Eilen illalla sitten tippui semmoinen pommi kun sain tietää vaimoni ihastuneen työkaveriinsa jo puolivuotta sitten. Oli kuulemma alkanut s.posteilla. Nyt sitte heidän pikkujouluissa alkoi tapahtua... ja olihan mulla ollut jo aavistuksia kun s.postista ja känny viesteistä oli tullut tosi salaisia juttuja. Vaimon kanssa oltu jo kahdeksan vuotta naimisissa ja on kaksi upeaa lasta ja uusi iso omakotitalo. Nyt sitten väittää ettei ole enää rakastanut moneen kuukauteen minua. Kyllä myönnän että itsessäkin on vikoja mutta en tiennyt niiden olevan noin pahoja että pitää tämmöistä tehdä. Mutta kiitos että sain purkaa vähäm edes sydäntäni. Hyvää joulua kaikille.
Tulipa joulu...
Petetty
163456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...kyllä ajankohdan valitsi, vaikka toisaalta mikään aika moiselle paljastukselle ei taida olla hyvä. Mitä sitä toisaalta pitkittämään Joulu on niin tunne/perhekeskeinen juhla, että tieto vaimon ihastumisesta työkaveriin ei oo kyllä omiaan lisäämään joulufiilistä.
Toivottavasti olette kuitenkin aikuisia fiksuja ihmisiä ja lapset saa Joulunsa. Nyt on laitettava omat tunteet taka-alalle hetkeks ja Joulun jälkeen selvitätte asiat..ehkä se oli vaimon puolelta joku 30 tai 40 villitys ja varsin ohimeneviä nuo ihastukset yleensä on. Ei 10 vuoden rakkaus muutamassa kuukaudessa mihinkään häviä.
Toivon todellakin että asiasi järjestyy..paremmin päin.
Elämäniloa sulle :)
T:kohtalotoveri (nainen)
" on uusi, iso omakotitalo" voi voi eikö se rittänytkään pitäään vaimoa kurissa?
Mitä tekemistä talolla on elämän onnellisuuden kanssa?
Yksi tyhjän kanssa onko iso vai pieni ok talo asuuko vuokralla vai missä.
sullekin kun kertyy ikää niin ymmärrät, että kyllä sillä on väliä.
Välipäivinä on hyvää aikaa pakata muijan kamppeet ja lähettää ne uuteen osoitteeseen.
tulipa joulu. Et ole yksin tässä kirjoitan tätä kyynel silmäkulmassa.Samanlaisen pommin sain minäkin kun vaimoni totesi se on sitten ero ja lähden kohta poikaystävän kanssa ja en tiedä koska tulen. Seuraava yö meni rattoisasti yksin, jonka päälle työpäivä oli raskas. On ikimuistoinen joulu..
Tässäkin tarinassa on pohjana aikaisemminkin naisten valehtelun takia kyseiseen sukupuoleen luottamuspula . nykyinenkin vaimo, joka tiesi aikaisemmista pettymyksistä vannoi isoon ääneen jotta hän ei voisi moista tehdä.. ja tässä sitä ollaan.. YKSIN JOULUNA
Hyvää joulua kaikille jotka pystyvät luottamaan partneriinsa terv simo
Itsellä aika tasan sama tilanne tapahtui vajaa 2 kuukautta sitten ja oon jo edennyt asiassa, mut raskasta on ja tulee olemaan. Koita kestää ja selvittää asiat itsesi kanssa. Vielä tulee jouluja jolloin voi taas hymyillä.
Ensinnäkin paljon voimia sinulle. Voi kun kukaan ei joutuisi kokemaan eron tuskaa, eikä varsinkaan tähän ajakohtaan yhdistettynä. Olen kokenut saman kolme vuotta sitten. Mieheni muutaman kuukauden jatkunut suhde paljastui. Emme saaneet suhdetta korjattua, ero laitettiin vireille muutama kuukausi myöhemmin. Ero oli raskas.
