Olen seurusteleva yli 20v mies ja minulle kävi tässä hiljattain niin, että suutelimme erittäin kiihkeästi erään hyvän kaverini tyttöystävän kanssa (alkoholilla oli hieman osuutta). Kumpikin olimme aivan täysillä mukana siinä. Aikaisemmin ei ole tapahtunut mitään vastaavaa. Nainen jota suutelin, on myös tyttöystäväni hyvä kaveri. Tästä tapauksesta seurasi se, että haluan tätä kaverini naista todella paljon, vaikkei pitäisi. En saa sitä mielestäni.. auttakaa hyvät ihmiset..
Haluan kaverini naista..
Friends
313004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Unohda koko tapahtuma, pyyhi pois mielestäsi. Minä olin samassa tilanteessa kuin sinä, mutta se ei jäänyt siihen pelkkään suudelmaan ensimmäiselläkään kerralla... nyt siitä on puoli vuotta ja tunteemme vain kasvavat... toisiamme emme voi koskaan saada... totuutta ei koskaan ääneen tunnusteta! Suosittelen että pidät näppisi erossa ja unohdat tapahtuneen,jos annat haluillesi vallan et voi enään perääntyä...
Jos teidän tunteenne vaan kasvavat, niin mitä tarkoitat ettette voi saada toisianne. Tulevaisuus on kaikilla auki;-) Jos sopiva ihminen kohdalle osuu, niin minä ainakin olen valmis laittamaan elämän tarvittaessa uusiksi. Pelkän seksin takia sitä en kylläkään tekisi!
antaa tunteilleen periksi kerran, luuletko tosissasi, että se jää siihen? Ehei. AINA tulee joku toinen sopiva. Uskokaa pois.
En luule, vaan tiedän! Läheinen ystäväni meni vajaa kymmenen vuotta sitten naimisiin pitkäaikaisen poikakaverinsa kanssa. "Kuumat tunteet" oli jo suhteessa koettu ja avioliiton uskottiin korjaavan tilanteen. Vaihtoehtoina oli jäädä suhteeseen tai erota. He valitsivat jäämisen ja avioitumisen. Tuossa "kulississa" he elävät edelleen.
Nyt ystäväni on tavannut hieman itseään vanhemman miehen ja omien sanojensa mukaan rakastunut ensimmäisen kerran elämässään. Kaksikymppisenä aloitettu suhde ei hänen mielestään alkanut edes rakkaudesta, vaan halusta saada JOKU rinnalle, jonka kanssa jakaa arki. Tämä uusi tuttavuus osaa puhua tunteistaan, tulevaisuudesta, näyttää rakkautensa ja pitää ystävääni kuin kukkaa kämmenellä. Tätä on jatkunut melkein kaksi vuotta, mutta silti ystäväni empii.
Seurustelun alusta saakka (15 v.) ystäväni on pysynyt uskollisena miehelleen, joka on ollut koko liiton ajan sulkeutunut; ei puhu, vaikka vaimonsa on yrittänyt saada häntä avautumaan, syyllistää ja käyttäytyy kuin pahainen kakara. Olen yrittänyt rohkaista varovasti häntä ajattelemaan tässä tilanteessa ainoastaan omaa loppuelämäänsä. Meille ei hirveän montaa mahdollisuutta tarjota lyhyen elämämme aikana! Miksi pitää kulisseja?! Ymmärrän, että lähdössä on omat kuvionsa, mutta kun päätöksen on itselleen tehnyt, toteutus on helppoa.
Kun poika ei ole kypsä suhteeseen, mutta nainen on, niin silloin leikitään kotia. Kun suhteen pitäisi kasvaa ja liiton lujittua, niin suhteeseen kypsymätön ei _osaa_ tuottaa tunneskaalastaan ulos niitä tunteita, joita toinen odottaa.
Jos olisin vanha kääpä, niin tottakait pitäisin itseäni nuorempaa naista kuin kukkaa kämmenellä. Tod. näk. tämä vanhempi mies on tehnyt saman mokan aikaisemmin, kuin tuo nykyinen poika.
Kun tyttö lähtee, niin poika kypsyy ymmärtämään liittoa lujittavien tekojen merkityksen ja hänestä joku nuori nainen saa "aivan ihanan" (kuten sanonta kuuluu) miehen itselleen.
