Huoh, kun muutin avopuolisoni kanssa yhteen, hän oli timmissä kunnossa oleva nuori nainen. Meillä ei ole lapsia, eikä elämäntilanne töiden tai muiden asioiden suhteen ole juurikaan muuttunut siitä kun tapasimme, mutta valitettavasti puolisoni on lihonut viimeaikoina melkoisesti, ja rehellisesti sanottuna alkavat halut katoamaan koska henkilö ei ole enää se sama johon rakastuin.
Itse pidän huolta itsestäni, ja luulisi liikunnan lisääntyneen taloudessa, koska otimme koirankin yhteiseksi iloksi, ja aktiivisena rotuna se täytyy käyttää (ja käytänkin mielelläni) pariinkin kertaan päivässä lenkillä. Avokkini tosin vain lihoo (en usko sen olevan masennustakaan, koska hänen "tuulensa" ei ole mitenkään radikaalisti muuttunut), miten tuosta voisi huomauttaa ilman että toinen loukkaantuu, asia alkaa kuitenkin sängyssä häiritsemään, ja kun seksielämä kuihtuu niin kuihtuu kyllä kaikki muukin siitä ympäriltä. Pelkkä ihastuttava persoona ei kylläkään riitä, pitäisi olla myös hyvä perse... ei millään pahalla.
Itse pidän huolta itsestäni, ja luulisi liikunnan lisääntyneen taloudessa, koska otimme koirankin yhteiseksi iloksi, ja aktiivisena rotuna se täytyy käyttää (ja käytänkin mielelläni) pariinkin kertaan päivässä lenkillä. Avokkini tosin vain lihoo (en usko sen olevan masennustakaan, koska hänen "tuulensa" ei ole mitenkään radikaalisti muuttunut), miten tuosta voisi huomauttaa ilman että toinen loukkaantuu, asia alkaa kuitenkin sängyssä häiritsemään, ja kun seksielämä kuihtuu niin kuihtuu kyllä kaikki muukin siitä ympäriltä. Pelkkä ihastuttava persoona ei kylläkään riitä, pitäisi olla myös hyvä perse... ei millään pahalla.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Tuo riippuu vähän siitäkin, missä mitoissa nainen on ollut ja mihin lihonut. Alipainosta/normaalin alarajalta vähän tavallisempiin lukemiin "lihomisesta" on turha nillittää. Monet nyt vaan lihovat, kun jääkaapin sisältö muuttuu rasvaisempaan suuntaan miehen tullessa talouteen, herkutellaan yhdessä jne. Jos taas kyse on varsinaisesta ylipainosta, kannattaa kuulostella, häiritseekö asia häntä itseään. Voit tukea häntä vain jos hän itsekin haluaa laihtua. Alipainoon laihtuminen on vaarallista ja turhaa.
Kannattaa myös muistaa, että sinussa itsessäsikin voi tapahtua muutoksia, vaikka kuinka "huolehtisit itsestäsi". Kai naisesi saa silloin jättää sinut?
Sinun täytyy varmaan saman tien jättää avopuolisosi jos kuvittelet, että hän pysyy kauniina ja timminä koko loppuelämän.
Nainen JA MIESKIN muuttuu iän myötä (jotkut hyvään suuntaan ja jotkut pahaan) ja jos jokainen mies tai nainen eroaisi "koska kumppani ei ole enään saman näköinen kun 20v sitten" niin ei kannata kieltämättä suhdetta aloittaakkaan =)
Ja en usko, että sinun kannattaa lapsia rueta hänen tai kenenkään kanssa tekemään, koska vaimollahan saattaa esiintyä raskausarpia ja löysää ihoa. Ja voi, että.. raskausaikanahan maha on kuin ilmapallo? Ou mai kaad.
Naisellasi voi olla masennus ja pahoja huolia, mutta ei sitä välttämättä nää. Jotkut onn hyviä näyttelijöitä =) Naisesi sille alalle siis, jos näin on. Varmaan näyttelijän palkkapussi saisi sinut sitten jäämään?
Et voi okeastaan mitenkään huomauttaa loukkaamatta.
Ikävää myös, että jos seksielämä kuihtuu, niin muukin kuihtuu.. miksi muutit vakipanon kanssa yhteen?
No, eipähän tarvitse kauas lähteä tyydyttämään tarpeita.
Tuollaisen miehen jättäisin heti =) Varmaan tulikin jo kirjoituksestani selväksi, että sympatiaa ei heru? Heh.
Onnea tuleviin suhteisiin ja maksamiisi kauseusleikkauksiin.
mutta rumuus sen kun lisääntyy.
Tämä suuri viisaus koskee jokaista meistä.
Mutta ajattelepa, millainen muutos sinussa itsessäsi on tapahtunut normaalin tuntuisesta miehestä lähes impotentiksi.
Puolisosi kannattaisi ruveta katselemaan miehekkäämpää miestä, varsinkin, kun ette ole edes naimisissa, vaan nimittelet häntä avokiksi.
Saisit sinäkin jatkaa rauhassa vaellustasi päin persettä.
Mun mielestä on tosi reiluu sanoa, et eipä haluta sun kans enää sänkyyn kun alat muistuttaan sotanorsua.Itsekkin tuossa juuri katselin sohvalla uutta tyttökaveria,et alkaa rasvaprosentti uhkaavasti kohoamaan ja samalla kohoaa mun paineet siitä,et vaihtoon taitaa mennä,katellaan nyt ekaks missä se kipuraja menee? :)
Itse olen hyvässä kunnossa ja pidän hyvän mallisesta kropasta,se on tärkeämpi kuin ulkonäkö muuten. Eikä siinä mitn pahaa ole jos ei halua ihrakasaa itselleen...
on.
Terv. mies, jonka vaimo on sopivasti lihava
"Miksi sua ei enää kiinnosta pitää runkoasi kuosissa ?" Vaikka kysyt lämpimällä äänensävyllä, niin selkeät sanat kuitenkin.
Suuttuu siitä loppuiäkseen, mutta eihän sitä ole pakko katsella. Parempi olis pyytää aina mukaan ulkoiluttamaan koiraa, lenkille ja ehdotella "molemmille" terveellisempää ruokavaliota.
