Niin, mikä on teidän mielestänne riittävä määrä seksiä liitossa, jossa ollaan oltu reilu vuosi? Minusta pari kertaa kuussa on aika vähän, mieheni mielestä riittävästi. Saako "vaatia" lisää vai täytyykö tyytyä siihen mitä saa, vaikka onkin paha mieli, ja olla kiitollinen, että edes sen verran?
Mikä on riittävä määrä seksiä
avioliitossa
477152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kuule, kyllä on liian vähän, jos sinusta se siltä tuntuu.
Teillä on erilainen libido. Olin 10 vuotta miehen kanssa, joka ns. pihtasi. Seksi oli työn takana ja hänellä oli korkea kynnys sen aloittaa.
Liitto päättyi ja sanoin hänelle pari vuotta eron jälkeen, että minulla on sinkkunakin enemmän seksiä kuin liitosssa. Hän, että ei hänellä vaan.
Teiuän olisi puhuttava tämä asia auki. Seksitön liitto ei ole liitto. Eikä tuollainen vähäseksinen, jos sinä kaipaat enemmän.
Hyvää joulua ja vapautunutta seksiä!
Unelmani olisi, että vaimoni haluaisi joskus. Meillä minä haluaisin silloin tällöin seksiä, mutta se on aina kortilla. En saa mitään vastakaikua. Olen yrittänyt aktiivisesti, mielikuvitusta, lämpöä, hellyyttä. Vaimo vaan on väsynyt, stressaantunut, kyllästynyt, jne.
En voisi kuvitella että itse saisin olla esim. kyllästynyt vaimooni.
Ja hän on koko ajan.
Apua toivoisin.
Tässä me naiset osittain mietimme, että miksi ei miehiä kiinnosta....
Taitaa olla tämä meidän ongelmamme epätavallisempi.
Jos/kun nainen ei halua, on siihen yhtä monta syytä kuin miehenkin haluttomuuteen. Onko sinun vaimosi halukas puhumaan siitä, miksi hän ei halua? Jos on pieniä lapsia, ne väsyttävät. Jos sairauksia ja suruja, on hänen ehkä vaikea irtaantua niistä. Itseäni lakkasi haluttamasta kun en enää arvostanut saati rakastanut exääni.
Halut palasivat eron jälkeen, vahvempina.
Sääli -ja velvollisuuusseksiä en ehdota, mutta liittoon kuuluu seksi (jos ei ole sairauksia ym), luontevalla tavalla. Miksi toinen ei sitä halua, on se (kuten aiemmin sanoin), irtaantumista liitosta jollain tasolla. Sitten olette kämppiksiä!
Yritä saada vaimosi avautumaan ja juttelemaan näistä. Naiselle paras esileikki on se, että kuuntelee vain häntä eikä missään tapuksesssa ala antamaan neuvoja. Nainen tarvitsee vain kuuntelua. Kokeilepa, siis ilman neuvoja! (Ne ärsyttävät meitä naisia). Kysy asia rauahllisesti, älä yritä mitään ja vain kuuntele ja hyväksy hänen vastauksensa. Anna hänelle vapaus palata aiheeseen, syyttelemättä, sanoen että olet häntä varten, mutta hän voi tulla luoksesi kun siltä tuntuuu. Nainen ei halua, että häntä painostetaan. Ole sen oloinen, että se on hänen ratkaisunsa. Jos hän ei tee aikoihin mitään, voit päätellä, että hän on irtisanonut aviosuhteenne. Pyydä häntä silloin, että voitte mennä johonkin terapiaan.
Niin, ja seksin ei tarvitse olla aina koko paletti. Minua rasittaa se, että koko repertuaari käydään läpi, aina samaan aikaan samassa paikassa. Yllätä vaimosi josssian hauskassa paikassa ja ajassa. Esimerkiksi teette treffit päivällä jonnekin. Saattaisi olla vaihtelua.
Tässä niitä, mitä itse olen aina toivonut. Huom., yritin näillä innostaa exääni, mutta huonolla tuloksella.
Näistä itse saan puhtia.
Onnea matkaan!
Aloitat viestisi sillä, että on erilainen lipido, mutta heti seuraavassa lauseessa miehesi pihtaa, niin kuin se olisi jotain tahallista ja pahantahtoista? Ihan kuin hänen oikeus omaan rytmiin olisi pienempi kuin sinun.
