kyseisen henkilön elämään. Mikäli muut porukan tyypit eivät suostu ottamaan kyseistä henkilöä mukaan, niin jää itse pois ryhmästä. Eihän tuollaisten ihmisten seurassa kannata viettää aikaa
Ryhmän ulkopuolelle jäävästä voi tuntua hyvin kurjalta, jos häntä ei hyväksytä ja oteta mukaan porukkaan. Hän voi tuntea, että hänessä on jotain vikaa, mikä voi taas saada aiempien ryhmätapaamisten saavuttaman kehityksen tason laskemaan. Vaikka hänessä ei välttämättä ole mitään vikaa. Kehnompi flaksi vain.
Toisaalta ryhmäläisistä voi tuntua kurjalta, jos mukana on ihminen, joka ymmärtää asiat eri tavalla, tai ei ymmärrä niitä kuten muut. Yhteistä näkemystä ja totuutta asioista ei synny. Ristiriitoja ja konflikteja voi esiintyä.