Olen 90-luvulta asti työssä syrjitty ja jäänyt eläkkeelle ennen aikoja. Pitkin eläkeaikaani olen syönyt rauhoittavia ja unilääkkeitä. Ahdistava tunne ja yöt olisi unettomia, jos ei olisi lääkitystä. Ilmeisesti lääkeriippuvuutta. Olen opiskellut iltalukiossa ja ajatukseni risteilee aikalailla menneessä, en kykene saamaan kunnollisia numeroita, vaikka tahtoa olisi.Menin sellaiseen olotilaan entisessä työpaikassa, että täytyy ottaa kova ote, että jaksan pitää asunnossani yleissiisteyden, joka on ollut minulle itsestään selvää. Lukiopuolla kielet vaatii paljon osaamista ja keskittymistä, johon mulla ei ole voimavaroja. Nyt kysyn kuka osaisi neuvoja, mitä tekisin? Jätänkö lukemiseni? Tutkinnon suorittaminen ei minua veisi eteenpäin millään alalla, kun ikääkin alkaa olla reippaanlaisesti. Tarvitsisin psykoterapiaa, mutta eläkeläisiin ei KELA tuhlaa rahoja.
Mitä teen, kun olen kipsissä
antakaa neuvoja
6745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota yhteys omalääkäriisi ja pyydä lähetettä paikkakuntasi mielenterveystoimistoon. Siellä käynnit ovat maksuttomia.
Jos ihmisellä on elämää rajoittavia psyykkisiä ongelmia on hänellä oikeus terapiaan, oli hän sitten työelämässä tai ei.
Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää!
Tiedän varsin hyvin, että tuo mielenterveystoimisto on olemassa. Tilannetta hankaloittaa se, että juuri tuolla mielenterveystoimistossa on tuttuja töissä. Se arveluttaa, että minusta supateltaisiin takanapäin. Samantyylisessä työssä olen itse ollut, niin täydellistä vaitiolovelvollisuutta tuskin mahtaa olla missään. Kävin kerran kaukana toisessa kaupungissa ko. asiasta, sain masennuslääkkeet, jotka ei auttaneet mitään. Sain keskusteluaikoja sairaanhoitajan kanssa, niin hän asettui keskusteluissa minua vastaan ei nähnyt asioita minun puolelta. Voinpa sanoa, että mielenterveysoimistossa kävijät vieläkin leimataan ja eristetään omaan kastiin. Tämän kaiken on saanut aikaan kiusanhenkinen työpaikka.
Tuskin on syytä sinun jatkaa opintoja tässä vaiheessa. Itse jouduin lopettamaan ammatilliset opinnot työpaikkakiusaamisen seurauksena. Menin niin huonoon kuntoon ettei lukeminen enää kerta kaikkiaan onnistunut. Jos ensi sykysynä jatkaisin...Aika katkera olo on tästä, kyllä pitäis ex pomon tämä jotenkin korvata..Ne tekee mitä haluu nykyään..
Olen hakenut varmuutta siihen, että kannattaako jatkaa opintoja. Tutkintoni ei ole kuin n.10 kurssista auki. Vaikeuttaa tuottaa kielet,kova vauhti mennään eteenpäin ja vaatimustaso nousee vuosi vuodelta.Monet toisetkin tuplaa kurssit.
Niissä on liukuhihna opiskelua. Ylemmällä tutkinnolla ei ole enää merkitystä, kun olen eläkeläinen ja lähemmäs 60 v. Olen kylläkin saanut olla silloin tällöin töissä, teen työni eläkkeen sallimissa rajoissa ja verokirjalle. Toivottavasti kateelliset ja kiusanhenkiset ei tule kyttäämään ja pahoja juoruja puimaan.
Kiusaamisestani en yleensä puhu, koska se saa vain epäluuloja ja syyttämisiä aikaan. Yksinkertaisesti ihmiset ei haulua ymmärtää asiaa. Se liikkuu vielä siinä ajassa kun koulukiusaamista sanottiin, "Se on vain lastenleikkiä".
Eli ei saa väsyttää itseään loppuun, jos tuntuu, ettei voimat riitä, niin apua on lähdettävä hakemaan.
Yksityiset ovat kalliita ilman vakuutusta, mutta terveydenhuollon ja omalääkärin kautta voi tiedustella eri vaihtoehdoista.
Kiitos neuvosta ja tuesta! Olen hirvittävän jutun kärsinyt. Ainakin aion katkaista lukio-opiskelut joksikin ajaksi. Otan etäisyyttä.Tässä on se hankala puoli ettei läheiseni ymmärrä tai tahdo ymmärtää minua lainkaan. Alkavat kehua omia tai toisten saavutuksia. Tässä eläkkeellä ollessa olen tullut tietämään miten vähän ihmiset tietää ja ymmärtää asioitaan ei edes omia etujaan tajua. Olen tavannut sellaisiakin ihmisiä etteivät ole oivaltaneet KELA:n antamia etuuksia ja jääneet hakematta.