Meillä on seksiä (yhden käden) sormilla laskettava määrä vuodessa miehen vähäisen halukkuuden vuoksi, mutta minkäs teet. Ei minun haluni ole sen tärkeämpää kuin hänen haluttomuutensa, joten en voisi kuvitellakaan syyttäväni tai painostavani. Ja koska seksi on kuitenkin toissijainen asia suhteessa, ja se on meillä hyvää silloin kun sitä on, niin ei pieneen mieleenkään ole juolahtanut tästä mihinkään lähteä.
Kiitos Maaomena vastauksestasi ja tuestasi.
Tarinani on liian pitkä kerrottavaksi, enkä sitä missään nimessä haluaisi kertoakaan. Mieluummin luen palautettasi. Omasta mielestäni olen yrittänyt kaikkea mahdollista ja myös kuvailemaasi lähestymistapaa. Kiitos siitä, sain siitä rohkaisua.
-Jakke
Voi kyllä olla teillä ja monella ehkä sopiva määrä, mutta kaverisi luulisi vielä tuossa vaiheessa olevan
vielä vähän "viriilimpi". En katsoisi että rakastelu ölisi kuin määrätty saunapäivä, vaan silloinkuin siltä tuntuu ja siihen on mahdollisuus. Ei sen aina tarvi olla sidottu johonki tiettyyn kaavaan tai paikkaan. Eli, herkutelkaa vaikka aamuin ja illoin, ja sillä välillä, jos ei oikein tuossa vaiheessa enää kiinnosta, olisiko syytä ajatella.....
Itse yli 30 vuotta "seurustellu" ja vieläkin löytyy kivaa puuhastelua!
Jos se sinun mielestäsi on vähän, niin silloin se ei ole riittävästi. Itselläni ollut samoja ongelmia, mies halusi vähämmän kuin minä,eikä ollut kovin aktiivinen. Se rasittaa suhdetta pitkällä tähtäimellä ja on turhauttavaa. Voi vielä käydä niin ettei enää itseäkään haluta, jos saaminen on aina kiven takana.
Toisaalta perisuhde ohjelmassa sanottiin että "naisen kannattaisi suostua seksiin kerran viikossa, jotta suhde toimisi". Miksipä tuo ei koskisi myös miehiä, ei se nainen aina ole se "pihtari".
Niin, tämä ongelma ilmeni jo ennen naimisiinmenoa, vaikka silloin sängyssä puuhasteltiin vähän useammin. Mua on huolestuttanut jopa siinä määrin, että käytiin pari kertaa seksuaaliterapeutillakin, mutta ei siitä juurikaan apua ollut. Miten sinä ratkaisit ongelmasi? Oletteko vielä yhdessä, vai pitikö erota? Ero seksin vuoksi tuntuu jotenkin niin pinnalliselta ja väärältä syyltä, vaikka se kyllä sisuskaluja pahasti kalvaakin. Kiva joulukeskustelu muuten, sori!
Sehän on hyvä jos mies kumminkin suostuu lähtemään ammattiauttajan luokse,sekin kertoo jo jotain suhteen laadusta. No oikeastaan meillä ei ongelmaa ole ratkaistu, tällä hetkellä avioeroa ollaan harkitsemassa mutta kaikki eron syyt ei kumminkaan johdu seksin määrästä. Mutta tottahan se on että seksielämä heijastaa väkisinkin arkeen ja muihin ongelmiin (ja tietysti myös toisin päin, että muut ongelmat heijastavat seksiin). Siitä ei pääse mihinkään. Niin ja mun joulu nyt on mennyt muutenkin pilalle tän ero homman takia!Onko muuten miehesi aktiivinen osapuoli, vai teetkö sinä aina aloitteen?
Sinä tiesit tämän ongelman jo ennen avioitumista ja ehkä senkin, että useimmilla pariskunnilla seksikerrat harvenevat suhteen vanhetessa. Silti menit naimisiin, mutta nyt vuoden päästä et enää kestä tilannetta. Voi voi sentään... Teillä on selvästi erilaiset halut ja niiden kanssa joudutte kamppailemaan koko loppuliittonne ajan. Joillakin tulee voimakas halujen väheneminen suhteen vanhetessa ja silloin toinen ei voi varautua tilanteeseen mitenkään, mutta silloin jos asian on tiennyt etukäteen ja itsellä on voimakas lipido, homman pitäisi olla selvää kauraa -ei avioon ollenkaan tai sitten on oltavat selviytymiskeinot valmiiksi miettitynä.
