Tossahan se jo tulikin. Minkälaisia haaveita tai ajatuksia naimattomilla äijillä on ollu mahd. tulevista häistään? Ajatteleeko äijät koskaan, että minkälaista olis pönöttää ton ja ton naisen (heterot) vierellä alttarilla pingviiniasussa?
Haaveileeko
äijät häistä?
481806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
en ole vielä kertaakaan haaveillut mokomasta.
pysyy poikamiehenä vai muuten vaan et oo haaveillu?
poikamies olla vaikka ei olisikaan aviossa. Kaveripiirikin on enemmän avoliittotyyppiä.
sulle ;) En hokannutkaan tota aivan.
Minä ajattelin, että se on ainutlaatuinen näytelmä elämässäni, jossa minä esiinnyn toisena päätähtenä. Mietin, että täytyyhän minulla olla jotain elämyksiä muisteltavana vanhana ukkona kiikkutuolissa. Sitäpaitsi yhteiset kokemuksen yhdistävät paria.
Tosin en pönöttänyt pingviiniasussa vaan kimonossa shintotemppelissä, mikä oli omituisuutensa johdosta vieläkin mieleenpainuvampaa. Että jälkeenpäin ei harmittanut, vaikkei ev.lut. kirkkomme suostunutkaan meitä vihkimään. Pingviinihäitä on jo nähty aikas monet.
suunniteltu morsiamen kampausta myöten. :D
Oon haaveillu hyvin pitkälle kaiken valmiiks.
Mä olen ihmetellyt sitä, että suurimmalle osalle miehistä asia on - muka - yhdentekevä. Ja siltikin mulle sattuu aina näitä miehiä, jotka haukkovat henkeään kauhuissaan, kun sanon, että JOS mä sattuisin haluamaan naimisiin, niin haluaisin tehdä sen salaa, farkuissa ja t-paidassa.
Mun kokemukseni mukaan isolle osalle miehistä se on kuitenkin tärkeää, että näkee sen oman prinsessansa isossa, valkoisessa mekossa. Vaikkeivät sitä ääneen ehkä myönnäkkään.
Jos siis kävisi niin, että mä joskus suostuisin avioliittoon, niin puolestani se tuleva puoliso saisi vapaasti suunnitella koko tilaisuuden. Mulle kun tilaisuus on oikeasti hyvinkin se ja sama. Liitto merkitsee, ei se, miten se on virallistettu.
aina pitää olla vara suunnitelma, jos tyttö sanoo ennen häitä että ne häät ois ihan sama mimmoset on niin se tarkottaa että "yllätä minut" pitää olla se vara suunnitelma miten se ois toteutettavissa.
Jos tässä joskus joutuu häihin niin tuskin mun kuviot toteutuu, mut plan b ja plan c on takataskussa mikäli morsiamella sattuu olemaan burn out niistä kinkereistä.
En ihmettele yhtää et siskolla oli lasten nimet valmiina jo teininä, mut hämmästyin kyllä kun kuulin et molemmilla veljilläkin oli! Se yks veljenlapsi syntyi tänä vuonna ja veli oli päättäny se nimen jotain 15 vuotta sitte....
tietty joitain vaikutteita tulee tuolta vanhempien ja isovanhempien suunnalta ja tottakai toivon että ne nimet jäis jossain muodossa sinne, mut ne nimet on sit meidän kahden kauppa.
suunnitellut jo kakarana tytölle ja pojalle nimen. Minust se oli raivostuttavaa, koska niin minäkin olin suunnitellut. Esikoispoika sai isänsä päättämän nimen. Seuraava sai isoveljensä päättämän nimen ja kolmas eli tyttö sai viime hetkellä arpomalla nimensä.
Eli yhdelläkään lapsistani ei ole nimiä mitä itse olen jo nyt yli 20 vuotta pyöritellyt. Tämä nuorimmaisenikin sai nimen ulkonäkönsä ja luonteensa mukaan. Nimi vain tuli mieleeni ja siinä meni romukoppaan nimi jota olin aina tahtonut pojalleni antaa.