Naisena vastaan omasta näkökulmastani. Itse olen jo kolmekymppinen ja harrastanut liikuntaa koko ikäni. Vartalosta ja ulkonäöstä huolehtiminen on enemmänkin elämäntapa arjen keskellä, kun paineita luova ahdistava päämäärä. Oman pitkän suhteeni aikana en ole muuttunut muodottomaksi, kiitos terveellisten elämäntapojeni ja mieheni kannustuksen ja yhteisten liikuntaharrastusten. Nautin siitä että kuulen kotona näyttäväni hyvältä ja tiedän että se on myös totta.
Kannustakaa naisiane liikkeelle, tehkää se yhdessä. Jättäkää ne sidukat joskus juomatta ja etsikää keveämpiä ruokareseptejä.
Ymmärrän miesten mielipiteet kyllä. En itse haluaisi lihoa tai mieheni muuttuvan muodottomaksi mutta ihmisessä sisin on tärkein! Keskustelkaa mikä mättää siinä ettei nainan huolehdi itsestään. Voi olla myös niin, että nainen on jo luovuttanut ja kokee lihoistaan pahaa mieltä ja syö suruunsa. Hormonit ym. saa naisen mielen heittelemään.
Pitäkää toistenne puolia tässä elämässä! Harvemmin se vaihtamalla paranee jos vain läski on ongelma. Miettikää omia toimintatapojanne, miten tekisitte yhteisetä elämästänne mukavampaa.
Kuule alapa kertoilemaan kullallesi miten tärkeää on syödä terveellisesti ja vaikka kuinka huolestunut olet. Haluathan pitää hänet mahd. kauan vierelläsi :)
Panosta vielä enemmän terveellisiin elämäntapoihin, vie puolisosi vaikka jollekin aktiivilomalle, tutustumaan paikalliseen kuntoilukeskukseen tms. Kokkaa toiselle vaan kokkaa jotain kevyttä tai vie vaikka syömään -jonnekin mistä saa kevyempää ruokaa :)))
Semmoisia pikkuisia vihjeitä kun ripottelet sinne tänne ja tuonne niin jo luulisi menevän jakeluun.
Ämmeille "LÄSKEILLE"kommenteista päätellen.On se niin vaan et miehestä kotiläski tekee impon kotona.Sitten ihmetellään kun ukko ei viihdy kotona.Kyllä naisen täytyy huolehtia kunnostaan muutenki ku syömällä säännöllisesti.!!Kyllä läskivuoria riittää.Ei tavalliset tuolit kestä niitten alla.Kaikille läskivuorille tarvis määrätä LÄSKIVERO ylensyömisestä.Tai lähettää oikein AMERIIKKAAN.Läskien luvattuun maahan.HYI HELVETTI.!! Sano muias kuullen et naapurin emäntä on aivan ihmisen näkönen.!!!!Jos ei satu naapurissakin olemaan LÄSKI.!
sun kannata harkita, jos vaikka laudan ottaisit viereesi ja siihen vois poralla vaikka tehdä reiän, siis jos ei muulla ole väliä kuin kiloilla.... Onko naisessa muuta kuin kroppa????
Kumman valitsisit? Nainen joka on grammalleen oikean painoinen, mutta tiukkapipoinen muuten vai muutama kilo ylimääräistä ja hauskaa oman itsensä kanssa (sillon luultavasti kivaa myös sun kanssa)..................????????????
Muutamakilo ei tee naisesta läskiä.! Normaali ihminen kyllä huomaa milloin on LOTINASTA kysymys.Ylipaino on ylipaino.Ei auta VIKINÄ.!
En nyt halua millään tavalla mollata ylipainoisia ihmisiä, jokainen on arvokas sellaisena kuin on, mutta tekee mieli laittaa jotain kommenttia kuitenkin...
Aloitusvietin kirjoittajalle, toisaalta ymmärrän sua, sillä en itsekkään kovin mielelläni katselisi, jos rakas kumppani paisuu kun pullataikina vierellä. Mun mielestä sen on toisen huomioimistakin, että pitää itsestään huolta. Tietenkään "oikeassa" suhteessa kumppania ei jätetä tollasen asian takia, mutta onhan se selvä, että jos terveelliset elämäntavat ja normaalipainossa pysyminen on itselle tärkeitä juttuja, niin niitä arvostaa ja paljon toisessakin. Ja puuta heinää on sanoa, etteikö ulkonäkö merkkaa mitään, kyllä parisuhteessa sekä henkinen että fyysinen puoli on tärkeää. Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, mutta se on osa kokonaisuutta, sanokoon muut mitä haluaa. Ja mielestäni se on ihan höpöhöpöä, kun sanotaan, että kun rupee seurustelemaan, niin on ihan tavallista, että paino nousee kun herkutellaan yhdessä ym. Mun mielestä EI TOD. OLE NORMAALIA lihoa muodottamaksi palloksi vain siksi, että on löytänyt ihanan miehen / naisen ja aloittanut parisuhteen!!!. Mut riippuu tietysti ihmisestä, ihmiset on erilaisia...
Ja kun joku tuossa ylempänä totesi, että mitäs alkuperäinen sanoo jos nainen on joskus raskaana ja sillä on raskausarpia ja iso maha. Tai että kukaan ei ole samannäköinen nyt kuin 20 vuoden päästä. No voi herranjestas sentään... Eiköhän aloittaja tarkoittanut ihan jotakin muuta, ei noita normaaleja iän ja elämäntilanteiden mukanaan tuomia juttuja. Raskaana ollessa naisella KUULUU olla iso maha, ja raskausarpiakin voi tulla. Ja tottakai kun vanhenee, niin rapistuu, jokainen meistä. Mutta siihen, että on synnyttänyt lapsia, ikää tulee lisää tai että aloittaa parisuhteen, EI KUULU normaalina osana hillitön painonnousu. Lihavuus on sairaus ja voimakas ylipaino terveydelle vaarallista, vaikka se tässä yhteiskunnassa alkaakin tuntua jo normaalilta (yli 50 % suomalaisista on ylipainoisia). Normaalipainoisena pysytteleminen vaatii vaan tänä päivänä tosi paljon työtä, kaikki ei ole valmiita sitä tekemään kun ihmiset haluaa päästä kaikesta mahdollisimman helpolla.