Petetyksi tuleminen on aina raadollista ja tekee kipeää. Se raastaa ja sattuu. Ihminen kuitenkin selviää siitä ja uuden tasapainon löytyminen elämään seuraa surua.
Nyt, kolme vuotta myöhemmin, vietän joulua lasteni kanssa (3) ja koen oppineeni paljon. Ja huomaan vasta nyt epätasapainon joka liki 20-vuotisessa suhteessamme oli. Olen uudessa suhteessa ja koen rakkautta. Se ei kumoa sitä, että joskus suuri rakkauteni oli lasteni isä. Osaltaan ne muistot ovat kauniita. Nyt aikuisen rakkauden kohde on joku muu, vaikka en 3 vuotta sitten uskonut että tämä voisi olla mahdollista.
Sinulle en oikein osaa sanoa mitään niks naks konstia, mutta älä jää yksin. Pura ajatuksiasi ja tunteitasi ystäville, tilaa aika perheasiain neuvottelukeskukseen (maksuton) ja puhu ulkopuolisen kanssa. Se on yllättävän helpottavaa.
Ihailen tasapainoisuuttasi - viesti antoi uskoa tulevaisuuteen. Itse vasta yritän arpoa, pitääkö avioliittoa jatkaa vai onko ero parempi ratkaisu.
Mies ei ole salasuhdetta myöntänyt, mutta tiedänpä sen kuitenkin, Suomi on niin kovin pieni maa, että ei täällä mikään pysy piilossa. Takana on 25 yhteistä vuotta ja perheessä teini-ikäiset lapset.
Näinkin voisi jatkaa, lapsilla olisi yhteinen koti eikä tapaamisista tai osituksista tarvitsisi sopia. Itsellä ei ole toista, eikä tarvetta seurusteluun. Ehkä kiinnostus toiseen naiseen hiipuu ja kotiin on hyvä palata?
Toisaalta pettäjämies ei ole ansainnut näin helppoa elämää: yhteisessä kodissa kaikki on valmiina, asumiskulut edulliset ja lapsia näkee päivittäin (jos on kotona eikä toisen naisen luona). Olisi ihan oikein, jos joutuisi hankkimaan oman kämpän ja maksamaan lapsista. Kova pala tulisi olemaan myös omista vapaaviikonlopuista tinkiminen silloin, kun olisikin lasten tapaamisvuoro.
Aikoinaan puhuimme, että juuri lapsista miehen olisi vaikea "luopua", jos ero joskus tulisi edes mieleen. Nyt mies huitelee omissa menoissaan, käy kotona nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet. Ei puhu lasten kanssa harrastamisesta puhumattakaan. Eroisänä joutuisi kohtaamaan lapsensa uudella tavalla.
Voi olla, että minunkin pitäisi myöntää pitkän ja aikoinaan hyvin kauniin suhteemme nykyinen epätasapaino ja lähteä eteenpäin tuskasta huolimatta. Ehkä minäkin olen ansainnut todellisen rakkauden, en pelkästään tätä ärisijää, joka näkee kaikissa tekemisissäni ja sanomisissani pelkkiä virheitä.
...taistele vastaan ja pidä lapset, oppiipahan sitten. Raskasta se on mutta mies pystyy halutessaan lastenhoidossa samaan mihin nainenkin, usein enempäänkin koska monet (en nyt tarkoota kaikkia) suomalaiset akat on laiskoja ja mukavuudenhaluisia nykyään. Osa on valmiita lähteen melkein jokaisen urpon mukaan johon ihastuvat. Alttarilla puhutaan palturia, vaikka perhe pitäisi olla se mikä on ja pysyy. Voimia ja jaksamista.
Minulla hyvin samankaltainen tilanne.Erona on se,ettei o lapsia,eikä isoa omakotitaloa.Monet sanovat,että kun oot vielä nuori (21v) ja ei o lapsia,niin kaikki järjestyy.Mun mielestä avioeron tuska on kaikille samanlainen.