En kuulu kirkkoon, joten joku maistraatin luona hätäiset 5 minuuttia kokovartalopuudutuksessa ei huokuttele mihinkään suurempiin haaveiluihin. Toki haaveiluissa pitäisi jokin realistinen ote olla mukana, joten homma kusee jo siihen, että kukaan nainen ei ole niin pöhkö, että avioon kanssani menisi.
Etkö sä sitten olis hyvä aviomies?
Olisin toki, mutta ilmeisesti olen sellainen `väliajan` mies naisten mielestä, eli mielenkiintoinen ja kiihottava, joka häipyy takavasemmalle sitten sen Aviomiesaineksen lähestyessä näköpiiriä. Minkäänlaista jatkuvuutta tai turvattua tulevaisuutta minulla ei ole tarjottavana- omakotitalot, farkku-volvot, pankkilainat ja parit penskat evvk minua. Tosin sitähän ei tiedä, miten mieli ja MMies muuttuisi Sen Oikean tullessa kohdalle, mutta sitä odotellessa...
Useinhan se muuttuu kun oikeanlainen ihminen tulee vastaan eikä se tarkoita että itsestään pitäisi luopua vaan elämänarvot järjestyy vain uudelleen. Enkä tarkoita että kaikkien nyt tarvis hakemalla hakea vakaata parisuhdetta ja avioliittoa, eihän nekään kaikille sovi.
Sen vähän perusteella mitä susta tiedän niin kyllä sussa vois hyvinki olla ainesta.
Kaipa se on se aika, joka saa aikaan ihmisessä sen muutoksen. Eli kyllästyy teinipeeloiluun jossain vaiheessa ja sitten Oikean ihmisen kohdatessaan perinteinen perhe-elämäkin voi tuntua oikelta ratkaisulta. Toivottavasti sitä sitten loppuun asti, ettei mikään tilapäinen mielenhäiriö ole. Sinänsä perhe-ajattelu on aina ollut minulle ominaista, mutta tilaisuus sen toteuttamiseen ei vain koskaan ole tullut ajankohtaiseksi. Ehkä hyvä niin, koska nuorempana sitä ei olisi osannut ottaa muita ihmisiä lähellään samalla lailla huomioon, kuin nykyään. Ehkä.
Noinhan se menee. 10 vuotta sitten oli mullakin aikamoisen erilainen arvojärjestys elämässä, nyt ei vois vähempää kiinnostaa samanlainen sähläily kuin silloin.
Mä luin jokin aika sitten yläasteella tekemäni tulevaisuuden suunnitelman (löysin jostain lapsuudenkodin kätköistä) ja hämmästyttävän samanlaiset haaveet mulla on tänäkin päivänä eli jokin syvempi elämänkäsitys ei ole muuttunut vuosienkaan saatossa. Jäin miettimään että mitä varten siinä välissä täytyy sitten sekoilla ja tehdä kaikkea päätöntä jos mä kerran jo silloin tiesin mitä elämältä halusin. Toisaalta oisin jäänyt vaille monta hauskaa ja ihanaa kokemusta jos mun polku ei olis yhtään risteilly sinne sun tänne.
Vaikka itselläni on aina ollut mielessä joku rauhallinen, turvallinen ja mahdollisimman stressitön Olevaisuus, niin kaikkensa sitä on tehnyt, että se ei toteutuisi. Jäi Roomat, Pariisit, Barcelonat sun muut näkemättä, kun piti nähdä, mitä lähiympäristö pelleilyineen tarjosi. Kai sitä jotain oppikin, muka, vaikka jälkikäteen ajateltuna kaikki on ollut pelkkää Tuhlausta. No, elämä on. Kai sitä jonain päivänä oppii.
