olen 41 mies en ymmärrä miksi olen yksin ,vaikka ulkoisesti ei ole mitään vikaa, niin näyttää kuinka raha ja omaisuus hallitsee kun etsii kumppania.kun sanoo rehellisesti olevansa ulkoisesti köyhä niin ,se karkoittaa orastavat suhteet ,tuntuu kuin maailmasta on kadonnut rakastamisen taito ja tilalle tullut rakkaus rahaan .enää ei riitä sydän ,eikä hellyys
yksin
telstars
141950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Esimerkiksi tuollainen luulo että kanssaihmiset olisivat kiinnostuneita vain rahasta, on niin suurta ali-arviointia jotta sinkkuna varmasti pysyt. Rakastamisen taidon olet kadottanut vain sinä, joten älä yleistä. ÄLÄKÄ AINA SYYTTELE MUITA, vaan vilkaisu peiliin on kohdallaan.
en toki varmasti poikkeuksia .ehkä omalle kohdalle on kokemuksen kautta negatiivinen asenne .en tiedä miksi koit noin hyökkäävänä kirjoituksen ,oletko itse pettynyt ,tai ehkä sinulla on onnelinen liitto ,joten koet kokemukseni vääräksi ,ehkä olen sinkku lopun elämääni vain taivas tietää mutta en anna rahan hallita rakkautta elämässäni.kiitos vastauksesta sinulle
Tuntuu joten jännältä yrittää vastata vuosia vanhemman ihmisen esittämään avunpyyntöön, sillä minusta tuntuu että siitä tässä asiassa on kyse. Lähetit eilen jo kysymyksen ja jo valmiiksi tuntui pahalta, että olet kenties käsittänyt että NYT joulun aikaan tuo "tauti" iskee päälle. Joulun aikaan joka pitäisi olla perhejuhla ja JUHLA jossa otetaan kaikki lähimmäiset ja ystävät huomioon.
En tiedä tilastoja, mutta veikkaukseni on että yksinäiset ihmiset kärsivät masennuksesta erityisen paljon JOULUN aikaan, ja miksi?? -Siksi että moni juhlii joulua itsekeskeisesti. Siten , että lähetellään postikortteja, tekstiviestejä ja muita onnentoivotuksia vain siinä velvoitteen "pakossa", mutta eivät ymmärrä, että todella lähellä voi olla ihminen joka OIKEASTI tarvitsee apua yksinäisyyteen.
Uskonkin pitkälti ettei sinussa ole oikeasti mitään vikaa, vaan kärsit yksinäisyydestä. Siitä "taudista" josta niin moni suomalainen kärsii ajoittain. Me kaikki aikuiset (ja miksei pienemmätkin)ihmiset tarvitsemme kumppania. Siis sellaista ihmistä joka ajattelee meitä eikä vain "ajattele". Sellaista kumppania, joka reagoi heti mitä mielessäsi tapahtuu ja alkaa reagoimaan samoin. Kun olet iloinen, hänkin on iloinen. Kun olet surullinen, hänkin on surullinen.
Osuit tavallaan oikeaan tästä nyky-yhteiskunnan menosta. Suomella menee paremmin kuin koskaan. Meillä on kaikkea ympärillä, mutta olemme samalla itseämme täynnä. Yksinäisyys lähtee sisältä päin ja siihen tarvitaan joku joka täyttää sen yksinäisyyden. Joku joka haluaa tulla sydämeesi ja
jotenkin tuntuu ettei sukupuolella ole väliä. Kun saat sen tosi ystävän, niin sen jälkeen voit hakea sitä kumppaniasi rauhassa, vaikka vanhuusaikaan asti.
Jotenkin alan käsittää mistä Jokelan tapauksessa oli kyse. Niin hirvittävältä kun se tapa jolla tämä nuori toteutti tekonsa, mielestäni (siis VAIN minun mielestäni) pientä sen rinnalla jota hän koki omassa elämässään. Jos olisi ollut joku joka olisi pysäyttänyt hänet jo aiemmin ja vaikka kysynyt:"Miten sinulla menee?", voisin väittää ettei ko. tapausta olisi koskaan tullut.
Yksinäisyys on "tauti" jota me joskus kaikki koemme. Mutta ne ihmiset jotka kokevat TODELLISEN yksinäisyyden ovat kuin -ihminen keskellä suurta valtamerta ilman että näkee auttajiaan. Me elämme tässä yltäkylläisessä yhteiskunnassa, jossa elämme kuin meressä, siis siinä tavaran paljouden ja ihmisvilinän keskellä olevassa meressä, jossa kukaan ei auta ja pysähdy kysymään: "Miten sinulla menee?"
En pidä todellakaan itseäni uskovaisena, jo sen takia että minulla on omat käsitykseni asioista. Mutta tulee mieleen tarina siitä Laupiaasta Samarialaisesta, joka auttoi yksinäistä ja ehkä köyhääkin miestä siitä ihmisvilinästä. Minusta tuntuu että tarvitset juuri tällaista ihmistä kumppaniksi -toistaiseksi.