Tyydy tilanteeseen tai tee toisen kanssa sopimus yhdestä kerrasta viikossa. Tuota yhtä kertaa suosittelevat monet tahot, sitä pidetään minimimääränä, mikä ylläpitää jonkinlaista seksielämää. Itse olen meidän suhteessa se, joka haluaa vähemmän seksiä, mutta olen päättänyt, että lähden aina leikkiin mukaan, jos ei ole mitään erityistä syytä (sairaus, ankara väsymys tms.) olla rupeamatta. Kyllä se sitten on ihan kivaa, kun on hommaan ryhdytty ja se lisää myös läheisyyden tunnetta. Minusta seksi kuuluu aviovelvollisuuksiin. Pakko- tai sääliseksiä ei kenenkään pitäisi joutua harrastamaan, mutta uskon että useimmat ihmiset saavat halutessaan itsensä innostumaan seksistä -ei ehkä ihan joka päivä, mutta ainakin 1-2 kertaa viikossa.
Juu, olin oikein iloinen, että mieheni suostui tulemaan terapeutille mukaan. Mun silmissä se oli häneltä yritys jotenkin helpotta mun oloa ja olin siitä tosi iloinen vaikkei siitä hirveästi apua ollutkaan. Ja kyllä miehenikin aloitteita tekee ja on kuulemma sitä mieltä että aloitteen teko kuuluu molemmille. Mun itsetuntoni ei vain kestä sitä toistuvaa torjumista ja tunnetta ettei ole haluttu. Vaikka tämän "ongelman" tiesinkin ennen naimisiinmenoa, niin jotenkin sinisilmäisesti ajattelin, että kyllä se siitä korjaantuu, kun jaksaa ymmärtää ja hyväksyä toisen sellaisena kuin hän on jne. ja saan hänet kyllä innostumaan, kun vain tarpeeksi yritän. Itsellenikin oli yllätys, miten vaikea asia tämä on. Libidoni kanssa kyllä pärjään, mutta en torjutuksi tulemisen kanssa. Itsetunto menee ja itsekunnioituskin, kun ruinaamisen jälkeen pakkien jälkeen suutun ja tilanne, joka olisi voinut johtaa kaikkeen ihanaan päättyykin riitaan ja aina samanlaiseen sananvaihtoon. Ikävä kuulla teidän erosta. Voimia!
Kuulostaa niin tutulta... Pitää vaan miettiä mitä haluaa elämältä, että onko se seksin määrä sitten se ratkaiseva tekijä. Ja plussaahan on että miestäsi kumminkin seksi kiinnostaa, koska tekee aloitteita. Voimia sinnekkin!
Se on kyllä tosi että jos toisen kanssa on kimppaan lyöttäytynyt niin kuuluuhan siihen toki seksuaalisia velvollisuuksiakin.Tarkoitan siis ns.vapaaehtoista "velvollisuutta".
Meillä on ollut seksiä kerran tai kaksi viikossa ja se on piisannut ihan hyvin.
Yhdessä vaiheessa tosin mietin että onko se miehelleni tarpeeksi???Ajattelin ottaa asian puheeksi (yleensä ei puhuta seksiasioista,koska ne toimii ihan omalla painollaan),mutta kappas kummaa kun mieheni otti asian ensimmäisenä puheeksi ja sanoi:"kyllä seksuaalisuus on nykyään niin yliarvostettua"
Olin ihan onnesta "soikeana" ja tuntui kuin olisin jollain lailla" vapautunut" koko aiheesta.Sen jälkeen on haluttanut aina vaan useammin...jopa useamman kerran viikossa...Joten miehet huomio!!!! Kannattaa ehkä kokeilla samaa metodia...Yrittänyttä ei laiteta ;)
Ja sehän on ihan varppi ettei kannata alkaa seksiä vinkumaan,kaikkihan me se tiedetään ettei siitä hyvä seuraa :)
Mun mielestä seksi on todella tärkeä osa parisuhdetta. Jos se ei skulaa niin oikeestaan sitte ei mikään. Vaikkemme elä siitä. Se oikeesti on paineidemme pakotie tai hyväksymisemme paikka ja tietysti rakkauden osoittaminen eikä pakkosuoritus. Mulla rakkaus kadonnut toista kohtaan. Eikä löydy mahista alkaa uudestaan. Seksisuoritukset satunnaisia eikä yhteyttä oikeesti löydy. En oo kuitenkaan kateissa. Valoa näkyy.