Alkuperäiselle neuvoksi, että ota asia puheeksi naisesi kanssa. Kysy, onko hän itse huomannut asiaa ja sano, että olet huolissasi hänen painonnousustaan. Sanoit, että käytät koiranne pari kertaa päivässä lenkillä, ettekö voisi tehdä sitä yhdessä? Tai avopuolisosi vaihteen vuoksi? Kannusta häntä liikuntaan ja ala ostaa jääkaappiinne terveellisiä ruokia. Ennen kaikkea sano hänelle, että rakastat häntä sellaisenakin, mutta olet huolissasi hänen terveydestään.
Tsemppiä teille :)
"Pelkkä ihastuttava persoona ei kylläkään riitä, pitäisi olla myös hyvä perse... ei millään pahalla."
Tavallaan ymmärrän ongelmasi, mutta itse vakavasti sairaana (rintasyöpä) en voi olla miettimättä, että miten ihmeessä kuvittelet voivasi elää tuolla mentaliteetillä yhtään kenenkään kanssa läpi elämän. Itse olen aina ollut erittäin kaunis ja hoikka (nimenomaan timmi ja urheilullinen) nuori nainen (ikä 24v), joka sairastui rintasyöpään reilu vuosi sitten. Seurauksena oli leikkaus, jossa toinen rinta poistettiin kokonaan ja rankat hoidot, jotka veivät mm. hiukset ja aiheuttivat erittäin pahan aknen näköisiä iho-ongelmia sekä runsaasti muita sivuoireita. Urheilla en voinut lähes puoleen vuoteen kunnolla ja kortisonikin turvotti. Onneksi minulla on aikas paljon syvällisempi mies, joka nimenomaan viime kädessä rakastaa minua, eikä menetettyjä pitkiä hiuksiani ja rintaani ym. ulkoisia seikkoja. Suosittelisin sinulle siis lähinnä arvoremonttia...
Hah, tiedätkös mikä ero on puolisosi ja kaikenmaailman pornotähtösten välillä? Real life. Kivaahan se olisi jos tyttöystävä näyttäisi Briana Banksilta, mutta Brianalla ja tytölläsi on se ero että Brianan työ on olla "nussittavan" näköinen, kun taas tyttöystäväsi työ on mikä on, ja jos siihen päälle pitäisi käyttää kymmenen tuntia ulkonäköönsä ja hankkia silikonirinnat niin olet pahasti hakoteillä. Taitaa olla parempi että kerrot naisellesi ajoissa ajatuksistasi ja keskityt jatkossa vain pornoon, missä naiset ovat "täydellisiä"
Pornosta ymmärrät.!Sinun mielipidettä ei kukaan kysynyt.!
Vertaapa itse kumpi on kuumempi:
http://www.nomix.it/images/Briana-Banks-Posters.jpg
vai
http://septum.org/fetton/winning_contribution.jpg
mieti sitä.
pulskemmasta. Se on tosiaan ihan makuasia, et voi todistaa kenellekään mitään tuollaisella vetailulla, paitsi oman naismakusi.
Sitä paitsi sun vertailu on joka tapauksessa epäreilu: toiselle annat aikaa meikata, pitsisiä alusvaatteita ja ammattikuvaajan ottamaan studiokuvia, mutta toisen pakotat kuvaan suoraan kadulta reväistynä ja jonkun kaverin halpispokkarilla kuvaamana... :-)
Hyi helvetti, mieluummin puhkon silmäni kuin katselen kammottavaa läskiä alusvaatteisillaan, tai mikä pahempaa: alasti!
Sain traumoja jo pelkästä ajatuksesta.
Jos noista kahdesta pitää valita,niin ensimmäinen,mutta ei mikään häävi ole sekään. Olematon perse ja luisevat reidet keinotekoset,luonnottomat rinnat kroppaan nähden. Semmonen sopivan rehevä luomunainen tuosta väliltä on mun mieleeni...
Kuulosti pelottavan tutulta. Kun olin itse 26, aloin selittämättömästi lihoa, vaikka vähensin syömistäni ja urheilin kovasti. Poikaystäväni (tunne tämä piikkinä lihasssasi, vaikka sitä on pian 20 vuotta!), häpesi minua. Söin enää hieman (1200 kaloria päivässä), mutta lihoin vain lisää. Lopulta 600 kalorin dieetillä ja kolme tuntia urheillen päivässä laihduin. Söin siis todella vaarallisen vähän. Olimme eronneet, mutta nähdessään minut 20 kiloa laihempana sanoi: "Voi, kun olisit ollut silloin tuollainen."
Opetus oli tässä myös se, että minulta löytyi sairaus: kilpirauhasen vajaatoiminta. Vaikka olin nuori, se tuli hiljalleen. Naisilla aika yleinen.
Siihen on lääke, mutta aina pitää painoia kuitenkin vahtia.
Kovaa oli itselleni tuo painonnousu ja jos siitä olisi enmmän huomauteltu, olisin kyllä masentunut tosissani. Onnneksi löytyi muita poikaystäviä ja vaikka en ole ihan hoikka nytkään, ihania ja koemita miehiä löytyy kavereiksi. Ole sinäkin sellainen, mene asioiden ohitse. Ole parempi ihminen!
Kannusta tyttökaveriasi, tee hänelle ruokaa ja seuraa kalorimäärää (häneltä salaa). Jos se on alle 2000 kaloria ja lihoo, jotain on vikaa aineenavaihdunnassa. Älä tuomitse häntä suoraan syöpöksi kuten minut tuomittiin, ilman omaa syytä.