Se mistä saat tällaisen kumppanin onkin vaikeampi juttu. Ehkä sukulaisissasi on joku joka muistaa sinut lapsuusajalta ja haluaisi "purkaa" kanssasi nämä lapsuusajan mukavat muistot. Kenties sinulla
harrastusten parissa joku joka haluasi pelata, kirjoittaa, maalata jne. Jotain josta te molemmat tykkätte ja haluatte kokea sitä mukavaa ja hauskaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Se että oletko köyhä vai et, en ota kantaa. Ainakin sinulla on asunto ja jokseenkin asiat kunnossa päälisin puolin kun nettiinkin kirjoitit. Toivonkin että et vaivu lopulliseen synkkyyteen vaan lähestyt sitä jotain tuttua rohkeasti ja toivot että hän ottaa sinut avosylin vastaan. Se että "tuppaantusit" jonkun luokse...älä ajattele niin! Ajattele niin, että sinulla on heille annettavaa...esim. hauskoja juttuja, hyviä tarinoita, joku "Lahja" jonka haluat tuoda siihen perheen tai kaverisi pöytään.
Toivottavasti tästä oli edes vähäisintäkään apua ongelmaasi. Sillä ajattelen, että elämä itsessään on niin hieno juttu ettei sitä kannata ulkoisesti tai sisäisestikään pilata. Ja vielä lopuksi...
Se että teetkö muiden mielestä oikein SE ei ole se Pointti elämässä, vaan SE että tiedät tekeväsi sisäisesti oikein on paljon TÄRKEÄMPÄÄ!!!!
kiitos sinulle oli hieno vastaus sinulta,ehkä on että tunnemme vain tämän materiaalin keskellä vain yksinäisyyttä ja olemme sokeita ystävyydelle .kiitos sinulle
On kiva kuulla, että tästä oli sinulle apua...aika näyttää kuitenkin että miten tästäkään keskustelusta on TODELLA ollut apua ongelmassasi. Yhden kainon pyynnön esitän sinulle... ja todella toivon että tekisit niin, etkä vain lupaisi...
Kun seuraavan kerran joku pyytää sinulta apua. Ei ole väliä kuka tai kenenkä tuttu on kyseessä, niin annat hänelle sen avun. Oli kyseessä oven aukaisu, tavaran nostaminen kaupan lattialta, tilan antaminen bussissa vaikka raskaana olevalle naiselle... ihan mikä tahansa, ei edes vaikealta tuntuva asia- Niin TEE se. Se ei maksa vaivaa ja saat itsekin hyvän mielen kun teet palveluksen!!
Kuten niin monesti vanhat sanonnat pitävät paikkansa- Ystävä hädässä tunnetaan- samoin tämäkin sanonta pitää paikkansa. Ja kun laittaa hyvän kiertämään niin alkaa tämä luottamus IHMISIIN palata. Tsemppiä!!
Niinhän se on. Pitää tietenkin muistaa, että naiset ei sulata sanaa elättäminen kuten miehet. En tiedä onko vielä niin, että jos suhteessa toinen tienaa paljon niin tämä köyhempi osapuoli ei saa mistään rahaa. Sillon olisi täysin naisen elättinä. Itse kyllä ymmärrän naisia jotka eivät halua tuollaista miestä. Onneksi en paljoo naista kaipaakaan rinnalleni ja päivät menee muutenkin niin nopeasti.
Tuntuu että täällä on niin paljon niitä yksinäisiä. Kuka mistäkin syystä.Ihmiset käyttävät helposti toisia ihmisiä hyväkseen kuka haluaa pitää useita suhteita tuntuu että ihmisetkin ovat monelle kauppatavaraa itse sellaista kokenut mutta kannattaa suhtautua positiivisesti ja etsiä hyviä ihmissuhteita kyllä niitäkin löytyy.
olet oikeassa onkohan tämä yhteiskunta niin kovaa jotta rakkaus on pinnallista,onhan toki tosi rakkautta mutta usein erotaan liian heppoisin perustein ,kiitos vastauksesta ja jos haluat kommentoida niin sähkö[email protected]
aina on ollut kovia ihmisiä jotka käyttävät toisia hyväkseenmutta myös pehmeitä ihmisiä joilla on sydän paikallaan ja toiset ihmiset sopivat toisilleen jos löytyy oikea kumppani kannattaa kiittää siitä ja nauttia yhdessä olosta pitää löytää toisilleen sopivat persoonat ja sopivaa yhteistä kemiaa ja sitä pitää tietysti myös etsiäminä olen alkanut nyt sitä tekemään ja maailmahan on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä sinäkin kyllä olet mielenkiintoinen mutta olen vähän arka joten en uskalla lähettää sähköpostistani minusta on aika moni mies kiinnostunut vaikka yksinäinen olenkin ja olen vähän varovainen tv Jaana :)
kiitos sinulle vastaukseta,kannattaisi kysyä itseltä miksi on arka ,itse myös toivottoman ujo ,joten moni ihmis suhde jää ihailuksi ,jos tahdot vastaa olisi kiva vaihtaa ajatuksia,kivaa talvea sinulle
Olet naiselle huono saalis!