Oma mielipiteeni on noin viisi kertaa viikossa. Pari huilipäivää ihan hyvä olla viikossa :)
Te ette sitten harrasta liikuntaa lainkaan?
Viis kertaa viikossa on varsinaista urheilua! Tehän käytte kuumina aamusta iltaan tuolla vauhdilla.
2 - 3 kertaa viikossa on sellainen kohtuullinen normaalimäärä. Oma mieheni pihtailee myös ja yhdessä vaiheessa melkein erottiinkin asian vuoksi
parikymmentä vuotta joka toinen päivä ja joskus monta päivää peräkkäin, harvemmin kuitenkin.
Sitten pari kertaa viikossa ja nyt vanhempana muutama kerta kuukaudessa.
ONPA TUOKIN NYT KYSYMYS
EIKÖHÄN OLE NIIN ETTÄ MITEN ASIA ON HOITUNUT TARPEITAAN ESITTELYSSÄ KOHTAAMINEN HENKISELLÄ TASOLLA VAIKUTTAA ENITEN ONNISTUMISEEN .JOS PIDETÄÄN ITSESTÄÄN SELVYYTENÄ ETTÄ KUNPPANI ON AINA VALMIS KUN ITSELLÄ "NÖKÖTÄÄ "...EI VAIN VOI OLLA ETTÄ ON YHTÄ AIKAA HALUT... JOS ESIM. ON KUMPPANI KOHDELLUT TYLYSTI PÄIVÄN ITSESTÄÄN SELVYYTENÄ ....NIIN EIHÄN SE ONNISTU HELVETISSÄ MILLÄÄN IHMINEN EI VAIN OLE KONE JOTA NAPPIA PAINAMALLA SAADAAN MUKAAN LEIKKIIN RAKKAUS ON SE MIKÄ HERÄTTÄÄ
MITEN TÄNÄ PÄIVÄNÄ TOITOTETAAN SEKSIN PERÄÄN ON KÄSITTÄMÄTÖNTÄ ...SAIRASTA...
EI VANHETESSA VOI OLLA ENÄÄN SEKSI TÄRKEIN ASIA VAAN HENKINEN LÄHEISYYS ON VARMASTI TÄRKEÄMPI ASIA YHTEIS ELOSSA.
NUORENA EHKÄ ON TOISIN ...EI KAIKILLA.
Onko pakko HUUTAA?
Niin, löytyykö täältä yhtään pariskuntaa, joka harrastaisi seksiä vain vähän, luokkaa muutama kerta kuussa ja olisi silti onnelinen ja parisuhteeseensa tyytyväinen?
pariskunta, harrastetaan seksiä ehkä muutama kerta per kuukausi. Olemme olleet aviossa 18 vuotta. Ei oo kummallekaan ongelma. Tehdään paljon töitä viikolla, eikä jakseta harrastaa seksiä. Henkisesti ollaan yhteen hitsautuneita, eikä erosta ole kertaakaan edes vihjaistu tänä aikana. Tämä aikakausi on niin yliseksualisoitunut, että ihmiset kuvittelevat helposti harrastavansa liian vähän seksiä.
samoin..tosin yhdessä asuttu 8 v. nyt menossa naimisiin..
ollaan kietuduttu yhteen..välillä toinen haluaa enemmän..välillä toinen..välillä toinen saa, aina ei. Autetaan henkisesti toinen toisiamme. Ei tapella. hyvä puoli on se että ei suututa yhtä aikaa. Elämä on ihanaa löytää tuollainen kumppani vierelle.
Olen liikkunut itseäni 20-40 vuotta vanhempien ihmisten parissa ja tiedän montakin pariskuntaa jotka harrastavat sitä vain kerran kuussa ja ovat onnellisia. Juuri niiden henkilöiden tulisi tulla tänne Suomi24 palstoille mutta kun niitä ei juurikaan täällä näytä näkyvän, koska tänne tulevat vain ne/me joilla on ongelmia tai askarruttaa joku uusi asia. Olen itse ainaki oppinu heiltä sen että avioliitto on enemmän kuin seksi.
