Minä mielelläni keskustelisin näillä palstoilla
hyvästä klassisesta musiikista; myös minua miel-
lyttävistä sävellyksista, esittäjistä jne. - olen
esittänytkin mielipiteitäni.
Mielenmalttini ei kuitenkaan tahdo kestää, kun
esittetään kysymyksiä: "Mikä on maailman paras
viulukonsertto?", "Kuka on paras pianisti"? jne.
Neuvokaa ihmeessä miten tuollaisiin kysymyksiin
pitää suhtautua - minä en osaa - tunnen itseni
täydelliseksi "tumpeloksi".
PS. Kummastuttaa myös usein maininnat siitä, että
joku sävellys on "kulunut" kun sitä soitetaan
(tai sitä kuulee) niin usein. Ikäänkuin ko.
sävellys siitä tulisi huonommaksi!!??
hyvästä klassisesta musiikista; myös minua miel-
lyttävistä sävellyksista, esittäjistä jne. - olen
esittänytkin mielipiteitäni.
Mielenmalttini ei kuitenkaan tahdo kestää, kun
esittetään kysymyksiä: "Mikä on maailman paras
viulukonsertto?", "Kuka on paras pianisti"? jne.
Neuvokaa ihmeessä miten tuollaisiin kysymyksiin
pitää suhtautua - minä en osaa - tunnen itseni
täydelliseksi "tumpeloksi".
PS. Kummastuttaa myös usein maininnat siitä, että
joku sävellys on "kulunut" kun sitä soitetaan
(tai sitä kuulee) niin usein. Ikäänkuin ko.
sävellys siitä tulisi huonommaksi!!??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tosiasiahan on, että on täysin mahdotonta sanoa maailman parasta viulukonserttoa tai pianistia. Jokaisella meistä on omat suosikkimme, jokainen pidämme erilaisista asioista jne. Kannattaakin sen tähden suhtautua tuollaisiin kysymyksiin melko välinpitämättömästi. Tai no se ei ehkä ole aivan oikea sana, mutta joka tapauksessahan on täysin mahdotonta nimetä mitään tai ketään "parasta". Ja onhan se mukava lukea vastauksia, sillä niistä saattaa saada aivan uusia vinkkejä hyvästä musiikista tai hyvistä soittajista tai säveltäjistä.
Mitä tulee noihin "kuluneisiin" kappaleisiin...Myönnän, etten voi lähestulkoon edes sietää Beethovenin Für Eliseä juuri sen takia, että se on korvissani niin loppuunkulunut. Olen itsekin soittanut sitä (pienen pakon edessä) ja se on hieno kappale. Ei "kuluminen" tee kappaleita huonommaksi, itseasiassa sehän vain osoittaa, että ne ovat HYVIÄ ja PIDETTYJÄ kappaleita, kun niitä niin paljon kuulee. Mutta tästä seuraa väkisinkin se, että osa ihmisistä -niin kauhealta kuin se kuulostaakin- kyllästyy tällaiseen jatkuvaan tietyn kappaleen soittamiseen ja täten koko kappaleeseen, aivan kuten kyllästyisimme vaikkapa hernekeittoon, jos söisimme sitä joka päivä neljänkymmenen vuoden ajan (no OK, tuo oli ehkä hieman ontuva esimerkki, mutta kuitenkin...). Mutta aivan kuten hernekeitto ei tulisi tuosta kyllästymisestä ollenkaan huonommaksi, eivät myöskään "kuluneet" kappaleet huonone.
Musta olisi paras, että sana paras taiteen yhteydessä unohdetaan. Puhutaan vain omista suosikeistamme tyyliin "Mikä on suosikkiviulukonserttonne" jne. Suosikki-sana paljastaa, että kyseessä on oma henkilökohtainen juttu, josta joku toien voi olla eri mieltä.
on jo yllä kommentoitu.
Sana paras tässä kyllä pitää jo sisällään konnotaation "mielestäni paras", vai mitä?
Muitten mielipiteitä ja kokemuksia on hauska lukea juuri vinkkien toivossa, aito musiikin rakastajahan ei koskaan ole besserwisser ylitse muiden, vaan asioita ja tietoja ja mielipiteitä vaihdetaan ilolla ja lämmöllä. Itse olen täysi maallikko, mutta riemuni on oppia koko ajan lisää. Valmistahan ei tosin koskaan tule.
