Olen niin epätoivoinen, etten keksi enää mitään muuta keinoa kuin pyytää täältä apua.
Lyhyesti selitettynä olen tapaillut erästä miestä yli puoli vuotta - välillä tiiviimmin ja välillä harvemmin. Molemmilla on ollut joitain muitakin juttuja silloin, kun ei olla tapailtu tiiviisti. Seksiä on (ihan ok seksiä...) ja viimeiset pari kuukautta olemme tapailleet erittäin usein.
Emme kuitenkaan vielä seurustele. Viimeksi asiasta keskusteltiin muistaakseni n. 3 viikkoa sitten ja mies sanoi, ettei suhteen vahvistamisella ole kiire. Se kuitenkin soittaa joka päivä, vie mut tapaamaan kavereitaan, on hellä, huomaavainen ja kaikkea ihanaa...WTF?!
Mutta emme siis vielä ole pari.
Silloin about 3 viikkoa sitten olisin ollut aivan valmis aloittamaan vakavan suhteen. Mutta nyt - puolen vuoden jälkeen - en tiedä enää ollenkaan, haluanko tuota miestä sittenkään. Säätöä on kestänyt jo tosi kauan, että välillä mietin, viilaako tämä kaveri mua linssiin? Toisaalta, miksi se käyttäis mun huijaamiseen näin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa :) Välillä mietin, mitä hittoa teen miehellä, joka käyttäytyy noin. Ja välillä taas kelailen, että on tosi söpöä, että se haluaa tutustua kunnolla ja olla varma eikä antaa "tyhjiä lupauksia". Jahtaanko tätä äijää vain jahtaamisen ilosta vai onko HÄN tämän kaiken odottamisen arvoinen?
Ollaan siis parikymppisiä ihmisiä, minkä varmaan huomaa jo tästä vuodatuksesta.
Mutta neuvokaa nyt mua, jooko? Mistä tietää haluaako toista ihan oikeasti vai ei?
Lyhyesti selitettynä olen tapaillut erästä miestä yli puoli vuotta - välillä tiiviimmin ja välillä harvemmin. Molemmilla on ollut joitain muitakin juttuja silloin, kun ei olla tapailtu tiiviisti. Seksiä on (ihan ok seksiä...) ja viimeiset pari kuukautta olemme tapailleet erittäin usein.
Emme kuitenkaan vielä seurustele. Viimeksi asiasta keskusteltiin muistaakseni n. 3 viikkoa sitten ja mies sanoi, ettei suhteen vahvistamisella ole kiire. Se kuitenkin soittaa joka päivä, vie mut tapaamaan kavereitaan, on hellä, huomaavainen ja kaikkea ihanaa...WTF?!
Mutta emme siis vielä ole pari.
Silloin about 3 viikkoa sitten olisin ollut aivan valmis aloittamaan vakavan suhteen. Mutta nyt - puolen vuoden jälkeen - en tiedä enää ollenkaan, haluanko tuota miestä sittenkään. Säätöä on kestänyt jo tosi kauan, että välillä mietin, viilaako tämä kaveri mua linssiin? Toisaalta, miksi se käyttäis mun huijaamiseen näin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa :) Välillä mietin, mitä hittoa teen miehellä, joka käyttäytyy noin. Ja välillä taas kelailen, että on tosi söpöä, että se haluaa tutustua kunnolla ja olla varma eikä antaa "tyhjiä lupauksia". Jahtaanko tätä äijää vain jahtaamisen ilosta vai onko HÄN tämän kaiken odottamisen arvoinen?
Ollaan siis parikymppisiä ihmisiä, minkä varmaan huomaa jo tästä vuodatuksesta.
Mutta neuvokaa nyt mua, jooko? Mistä tietää haluaako toista ihan oikeasti vai ei?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miehillä taitaa olla vaikeaa puhua tunteistaan, analysoida niitä ja antaa niille nimi.
Seurustelu, tapailu... pohdin itse samaa oman miesystäväni kohdalla - tekis mieli sanoa sille että kerro sitten jos me joskus aletaan seurustella (on halailtu, pussailtu, rakasteltu, käyty ulkona.. jne). Tosin aikaa on kulunut vasta 2 viikkoa (hups, niin vähän?).
Mutta. Kyllä minusta naisella on oikeus saada tietää missä mennään ja millaisilla raameilla. Pitää vaan muistaa että miehet tuntuu ahdistuvan tosi paljon jos heitä "painostetaan" laittamaan raamit suhteelle.
Olette kuitenkin jo tapailleet aika kauan. Kyllä siinä ajassa jo luulisi tietävän olisko suhteella tulevaisuutta seurustelumielessä vai onko kyse vain jostain vakipanosta.
Hei. Seurustelu on sitä varten että tutustutaan. MInusta ei tarvii hirveitä aikamääriä tutustuakseen tutustumista varten.
Joten. Nosta vielä kerran kissa pöydälle, sano että sä haluat raamit elämällesi, suhteellenne. Jos sinä haluat seurustelusuhteen niin kerro se miehelle. Jos hän ei halua seurustelusuhdetta niin sitten lopeta tapailunne.
Minusta on oman itsensä tuhlaamista tapailla tyyppiä joka ei halua tai pysty sitoutumaan suhteeseen oikeasti. Siis että ollaan lähellä toisiaan sekä henkisesti että fyysisesti mutta ilman sen kummempaa tarkoitusta.
Monimutkaisia asioita, ei yleispätevää neuvoa voi tietysti antaa. Mutta lykkyä jos asia on vielä akuutti.
t. Täti