Olen ollut parisuhteessa melkein 5 vuotta ja naimisissa 2 vuotta.Mies on jo aikuinen,yli 30.Nyt ilmoitti,että minun on nyt lähdettävä.En osa pitää kotia siistinä niin kun 30 nainen varman osa,olen laiska tekemään ruokaa.
Eli hyvää Joulua nyt kaikille,erityisesti niille,joilla on ero tulossa/menossa.Elämä ei siihen loppuu.Olen ihan varma,että näin pitäisi olla.Erityisesti sen taki,että nyt on Joulu :)
Voimia kovasti! Sääliksi käy sinua ja lapsia. Minkäikäisiä lapsenne ovat? Ehkä pelkkä vanhempien eroaminen ja erilleen muuttaminen ei riitä, vaan heidän täytyy lisäksi muuttaa koulua, kaveripiiriä, harrastuksia ym. Todella rankkaa!!
Se on niin helppo ihastua kun ei siellä työpaikalla tarvitse muistaa niitä kodin arkisia huolia. Mies aloittaa sen työpaikkasuhteen vitsinä ja nainen on heti mukana tosissaan. Kummallakin menee kotona "huonosti", vaikkei oikeasti menisikään. Nainen luulee saavansa lohdutusta kun ei kotona saa hellyyttä, mies luulee saavansa p----a kun ei kotona saa. Hauskaa se ei ole jos tämä suhde sitten aiheuttaa sen että kummallakin alkaa menemään kotona oikeasti huonosti.
Se on niin helppo ihastua kun ei siellä työpaikalla tarvitse muistaa niitä kodin arkisia huolia. Mies aloittaa sen työpaikkasuhteen vitsinä ja nainen on heti mukana tosissaan. Kummallakin menee kotona "huonosti", vaikkei oikeasti menisikään. Nainen luulee saavansa lohdutusta kun ei kotona saa hellyyttä, mies luulee saavansa p----a kun ei kotona saa. Hauskaa se ei ole jos tämä suhde sitten aiheuttaa sen että kummallakin alkaa menemään kotona oikeasti huonosti.
Luulisi, että aikuiset ihmiset ymmärtävät parisuhteen ja rakkauden merkityksen, mutta sitten kuitenkin odotetaan jotakin primadonnaa tai tarzania lentelemään elämään.
omassa luukussaan vajaat 3 kk. Olen laittanut merkille, että ennen poismuuttoaan hän jatkuvasti sai tekstareita, sanoi niiden tulevan työkavereiltaan. No, muksu oli tässä viikolla ollut äidillään (pääasiassa asuu minun kanssa) ja kertoi heidän käyneen syömässä äidin työkaverin kanssa, joka sattumoisin on mies ja juuri se, jota vaimoni kehui ennen lähtöään hauskaksi ja aivan toisenlaiseksi kuin minä.
Jos tässä olisi käynyt pahin mahdollinen toteen, niin en todellakaan tiedä, miten sellaisesta voisi ylipäätään päästä yli. Pettämistä ei voi millään puolustella. Varsinkaan, jos poismuuton syyksi on sanonut jotakin aivan muuta, niin syyllistyy vielä valehteluun.
Helvetti, mikä ihmisiä riivaa?
moi. tosi surullista, että tulee tommosia juttuja, olen todella pahoillani.
joulu voi nyt olla rankka, ja jatkokin, mutta ensin haluaisin kuitenkin sanoa, että älä heitä kirvestä kaivoon. ensinnäkin siksi, että vaikka nyt tuntuu rankalta ja pahalta, niin se ei ole ikuista, vaikkei se nyt paljoa lohduta, niin kyllä elämä jatkuu, kävi miten kävi. älä vain sorru itse typeryyksiin sen tähden, että nyt on näin. on paljon mahdollista että ihastus on todellinen, siis kestävää laatua, ja että teille tulee erokin sen takia, mutta...
ota nyt ensin selvää, siis jos itse haluat liitoanne jatkaa, että mikähän se oikea syy on vaimosi ihastukseen. harvoin asiat on sitä miltä ne äkkiä katsottuna näyttää.