Harrasta seksiä hänen kanssaan joka päivä! Jos hän on korvannut puttuvaa seksiä tai huonoa seksiä suklaalla ja muulla herkuttelulla, olet itsekin osasyylinen... ,) Kunnon orgasmi hänellä vie herkutteluhalut.... ;)
Omasta terveydestäsi et vielä tiedä, vaikka jotain tulisi itsellesi, jossa et olekaan enää se hurmuri. Oli se minullekin kamalaa muutttua kaunottaresta pulleaksi, tietämättä miksi. Se oli varmaan rangaistus siitä, että olin nuorena tuominnut lihavat saamattomiksi ja hölmöiksi, kun eivät huolehdi itsestään.
Sain maistaa omaa lääkettäni, toivotaan että sinä tajuat ennen kuin itsellesi tapahtuu jotain ulkonäön vievää!
kun "KIKSAUTTAA" kummolla niin se pitää ruokahalun poissa.Mut ei sitä joka päivä sentään.! Kohtuus kerjätessäkin ,tai jos sais aina eri naista.!!! Kyllä on korvienvälissä vikaa jos syö itsensä turvoksiin.Sama ko tupakointi.Molemmilla tavoilla hemmotellaan itseä.Tämä on minun mielipide. En tupakoi enkä ole läski.!
Minunkin vaimoni on ollut tosi timmi aikoinaan,liiankin laiha.
Nyt on lihonut 10 kg ja jopa tissitkin ovat kasvaneet kivoiksi puristella.
Kuitenkin kurvit ovat kohdallaan ettei ole valittamista.Katsopahan muijaasi uudesta näkökulmasta.Saatat löytää jotain kivaa.
t.ex-laihan tyytyväinenukkeli
Tuosta kun miehet valittavat että suomalainen nainen on lihava...
Tilasto tietoa: suomalaisista naisista ylipainoisia on 50%, miehistä 60%.
Oh my God, miten mä kestän tota kaljamahojen kansanvaellusta.
kun yhdessä tulee syötyä roskaruokaa ym. Ite lihoin yli 10kg ja kyllä se minuakin häiritsi, ei jaksanut liikkua niin hyvin ja vatsamakkara hävetti. Laihduin takaisin ja onhan tuo ukko enemmän taas kimpussa ;D Ja itellä kevyempi olo.
Naisesi täytyy itse haluta laihtua, minäkin olin n. 3 vuotta lihonneena kunnes kyllästyin.
seksikästä. Varmaan menisi halut, jos mieheni alkaisi lihota. Nykyään on ärsyttävää, kun lihavat hakevat oikeutusta lihavuuteen. Jos syö epäterveellisesti eikä liiku, varmasti lihoaa, eikä vika ole geeneissä vaan elintavoissa!! Yhteiskunnan maksettavaksi tulee lihavuudesta johtuvat sairaudet, me veronmaksajina maksamme toisten mässäilyt!!! Lisäksi kaikki tuntemani lihavat, aina puhuvat lihavuudestaan, mikä osoittaa sen, etteivät ole sinut sen asian kanssa.
aivot "lihota" osittain toimintakyvyttömäksi, kun entinen lihoa-sana on lihota ja lihoo on lihoaa... aaagghh.
tuttu verbi, kun noin ottaa pattiin :D
Kyllä on tyhmiä miehiä, ja julkisesti julistelevat tyhmyyttään netissä. Hae timmimpi perse äläkä enää turhia kitise! Kun olet liikunnallinen hemmo, niin mene jo juosten. Mitä vittua sille muijallesi iniset suotta! Sehän saattaa suivaantua, ja ruveta vetämään sikana suklaata, ja sitten turpoaa kroppa entisestään, ja persekki leviää. Ei mitään toivoa enää, jos menet vielä ääneen huomauttamaan. Saat kuule akan vaan silmillesi, eikä perse tiukkene yhtään. Kyllä se on vaihtoon nyt laitettava. Ei auta mikään.
Ei poijaat, kyllä se on niin, että jokainen hakee sellaista mistä tykkää. Jotkut tykkäävät rehevämmästä, vaikka nämä piukean perseen palvojahäiskät täällä yrittävät vuodesta toiseen muuta vaikertaa. Naurettavaa. Ihminen, joka ei suvaitse, erilaisuutta, ei voi kehuskella ainakaan älykkyydellä tai ajatteluelintensä treenauksella. Sellaisia jätkiä minä en katselisi kahtatoista minuuttia. Mutta se on vaan MUN valinta.
Lihavat eivät ole automaattisesti tyhmiä tai laiskoja. Timmissä kunnossa olevat eivät ole fiksuja maailmanomistajia. Päinvastoin, useat aika rajoittuneita persoonia, koska suorastaan pelkäävät erilaisuutta, ja ennen kaikkea pelkäävät ihan sairaasti omaa rupsahtamistaan, tai muijan/ukon rupsahtamista. Kyllä on silloin ihminen aika tanakasti pelkkää KUORTA, ja elämä on sen kuoren huoltamista ja vahtimista alinomaa.
Olkoon ihminen vaikka miten tuhti, jos on treenannut yläpäätänsä, niin live-elämässä ei tarvitse hukata aikaansa inttelyyn yhdenkään timmikropan kanssa. Niiltähän loppuvat argumentit kahdessa sekunnissa. "Et ole viehättävä, koska olet lihava" - ei ole mikään argumentti. Se on vain makuasia. Ainoa oikea suhtautumistapa siihen on "So fucking what?" Tai kohteliaammin "Kivat sulle ja heippa." Kaikki toi vähättelevä norsupuhe on typeryyttä tulvillaan. Eihän NIIN typeriä jätkiä kukaan itseään kunnioittava rehevä kypsä viisas nainen kuuntele.
***
Mutta nyt lipsuin asiasta. Kyllä se on tossa rajoittuneessa kuupankehitysvaiheessa homma vielä tosiaankin yksinkertainen: jos pieni lihominen vie halut, niin hoikempi hakuun. Sieltä saliltahan sen voi valita, ja tsekata paikan päällä, että mimmi on treenannut riittävästi persettä, että se takamus siis on niinkuin haluttavan timminä.Eihän persoonalla mitään tee, jos perse ei miellytä.