Kuulostaako tutulta?
Poliisi, puhut kyllä asiaa... Todennäköisesti asia on juuri noin. Tarkennan, että kyse ei ole mistään "ukki, nuori tyttö" -asetelmasta, vaan mies on n. 5 vuotta vanhempi ystävääni. Eli isoveli paremminkin. Yhteenvetona voisi kai sanoa, että kenenkään naisen ei kannattaisi sitoutua ensimmäistä suhdettaan elävään mieheen. Ainakin miehille sanonta "äly kasvaa vasta iän myötä" näyttää pitävän paikkansa!
Se on toisinaan tuskastuttavan hidasta hommaa tuo kantapään kautta oppiminen. Tuttavapariskunnalla meni 6v tuon asian oppimiseen. Ja täsmälleen juuri sillä hetkellä, kun mies oivaltaa, niin nainen kyllästyy. Tämä riemastuttaa minua, sillä se on niin järjenvastaista, mutta minkäs teet, kun kumppanista on paras hehku kaikonnut ja rakastumisen tarve polttelee lantiota.
Se ei auta, että nainen (tai vaikkapa minä!) selittäisin syvällisesti miehelle, että mistä on kyse. Tämä asia pitää oivaltaa itse, jotta sitä voi pitkäkestoisesti toteuttaa elämässään.
Se maaginen 7 vuotta liitoissa taitaa pitää paikkansa sittenkin. Voin tuosta ystävieni liitosta sanoa, että nainen on ollut todella pitkämielinen ja käyttänyt kaikki konstit. Riittävän kauan kun takoo päätä seinään, niin kyllästyy. Miehen "tultua järkiinsä" ei enää auta kedon kukat tai suklaarasiat, kun itsestään on yksipuolisesti antanut kaikkensa suhteen eteen.
Tämä pätee mihin tahansa. Kun tajuaa, että nyt on tosi kyseessä (deadline häämöttää), niin panostusta löytyy!
Se on mielenkiintoinen ilmiö tuo poiskääntyminen. Se nimittäin tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun mies on valmis/kypsä antamaan kaiken sen mitä nainen on anellut. Siten en usko tuon 7v kiroukseen, se vaan lienee se aika, minkä puolisoaan raivoisasti rakastanut jaksaa. Tämä on myös se aika, mikä kuluu siihen, että ne kaksi lasta kasvavat riittävästi pysyäkseen hengissä perusruokinnalla ja tapaturmien välttämisellä.
Suhteen alussa nainen olisi valmis vaikka mihin symbioosiin, mutta mies elelee töiden, frendien jne. kautta ja ihmettelee, kun nainen ei ota omaa elämäänsä käsiinsä. Lapset tuovat mukaan kotileikit jne. Sitten kun lapset alkavat kasvaa ja oma aikuisuus pitäisi löytyä, niin miehestä ei olekaan kasvanut tasavertaista kumppania. Tässä vaiheessa 3kymppinen nainen laittaa deitti-ilmon, menee vieraisiin ja löytää sen "ihanan miehen", mihin omasta siipasta ei koskaan ollut.
...puhut Poliisi. Mutta mitäs mieltä olet, pitäisikö naisen sittenkin yrittää jaksaa vielä sen ukonketaleen kanssa, kun hän "muuttuikin"? Vaikka omat tunteet on kulutettu loppuun? Niin kuin kliseeksi muodostuneesti sanotaan "aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä"?!
Minusta se kannattaisi, sillä yhteinen 15v historia on kuitenkin jotain mahtavaa, mitä ei ihaninkaan mies voi korvata kuin seuraavan 15 vuoden aikana.
Puhtaalta pöydältä voi aloittaa aloitteleva pari tai "vanha" pari. Pitää vain oivaltaa, että siinä aloitusvaiheessa laantumattomalla innolla tehdään niitä suhdetta vahvistavia tekoja, jotka tuppaavat jäämään pois suhteen perusturvan laskeuduttua suhteeseen. Itsestäänselvä suhde latistuu kämppäkaveruudeksi, jos miehen ja naisen välillä ei ole jännitettä. Jännitettä ei ylläpidetä yllärilahjoilla, kukilla ja lempeillä sutkauksilla, vaan aidolla laimentumattomalla kiinnostuksella toisesta, aivan kuin suhteen alkuaikoina.