Nainen haluaa miehenkautta parempaa elintasoa!
sinä et sitä edusta.
senhän sanoit jo etukäteen.
ehkä on näin. mutta ei se minun ihmis arvoa suinkaan lannista ,jos ihmisellä on vain raha ja tavara ihmis arvon pohjana ,niin ei hyvä,totta kai pitää perus asiat olla kohdallaan mutta on sääli kun todeliset tunteet peittää niin ,uskoisin että ei liitto ole kovin vakaalla pohjalla. todelinen rakkaus ei riipu mammonasta ,vai onko sinulla näin.
ole mammonan perään. Toivon mukaan löydät elämääsi kumppanin, joka arvostaa muutakin kuin sitä, kuinka suuren omaisuuden olet hanikkinut.
Nyky-yhteiskunnassa alkaa tosin enemmässä määrin olla havaittavissa se, että ensin otetaan selvää varallisuudesta ja vasta sitten aletaan tutustumaan itse ihmiseen...
Ajattelin laittaa hieman viestiä ja samalla kysyä, oletko päässyt jo pahimman yli??
Olet ainakin hengissä ja elämän arvot näyttävät olevan kohdallaan...
Se mitä puhut ihmisarvosta ja rakkaudesta, pitää mielestäni paikkansa. Vaikka me kaikki haluamme parantaa elinolosuhteitamme, ei se tarkoita että olisimme ihmisinä yhtään sen parempia kuin muissa köyhemmissä maissa. Eikä koulutus- ja "sivistys"-taso ole riippuvainen meidän suhteistamme ympärillä oleviin ihmisiin. Totta kai arvostelen muita kulttuureita ja ihmisiä siinä missä muutkin, mutta yritän ajatella kriittisesti myös omaa toimintaani. Paras sääntö lienee -maassa maan tavalla. Toki tietenkin niin ettei unohda omaa kuolevaisuutta ja yritä painaa toisia omalla "paremmuudella".
Ajatukseni on kuitenkin se, että kun me kerran täältä lähdemme, emme saa mitään mukaamme ja emme tänne palaa. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää elää HYVÄ elämä. Siis sellainen josta voi papille ennen aamenta sanoa, että kyllä tämä on ollut kokemisen arvoista. En ole koskaan miettinyt niinkään hengellisiä arvoja -henkisiä kylläkin. Moni touhottaa ja kulkee tämän elämän putken hirveellä kiireellä ilman päämäärää. Toiset hakevat ns. parannusta uskonnosta ja luulevat ansaitsevansa paremman statuksen (ehkä omassa yhteisössään -kyllä) kuin tavallinen kuolevainen, mutta voi silti olla sisäisesti tyhjä. Raha voi helpottaa meidän elämänlaatua, mutta ei välttämättä tee meitä yhtään onnellisemmiksi. Valitettavasti raha voi olla hyvä kiristyskeino, siis tämänpäivän suoritusyhteiskunnassa, jos meillä sattuu olemaan kumppani (yhteistyö-, esimies, oma puoliso jne.) joka mittaa hyötysuhteen rahassa. Rahalla saa tänä päivänä lähes kaikkea, muttei rakkautta ja ikuista elämää.
Me pyrimme (lähes kaikki yhteiskunnat) parempaan elintasoon ja haalimaan itsellemme kaikkea. Valitettavasti se tulee viemään meidät globaalisti tuhon tielle. Vaikka meillä jo poistuva sodan kokenut sukupolvi EI saanut kaikkea valmiina eteensä, se opetti varmasti ko. ihmisille nöyryyttä ja elämän iloakin. Ei tarvitse katsoa kuin nykypolven nuoria, jotka eivät ole onnellisia mistään ja sama toisaalta voi koskettaa meitä vanhempiakin, poliitikoista puhumattakaan. Aika pitkälti kärsimyksen summa on vakio ja tällaiset Jokelan tapaiset murhenäytelmät muistuttavat meitä siitä -onnellisuudesta pitää nauttia, muttei liian kauan ja toisten kustannuksella.
Toivon ja samalla olen todellakin luottavainen siitä että tulet löytämään itsellesi kumppanin (kenties elämänpituisen ??) joka ei mittaa kaikkea rahassa tai ulkonäössäkään. Jos itse vain olet riittävän itsevarma (ei kuitenkaan narsisti) että aika, paikka, tehtävä jne jota elät on elämisen arvoista ja oikeaa sinulle, niin kyllä se vielä kohdalle natsaa. Lykkyä tykö!!