On niin paha olo ja ikävä sinua,olet edelleen rakastamani nainen ja ainoa nainen elämässäni.
10 vuotta oltiin yhdessä,toit minulle elämä ja valon elämään ja sitten ilmoittit että et enää rakasta minua etkä halua olla kanssani,sanoit että et enää tunne rakkauttani.
Ymmärrän sinua täysin enkä syytä sinua mistään,itseäni syytän.
Olen ollut sinua kohtaa tosi paskamainen,olen kohdellut sinua väärin,aina syyt on olleet muissa ei koskaan itsessäni.Olen raivonnut mitättömistä asioista ja aina arvostellut muita,omat tekemiset ovat tuntuneet tärkeimmiltä,en kuunnellut sinua enkä osannut näyttää kuinka valtavasti rakastan sinua.
Nyt kun huomaan miten väärässä olen ollut ja yritän korjata asiota onkin liian myöhäistä,kerroin jo aikaisemmin että en oikeasti ole sellainen ja muutun paremmaksi.
Olen hellä,huomioon ottava,oikeudenmukainen,ymmärtävä ja herkkä.
Miksi siis käyttäydyin niin?
Huomasin itsekkin jo aikaisemmin että jotain pitää tehdä,mutta mitä?
Hain apua ja ruvettiin selvittämään tunteitani.
Olen kaiken aikaa purkanut omaa huonoa vointiani sinuun eikä sinulla ole edes osuutta siihen,olet yrittänyt parhaasi enkä ole riittävästi arvostanut sitä enkä sinua.
Se että olisin käyttänyt voimani positiiviseen ajatteluun ja asioiden korjaamiseen olen tuhlannut voimani kiukutteluun ja muiden virheiden ja tekemisien arvostelemiseen,aina negatiiviseen ajatteluun.Elämässä tulee välillä takapakkeja eikä niitä olisi pitänyt jäädä murehtimaan vaan yrittää korjata ne.
Huomautit oikeista asioista ja minä niistä nippaannuin,en kestänyt minkäänlaista arvostelua ja kun huomasin kuinka typeristä asioista sinulle kiukuttelin kasvoi vaan oma pahan olo,se että olisin selvittänyt asiat oli helpompaa antaa olla.
Kumpa olisin aikaisemmin osannut selvittä ne ikävät asiat olisin itsekkin voinut paremmin.
Olen ollut tunteiden oravanpyörässä.
Nyt kun viimeinkin olen saanut tunne helvettiäni selvitettyä ja ajatusmaailmaa positiiviseksi en saanut sinulle näyttää kuka oikeasti olen ja kuinka paljon sinua rakastan.
Se että olen tällaisen sotkun aikaan syyllistän itseäni lisää.
Toivon turhaan että voitaisiin vielä aloittaa uudestaan ja voisin olla oma itseni,voisimpa hyvittää tekoni,uskon että rakastit aikaisemmin minua todella paljon.
Joka hetki ja joka paikassa tulee mieleen niitä hauskoja ja mukavia hetkiä joita yhdessä vietettiin ja kaipaan niitä valtavasti,kaipaan sinua.
Rakastan sinua nainen niin paljon että tuntuu ettei mulla enää ole elämää,pyörin tuskissani ja itken suruuni.
10 vuotta oltiin yhdessä,toit minulle elämä ja valon elämään ja sitten ilmoittit että et enää rakasta minua etkä halua olla kanssani,sanoit että et enää tunne rakkauttani.
Ymmärrän sinua täysin enkä syytä sinua mistään,itseäni syytän.
Olen ollut sinua kohtaa tosi paskamainen,olen kohdellut sinua väärin,aina syyt on olleet muissa ei koskaan itsessäni.Olen raivonnut mitättömistä asioista ja aina arvostellut muita,omat tekemiset ovat tuntuneet tärkeimmiltä,en kuunnellut sinua enkä osannut näyttää kuinka valtavasti rakastan sinua.
Nyt kun huomaan miten väärässä olen ollut ja yritän korjata asiota onkin liian myöhäistä,kerroin jo aikaisemmin että en oikeasti ole sellainen ja muutun paremmaksi.
Olen hellä,huomioon ottava,oikeudenmukainen,ymmärtävä ja herkkä.
Miksi siis käyttäydyin niin?
Huomasin itsekkin jo aikaisemmin että jotain pitää tehdä,mutta mitä?
Hain apua ja ruvettiin selvittämään tunteitani.
Olen kaiken aikaa purkanut omaa huonoa vointiani sinuun eikä sinulla ole edes osuutta siihen,olet yrittänyt parhaasi enkä ole riittävästi arvostanut sitä enkä sinua.
Se että olisin käyttänyt voimani positiiviseen ajatteluun ja asioiden korjaamiseen olen tuhlannut voimani kiukutteluun ja muiden virheiden ja tekemisien arvostelemiseen,aina negatiiviseen ajatteluun.Elämässä tulee välillä takapakkeja eikä niitä olisi pitänyt jäädä murehtimaan vaan yrittää korjata ne.
Huomautit oikeista asioista ja minä niistä nippaannuin,en kestänyt minkäänlaista arvostelua ja kun huomasin kuinka typeristä asioista sinulle kiukuttelin kasvoi vaan oma pahan olo,se että olisin selvittänyt asiat oli helpompaa antaa olla.
Kumpa olisin aikaisemmin osannut selvittä ne ikävät asiat olisin itsekkin voinut paremmin.
Olen ollut tunteiden oravanpyörässä.