Ja kun tarpeeksi kuluttaa konserttisalien penkkejä, niin huomaa tämän myös ammatti-ihmisten parissa: se aito intohimo, se se se...no se mitä Ralf Gothoni kuvaa niin upeasti kirjassaan Luova hetki. Jos taiteilijalla saa minäminäminäminä-maailmannapa tiedän kaiken -asenne, niin pieleen alkoi mennä. (Ärhäkät luonteet ja räiskyvät temperamentit ovat eri asia.)
Taisi tulla liian lepertelevää juttua, lisättäköön siis että napakat mielipiteet ja väittelykin kuuluu asiaan. Mutta ei ylimielinen sanelu.
kaikki muusikot ovat maailmanparhaita, jos niita markkinoida oikealla tavalla.
Olin tietenkin hieman inhottava ottaessani kantaa "uusavuttomana tumpelona" maailman parhaisiin" ja "käytössä kuluneisiin". Minulla on vankkumaton ja ongelmaton käsitys ko. asioista ja mielipiteitäni en ole ainakaan toistaiseksi muuttanut.
Ymmärrän hyvin "pianistin" kyllästymisen. Se on kuitenkin vähän eri asia kuin mitä tarkoitin.
"Kuuntelevaisen" kanssa olen samaa mieltä ja sellaista kantaa yritin tuoda esiin vastatesasani "Suosittelijana" näillä palstoilla "Maallikolle" aikoinaan.
Keskustelu on hauskaa - mielipiteitä on hyvä kunkin esittää ja kuunnella; "taiteessa" on kuitenkin kovin vaikeata vastata maailmanparas-kannanottoihin.
Hyvin vastasit "Koukkuun jäänytkin".
Markkinavoimien lumoissa en ole vielä siinä määrin, että uskoisin "huippumuusikon" sanaa: "kaikki muusikot ovat maailmanparhaita, jos niitä markkinoidaan oikealla tavalla"; niin ei asia kyllä minun mielestäni ole. Ehkä satavuotiaana olen sitä mieltä, mutta en vielä.
Kaikenlaiset musiikkikilpailutkin ovat lisääntyneet. Menestyjille ne tietysti luo uraa, mutta mielestäni niissä on sellainen uhka, että tietyissä kilpailuissa alkaa voittaa vain tietynlaiset soittajat tai laulajat. Ja sitten aletaan valmentautumaan päämääränä nimenomaan voitto, harjoittelun lähtökohdaksi tulee kilpailu, ei taiteellinen kypsyminen.
On totta, että musiikkikilpailuja tuntuu nykyään pursuavan jo melkein joka paikasta. Enkä ole niinkään varma, onko se hirveän hyvä asia. Kilpailut ovat ponnahduslauta eteenpäin, suuremmille foorumeille (siis niille, jotka niissä menestyvät). Mielestäni on hyvä, että jonkinlaisia kilpailuja silloin tällöin järjestetään, sillä niissä näkee yleistä tasoa ja kilpailijatkin kuulevat, mitä yleisesti ottaen soitossa (tai laulussa) arvostetaan. En tiedä pidänkö uhkana tuota, että kilpailuissa alkaisivat voittaa vain tietynlaiset muusikot. Toki soitossa ja laulussa aina arvostetaan suurin piirtein samanlaisia asioita. Täytyy olla tekniikkaa sekä sitä "muuta". Uskon ja toivon kuitenkin, että persoonallisuutta tullaan arvostamaan. Nykyään on niin paljon uusia "muusikkotulokkaita", että on vaikeaa erottua joukosta. Jos haluaa päästä huipulle, ovat kilpailut ja niissä pärjääminen lähes välttämättömiä.
Mutta tuosta, että harjoittelun päämääräksi tulee vain ja ainoastaan kilpailuissa menestyminen, olen minäkin huolissani. Kilpailuihin tulee harjoiteltua usein suurempikin ohjelmisto, mikä on erittäin hyvä asia, sillä hyvin harjoiteltuja kappaleita tarvitsee aina. Mutta jos jatkuvasti harjoittelee vain kilpailuja varten, saattaa kaikki muu unohtua, ja senhän ei tietenkään pitäisi olla tarkoitus. Tuo taiteellinen kypsyminen, muusikkona kasvaminen...sen pitäisi olla tärkeintä.