Vaikka valitettavasti se usein tapahtuukin kantapään kautta. Ihminen kun ei oikein meinaa ottaa opikseen muiden virheistä, pakko polttaa ne omat näppinsäkin ennenku uskoo.
Ja ne Pariisit ja Bercelonatkin ehtii vielä käydä läpi moneen kertaan :)
Noi menneisyyden "virheet" vain on siitä mielenkiintoisia, että ne on osa luontaista käytösmallia, eli joskus myöhemmin elämässään saattaa helpostikin ratketa ryyppäämään/lutkailemaan/douppaamaan. Se on jo osa Itseä, joka vain pompahtaa sopivan tilaisuuden tullen pintaan. Minkään "kokemushakuisuuden" piiriin niitä ei kuitenkaan kokonaan voi laittaa.
Joo, odottaahan se maailma sielä. Kunhan saisi aikaiseksi lähteä.
Onhan ne käytösmallit tietyllä tavalla siellä ihmisen omassa persoonassa mutta kyllä mä koen itseni kohdalla että aika moni sekoilu nuoruudessa johtui nimenomaan kokeilunhalusta ja itsensä löytämisestä vaikka ei sekoiluja voikaan pistää kokeilunhalun tai kypsymättömyyden piikkiin. Samalla tavalla niistä itse on vastuussa olipa se syy mikä tahansa. Tosin mun sekoilut ei ole mistään pahimmasta päästä enkä usko että mussa on esim mitään alkoholistin vikaa vaikka nuorempana sitä tulikin maisteltua vähän liikaa mun mittapuun mukaan.
Vois antaa itelleen joululahjan ja varata matkan keväälle nyt heti, joku pitkä viikonloppu Euroopan suurkaupungissa ei kuulosta ollenkaan pahalta...
Raja menee siinä, onko se kokeilua, vai jatkuva käytösmalli. Jostain alkoholista ja huumeista tai pelaamisesta ihminen tajuaa hyvinkin pysyä poissa, mutta sitten taas joku lutkailu, mitä ihminen ei lähtökohtaisesti tajua pitää näin parisuhdetta ajatellen haitallisena, onkin ihan muuta. Ja samalla lailla käytösmalleista puhutaan, oli se sitten narkoottista kemian tai kehon kemian kautta. Itse ainakin huomannut viime aikoina, että alkoholi alkaa olemaan liian vahva tekijä elämässäni, eli joku 2-4 päivää viikosta kännissä ei enää tee hyvää psyykeelle- varsinkaan, kun joskus olen jo saman paskarundin käynyt lävitse. Mutta ihminen on...
Niin, jos olisikin tilaisuus ja häipyisi muutamaksi kuukaudeksi rundaamaan ympäriinsä. Pitkä viikonloppu ole kuitenkaan kuin muisto krapulasta lähtöterminaalissa;)
Huumeista mä oon aina tajunnut pysyä erossa ja alkoholiakin suht kohtuullisesti käyttäny jopa niinä villeinä aikoina eli nuo ei taida olla käytösmalleiks kelpaavia mun kohdalla. Eikä taida olla lutkailukaan. Riippuu tietty taas minkä standardin mukaan noita miettii mutta en usko täyttäväni lutkailun kriteerejä ;)
Viina voi kyllä olla melkoisen paskamainen seuralainen, kyllä se alkaa aika nopeastikin käymään psyykelle liian raskaaks. Muistan joskus aikoinaan kun join 3 päivää putkeen (mun enkka) ja sen jälkeen mulla oli niin järkyttävän huono olo eritoten henkisesti että päätin etten ikinä enää tee moista. Se oli kuin suoraan painajaisesta enkä saanu nukuttua tms.
palstan kiltit tytötkin juoneet viinaa 3 päivää putkeen??
Mielikuvani murtuu ja maailma on kaatumispisteessä.
Semmonen puolen viikon krapula on kyllä perkeleellinen. Lakanat on hiestä märät monena aamuna putkeen.
Mulla on enkka 4 päivää. Onneks sentään päivällä päihitän kiltit tytöt.