Jännite vaan tuntuu puuttuvan, ainakin naisen puolelta. Tietysti asiaan vaikuttaa, että sitä "jännitettä" on jo tarjolla uuudehkon, mielenkiintoisen miehen taholta. Piru, kun nämä on vaikeita asioita. Toivottavasti en itse tarvitse koskaan moiseen joudu. Olenkin omalta kohdaltani ajatellut, että jos liittoni on joskus uhattuna eli rikkoutuu, asun ensin yksikseni ja mietin asioita ennen kuin sotken muita kuvioihin mukaan. Mutta - who knows;-)
Tuo oli uutta. Minä kun olen luullut, että uudet miehet ovat ihania (c:
Täytyy muistaa, että puhtaalta pöydältä jännitettä uudelleen jännitettäessä(?) prosessi kestää kauan ja vaatii molempien halua ja vilpitöntä osallistumista. Siinä jos on joku salainen sonni sutimassa, niin ei onnistu prosessi alle vuodessa. Sinällään naisen lihadeiteille asti menevä uskottomuus tässä tapauksessa saattaa olla aivan _tarpeellinen_ kokemus molemmille. Vaikka suhde ei tietyiltä osin siitä koskaan toipuisikaan, niin taas muut kuntoon tulleet asiat enemmän kuin korjaavat vauriot = jäätiin plussalle.
Periaatteesi on kunnioitettava. Jos epäonnistuu olemaan epärehellinen vaikkapa kaikissa muissa asioissa, niin parisuhteen perusturvaa ja tulevaisuutta ei saa kyseenalaistaa, vaan siinä tulee olla rehellinen. Salaiset rakkaussuhteet, jotka aiheuttavat epävarmuutta, ovat perkeleestä. Koti ei saa olla sietämätön paikka asua.
Nautittava keskustelu, mutta täytyy hypätä hälytysajoneuvoon. Tuli ihmissuhdekeikka. [email protected]
Anna ystäväsi empiä rauhassa, sillä ei todellakaan voi tietää onko tuo toinen mies yhtään sen parempi tapaus kuin aviomies. Usein "kuin kukkaa kämmenellä" -pitäminen loppuu siinä vaiheessa kun erotaan entisestä kumppanista ja aletaan mustasukkaisiksi. Ei ihme myöskään, että aviomies käyttäytyy kuten käyttäytyy, koska hänellä on varmasti ainakin aavistus ellei tieto kilpailijastaan.
Sen vain halusin ed. kirjoituksellani sanoa, että pitkässä ja hyvässäkin avioliitossa tulee joskus eteen tilanteita, jolloin toteaa, ettei kumppani sittenkään ole ainoa maailmassa jonka kanssa voisi elämänsä jakaa. Jos on onnistunut elämään suhteessa 15 vuotta niin on hölmöä rynnätä uuteen suhteeseen nopeasti pelkän sydämen äänen perusteella, koska ensivuonna sydän saattaa taas päättää toisin. Mutta jos haluaa sekoittaa elämänsä niin mikä ettei.
'Ihania' uudet miehet ovat ehkä parikymppisille, joista monet ajattelevat enemmän silmillään kuin aivoillaan. Tarkoitin mielenkiintoisella esim. sitä, että puheenaiheet eivät ihan heti lopu kesken tuntemattoman kaverin kanssa. Nelikymppisenä on jo ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista.
Kiitos näkemyksistäsi! Oli hienoa huomata, että vielä löytyy miehistäkin edes joku perusarvoja arvostava yksilö. Aurinkoista kesää sinulle!
Kyllä hän empiikin... Onneksi lapsia ei ole mukana tässä karusellissa. Aviomiehen käyttäytymisen ymmärtäisi, jos se olisi muuttunut viimeaikoina, mutta kun on ollut samanlainen miltei vihkimisestä saakka.
Jokainen valitkoon tiensä itse - totta. Pieniä vinkkejä voi ystävänä yrittää antaa. Joskus pitää uskaltaa tehdä rajujakin ratkaisuja ja ottaa riskejä;-) Hyvää kesää!
minulla on meneillään sama meininki.naidahan aina kun siltä tuntuu.ei muuta kuin liity joukkoon hurjaan.kukapa sitä vieraita paneskeleen.