...ja puhuisinkin.
Mutta kun se vaan nukkuu, kun "niin väsyttää", eikä mikään kiinnosta. Ei vaikka kääntäisin sängyn ylösalaisin.
Ja kun herää, niin ei saa lähestyä, kun "hermostuttaa".
Mitä teen?
Seksi ei ole vaadittavien asioiden listalla. Seksi on samalla listalla kuin esim. terveys. -sitäkään ei voi vaatia. Mutta hyvin hoidettuna siitä on suunnattomasti iloa.
Olen samaa mieltä. Eikä vaatimisesta mitään hyvää seuraakkaan. Olen itse joskus siihen alentunut ja seksi ei silloin todellakaan ole kovin kummoista. Mitä sitten tehdä, kun seksihalut ei tunnu ollenkaan kohtaavan ja se ahdistaa ja surettaa?
Olen täysin seksittömässä avioliitossa, yhdessä oltu puolitoista vuotta. Alussa oli pientä yritystä. Nyt olen naisena joutunut kaverin asemaan, kuuntelemaan vitsejä ja keskustelemaan politiikasta. Siinä se. Tavaksi on tullut, että molemmat huitaisevat unilääkkeet napaansa ennen nukkumaanmenoa...mies on impotentti, ei hae apua. Mitenkä minä voisin auttaa??
On suht onnetonta tällainen elämä.
vaatia lisää.
Se luki siinä vihkitodistuksessa pikkupräntillä.
Tuli mieleen taas oma liittonai, josta alussa jo kirjoitin. Aivan samoin ajattelin seurustellessa (että kyllä se siitä), ja ihan samoin ei tilanne korjaantunut.
Olin itse tottunut sellaiseen, että aina alkoi tehdä mieli kun vähän kyhnäsi. Toinen torjui ja se aiheuttti minulle hiljakseen pahan mielen. Jäin vuosiksi siihen tilaan ja koko suhteeseen vaikutti se muiden asioiden ohessa. Rakastellessa ihminen on aidoillaan, paljaana. Jos toinen ei halua,etäisyys alkaa kasvaa. Olen lukenut jostain, että jos liitossa ei ole seksiä puoleen vuoteen, on kysymyksesssä päättynyt liitto.
Voiko rakkaus kantaa tämän asian yli? En tiedä minkä ikäinen olet, joten se vaikuttaa. Jos olet ollut vain vuoden naimisissa, saatat olla nuorikin. Mieti, näetkö itsesi samanlailla seuraavat 40 vuotta? Etenkin kuin naisilla alkaa hyrrätä hormoonit 40-vuotiaaana kunnolla (itselleäkin näin kävi, olen nyt 46).
Rakastellessa kaksi ihmistä kohtaaa toisensa kauniisti. Ilman sitä ei ole liittoa.
Itse uskon, että vaikka aina ei kumpaaakin haluta yhtälailla, on oltava suunnilleeen samanlainen suhtautuminen seksiin, kohdattava samalla tasolla. Jos siitä tulee kynnyskysymys, on toinen aina haastajana ja toinen altavastaavana. Minua mietityttää kuinka kauan jaksat, ja tuleeko aika jolloin tämä todella vie liittosi kokonaan pois. Teillä ei ole varmaan lapsia? Entä jos niitä tulee, seksin tilanne on taas uusi mahdollisen kiireen ja väsymyksen takia.
Osaako miehesi kertoa, millaista oli aivan nuorena? Osasiko hän jo silloin säännöstellä halujaan / niitä ei ollut paljon?
Mielummin olen kokonaan yksin kuin enää laitan seksiä kiistanalaiseksi. Seksi ei saa olla sellaista, jotta siitä tulisi rakastelua....,)
Mieti, voiko asialle tosiaan tehdä jotain vielä. Kokeilla kannattaa...leikkimielellä vaikka jotain haluja nostatttavaa lemmenjuomaa....;) Onko niitä!?
Oikeasti minua huolestuttaa, että oletteko oikeita toisillenne? Jos sinua odottaa jossain se, jonka kanssa ette saa pidettyä näppejänne toisistanne erossa?
Kaikkea hyvää sinulle toivoo pohtiva Maaomena.