JA LÄSKITÄTI NAURAA MAHA JA PERSE HYTKYEN :))
..mitä jos kumppanisi suhteen alussa sanoisi haluavansa lapsia joskus. Jos se kertoisi että ei voi ymmärtää pettämistä. Jos se antaisi ymmärtää olevansa huumorintajuinen ja positiivinen elämänasenteeltaan. Hän osoittaisi tervettä ja vakaata järjenkäyttöä ja kaikkea muuta kivaa ja rakastuisit tähän ihmiseen kaikkien erilaisten, sinulle tärkeiden ominaisuuksien ja arvojen perusteella mitä hänestä löydät.
Sitten muutatte yhteen ja hän ilmoittaa jossain vaiheessa, että ei kyllä koskaan halua lapsia. Seuraavaksi huomaat että hänestä on tullut alakuloinen ja masistellen viettää kaiken aikansa sohvalla yrittämättä vaikka hakea töitä koska "mikään ei onnistu kuitenkaan". Kaikki on hänen mielestään idiootteja ja sinäkään et osaa tehdä mitään oikein. Hän saa järjettömiä äksykohtauksia ja lapsellisia kiukunpuuskia typeristä asioista jotka ei osoita minkään valtakunnan asiallista järjenkäyttöä. Seuraavaksi tajuat että hänellä onkin jotain vipinää jonkun kanssa, mitä luultavimmin paneskelee tätä kolmatta osapuolta. Tuntisitko, että sinua on vedetty höplästä?
Tämä on kauhuskenaario siitä, että mitä mielikuvia jotkin ihmiset voivat antaa itsestään toiselle, jotta saavat hyväksyntää ja tämä hyväksyjä rakastuu tähän feikkipersoonaan.
Yhtä hyvin voisin sanoa, että jos suhteen alussa syöt terveellisesti ja pidät huolta kropastasi ja sitten kun vakiinnut, rupeat syömään makkaraa ja paisumaan, niin on sekin petos. Sekin on petos eikä millään tavalla normaalia, itsestäänselvää ja parisuhteeseen kuuluvaa. Etenkin itsestään oikeasti tottuneesti huolta pitävä suhteen toinen osapuoli voi kokea tulleensa melkoisen pahasti petetyksi jos toinen on vaan koko suhteen ajan esittänyt mukana, että hänellekin on tärkeää olla kunnossa mutta rupeaakin sitten kasvattamaan laardia. Jos taas on alusta alkaen ollut rehellisesti rempallaan ruoka- ja liikuntatottumukset, niin valitusoikeus on menetetty. Sillon käsitykset tästä ihmisestä kehen on rakastunut, on ollut totuudenmukaiset.
Mä elän mielestäni älyttömän onnellista aikaa älyttömän onnellisessa parisuhteessa. Molemmat ollaan urheilijoita ja tykätään oikeasta ruoasta. Joskus harvemmin on herkuttelukausia jotka ei meidän ympärivuotisten elämäntapojen rinnalla heilauta kropan olomuotoa millään tavalla. Kumppanini on myös osoittanut olevansa oikeasti se ihminen kehen rakastuin ja antaa ajan kuluessa yhä lisää syitä rakastaa, ihailla ja kunnioittaa häntä. Itsekin uskoisin olevani se ihminen kenet hän valitsi ja tuntuu jopa että olen hänen kanssaan ollessaan viisastunut entisestäni. Ja mitä fyysiseen olomuotoon tulee, tiedän esim. että jos mieheni päättää vetää jokin viikonloppu tuhdinpia aterioita, syödä namusia ja kitata muutaman oluen, mitään kamalaa ei tapahdu, jos en yritä pitää omalla kohdallani mieheni syömistahdista kiinni. Voin syödä miten itse parhaaksi näen. Olenhan kuitenkin selvästi pienempi kuin mieheni. Huonosti mulle kävis jos rupeaisin häntä ihan kaikessa matkimaan. Mä en myöskään yritä pissiä seisaaltani ja mulla on jopa ihan oma höylä jolla ajaa säärikarvat. Naamasta en ole vielä onnistunut löytämään ajeltavaa. Ja tiedän että jos joskus lapsia tehdään, mun kroppa muuttuu jollain tavalla. Tiedän myös että raskaus ei lisää naisen energian tarvetta kuin noin yhden vienerleivoksen verran päivässä, eli turha puhua mistään kahden edestä syömisestä. Tiedän että haluan urheilla niin pitkään kun mahdollista ja hiljentää tahtia vasta sitten kun raskausviikot tai muut siihen liittyvät olosuhteet vaatii, mutta keksin jotain muuta rauhallisempaa urheilua millä saan kropalleni hyvä olon. Melko varmasti kropassa jylläävät hormonit turvottaa olomuotoa hintun verran pakostikin, mutta tämä on mielestäni normaalia. En myöskään rupea syömään mahdollisen jälkikasvuni lautaselle jättämiä, biojätökseen kuuluvaa sapuskaa. En ole roskatynnyri enkä halua näyttää tynnyriltä. Jossain vaiheessa elämää ikä saattaa ruveta vaikuttamaan aineenvaihduntaan. Sillon on ehkä syytä tarkastaa uudestaan engergiantarve. Väistämättä varmaankin löystyn ja pyöristyn jokin verran jos pitkään saan elää, mutta sitä sanoisin normaaliksi. Mutta turhaa tämmösiä itsestäänselvyyksistä on ihmisille jauhaa. Niin moni ihminen tänä päivänä on niin pihalla syömis- ja liikuntatottumuksien kanssa että ylipainolle on sokeuduttu. Sitä voi hyvinkin moni pitää ihan normaalina ja haluavat pitää siitä oikeudestaan kiinni, jotta ei tarvitsisi nähdä sitä vaivaa että ottaisi vähän selvää asioista ja korjaisi elämäntapojaan parempaan suuntaan. Jokaisen oma valinta, mutta sitä en ymmärrä, että ollaan haukkumassa miestä joka kokee tulleensa petetyksi kun ihminen kenen kanssa nykyään asuu, ei olekaan se ihminen kehen rakastui.
Itsesi hengiltä.Lihavuus on sairaus ja sun kirjoituksesi osoittaa sen,et olet tosi katkera vielä siitä.
Vettä ja näkki leipää niin pääset säkin mittoihin :) alkaa miehilläkin kiinnostaan oikeasti,eikä vaan epätoivosta...!
ytimeen loistavalla tarkkuudella! Pidä toi :).
