Moni neiti kertoo ettei voisi ajatellakkaan suhdetta netin yhdistämänä. Onhan netti kuitenkin aika uusi asia ja ymmärrettävästi pelottaa joitakuita. Toisekseen ajatellaan baareja. Vain harva on baarista löytänyt elämänsä naisen. En oikein usko että raitista elämää elävä mies voisi lukeutua noiden harvojen joukkoon. Todella kännisen naisen sekoilut saavat minussa ennemmin säälin ja öklötyksen tunteet liikkeelle. Kysymys kuuluukin mistä tälläinen paljon töissä viihtyvä löytäisi kainaloonsa oman rakkaan? Työkin on yksinäistä joten minkäänlaista työpaikkaromanssia ei voi ajatellakkaan. Treffeille tekisi mieleni ja toimivaa parisuhdetta kaipaa sydänmeni. Kaikki väittävät että raitis 29v lapsirakas mies olisi kysytty mies. Ei ihan tunnu siltä. Hyvää joulua silti kaikille = )
No mites?
Tupu1772
121493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No tuota... itseasiassa suurin osa minun tuttavista on ainakin löytäneet toisensa joko baarista, jatkoilta tai etkoilta. Jokatapauksessa alkoholi ja hauskanpito on ollut aina jollain tavalla mukana.
Ihan kunnon ihmisiä nämä ovat. Diplomi-insinööristä rakennusmieheen. Mielestäni on melkeen naurettavaa vielä tänäpäivänä yleistää, että baarissa/klubilla käynti on sitä pelkkää ryyppäystä. Kyllä siellä käy ihan tavallista väkeä ja paljon.
on todellakin muuttunut, eikä suinkaan parempaan päin. Joillakin on aikaa käydä viikollakin vetämässä lärvit ja on yleistä, että töihin tullaan krapulassa ja kysytään, että 'viittiks sä tehdä ton ku mulla niin hirvee olo' ja vanha viina haisee metrien päähän.
Se on tässä vierestä nähty.
Käyn toki itsekin rafloissa viikonloppuisin. Odotellessani miesystävääni tai kavereitani on karmeaa olla siellä edes hetki yksin, sillä siellä ei nainen rauhaa saa, koska saa heti kimppunsa känniset miehet, ketkä eivät millään usko, etten kaipaa hänen seuraansa ja jolla muisti pätkii niin pahasti, että käy tarjoutumassa sen kymmenen kertaa.
Komeita, hyvin pukeutuneita ja mutta pahasti alkoholisoituneita, kiitos mutta kiitos ei!
Sinä tietysti puolustaudut, koska luultavasti kuulut alkoholin suurkuluttajiin!
Minulle kyllä kelpaisi tämän aloituksentekijä,
jos en olisi jo varattu!
vaikka en itse juo käyn baareissa yleensä selvinpäin. Tunnistan tosikkoitsestäni kanssa tuon tarpeen kuvitella, että jos joku on pahasti juovuksissa, "niin se on sitä aina"
Mutta kyllä nää samaiset ihmiset (miehet) itse taas etsivät naista joka ei välittäisi juominkeista koska itse käyvät baarissa vain siksi jotta löytyisi se elämänkumppani ja eivät kuulemma huolisi naista joka juo paljon.
Eli suurin osa baarissakävijöistä ja sekin joka on eniten lärvät on ihan ok ihmisiä ja se joka tosikkona taivastelee heidän olemiansa on ikuinen sokea tosikko ;)
No olipas se nätisti sanottu. Sinähän minut tunnet niin hyvin. Moneksi minua on sanottu, mutta ei ikinä vielä alkoholin suurkuluttajaksi.
Otan kuitenkin osaa jos känniääliöt häiritsee. Toisaalta kannattaa ehkä tarkistaa se paikka missä käytte jos edellämainittuja pyörii jatkuvalla syötällä ympärillä...
Ihmisillä on kumma tapa kuvitella itsestään liikoja. Ajatellaan että on itse juuri se ainoa henkilö joka silloin tällöin käy baarissa/ravintolassa toteamassa tilanteen. Miksihän muut "kunnolliset" eivät olisi siellä myös samoin aikein liikkeellä?
Ja taas toisaalta. Kukapa ei todellakaan edes joskus olisi humalassa? Tuskinpa se kovin huonoa ihmistä kenestäkään tekee jos joskus tulee otettua se pari-muutama liikaa.
luulee, että muut tosikot eivät koskaan käy missään?
Sitten kun päästään eteenpäin, niin ihan oikeesti en itse halua löytää tosikkoa miestä loppuelämäksi rinnalleni.
nooh mää oon ollu liian usein selvinpäin, kun autolla pääsee kivasti, oon aina viimetippaan lähdössä extempore. Osaan juodakin ja silloin on paljon hauskempaa myönnän, mutta kun niin harvoin jaksaa väkisten sitä viinaa vetää niin paljua.