Arvaa, että olen noita samoja asioita pohtinut mielessäni. Erinäisistä syistä, joita en nyt enemmän tässä ryhdy selvittelemään, johtuen, tapasin mieheni vasta vähän varttuneemmalla iällä, 37, ja hän on minun ainoani. Aiemmin haaveilin seksistä ja kun mielestäni hyvän miehen löysin, olisin halunnut heittäytyä seksin syövereihin täysin rinnoin. Pääsin vähän hitaasti liikkeelle ja nyt mieheni into ei enää ole alkuaikojen luokkaa, mikä sekään ei niin päätähuimaavaa ollut. On jotenkin huijattu olo, vaikka ennen naimisiinmenoa tämä probleema oli jo tiedossa. En kuitenkaan ole halukas vielä antamaan periksi, varsinkin, kun hänkin kuitenkin aloitteita tekee ja seksistä nauttii. Olen ihan samanlainen, kuin sinä siinä, että jo pienikin kiehnääminen saa halut hyrräämään. Tylsää, kun silloin täytyy aina miettiä, että mitähän se toinen nyt ajattelee ja oleko nyt valmis tulemaan torjutuksi eli haluanko kysyä tai ehdottaa tai ryhtyä toimeen ja tuntea itseni hölmöksi sen jälkeen.
Vähän tosin auttaa se, että terapeutti oli sitä mieltä ettei meidän seksielämässä nyt asiat niin hullusti ole. Olis kuitenkin kiva olla miehensä silmissä vastustamaton, kun hän on sitä minulle. Huokaus.
Täytyy vielä sanoa, että hyvin minäkin aikani jouluna käytän...,), mutta kun on aikaa sattuneesta syystä.
Olin itsekin 33, kun tapasin exän. Yhdessä 10 vuotta ja nyt yksin 4 vuotta.
Tämä voi kuulostaa härskiltä (en sitä niin tarkoita, mutta kyllähän nämä seksijutut näyttävät istestä hassuilta...,), mutta suljen ymnpyrän. Ekassa vastauksessani sanoin, että teillä on erilainen libido. Jonkin verran voisi auttaa se, että koska rakastatte toisianne, otat häneltä pois kokonaan suorituspaineet. Opeta hänet tyydyttämään itsesi vain, tai sitten teet itse itsellesi. Hän on mukana kun häntä huvittaa. Paineet lähtevät ainakin. Vai suostuisiko hän siihen? Kyllä varmaan, jos on lähtenyt terapeutille.
Kirjoita tänne joskus onko tilanne parantunut! Huumoria peliin ja onnea!
Itse aion elämäni ekan kerran (ja olen 46!)aloittaa pelkän seksisuhteen. Odottelen tulevia treffejäni, mutta paineita en ota. Iän mukana vain hyväksyy sen, että onni otettava sieltä mistä sen saa, jopa vain palasina. Rakkautta ei aina saa!
Ole järkevä ihminen,mä luulen,että sulla on ehdottoman hyvä aviomies.JK.jos noin mieti vielä asioita tarkoin. kuitenkaan älä mene "kokeilemaan" mitään jota mahdollisesti myöhemmin katuisit.Tutustu siihen mieheesi vieläkin tarkemmin mistä Hän syttyy,sana,ele,tuoksu,musikki..kaikkia on.
Mikä sen parempi 30-vuotiaalle miehelle kuin nainen joka ei pihtaa? Ja naiset elävät keskinmäärin vanhemmiksi kuin miehet, joten suhteesta voi tulla pitkäkin
Yks mun 35-vuotias kaveri löysi 45-vuotiaan helmen (varttuneen naisen) ja monet luulivat että nyt on jotain tilapäistä tiedossa, mutta menivät mokomat naimisiin ja toimii =)
..eli treffit on 36-vuotiaan kanssa!
Jos sais taas olla nainen...,)
4v sitten.ei koskaan enää.ikuista kärvistelyä
puutteessa.
Miten vaimosi voi tietää, että häntä ei koskaan tulevaisuudessa voi haluttaa harrastaa seksiä sinun kanssasi? Minusta tämä haiskahtaa pahasti... Vaimosi halut ovat varmaan vähentyneet ja sinä olet ehkä painostanut häntä sillä tavalla, että hän on katsonut parhaaksi olla mieluummin kokonaan ilman, että saa rauhan sinun vonkaamiseltasi. Tai sitten teidän suhteenne on ihan kuollut. Onko tellä muuta hellyyttä?