T: 3 muksun 40-vuotias mamma, joka piti (ja pitää edelleen) itsensä kuosissa samoin perusajatuksin
Kiitoksia kommentista "T: 3 muksun 40-vuotias mamma". Tämä osoittaa että en puhu itsellenikään läpiä päähän. Olen vasta alta kolmikymppinen enkä vielä toistaiseksi äiti. Samoten tuttuni vaavi on alta vuoden ikäinen ja äityli kohta jopa hoikemmassa kunnossa kun ennen raskauttaan. He vaan miehensä kanssa päättivät ottaa selvää miten syödään terveellisesti siitäkin syystä että nyt on myös lapsen edun mukaista että isi ja äiti jaksaa ja on kovassa vedossa. Ovat tosi innoissaan olleet tämän asian kanssa. Eivät kaipaa takaisin entiseen. Se on ihan omasta asenteesta kiinni. Arvostaako terveyttään, läheisiään ja puolisoaan. :)
Joo, tietynlaiselta katkeruudelta ja kateudeltahan toi kuulostaa. On tavallaan jo luovutettu. Ja mitä toi kommentti on tarkoittavinaan?:
"Kyllä on silloin ihminen aika tanakasti pelkkää KUORTA, ja elämä on sen kuoren huoltamista ja vahtimista alinomaa."
Mulla ei ole kuorta. Mulla on vartalo. Se mun fyysinen olomuoto. Asun tässä vartalossa. Se on mun ainut. Minulle ei anneta uutta jos en siitä huolta pidä. Elän sen kanssa niin pitkään kun on elämää suotu. Olen onnekas koska se on syntyjään toiminut hyvin. Kävelen ja juoksen, ilmaisen itseäni sillä, koen liikunnan- ja rakkauden iloja, vauhdin huumaa ja levollista oleskelua. Se olen minä.
mies pelkkään kuoreen?? jos pelkän hoikan naisen haluaa, eikä muulla ole väliä, niin luulisi niitä löytyvän....!!?
Mutta toi vaatiikin oikeeta rakkautta kumppanusten kesken.. Halua jakaa yhteinen elämä, JA olla kuitenkin ISÄ ja ÄITI...........Rakkauselämän ja perhe-elämän sovittaminen yhteen on kai se kaikkein tärkein juttu. Mut siihen tarvitaan molempia! Ei aleta piereskelemään nojatuolissa ja passuuteta toista!! Molemmat pyrkii harrastamaan ne omat jutut ja on silti se yhteinen aika...?
Turha sitä on heittää kliseitä, että luonne on tärkeintä ym. Kyllä ulkonäölläkin on väliä. Ja kaikki pulskat (lihonneet) eivät välttämättä ole rumia ihmisiä.... Jos sua häiritsee, niin huomauta asiasta mahd.nätisti (varmasti loukkaantuu, vaikka kuinka nätisti). Itsellä ei ole niin väliä, onko seurustelukumppani hoikka vai vähän pulskempi ( eri asia vaikkapa 30 kg ylipaino). Muut asiat ulkonäössä painaa enemmän. Jotenkin kuitenkin kuullostat tosi pinnalliselta, tuskin naisesi on lihonnut 30 kg ylipainoseksi. Mutta mieltymyksensä kullakin, joku tykkää hoikasta joku taas pulskemmasta. Uutta timmiä naista vain hakuun ( huom. hänkin voi lihota....)
Mä ainakin lähdin tähän aiheeseen siitä kuvitelmasta, että aloittajan puoliso on lihonut sen 20-30 kg tai siis vähintään huomattavasti. Olisi kiva kuulla aloittajan kommentti tämän puolisonsa olomuodon muutosasteesta? Jos mun ukolle tulee hiukan enemmän elopainoa ja masua niin se kaikki on mulle vaan rakasta. Jos siitä taas tulee Star Wars Jabba the Hut parissa hetkessä, voisi olla mulla jo sanottavaa asiaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:JabbatheHuttROTJ.jpg
No meillä siitä on heitetty läppää ja asiasta on kuittailtu lähinnä huumorilla ja tiedän sen itsekin että painoa on tullut jo lähes 10 kiloa lisää.Ja mitäpä sitä selittelemään,herkut on maistuneet jo vähän liikaa ja liikunta jäänyt vähemmälle.Kyllähän se itseäkin alkaa häiritsemään,kun olen aina ollut hoikka ja entiset vaatteet ei meinaa enää mahtua päälle.Eli lenkille se on lähdettävä,ei siinä muu auta.
Patistele sitä naista koiran kanssa lenkille,tai ota riski ja sano suoraan.Todennäköisesti nainen loukkaantuu,mutta niin kai sitä loukkaantuisit itsekin.Ehkä nainen kaipaa vähän "perseelle potkimista".(Ei tietenkään sanan varsinaisessa merkityksessä.)
Kyllä se on itsekin pakko myöntää,että mieluummin sitä katselee terveen näköistä ja kokoista puolisoa,kun hikoilevaa ja kaljamahaista possua.
kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, niin juomme harvakseltaan, syömme terveellisemmin ja liikumme enemmän.. Se on ihan mukava harrastus se terveellinen elämäkin :). Ehkä voisit ehdottaa naisellesi jotain yhteistä liikuntaharrastusta? Vaikka jotain paritanssia niin nainen saisi perseensä ylös?! Tiedän omasta kokemuksesta että liikuntaharrastuksia voi suunnitella vuosikausia, mutta siihen tarvitaan kuitenkin jonkun muun kannustus ja mukaan lähteminen, että saa itse jotain aikaiseksi :).
Itse olen ihan normaalipainoinen, mutta on ollut kausia ettei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Ehkä tytölläsi on sellainen kausi? Ja siihen ei auta mikään muu kun että toinen tulee ja potkasee persuuksille ;).
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta miksi ihmeessä sekoittaa seksiasiat toisen ulkonäköön? Olisit ennemminkin huolissani naisesti terveydestä.