Mut siis se, että lähtee arvostelemaan toisten olemusta tai tapoja tutustumatta mitenkään, kertoo aika paljon henkilön arvoituksista noin yleensäkin siis ajatuksena vertailla omaan näkemykseeni maailman menosta. en silti halua rinnalleni tyyppiä ketä joka viikonloppu suuntaisi kulkunsa lähimpään kuppilaan tai yleensäkin olisi jokin vakava alkoholiongelma. Mut voin mä sen silti hyväksyä kanssaihmisille heidän elämäänsä kuuluvana.
kun baarista poistetaan ryyppyyjät, känniääliöt, riidanhaastajat ja muuten vain vittumaiset ihmiset niin mitä muka jää jäljelle?
Naiset EIVÄT pidä sanoista "karhu" tai "nallekarhu", joten vaihda sähköpostiosoitettasi.
Lisää vinkkejä topicista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000031373949
"vain harva on löytänyt elämänsä naisen"
Niin tilastojen mukaan n. 30 % oli tavannut ravintolassa avioliittoon menneistä eli ei tuo ihan marginaalia ole. Tosin saatat olla oikeassa sittenkin, aviovaimot harvemmin ovat elämän naisia.
Olet sentään 29v raitis ja lapsirakas mies...
Yritäppäs olla 22v raitis ja lapsirakas mies kun suunnilleen kaikki ikäisesi rellestävät ja bilettävät huoletta eivätkä voisi vähempää kiinnostua tällaisesti kiltistä ja turvallisesta miehestä.
Eli siis joo, nettihän on aikalailla se ainoa vaihtoehto löytää kumppani jos ei baareissa käy. :(
Vuosi sitten jouluna olin vähän samanlaisessa tilanteessa. Olen jo vähän iäkkäämpi en vanha, mutta elämää kokenut jo monella tavalla. Seuran etsiminen ravintoloista ja baareista ei onnistunut, kun en käytä alkoholia. Toimin myös itsenäisesti.
Avoimin mielin aloin etsiä kumppania Suomi24 sivuilta, mutta melko nopeasti huomasin, että vaatimukset ja ominaisuudet, joita meiltä sulhasskadidaateilta toivottiin kovin usein olivat aika korkealle asetettuja. Olin aika masentunut näistä havainnoistani. Niiden kanssa, joiden kanssa kävin keskusteluja tuntuivat suhteet muuttuvan kovin terapeuttisiksi. Ei oikein tietty mitä tehdään tai mitä haetaan. Pitääkö antaa vai ei ja milloin?
Joku viisas täällä chatissa osasi kertoa, että löytyy niitä muitakin mahdollisia palstoja, kuten Rbrides. Lähdin tutustumaan sivuihin ja ainakin minun elämäni muuttui.
Kymmenessä päivässä löysin lupaavan ehdokkaan ja ei kun treffeille 2000 km päähän mitä tarjolla oli. Se mitä siellä kuvittelin tapaavani toteutui 150%. Hän tuli tapaamaan minua toukokuussa ja heinäkuussa hän jäi tänne.
Tänään minulla on maailman paras vaimo millä mittarilla tutkitaankin.
Eli kyllä netistä ihmissuhteen voi löytää, jos ei täältä niin pitää laajentaa hakua.
Itse lähdin tutustumaan nettideittailuun kuukausi sitten, epäilevänä, myönnän, mutta toiveikkaana. Tuttavat löysivät toisensa netin kautta ja menivät kesällä naimisiin, joten miksei muutkin voisi löytää edes uusia ystäviä netin kautta?
Itse en lähtisi enään baariin etsimään; sieltä löysin ex-mieheni, enkä ole baareissa aikaani viettänyt viimeiseen 11 vuoteen, joten enkö antaisi itsestäni väärän kuvan jos notkuisin baarissa? Ja koska omista piireistäni en miestä ikinä ottaisi, niin jääkö paljon jäljelle vaihtoehtojakaan..
Eka mies jolle vastasin oli ilmeisesti yksi niistä joiden takia hommaan kannataa mukaan lähteä:) ei hoputa ja suhtautuu kärsivällisesti siihen et haluan edetä hieman hitaammin. Tuntui todella mukavalta kun hän kertoi sulkeneensa profiilinsakkin, totes et mitä sitä turhaan enään pitämään, itse myönnä et en ole yhtä optimisti, vaikka varmaan syytä olisikin:)
Mut kyllä tätä yhtä miestä kohden löytyi kymmenkunta tyyppiä jotka halus suoraan vain sänkyseuraa, tai antoivat ainakin sellaisen mielikuvan itsestään:( Ehkä se on meillä naisilla ongelma, et jos etsitään muutakin kuin sänkyseuraa ja saadaan kymmenkunta ko ehdotusta viikossa, voi alkaa tuntuun et miksi vastata kellekkään? Mä meen ehdottomasti baariin siinä tapauksessa, jos haluan vain sänkyseuraa yöksi, sitä sieltä taatusti löytyy..