Erosimme tyttöystäväni kanssa neljän vuoden suhteesta pari viikkoa sitten.
Eroon on kai monta syytä. Meillä oli ollut vaikeaa jo aika kauan. Ongelmia seksin kanssa ja lisäksi tyttöystäväni ei kai luottanut minuun tarpeeksi. Tyttöystäväni lähti ulkomaanmatkalla kolmisen kuukautta sitten ja kun hän palasi, tuntui, että hänellä ei ollut enää niitä vähiäkään tunteita minua kohtaan. Itse olin päättänyt hänen matkansa aikana ruveta panostamaan suhteeseen ja tuntui siltä, että nyt onnistuu. Kun oli kulunut viikko hänen paluustaan ulkomailta, hän halusi erota. Ei enää jaksanut panostaa (jota hän oli saanut tehdä parisen vuotta, minun roikkuessa vanhoissa kaavoissani). Lisäksi hän itkien kertoi rakastuneensa toiseen mieheen. Olin lopettanut tupakoinnin suhteemme vuoksi jonkin aikaa ennen hänen paluutaan. Halusin pelastaa suhteemme, joten menin syvälle itseeni ja mietin, että mistä kiikastaa. Olin kauan harrastanut "webkamerastrippausta" tuntemattomille naisille. Senkin olin lopettanut. Tuntui, että minun oli pakko kertoa tyttöystävälleni, jotta suhteemme voisi onnistua ja perustua totuuteen ja luottamukseen. Se oli se viimeinen virhe. Tyttöystäväni sanoi minun olevan kuvottava ja kertoi viimeisenkin halun suhdettamme kohtaan kadonneen. Ymmärrän kyllä, olen ollut ällöttävä runkkari, mutta en tuntenut sen olevan pettämistä, koska vähät välitin niiden tuntemattomien naisten tunteista, vaan halusin kehuja ja kiihotusta vain itselleni. Olen ollut addiktoitunut masturbaatioon "pienestä pojasta" asti. Nyt jätin sen ja tuntui oikealta kertoa siitä myös tyttöystävälleni, mutta hän vain sanoi, että miksi minun piti hänelle siitä kertoa ja vierittää taakka hänen harteilleen. "Olisit vaan lopettanut", hän sanoi.
Päivää ennen tunnustustani olimme itkien ja halien sopineet vielä yrittävämme, mutta nyt se oli ohi.
Kadun tunnustustani nyt ja haluan vain suhteemme takaisin. Tyttöystäväni on kylmääkin kylmempi ja sanoo, että ei vain halua olla kanssani.
Miksi, miksi, miksi? Miksi menin kertomaan addiktiostani? Miksen vain lopettanut sitä? Luottamus oli pakko saada takaisin, mutta tunnustuksen myötä se katosi lopullisesti. En kestä tätä tuskaa.
En saanut tähän nyt mahtumaan koko kuvaa tilanteesta, mutta haluaisin keskustella asiasta näin anonyymisti ihmisten kanssa. Olenko vain paska runkkari, oliko tunnustukseni oikein, miten selviän eteenpäin?
Eroon on kai monta syytä. Meillä oli ollut vaikeaa jo aika kauan. Ongelmia seksin kanssa ja lisäksi tyttöystäväni ei kai luottanut minuun tarpeeksi. Tyttöystäväni lähti ulkomaanmatkalla kolmisen kuukautta sitten ja kun hän palasi, tuntui, että hänellä ei ollut enää niitä vähiäkään tunteita minua kohtaan. Itse olin päättänyt hänen matkansa aikana ruveta panostamaan suhteeseen ja tuntui siltä, että nyt onnistuu. Kun oli kulunut viikko hänen paluustaan ulkomailta, hän halusi erota. Ei enää jaksanut panostaa (jota hän oli saanut tehdä parisen vuotta, minun roikkuessa vanhoissa kaavoissani). Lisäksi hän itkien kertoi rakastuneensa toiseen mieheen. Olin lopettanut tupakoinnin suhteemme vuoksi jonkin aikaa ennen hänen paluutaan. Halusin pelastaa suhteemme, joten menin syvälle itseeni ja mietin, että mistä kiikastaa. Olin kauan harrastanut "webkamerastrippausta" tuntemattomille naisille. Senkin olin lopettanut. Tuntui, että minun oli pakko kertoa tyttöystävälleni, jotta suhteemme voisi onnistua ja perustua totuuteen ja luottamukseen. Se oli se viimeinen virhe. Tyttöystäväni sanoi minun olevan kuvottava ja kertoi viimeisenkin halun suhdettamme kohtaan kadonneen. Ymmärrän kyllä, olen ollut ällöttävä runkkari, mutta en tuntenut sen olevan pettämistä, koska vähät välitin niiden tuntemattomien naisten tunteista, vaan halusin kehuja ja kiihotusta vain itselleni. Olen ollut addiktoitunut masturbaatioon "pienestä pojasta" asti. Nyt jätin sen ja tuntui oikealta kertoa siitä myös tyttöystävälleni, mutta hän vain sanoi, että miksi minun piti hänelle siitä kertoa ja vierittää taakka hänen harteilleen. "Olisit vaan lopettanut", hän sanoi.