Kyllä ihmisllä on kummallisia parisuhteita, ei voi muuta sanoa! Vaikka minä olen se heikomman lipidon omaa meidän suhteessamme, niin varta vasten pihtaamista en ymmärrä. Kummaltakin pitäisi löytyä yritystä sopivan kompromissin löytämiseen.
on ihan passeli :D
Kyllä minunkin mielestä määrä on aika vähän. Me ollaan jo kauan oltu yhdessä ja seksiä on päivittäin ja erittäin intohimoista. Olen erittäin onnekas että olen tavannut naisen joka haluaa mua niin paljon.
huomaan heti vähän hiottavaa asenteessa:
Kuluttajayhteiskunnan kasvatti "hankkii" seksiä ikään kuin jotain kulutustavaraa tai palvelua. Rakkaudessa seksi "on" - ei puhuta hankkimisesta eikä pihtaamisesta. Saaminen haiskahtaa itsekeskeiseltä itsetyydytykseltä toisen henkilön avulla jossa se toinen henkilö on vain virike tai objekti, ja kun maksuvälineet kärsivät inflaation niin seksiä ei enää "saa". En tarkoita että raha olisi maksuväline, vaan että ne muut "taikakonstit" kuten esimerkiksi manipulointi, henkinen palkitseminen ja jopa syyllistäminen mikä on pahin kaikesta tässä tilanteessa.
Toiseksi avioliitto ei ole vain seksiä varten, se on ennen kaikkea symbioosi kahden ihmisen välillä jossa seksiä on välillä enemmän ja välillä vähemmän.
TOKI onhan se niin että arkielämässä on asioita jotka syövät henkistä ja fyysistä energiaa niin että seksi ei maistu, ja voi olla muitakin syitä. Silloin on katsottava missä olosuhteissa puoliso joutuu olemaan ja monesti kannattaa katsoa josko jotain voi tehdä. Ajoittainen seksin puuttuminen on toki normaalia avioliitossa.
Ollaan nyt vaimon kanssa vehdattu pian 20v saman peiton alla ja alkuun seksiä oli montakin kertaa päivässä ellei ollu "teurastamo" kelit. Pikkuhiljaa touhu väljähtyi ja kerrat väheni. Lasten myötä se loppui lähes kokonaan, mutta välillä vauhti kiihtyi ja asia oli ainakin minun mielestä oikeinkin kohdallan, kun seksiä harrastettiin noin kolme kertaa viikossa.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että seksi loppui lähes kokonaan, ja otin asian puheeksi oikein vakavasti. Kerroin kuinka paljon saamattomuus minua satuttaa ja kuinka pahalta se todella tuntuu kun joskus hieman yrittää ja aina saa pakit. Vaimo ymmärsi asian ja alkoi itsekkin ajatella asiaa sekä jollain lailla rentoutua ja nauttia asiasta itsekkin. Toki seksiä mielestäni voisi olla useamminkin, mutta nyt harrastamme sitä noin pari kertaa viikossa, ja kyllä se nelikymppiselle ukolle on aivan riittävä määrä.
Mikäli vuoden yhdessäolon jälkeen seksiä olisi harvemmin, en olisi enään aviossa saman naisen kanssa. Seksi on todella tärkeä osa yhdessä oloa ja se vaikuttaa mielialaan paljon. mikäli asiaa ei saa puhumalla selvitettyä kannattaa vakavasti harkita kannattaako yhteis eloa jatkaa. On aivan turha saataa itseään katkeroituneeksi mokoman asia takia, sillä lääke siihen on helposti saatavissa, ellei oma puoliso sitä tajua!