Muistan hyvin, että mullakin tuli kiloja lisää
avoliittoaikana, mutta kun suhde 10 vuoden jälkeen loppui niin ryhdistäydyin atleettiseen kuntoon.
Miksikö? No siksi, että sellainen olen luonnostaa. SAvoliitossa sitä jotenkin vaan tyytyy elämään toisen varjossa. Haluatko ihan tosissasi, että naisesi kääntää kaikkien miesten päät?
metsästän eronneita naisia,kun ne eron jälk.kokee hylkäämisen niin pirun kovana,et ne tekee kaikkensa itelleen, et sais hyväksyntää ;) on se hienoa he hee :) Eronnut nainen on aina hyvännäköinen...
Eli mun uuden tyttökaverin mitat on jotain tää on veikkaus 172cm pituus paino hmm...?....? olisko 54kg tai enämpi ja lisää on tullut jotain 3-4kg eli tässä nyt jännityksellä odotellaan missä se kipuraja on :) elikkä perse on erittäin hyvän mallinen pientä selluliittia alkaa jo näkymään ja tissit on saanut kivan pikkulisän. Siitä olen tyytyväinen et naiseni treenaa kovasti ja täytyy kyl sanoa et pylly on todella kovan tuntoinen eli ei sormet uppoa niinku voihin :)Kyllä sitä saa sopivasti olla oikeissa paikoissa, lihavuuttakin on monenlaista. Täältä on saanut hyviä vinkkejä siitä miten minä voin vaikuttaa kumppanini painonnousuun. Tänään syötiin salaattia ja viime yönä kuntoiltiin oikeen pirun kovasti ;)ja tarkoitus olis alkaa liikkumaan yhdessä enämpi ja myös syömään terveellisemmin,karkkia en kyllä perkale enää hänelle kanna!
Joka aloitit tämän keskustelun niin vois olla hyvä,et laitat tai arviot naisesi painon ja painon nousun? Ja tässä olis mun mitat eli olen 29v 174cmja paino 67kg aika pieni mies :)
Ja selluliittia on 80% yli 20-vuotiaista naisista koosta ja läskien määristä riippumatta. Ihan hullua, et puhut jostain kipurajoista ja salaatinsyömisestä kun naises on noin hoikka. Huhhuh.
alipainonen ole. Se on ihan syöneen näköinen nainen ja aikaset jenkka kahvat löytyy jo...
Saa ainakin kiinni;) Hänellä on ikää 24v eli tässä eletään juuri sellasii aikoja,et mihinkä suuntaa kehitys lähtee?
58 kiloa ja on 172 pitkä, hänen painoindeksinsä on 19,6. 18 on alipainon raja. Sen hän saavuttaisi painamalla 53 kiloa.
Ilmeisesti tää äijä on vaan arvioinut ton painon vähän alakanttiin. Kilpaurheilua harrastavana tiedän että ton mittaset naiset on kisapainoltaan useimmiten sen 60 kg ja ovat siis hoikkia ja lihasta näkyy olevan. Semmonen 57kg painosarjassa kisaava ja 172cm on jo vähän luisevan näköinen. Jos menee tohon 54 kiloon niin näyttää jo vähän pahalta. Ei ehkä ihan huolestuttavalta tai sairaalta, mutta ei ainakaan ole muotoja jäljellä.
Ja yleensä omaan painoluokkaan päästään aloittamalla painonpudotus n. viikko tai pari ennen tai pinkomalla tai saunomalla kumipukupäällä hieman ennen punnitusta. Nesteistä naisella voi pudottaa 1,5-2 kiloa niin ettei se vielä vaikuta suorituskykyyn. Olen kuullut isommistakin pudotuksista mutta kai se on yksilöllistäkin miten niistä suoriutuu ja mikä on lähtötilanne. Onko kehossa paljon ylimääräistä nestettä tms.
Pitäiskö kaikkien naisten näyttää huippu-urheilijoilta??? Mitäs tehdään vaikka niille kotiäideille joiden miehet ovat liian kiireisiä ottamaan vaimojensa arkeen osaaa... Omat menot on ja sählytunnit, mut millon on vaimolla aikaa itselleen?? Kun pitäis miellyttää sitä miestäkin.............?
herran nimessä mene suoraan sanomaan että: "pitäskö laihuttaa" tai jtn muuta...
Itselläni entisen poikaystävän " pieni näpäytys " lenkille lähdöstä ajoi minut anoreksiaan, aloin lenkkeilemään hullun lailla ja vahtimaan syömisiä ja aloin jo huomautella poikkikselle että saisi itse laihtua jne...Erohan siitä tuli monen mutkan kautta..
Kärsin tästä vieläkin...Nyt olen normaalipainoinen ja tyytyväinen itseeni ja onnellisessa parisuhteessa monta vuotta.
Mutta siis, kysyt vaikkapa että lähdettäisikö kävelylle kun yksin on niin tylsä mennä.Ottakaa tavaksi vaikkapa sellainen sunnuntaikävely ja sitten rupeatte käymään lenkillä useammin ja sitten vaikkapa kuntosalilla..Ja kehut vaikka että oletpa hieman solakoitunut...
Kyllä se siitä lähtee...:)
Paras esimerkkini on 15 vuoden takaa eräästä blondimimmistä. Kun näin hänet ensimmäistä kertaa oli hän todella napakassa kunnossa ja aloittanut juuri suhteen jonkun tyypin kanssa. Puoli vuotta myöhemmin en ollut tunnistaa lihavuorta, jota oli tullut ehkä 25 kg lisää. Tuolloin suhde meni karikolle (en tiedä oliko kadonnut timmi kankku syynä). 4 kuukautta ja nainen oli taas täysin timmissä kunnossa kuntosalikuurin jälkeen.
Uusi mies löytyi ja taas puoli vuotta ja sama rasvakasa... Tuona aikana loppuvaiheessa mimmi hankkiutui raskaaksi mutta ei auttanut. Tyyppi lähti kävelemään. Raskauden jälkeen taas timmiin kuntoon ja uusi mies. Joko arvaatte, läskit takaisin. Tuon jälkeen en kuullut mimmistä mitään.
Eli kannattaako alkaa lihomaan heti, kun jonkun on saanut siihen sohvalle?