tarkoitan, että jos nainen todella miettii eroa, hän on yleensä ollut vuosia tyytymätön, ei kuukausia, ja se että ihastuu noin viestitellen ja pikkujouluissa... kuulostaa enemmänkin siltä, että kun teillä on kaikki hyvin, se tarkoittaa ehkä myös tasaista. epäilenpä että vaimosi on kyllästynyt omaan elämäänsä ja luulee nyt sen korjaantuvan ihastuksella. että kun on vain arkea, ja lapsia ja taloa, niin moni ihminen, niin mies kun nainenkin sortuu kuvittelemaan, että siellä aidan toisella puolella odottaa se uusi ja jännittävä elämä.. kun ei ole osannut korjata itse, omassa elämässään niitä asioita mitä olisi halunnut.
eli hankkia jännitystä harrastuksilla, tavata muuten vain enemmän ihmisiä (joskus tiivis perhe-elämä ajaa ajattelemaan, että on "luopunut kaikista muista perheen tähden", vaikka tosiasiassa itse ei vain ole mennyt ja tehnyt) ja tehdä teidän välejänne itse jännittävimmiksi (treffit) romanttisemmiksi (järjestää itse jotain) tai pyytää mitä haluaa (vaihtelua johonkin).
naiselle yleensä tärkeintä on huomiointi ja huolenpito, se että kokee itsensä rakastetuksi, naiseksi (siis jos perjantaina aikoo saada tarttee liehittelyn alkaa maanantaina ;) ), jakamista (keskustellaan, kysellään kuulumisia ja itse kerrotaan niitä), ja se, että hetkiä tulee, jolloin voi unohtaa arjen. ja tietenkin ettei väsy sen arkisen työtaakan alle. no, ehkä miehillä on samoja juttuja?
kävi miten kävi, ei ero ole epäonnistuminen, se on vain sitä, että kahdella ihmisellä on eri tahto, eikä sinussa ehkä ole mitään SUURIA vikoja, vaimosi etsii vain jotain, minkä luulee löytävänsä jostain muualta. ehkä löytää ehkä ei, todennäköisesti ei. kahdeksan vuotta on kriittinen aika, ja teillä siis on pieniä lapsia... niinpä, kliseetä pukkaa, mutta niissä on usein totuuden siemen, jos ei koko totuutta.
joten jos haluat vielä pitää avioliittosi kasassa, esitäpä hänelle kysymyksiä siitä, haluaisiko hän että te ihastutte vielä uudelleen, ja mitä hän on valmis tekemään sen eteen, mitä sinun pitäisi tehdä, ja mitkä oli ne syyt miksi hän sinua rakasti, ja miksi ei enää. jutelkaa nyt vielä arjesta, ja siitä millainen se on teille. ja kuunnelkaa toisianne. ainakin vielä pari kuukautta. ja sitten jos muu ei auta... no, sittenhän se on vaan aloitettava uudelleen. ei kuitenkaan alusta, koska jos niistäkin keskusteluista jotain irtoaisi, voisi ensi kerralla ehkä korjata jotain, ja itsekin saada paremman elämän?
kuitenkin, yleisestikin ottaen, suhteet ovat vaikeita, siis senhän sanoo jo erotilastotkin: ihminen on oikukas, ja ailahtelevainen, hänellä on aina oma painolastinsa ja inhimilliset vikansa ja heikkoutensa... älä ole liian ankara itsellesi, äläkä vaimollesikaan, kaikkia tunteita saa tuntea ja käydä läpi, mutta että kuten me kaikki tiedämme: jokaisessa meissä asuu pieni ihminen.
jos haluat vielä liittosi pitää, älä luovuta ilmaiseksi, ja jos et halua, tai muuten vaan ei enää onnistu, niin älä lannistu, elämä on täynnä mahdollisuuksia, ja jos nyt onkin surun aika, niin jonain päivänä huomaat, että maailmassa on 6 miljardia ihmistä, ja yhtä monta mahdollisuutta elämässä.
toivotan sinulle onnea ja jaksamista todella paljon!