Päivää ennen tunnustustani olimme itkien ja halien sopineet vielä yrittävämme, mutta nyt se oli ohi.
Kadun tunnustustani nyt ja haluan vain suhteemme takaisin. Tyttöystäväni on kylmääkin kylmempi ja sanoo, että ei vain halua olla kanssani.
Miksi, miksi, miksi? Miksi menin kertomaan addiktiostani? Miksen vain lopettanut sitä? Luottamus oli pakko saada takaisin, mutta tunnustuksen myötä se katosi lopullisesti. En kestä tätä tuskaa.
En saanut tähän nyt mahtumaan koko kuvaa tilanteesta, mutta haluaisin keskustella asiasta näin anonyymisti ihmisten kanssa. Olenko vain paska runkkari, oliko tunnustukseni oikein, miten selviän eteenpäin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voit aloittaa uuden elämän puhtaaltapöydältä.Jätä moiset temppuilut ja etsi uusi suhde.Entiseen ei ole paluuta.Tunnusta itselles se.!On helpompi jatkaa uus suhde kun ei ole salattavaa.Ole rehellinen ja avoin nee siivet kantaa pitemmälle.Senhän tiedät nyt.!Turha on satsata menneeseen.Elä tätäpäivää ja ole viisaampi.!.Et antanut läheisyyttä ja turvaa naiselles,Sen vuoksi menetit hänet.Sen hinnan maksoi temppuilusi.!!!
Lukemani perusteella voin sanoa, että teit oikein kuin kerroit entiselle naisellesi sen ns. mitä sinä oikeasti olet! Se on hienoa ja itse arvostan rehellisyyttä! Vaikka nyt näin jälkeen päin saattaa kaduttaa kun kerroit asiasta hänelle, niin turha sitä on katua tai mitään muutakaan. Ei suhteenne kaatunut siihen vaan eron syy voi olla todellisuudessa ihan mikä tahansa maan ja taivaan väliltä. Vaikka entinen naisesi sanoi sinulle todella tylysti kuten, että olet vain runkkari yms... niin ei hän sitä ole tarkoittanut, koska luulisi hänenkin tietävän, että jokainen ihminen tekee mitä tekee ja eikä sille aina voi mitään...
Tiedän miltä sinusta on mahtanut tuntua kun päätit, että nyt alat panostamaan suhteeseen ja saitkin vain ns. paskaa niskaan sillä itselleni kävi melkein samalla tavalla tuossa parisen kuukautta sitten kun erosimme kihlattuni kanssa..
Meillä meni melkein vuosi ihan päin helvettiä, kumpikin halusi olla onnellinen suhteessamme, mutta se ei vain luonnistunut enään... en tiedä miksi vaikka niin halusin, mutta syitä on varmaankin monia. Lähempänä eroamme olin päättänyt, että annan ihan mitä tahansa jotta suhteemme palaa taas ennalleen karsin kaikkea ns. tärkeitä asioita elämästäni eikä sekään ollut helppoa. Näytin niinsanotusti heikon ja ehkäpä raukkamaisen puolen itsestäni kun niin olin päättäny sillä parin viikon päästä mieheni ilmoitti minulle ihan tyynen rauhallisesti ettei enään pystynyt tai jaksanut panostaa suhteeseemme. Tuntui kuin koko maailma olisi kaatunut niskaan ja asia masentaa edelleen joka päivä. mietin edelleen, että miksi näin kävi? Miksi juuri meille, vaikka yhteistä tulevaisuutta meillä kahdella vielä olisi pitänyt olla. Silloin kun erosimme tuli itsekkin paljastettua itsestään kaikke ehkäpä noloa ja jollain lailla sairaita juttuja, ne hävettivät silloin ja manasin itseäni kuinka tyhmä ja ajattelematon olin kun menin kertomaan ja jos en olisi kertonut hänelle asioita itsestäni niin saattaisimme olla vielä yhdessä... Mutta nyt olen ymmärtänyt, että niin vain oli tarkoitettu käyvän ja että paljastukseni ei ollut syy eroomme. Osaan nyt ajatella asiaa ns. järkevästi ja olla tyytyväinen siitä että kerroin koska tekemiseni ovat osa minua ja sille en voi mitään.