Mistään ole koskaan osannut kieltäytyä, eli olen oppimassa sitäkin:)
" Muistan joskus aikoinaan kun join 3 päivää putkeen (mun enkka) ja sen jälkeen mulla oli niin järkyttävän huono olo eritoten henkisesti että päätin etten ikinä enää tee moista. Se oli kuin suoraan painajaisesta enkä saanu nukuttua tms."
Toi on hyvä, että raja tulee vastaan jo tuossa. 3 viikon ryyppyputken jälkeen olo on ihan uskomaton, mikä ei tietenkään ole sitten taas verrannollinen kahden viikon valvomiseen pirin voimin. Jos Jeesusta joskus ollut ikävä, niin silloin;D
Mutta niinhän se on, että kaikki selvinpäin koettu ottaa kuitenkin enemmän psyykeelle ja vaikuttaa eniten elämään, eli Elämä kuitenkin kokonaisuudessaan koostuu siitä harmaasta arjesta. Ikävä kyllä.
4 päivää enkka ja 4 päivän krapulat? Älä nyt jauha paskaa- 4 päivää dokatessa krapula kestää joku 2 päivää, niin että huomaat sen. Psyykkisiä oireita ei lasketa, mutta mitään märkiä lakanoita ei ole, koska tokana yönä et saa unta ja kolmenantenakin horrostat vain. Ja silti hoidat duunisi ja muut velvollisuutesi ilman, että kukaan huomaa mitään.
Oonko mä joskus väittänyt olevani kiltti tyttö?
Ja joo kyllä se oli ensimmäinen ja viimenen kerta ku juon usean päivän putkeen, on se niin syvältä. Se oli abi-matkalla ja ku pääsin takas Suomeen, menin suoraan lentokentältä kouluun mutta iskä joutu hakeen mut pois sieltä ku enhän mä pystyny oleen siellä. Nukkumattomuus ja pitkä jälkikrapula teki tehtävänsä ja menin kotiin nukkumaan 22 tunniks. Typerä temppu mutta tiedänpähän etten tee toiste.
ei ole kokemuksia.
Psyykkiset oireet ainaki itellä pahimpia ja ne levottomat unet sekä hikoilut aiheutuu juuri niistä psyykkisistä oireista.
Muistaakseni kaks kertaa on tullu tuo 4 päivän putki täyteen. Kerran Lapinmatka ja toisella kertaa pitkä viikonloppu Prahassa. Molempien reissujen jälkeen 3 päivän rapula.
arjen ei tarvitse olla harmaata. Sen voi täyttää mieleisellä tekemisellä niin ei ne pyykkivuoretkaan niin masenna sit pyykkipäivänä :)
Kahden viikon valvominen kuulostaa kyllä helvetilliseltä... Mä oon ihan kiukkunen jo siitä jos mulla jää yhden yön unet vähiin. Musta tulis varmaan psykopaattinen zombie tuollasen jälkeen.
Unesta puheenollen, täytyykin mennä unten maille. Huomenna on taas hösötyspäivä tulossa ja silmäluomet alkaa olla liian raskaat kannateltaviksi... Hyvää yötä.
"Paitsi että arjen ei tarvitse olla harmaata"
Eipä, jos vaan keksisi mielekkään tavan täyttää se arki. Työ ei ole sitä eikä sohvalla makoilukaan, jostain netissä roikkumisesta puhumattakaan.
"Musta tulis varmaan psykopaattinen zombie tuollasen jälkeen."
No sehän siitä just tuleekin. Viiden päivän jälkeen kuulee ja näkee jo ihan mitä sattuu. Ei tervettä touhua.
Hyvää yötä ja joulun odotusta kaikkine niine kliseineen;)
Mulle tulikin eilen oikein kunnollinen joulufiilis kun kliseisest koristelin kuusen, paketoin viimeset lahjat (piruvie että oon tullu hankkineeks niitä järkyttävän kasan), laitoin kaikki jouluvalot päälle, sytytin kynttilät ja paketoinnin jälkeen nautiskelin hiljaisuudessa kahvia ja pipareita...