Kurlatkaa uudestaan viinaa, tällä kertaa kolmestaan. Sitten puhe eroottisiin aineksiin ja kaksimielisyyksiin. Jos ette osaa/kehtaa puhua, niin olkaa pullonpyöritystä (c: ja painopiste sinne tehtäväpuolelle.
Ennen kuin huomaattekaan, olette kolmestaan vähentelemässä vaatteita. Kun kyseessä on yhdessä sovittu juttu, niin mustasukkaisuus ei pitäisi tulla mukaan, saat nusaista kaverisi tyttöä jne.
Tämä ei ole uskottomuutta vaan aivan rentoa kimpassa paneskelua. Joku saattaa olettaa, että kyse on lähinnä novellitavarasta, mutta luulisin, että hieman päissään kynnys on matala.
Tässä kuviossa salaiset tapaamiset täytyy jättää väliin, sillä silloin kiima hirttää päälle ja muodostuu fyysinen ikävä, joka mutkistaa turhaan asioita.
alkaa todellinen alamäki, joka ei lopu koskaan. Kuvittelet viinan voiman suuremmaksi kuin se todellisuudessa on ja ihmismielen yksinkertaiseksi.
(en nyt ole aivan tosissaan koko asian suhteen)
Poika seurustelee, joten potentiaalinen alamäki on tiedossa, jos hirttää pollassa. Suuruus onkin siinä, että lokeroi asialliset ja asiattomat ajatukset. "Mää oon pettäny... en voi elää" skeidat kannattaa skipata.
Edessä olisi rankka kokemus, jota ei voi jakaa kenenkään kanssa. Siksi mutkien oikominen on helppoa, jos ymmärtää viinan voiman. Viinan voima on siinä, että taitavan kaverin käsissä se tekee ihmismielen yksinkertaiseksi ja manipuloitavaksi.
Jos tyttöä/poikaa panettaa, niin silloin pitää panna. Ei maailma siihen kaadu.
Friends, ootko seurannu keskustelua?
Ootko saanu?
Tästähän on seurannut mielenkiintoista keskustelua :). Ja tuohon kysymykseesi että olenko saanut.. vastaukseni on että en. Pointtini oli juuri se että yritän olla saamatta. Periaatteeni on että kaverien naisiin ei kosketa, eikä myöskään oman naisen kavereihin. Joten sen takia yritän pitää himoni aisoissa (vaikka vaikeeta on). Saa nähdä mitä seuraavan kerran käy kun vietämme iltaa näiden kavereiden kanssa..
Alkuperäisestä aiheesta on eksytty "vähän", mutta hyvä periaate sinulla on. Periaatteista on hyvä pitää kiinni - yrittää ainakin. Ehkä sinulle kuitenkin jää näistä höpinöistä jotain korvan taa. Eli, kun löydät elämäsi naisen, älä panttaa näyttää tunteitasi ja muista puhua. Harva nainen puhumisesta pitkästyy! Helteistä kesää sinulle ja ystävillesi!
Hieman on tosiaan aiheesta eksytty, mutta eipä se mitään. Hauska noita on lukea. Usko pois että osaan kyllä näyttää tunteeni naiselleni ja olen myös hyvä puhumaan ja kuuntelemaankin. Olen saanut siitä jopa kehuja :). Olen kuitenkin myös kiihkeä mies, joten sen takia joudun joskus tukaliin tilanteisiin, kuten nyt tämä mistä alunperin puhuin täällä, kun tämä kiihkeyteni meinaa joskus kohdistua muihinkin kun omaan naiseeni. Oikein hyvää kesää myös sulle!
Uskollinen voi joko olla tai ei. Itse kumppanin kanssa päättää rajat. Esitin vain, että pakkomielteessä voinee venytellä niitä omia rajoja ja hakea ratkaisun, jossa ei uskollisuuttaan menetä. Tuollaiset kimppasysteemit on rajuja kokemuksia, mutta niistä selviää hengissä, jos ei paukuttele henkseleitä kapakassa jälkeenpäin (jos paukuttelee, niin oli väärä tyyppi koko hommaan).