Hei,
Mentiin mieheni kanssa tosi nuorina naimisiin, hieman päälle 20-vuotiaina ja nyt ollaan oltu naimisissa reilut 7 vuotta. Mun halut katosi jostain syystä n.3 aviovuoden jälkeen. Itse liitän tuon haluttomuuden vaihtuneeseen hormoniehkäisyyn (siksikö ne on niin tehokkaita ehkäisemään?!?), opiskelustressiin (gradu, lopputentit) samanaikaisesti tapahtuneeseen muuttoon (ei ystäviä eikä sos.verkostoa) ja työelämään siirtymiseen (henkisesti raskas työ ja uuden opettelua). Näiden kylkiäisenä tuli vielä lievää masentuneisuutta. Melkeinpä tähän syksyyn asti haluttomuus piinasi, vaikka moni asia muuttuikin ja hormoniehäisy heitettiin mäkeen. Edelleenkään ei haluta "niin kuin ennen", mutta tilanne on parempi. Vaikeaa on ollut ja eniten olen säälinyt miestäni ja itkenyt tätä asiaa. En oikeasti pysty, jos en itse halua. Tulee hyväksikäytetty olo, vaikka mies ei sitä tarkoitakaan. Hän on ollut ymmärtäväinen ja kärsivällinen ja onpa joskus pystytty jopa vitsiä tästä vääntämään...Puhuttu ollaan paljon. Toisaalta ongelma on jotenki etäännyttänyt, mutta omalla tavallaan myös lähentänyt. Ainakin uskon entistä enemmän rakkauteemme - siihen, että se kestää myös vaikeina aikoina. Siksi onkin vaikea ymmärtää sellaista puhetta, että jättäisi toisen seksittömyyden vuoksi. Seksi on tärkeää, mutta omien kokemustemme jälkeen mietityttää kyllä monet ihmisten käsitykset rakkaudesta, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Mikä parisuhteessa ja avioliitossa on oikeasti tärkeää ja mitä rakkaus kestää?
Kiva lukea, että joku on osannut noin kauniisti ottaa asian puheeksi ja kiva että sinulla on ymmärtäväinen vaimo. Hän taitaa rakastaa sinua:)
Seksin pitäisi olla yksinkertainen asia, mutta monesti siitä näyttää tulevan joku ihmeen pelikenttä. Jos rakastaa toista, haluaa tehdä hänelle hyvää. Jos ei pysty vaikka haluaisi, hakee apua ongelmiinsa. Minusta yrityksen puute kertoo rakkauden loppumisesta.
Melkoisen vähältä kyllä kuullostaa tuo parti kertaa kuussa.
Me olemme pari himpun alle ja himpun yli 40v. Ja seksillä on tärkeä merkitys suhteessamme, siitä siis molemmat tykkäävät. Meillä ei rakastella kalenterin mukaan, mutta kyllä ne kerrat ovat noin 3-4 kertaa viikossa.
Itse olen aiemmassa suhteessa ollut tilanteessa jossa seksiä sai harvoin. No, en silti lähtenyt hakemaan tyydytystä muualta, vaan viihdytin itse itseäni. Toisaalta eihän se korvaa sitä läheisyyttä mitä rakastellessa kokee.
Tsemppiä, toivottovasti tilanne paranee. Sillä kun on vaikutusta koko suhteeseen, jos ei seksi laadullisesti tai määrällisesti ole tyydyttävää. Siksipä itsekin olen ns uusintakierroksella.
Että kerta viikkoon on "minimi" ja pari kertaa kuussa katastrofi?
Meillä on useita tuttavapariskuntia (kolmikymppisiä), joilla nuo kriteerit täyttyvät, ja niin meilläkin, ainakin osittain. Joskus - harvoin - kahdesti päivässä, joskus kahden viikon tauko, keskimääräisesti ehkä kerta viikkoon. Tosin meillä on pieni vauva..
Mutta eiköhän se ole ongelma vain, jos toinen tai molemmat kokevat sen sellaiseksi? Kyllähän se suhteesta jotain kertoo, mutta ei varmasti kaikkea.Meistä jokainen voisi löytää se hurjan seksuaalisen palon - hetkeksi - uuden kumppanin kanssa, mutta sekin laantuu tai ainakin muuttaa muotoaan.
Kuulostaa julmalta tuollainen luokittelu ja kategorisointi.
Meillä seksi on aina ollut eritaso juttu.Minulle kerran kuukaudessa on ihan hyvä. Mutta vaimolle kerran viikossa liian vähän. Näin on aina ollut. Omista vähäisistä tarpeista johtuen en osaa olla edes mustasukkainen vaimon vakipanoista kun ne ovat naimisissa olevia miehiä. Edellisessä suhteessani vaimo oli uskollinen mutta surkea oli katsoa sen riutumista. Ja itselle tuli pakon omainen tarve olla aktiivisempi kuin olin ja kyllä ex-vaimo sen huomasi. Nyt uudessa jutussa menee hyvin.