Mukavaa joulunodottelua sinnekin :)
mutta koskaan en ole häistä haaveillut tai niitä suunnitellut.
Sitoutuminen on mielestäni sitä romanttisempaa, minkä vähemmän siihen liittyy virallisia riittejä tai julkisuutta. Sellainen kahden ihmisen välinen salainen sopimus, mutta sitäkin pysyvämpi. Avioliitto on oikeastaan ihan turha instituutio muutoin kuin lainsäädännölliseltä kannalta.
no ootteko nuorempana haaveillu? Tai jossain vaiheessa elämää? Lapsena varmaan jotain pässiä oon häistä haaveillu, niitä ei lasketa :D
Sitä vaan otti ja järjesti häät, sitten mentiin naimisiin. Ei se sen kummallisempaa ole.
*mitä niistä asioista turhaa puhuu, jos ei kerran meinaa toteuttaa*
mieleen, että olisin haaveillu.
Minkälaiset polttarit olis makeet.
Missä hääyön viettäis.
Mihin vois lähtee häämatkalle.
Itse seremoniaa en juurikaan... Eikös ne mene aina aika saman kaavan mukaan.
on aika paljo "vain" vieraita ja juhlapariakin varten. Kunhan kakku ja mielellään muutkin ruuat on hyvää, eikä vieraat pitkästy, niin eikö se paketti ole melkein jo siinä. Jos vielä yks toive sais olla, niin hääpaikka vois olla kivalla paikalla. Ja se vielä vaikka, et jollain jänskällä kulkuneuvolla lähtis kirkosta. Muuta en vaadi (paitsi makeen hääpuvun vielä). Terveisin nainen.
ei varmaan minkäänlaisia
Siinä vaiheessa kun äijä on alttarille rahdattu niin on peli totaalisesti menetetty. Naimisiin meno on kuin puuduttamaton kuohitseminen. Nykyään mennään naimisiin ainoastaan näistä syistä: raha, itsekkyys, konservatismi.
Itse en näe onneksi edes painajaisia häistä. Häät = kahleet. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu, ei ole sellaista naista joka ansaitsisi rakkauteni ja luottamukseni ja 100% antaumukseni. Ei ole. Ei häitä minulle, nyt ja koskaan.
jos ei tuu missukka vastaan, jota sä rukoilet alttarille sun kanssa. Ei se tartte kun se yhden henkilön. Jos ei niikseen tuu niin sit ei, eiks niin.
Joka ei haaveile naimisiinmenosta tai hälle riittää korkeintaan ruokkiksella maistraatissa käynti (en kuulu kirkkoon). Eikä hää halua ikinä lapsia (eikä ok-taloa)
Ah, minun unelmamies jonka kanssa saa viettää huoletonta elämää kahdestaan (ja jopa matkustellen sinne ja tänne aina kun vaan tuntuu siltä).
Ihanan itsekästä :)
Jos se on välttämätön paha, olkoon niin, mutta ei kiinnosta muuten.
voi mielesi ehkä muuttua :)
http://ec1.images-amazon.com/images/I/41BR82SPGBL.jpg
tuo morsian, taitaa olla joku kylälutka
mutta luulis tuon kelpaavan miehelle, jos toisellekin ;)
mutta tuossa ei ole morsian ainesta
http://www.youtube.com/watch?v=4vDzV9OGzAU
http://www.youtube.com/watch?v=-rzj7jD6g3c
Aivan puistattaa jo pelkkä ajatuskin näistä alkueläimistä
Maistraatin kautta Malediiveille. Plussaa olis, jos toimitus olisi niin nopea, että vois käskeä taksin odottaa pihalla. Sukulaiset saavat kutsun sitten vasta monttubileisiin, siellä kun ei ite tarvii nyrpeitä naamoja katella.