Kilpailut ja niiden arvostaminen ovat toisaalta aivan luonnollisia asioita tänä "muusikoiden massatuotannon" aikana. Mutta mikä on lopulta musiikin ja sen esittämisen tarkoitus? Minä olen vahvasti sitä mieltä, että se on yleisön ja itsensä miellyttäminen. "Taiteentekemisen ydin on saada mielihyvää mielihyvän tuottamisesta", on joku viisas sanonut. Toki aina on ollut ja aina tulee olemaan niitä maailmanhuipulle menijöitä, joiden ponnahduslautana kilpailut usein ovat tärkeässä asemassa. Mutta kun tavallinen musiikin ystävä menee konserttiin, hän osaa taatusti nauttia hyvästä musiikista, vaikkei sen esittäjä olisikaan mikään kansainvälisten kilpailujen voittaja.
Sitäpaitsi musiikkikilpailujen arvosteluhan on loppujen lopuksi täysin mahdotonta. Musiikissa ei voida mitata aikaa ja pituutta, kuten urheilussa. Musiikki on jotain elämää suurempaa. On hienoa, että jotkut onnekkaat ja hyvät muusikot saavat mahdollisuuden esittää tätä musiikkia ympäri maailmaa (vaikka sitten kilpailujen edesauttamina), mutta musiikkikilpailuja ei voi eikä saa ottaa liian vakavasti.
Musiikkikilpailuja en osaa riittävän hyvin kehua
enkä panetella. Varmasti niistä on huvia, hyötyä ja haittoja ainakin jossain määrin.
Musiikki mielestäni kasvattajana on aivan erinomainen elementti - sitä toivoisin korostettavan ja vaalittavan. Musiikki pitäisi jo lapsena syövyttää sielun syövereihin ikuisiksi ajoiksi sinne jäämään. Myös kolutuksessa musiikki pitäisi aina olla mukana.
Suomi taitaa elää näinä aikoina tämän
taiteenalan maailman huipulla. On "maailman parhaita" esittäjiä, kapellimestareita, säveltäjiä jne. Varmasti kiitoksen tästä ansaitsevat suomalainen musiikkikulttuuri ja musiikinopetus sekä -kuuntelu. Näitä arvoja pitäisi vaalia kaikin mahdollisin keinoin.
Päätin nyt itsekin vastata kun olen syyllistynyt juuri tuohon "paras viulukonsertto"-kyselemiseen.
Halusin tuota kysyessäni nimenomaan herättää keskustelua, saada hyviä vinkkejä sekä tuoda myös oman mielipiteeni esille, enkä suinkaan tarkoittanut sitä, että nyt pitäisi väitellä asiasta, josta ei väitellä voi (makuasiat). Keskustelua! Klassisesta musiikista!
Jännittävää on myös huomata, että tällaisia viestejä luetaan ainakin ihan yhä paljon kuin muitakin - ellei jopa enemmän... Mistä liene johtuu.. Ihmiset pitävät siitä, että saavat tuoda omat näkemyksensä ja mielipiteensä esille. Ja ovat uteliaita toisten mielipiteiden suhteen.
Joka tapauksessa, pahoitteluni. En tahdo kenenkään tuntevan itseään tumpeloksi.
Mitä teosten "kulumiseen" tulee.. Eivät ne huonone missään tapauksessa! Ihan kuin joku jo kommentoikin, Für Elise on hieno, mutta minäkin mieluusti vaihdan kanavaa, kun Burana-mainoksen tikku-ukko ilmestyy ruutuun.
Sellainenkin tuli mieleen tässä, että jos teos on hyvä ja loistava, se ei vanhene eikä kulu koskaan. Vielähän soitetaan yli 300 vuotta vanhaa musiikkia! Ja tuo "makuasia"-seikka voidaan ehkä liittää tähän; jos teos on kertakaikkiaan hyvä ja loistava minun sinun tai hänen mielestä, se ei minun sinun tai hänen korvissaan "kulu" ehkä koskaan... Kuka tietää...
Eipä kannata "voivotella" eikä pahottaa mieltään.
Ole ylpeä, että olet saanut herätettyä muutaman
"fakki-idiootin" (kuten minut) ottamaan kantaa
asioihin oikein valtakunnallisella keskustelu-
areenalla. Pientä ärsytystä tarvitaan - sehän pitää mielen virkeänä ja aivot toiminnassa. Näin
saa myös keskustelua aikaan ja sehän tuo aina
uusia ideoita, kannanottoja, viisauksia jne.
Aivan hyvässä hengessähän tätäkin keskustelua on käyty viisain miettein - eikö vain!?
Jännittyneenä odottelen viulukonsertto-keskustelua. Mielestäni monta "maailman parasta" ei ole vielä tullut esiin. Pitääköhän puuttua asiaan!!. Iloista mieltä "Unikolle" ja muille.