Nyt kun viimeinkin olen saanut tunne helvettiäni selvitettyä ja ajatusmaailmaa positiiviseksi en saanut sinulle näyttää kuka oikeasti olen ja kuinka paljon sinua rakastan.
Se että olen tällaisen sotkun aikaan syyllistän itseäni lisää.
Toivon turhaan että voitaisiin vielä aloittaa uudestaan ja voisin olla oma itseni,voisimpa hyvittää tekoni,uskon että rakastit aikaisemmin minua todella paljon.
Joka hetki ja joka paikassa tulee mieleen niitä hauskoja ja mukavia hetkiä joita yhdessä vietettiin ja kaipaan niitä valtavasti,kaipaan sinua.
Rakastan sinua nainen niin paljon että tuntuu ettei mulla enää ole elämää,pyörin tuskissani ja itken suruuni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Rakastan sinua nainen niin paljon että tuntuu ettei mulla enää ole elämää,pyörin tuskissani ja itken suruuni."
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan."
Hei, kirjoitat valtavan avoimesti ja hienosti tunteistasi. Se on erinomainen suoritus mieheltä. Koskaan ei pidä yleistää, mutta miesten on vaikea päästä kosketuksiin omien tunteiden kanssa - se lienee ympäristön ja geneettisen perimän aikaan saama asia. Eniten kuitenkin ratkaisee oma henkilökohtainen historia. Jos ei ole lapsena saanut osakseen rakkautta, eikä sinua ole kuultu: olet joutunut syväjäädyttämään omat tarpeesi, niin olet erittäin huonoa parisuhdeainesta. Avioliitossa kummittelee liian monia ihmisiä ja rooleja ja epärealistisia odotuksia siitä että avioliiton pitäisi täyttää kaikki mahdolliset unelmat ja haaveet: tehdä sinusta täydellisesti onnellinen.
Kukaan meistä ei ole täydellinen. Hyvässä parisuhteessa ollaan jatkuvalla matkalla itseensä, turvallisesti, rakkauden siivittämänä.
Koska sinä et ollut parhaimmillasi tuossa suhteessa, etkä silloin suostunut kasvamaan, ei kumppanisi ollut sielunystäväsi - loppuelämän oikea kumppani, täydellisesti sinulle sopiva.
Nyt kun olet henkisesti päässyt noin pitkälle, kaipaat rinnallesi jonkun joka tukee henkistä kasvuasi. Sinä selviät, olen siitä varma. Kukaan ei ole olemassa vain toisen kautta ja toisen rakkaudesta. Sinä olet sinä ilman ketään toista ihmistä. Arvosta itseäsi, myös kipeitä kohtiasi. Se tekee sinusta ihmisen - yhtä keskeneräisen kuin meistä jokaisesta.
Kun rakastat itseäsi, voit vihdoin myös rakastaa toista. Puhkeat kukkaan sen oikean vihdoin löydettyäsi. Ei kukaan estä sinua lähestymästä entistä rakastettuasi, mutta luottamus on rakennettava pienistä paloista. Hän toimii todennäköisesti kanssasi kuten ennenkin. Hän ei ole ehkä niin paljon muuttunut kuin sinä. Hän ehkä kaipaa rinnalleen ihmistä, jota voi hoivata ja jonka yrittää parantaa. Hän ei ole silloin sinulle se oikea. Kukaan ei voi toista ihmistä parantaa. Vain kukin meistä itse voi kehittyä ja kasvaa - ottamalla vastuun omasta elämästämme. Sitä ei voi sysätä kenenkään muun harteille. Ajattele, kuinka ylpeä voit olla saavutuksestasi: olet tehnyt todella hienon työn päästäksesi siihen tilanteeseen missä olet itsesi kanssa. Siihen ei moni pääse koko elinaikanaan.
Minä olen antanut anteeksi omalle exälleni ja nykyään rakastan häntä. Emme vain voineet olla yhdessä onnellisia. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Kun rakastaa, niin antaa toiselle vapauden. Jos onni ei ole kanssani, hänen pitää antaa mennä. Ei ole minun syytäni, mikäli hän on itseltään hukassa eikä siksi löydä onneaan..ehkä koskaan. Hän ei ole tietääkseni hankkiutunut ammattiauttajien luo, vaikka niin usein sitä pyysin. Tunsin syyllisyyttä hänet jättäessäni, mutta en enää jaksanut odottaa että hän muuttuisi. Lopulta tajusin että minäkään en ollut muuttunut. Kun pelataan asemasotaa vuositolkulla vain ajatellen omaa etua, niin rakkaus menee hukkaan. Olen myös oman tieni kulkenut ja löytänyt vihdoin itseni..tai ainakin osittain. Ensimmäisenä jätin pois alkoholin ja keskityin tunteisiini: pelkoihini ja suruuni..vihaani ja katkeruuteeni, sitten ystäviini ja harrastuksiini. Hieno taival. Olen melko yksinäinen joskus, mutta sekään ei haittaa. Olen sen itse valinnut. Huonossa liitossa voi olla yksinäisempi kuin yksin koskaan. Erityista iloa on tuottanut se, että huomasin eräänä päivänä pärjääväni melko loistavasti :o)
Tiedän, että kun ole´n valmis, oikea ihminen tulee kohdalleni - ei yhtään ennemmin.
Kaikkea hyvää myös sinun elämääsi.
tv. nainen pohjoisesta
Lopeta parkuminen ja ala katsoa tulevaisuuteen.
Mutta ??????????. Oikein sanottuna ehkä hienovaraisemmin voisit ilmaista asiasi, mutta meitä on moneen junaan. Jatketaan.