Voit miettiä, että onko parempi olla pahoillaan tekemättäjättämisestä vai tekemisestä. (c:
Kuten jo otsikossa sanoin.. puhut siis asiaa. Ei tuohon paljoa ole mulla lisättävää. Ja tuosta kimppasysteemistä sen verran, että itse olisin valmis lähtemään siihen mukaan, mutta tiedän että kaikki meidän kaverinelikosta ei ole yhtä avomielisiä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Sanoisin että ei kukaan meistä kuitenkaan ole niin ahdasmielinen etteikö se joskus voisi toteutuakin.
No niin. Tähän esitin sitä tarkkakätistä viinanottoa sopivassa määrin, sillä suurpiirteisyys tunnetusti lisääntyy. Tämä ei toimi, jos joku tulee pahapäiseksi, joten kaverit täytyy tuntea hyvin.
Jokuhan voi nyt tykönään hymyssäsuin miettiä, että mistä menetelmä mieleen juolahti, ja miksi sitä niin erityisesti kehun (c:
Mielestäni kimpassa molemmat menettävät uskollisuutensa heti, oikeastaan jo silloin, kun toinen sitä anelee tai pyytää. Toiselle ei voi olla uskollinen jos on uskoton itsellekin.
Uskottomuudessa on nimenomaan kysymys henkilökohtaisesta uskollisuuskäsityksestä eikä mistään sovitusta tai luvanvaraisesta uskottomuudesta. Näitä asioita ei yksinkertaisesti pysty sopimaan, koska yksilön etu on molempien etu. Kompromisseista tai toisen päätöksestä ei hyödy kumpikaan eikä etukäteen voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
Uskollisuus ei ole mustavalkoista. Mielestäni uskoton on vain silloin, kun tuntee tekevänsä väärin ja tekee sen hetken mielijohteesta, sen kummempia asioita pohtimatta.
Mikäli ihminen tuntee toiseen pidemmän aikaa suurta himoa ja sallii sen johtavan seksiin niin en katso sitä uskottomuudeksi. Pääasia on, että ihminen on uskollinen itselleen ja tietää olevansa vastuullinen teostaan eikä edes yritä vierittää syytä käytöksestään vakikumppanilleen. Hyväksyy myös sen, että suhteen mahdollisesti paljastuttua joutuu mahdollisesti luopumaan vakikumppanistaan tai ainakin kohtamaan kumppaninsa tuskan tapahtuneen johdosta.
Näkökulmasi on hyvä N44, mutta vaatii elämänkokemusta.
Uskottomuus ei tietenkään ole mustavalkoista yleisesti ajateltuna, mutta jokaisella mennee raja, jonka jälkeen kokee olleensa uskoton. Tämä raja on usein sanattoman sopimuksen asettama, joten pelkkiä omia käsityksiä ja rajoja pääsee soveltamaan aniharva. En itsekään usko sopimuksiin, mutta jos toisen rajat on tiukat ja toinen vilpittömästi sallii itselleen salasuhteet, niin vaikeuksia on tiedossa.
Minusta tässä on kuitenkin ristiriita siinä, että jokainen suhde alkaa joskus ja uskottomuutta siis sinun mukaan on toisen suhteen alkuvaiheessa, mutta ei sitten suhteen jatkuttua pidempään. Minä näkisin asian mieluummin päinvastoin, sillä nimenomaan pitkät salasuhteet ovat luottamusta murentavia ja tulevat puolisoiden väliin monella eri tasolla.
kaverisi naista, vaikkei pitäisi. No jos taas pitäisi haluta niin et haluaisikaan? Veikkaan, että asia on niin.
tai jotain.... kuitenin. Oon ollu sun kans samassa tilanteessa tosin naisen näkökulmasta. Erona se että meillä homma meni pidemmälle kuin pelkkään suutelemiseen... Juttu jäi sitten kuitenkin siihen yhteen kertaan, mutta varmaan tekisin sen toistekkin jos tilaisuus tulisi, eli pettäisin poikaystävääni ja "ystävääni" jota en luonnollisesti enää juurikaan tapaa. Joidenkin kanssa vain tuntee jotain sielujen sympatiaa, mitä lie. Ja mua harmittaa suunnattomasti kun siitä ei voinut tulla mitään sen kummempaa. Olisi mennyt tosiaan koko elämä uusiksi, ja kumpikaan meistä ei sitä uskaltaisi tehdä...