Se on loppu mikä loppu. Nulla oli sama homma, löin hommat läskiksi epärehellisyydellä ja yritin saatana kolme vuotta korjata tilannetta. Mutta kerranki menetettyä luottamusta ei voi kunnolla korjata ja loputtomiin ei voi taipuilla. Älä hajoa, mulla meni kuukausi haaveillessa eron jälkeen, että mitä jos vielä kerran yrittäis. Paskanmarjat, kun pahimman suruajan yli pääsin, niin tajusin että se oli parempi niin ihan kaikille. Usko pois, kun sen suremisen yli pääset aikanaan, nii katselet jo elämääki aivan eri kantilta, kuin ikinä. Ja yleensäkin se sun muijas on löytänyt uuden, anna mennä. Toista ihmistä ei voi pakotta rakastaan... Sure nyt ja elä sen jälkeen. Älä ala vakavaan suhteeseen vähään aikaan , vaan tapaile eri ihmisiä. Koska vanhan parisuhteen kaunat voi helposti siirtyä uuteen jos hätäilee liikaa. Tee surutyö ja huomaa sen jälkeen, että täähän on perkele vain elämää. Sittee oot valmis yrittään jonku toisen kans. Mutta muista se: Älä koskaan lupaa enemmän kuin pystyt täyttämään! Sillon kun sulla on todella kanttia pysyä lupaustes takana, niin olet varmempi itsestäs ja toinenki tuntee olonsa turvatuksi. ole rehellinen alusta asti nii se onnistuu ja on tosi rakkautta. Ja jokainen meistä runkkaa, älä ressaa.
Taidatte olla nuorehkoja?
Tyttöystävä jättää sut kolmeksi kuukaudeksi kotiin, nauttii ulkomailla olosta, ja ottaa toisen miehen "rakastunut" vielä muka.
Tunnollisena nuorena miehenä kerrot web jutusta ja toinen hakkuu ilkeästi ja lopettaa jutun. Tyttö pillittää vielä lopuksi, huonosta omasta tunnosta osittain.
Olisko kivempi jos tyttö ei mene ulkomaille pitkiksi ajoiksi.., ota toista miestä eikä jätä sua. Mikä tyttöystäväsi on sitten, kun noin teki, ei kovin luotettava varmaan. Etkö huomaa mitä hän teki? Web juttukin voi kalveta sen rinnalla paljon. Nuori tyttö saattoi vielä olla, joka ei valmis suhteisiin oikein? Ja asiat paisui suotta liikaakin.
Masturboiminen on normaalia, etkö ole sitä tajunnut? Web on asia erikseen ja privaatti juttu jos joku niin tekee.
Mikset vaan luota, että olet hyvä?
minä en henk.koht. ymmärrä miksi nainen jätti sinut tuon syyn takia. siinä taisi olla jotakin muuta. eihän tuossa addiktiossa mitään pahaa ole päinvastoin..me ihmiset olemme erilaisia ja teemme erilaisia asioita ja jos se tyttöystäväsi todella olisi halunnut yrittää niin hän olisi voinut elää asian kanssa..
anna tuollaisen ihmisen olla..hyvähän minun on puhua mutta itsekin erosin n.2kk sitten kun päätimme poikaystävän kanssa yhdessä ettei tästä tällä hetkellä tule mitään kun on opiskelua jne. On minua itkettänyt ja kaduttanut näin jälkikäteen ja olen jopa kinunut häntä takaisin mutta sanoo ettei enää vaan rakasta minua vaikkakin välittää jollain asteella.
Vaikka se nainen on tuntunut "oikealta" niin niitä kyllä löytyy vielä monta lisää tässä maailmassa :) mutta yritä pärjätä!