Toinen case joka elää vielä omaa elämäänsä ja jossa on vähän samantapaiset speksit.
Nainen oli ihan normaalivartaloinen tavatessaan kaverini. Muuton jälkeen 2 vuotta ja salakavalat 15-20 kg kannikkaan ja lanteille. Häämatkalle all-inclusive ja kommentti naiselta "tällä matkalla syödään". Aaaah sitä kaverin ilmettä.... melkein pokka petti.
Tuon keljuillessani suklaata heille, koska tiedän sen mimmin vetävän varmaan 90% siitä. Vielä 10 kg ja kaveristani tulee sinkku ja päästään taas baanalle. Sinänsä sääli, että tyttö oli ihan kiva ripustautumista lukuun ottamatta. Olisi nyt stopannut sen painoindeksinsä edes 25:een, kun ei ole edes raskaana.
Toisaalta ymmärrän sua; jos kumppani lihoo paljon, voi se vaikuttaa siihen ettei pidä kumppaniaan enää niin kauniina tai komeana. Mutta toisaalta en taas ymmärrä, varsinkin jos nyt kyse vain muutamasta lisäkilosta ja normaalipainoisesta tai vähän pyöristyneestä ihmisestä. Ei sen painon tulon pitäisi haluja muuttaa, varsinkin jos on muutamasta kilosta vain kyse. Eikä ne useemmatkaan kilot rakkautta voi muuttaa. Tai jos muuttaa tunteita niin ei se sitten rakkautta ole ollutkaan. Tai sitten se on ollut rakkautta ja ihannointia pelkkää ulkonäköä kohtaan. Itse olen nuori nainen ja seurustellut useamman vuoden saman miehen kanssa. Mies oli tavatessamme normaalipainoinen ja nykyisin n. 30kg painavempi. Ja onhan hänellä sitä mahaakin sitten nyt ihan erilailla kuin tavatessamme mutta ei se rakkautta ole muuttanut eikä myöskään haluja. Paremminkin nykyisin haluan miestäni useammin kuin ennen, vaikka ei tämä halujen kasvaminenkaan siitä hänen mahasta tai ylipainosta kiinni ole. Itsekkin olen lihonut mieheni kanssa ollessani n. 10kg, enkä tavatessanikaan ollut normaalipainoinen (en ole ollut sitä kuin viimeksi pienenä lapsena) vaan lievästi ylipainoinen painoindeksin mukaan. Ja tiedän että jos miestäni olisi haitannut minun ylipaino meidän tavatessa, hän ei olisi alkanut seurustella kanssani. Ja jos nämä lisäksi tulleet 10kg olisi häntä haitannut, hän olisi sanonut asiasta minulle suoraan, koska hän sanoo kaiken muutenkin niin suoraan. Lisäksi vahvistin tämän asian muutama päivä sitten :) joten kaikkia se ylipaino ei todellakaan haittaa. Ja joidenkin mielestä on maailmanloppu suurinpiirtein tulossa jos nainen tai mies on lihonut kolme kiloa muutaman vuoden aikana ja on nyt painoindeksin mukaan vieläkin alipainoinen tai normaalipainoinen. Ihmiset on niin erillaisia...
Mutta kerro asiasta naisellesi hienovaraisesti mutta suoraan. Esim. "sulla on tullut tuota ylipainoa aika paljon viimeaikoina. pitäisköhän sun rueta laihduttamaan? rakastan sua nytkin mutta olit sillon tavatessamme kyllä kauniimpi kun sulla oli niin upea vartalo" tms. Älä missään nimessä ala ivaamaan tai haukkumaan.
Minkäs painonen ja pituinen sun nainen on nykyään? entäs paino teidän tavatessanne?
ei millään pahalla mutta et osaa ajatella terveyttä ja ihmisen sisintä kaivatessasi vain nusu ämmiä. itse olen ollut alipainoinen kauan ja vaikka miesten mieleen olinkin niin silloin voin myös erittäin pahoin! Kuvottaa että joku voi tykätä niin laihoista, itse en pidä yhtään tuollaisista laihoista lieruista(en myöskään miehissä!) Luojan kiitos olen lihonnut pyöreäksi mieheni saapuessa elämääni. Nyt voin hyvin ja terveyteni on parantunut huomattavasti kilojen saapuessa. Pömppömassut kunniaan! =) Ja haista sinä vittu yököttävien alipainoisten litilätinä vittu naistes kans!
siis rakastuit ilmeisesti aikoinaan hänen kroppaansa, et hänen persoonaansa?! koska kehtaat edes päästää mieleesi ajatusta "ihastuttava persoona ei riitä, hyvä perse on oltava", niin taidat olla pikkasen väärässä paikassa -ilmeisesti väärän ihmisen kanssa. avopuolisosi luottaa siihen että rakastat häntä, vaikka hän olisi minkä kokoinen tahansa ja sinä taas parut täällä lihomista! ehkä kannattaa vakavissaan harkita että päästät irti avopuolisostasi, hän saa jonkun paremman kun sinä, ja mene itse vakioasiakkaaksi strippi klubille -siellä sinulle riittää niitä "hyviä perseitäkin"!!!!
Joku on saattanut jo kilpirauhasen vajaatoiminnasta puhuakin täällä, mutta sanonpa minäkin. Sen verran vaan, että se on tosi yleistä naisilla (myös nuorilla vaikka jossain sanotaankin että se on muka keski-ikäisten sairaus)ja aiheuttaa mm. aineenvaihdunnan hidastumista mistä luonnollisesti seuraa lihominen... siinä ei paljoa lenkkeilyt auta, kun tuo vajaatoiminta hidastaa aivan koko elimistön (netistä löytyy oireista lisää, niitä on paljon...). Eli jos tyttöystäväsi syö ja liikkuu saman verran kuin ennenkin, niin epäilisin kyllä vahvasti jotain aineenvaihduntaan vaikuttavaa sairautta...
Kilpirauhasen vajaatoiminta selviää helposti verikokeilla.
niin vaimosi voisi hoikistuakkiin. Pidät puutteessa häntä ilmeisesti.